• Tieto, tieto ja tieto!

    19 helmi 2019
    Jyri Mustajoki
    232

    Tieto on paljon käytetty sana, mutta suomen kielessä sen merkitys on hyvin laaja ja epämääräinen. Monia päätöksiä perustellaan sillä, että ne perustuvat tutkittuun tietoon. Mutta mitä tieto oikeastaan on? Tätä joudumme pohtimaan tehdessämme Suomen vesiturvallisuuden kokonaisarviointia, kirjoittaa Winland-hankkeen tutkija TkT Jyri Mustajoki SYKEn Havaintoja-blogissa.

    Lisätietoa vesiturvallisuuden kokonaisarvioinnista on aiheen omalla nettisivulla ja aiheesta julkaistussa policy briefissä.

    Continue Reading
  • Winland-hankkeen loppuseminaari 10.4.2019 – tervetuloa!

    11 helmi 2019
    Christopher Rowley
    904

    Miten kestävää turvallisuutemme on? Olemme Winland-hankkeessa etsineet vastausta kysymykseen siitä, miten energiaan, ruokaan ja veteen liittyvät muutospaineet ohjaavat Suomen kokonaisturvallisuutta.

    Winlandin taival on päättymässä ja on aika näyttää, mitä olemme saaneet aikaan monitieteisen, tulevaisuussuuntautuneen ja yhteiskehittämiseen perustuvan tutkimuksen avulla. Loppuseminaarissa esittelemme hankkeemme tuloksia minimessujen muodossa sekä käymme keskustelua tutkimuksen yhteiskehittämisestä ja tutkimuksella vaikuttamisesta. Lopuksi luomme kytköksen Winlandin teemojen parissa jatkaviin STN-tutkimushankkeisiin. Tervetuloa mukaan!

    Aika: Keskiviikkona 10.4.2019 klo 8.30-11.30
    Paikka: Winlandia-talo (Veranda 4), Mannerheimintie 13e, Helsinki

    Ilmoittaudu tilaisuuteen täällä 2.4.2019 mennessä!

    Loppuseminaarin ohjelma ke 10.4

    8.30 Aamukahvi

    9.00 Winland-minimessut: tutkimustulostemme esittely
    Lyhyet alustukset antavat esimakua tutkimusrastien sisällöistä, jonka jälkeen voit kiertää haluamillasi rasteilla. Esittelyssä tutkimustuloksiamme esimerkiksi energiaturvallisuudesta, ruokaturvasta, vesiturvallisuudesta ja niiden oikeudellisista näkökulmista sekä kokonaisturvallisuuden ennakoinnista.

    10.25 Paneeli: Tutkimuksen yhteiskehittäminen ja tutkimuksella vaikuttaminen
    Paneelissa keskustellaan strategisen tutkimuksen erityispiirteistä verrattuna perinteisempiin tutkimushankkeisiin sekä pohditaan miten yhteiskehittäminen ja tutkimuksella vaikuttaminen toimii. Panelisteina: Laura Höijer (Baltic Sea Action Group), Kaisa Lähteenmäki-Smith (MDI), Vesa Valtonen (Turvallisuuskomitea) ja Jussi Vauhkonen (STN) sekä Winland-hankkeesta Antti Belinskij (Itä-Suomen yliopisto) ja Veli-Pekka Tynkkynen (Helsingin yliopisto).

    11.00 STN-tutkimus Winlandin teemoista jatkuu!
    Esittäytymässä neljä Winlandin tutkimusteemojen parissa jatkavaa STN-hanketta: Karoliina Auvinen (Smart Energy Transition), Turo Hjerppe (BlueAdapt), Janne Hukkinen (WISE) ja Lasse Peltonen (CORE).

    11.15 Loppusanat ja yhteenveto: matkalla opittua + miten tästä eteenpäin

    11.30 Lounas

    Esitykset ladattavissa täällä.

     

    Linkit tutkimuskortteihin:

    Tutkimuskortti 1 – Kestävyys ja kokonaisturvallisuus kulkevat käsi kädessä

    Tutkimuskortti 2 – Energiaturvallisuuden tulevaisuuden tarkastelu vaatii monitasoista ja monitieteistä otetta

    Tutkimuskortti 3 – Suomen ruokaturva

    Tutkimuskortti 4 – Resilienssin arviointi vesivarasuunnittelussa

    Tutkimuskortti 5 – Varautumisen oikeudellinen sääntely kaipaa päivittämistä

    Tutkimuskortti 6 – Sopeutuvan ympäristösääntelyn huoneentaulu

    Tutkimuskortti 7 – Resilienssi & oppiminen vahvistavat kokonaisturvallisuutta

    Tutkimuskortti 8 – Tulevaisuuden haasteiden jäsentämisestä ennakoivaan kokonaisturvallisuuden hallintaan

    Tutkimuskortti 9 – Kokonaisturvallisuuden yhteiskehittäminen Winland-hankkeessa

     

    LISÄTIETOJA
    Kirsi-Marja Lonkila, Demos Helsinki
    kirsi-marja.lonkila@demoshelsinki.fi
    +358 50 571 9055

     

    Continue Reading
  • Ratkaisuja tieteestä – Winlandin ratkaisuja

    10 helmi 2019
    Kirsi-Marja Lonkila
    327

    Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamia tutkimushankkeita esitellään jälleen vuotuisessa Ratkaisuja tieteestä -tapahtumasta 14.2.2019. Tänä vuonna huomio on hankkeiden tuottamissa käytännön ratkaisuissa. Winland on tuottanut ratkaisukortteja Ilmasto, luonnonvarat ja energia -teemaan. Tästä artikkelista löydät lisätietoa tutkimustuloksistamme, joihin korteissa kuvatut kolme ratkaisuamme perustuvat. 

    Voit tutustua kaikkiin STN-ratkaisukortteihin täällä (julkaistaan 14.2. aamulla).

     

    Ratkaisukortti 2 – Viheliäisiä ongelmia ratkaistaan kokeilemalla, vuorovaikutuksella ja epävarmuutta ymmärtämällä.

    Winlandin ratkaisu: ”Epätoivottavien tulevaisuuskuvien hahmottaminen sekä kokonaisturvallisuuden analyysi avaavat tulevaisuusajatteluun ja -toimintaan liittyviä mahdollisuuksia ja haasteita.”

    Winland tarkastelee kokonaisturvallisuutta ja resilienssiä systeemiajattelun, skenaarioiden sekä kytkös-lähestymistavan keinoin. Tutkimuksessamme kytkökset korostuvat neljällä tasolla eli eri sektoreiden välillä (etenkin energia, ruoka, vesi ja ilmasto), eri toimijoiden välillä sekä eri aika- ja paikkatasojen välillä.

    Turvallisuudesta keskusteltaessa huomio on usein nykyhetkessä ja lähitulevaisuudessa. Pidempää aikaperspektiiviä tuodaksemme muodostimme hankkeessa epätoivottavia, vuoteen 2040 kurottavia Failand-tulevaisuuskuvia osallistavan skenaarioprosessin avulla. Lisäksi jäsentelimme kokonaisturvallisuuteen kytkeytyviä ennakointiprosesseja ja ehdotimme siihen liittyen lähestymistapaa kestävän turvallisuuden edistämiseen.

    Lisätietoa näihin teemoihin liittyvästä tutkimuksestamme löydät Julkaisut-sivultamme sekä erityisesti seuraavista julkaisuistamme (klikkaa haluamiasi julkaisuja lukeaksesi lisää):

     

    Ratkaisukortti 3 – Oikeudenmukaisuus on varmistettava luonnonvarojen hallinnassa ja ilmastopolitiikassa.

    Winlandin ratkaisu: ”Tarkastelemalla yritysten ja yhteiskunnan riskienhallintaa, kestävyyttä ja vastuullisuutta kokonaisuutena voidaan varmistaa, että yritysten arvoketjut tukevat yhteiskuntamme kestävyyttä ja turvallisuutta.”

    Yhteiskuntamme tulevaisuus ratkaistaan kestävyyden ja turvallisuuden rajapinnalla. Seuraavien vuosikymmenien suurimpana haasteenamme on se, miten pystymme toteuttamaan kestävyyden ja ilmastonmuutokseen kannalta tarvittavat isot ja vaikeat toimenpiteet ja samaan aikaan ylläpitämään yhteiskuntamme toimivuutta ja hyvinvointia.

    Tähän ‘tuplahaasteeseen’ vastaamisessa tarvitaan sekä julkisen että yksityisen sektorin aktiivisia toimia: julkinen sektori näyttää sääntelyn avulla suunnan ja takaa tasapuolisen toimintaympäristön, kun taas yritykset ovat merkittäviä kestävyys- ja turvallisuus-toimenpiteiden toteuttajia. Yritysten arvoketjut ovat merkittävimpiä energian, ruoan ja veden tuotannon ja kulutuksen rakenteita, ja ne pakottavat suuntaamaan katseen myös Suomen rajojen ulkopuolelle. Energian, ruoan ja veden arvoketjujen kansainväliset ja sektorirajat ylittävät kytkökset tuleekin huomioida sekä yrityksissä että sääntelyssä nykyistä paremmin.

    Lisätietoa kestävyyden ja turvallisuuden kytköksistä sekä yritysten roolista niissä löydät Julkaisut-sivultamme sekä erityisesti seuraavista julkaisuistamme (klikkaa haluamiasi julkaisuja lukeaksesi lisää):

     

    Ratkaisukortti 9 – Suomen tulee olla kansainvälinen, mutta samalla välttää kahlitsevaa riippuvuutta globaaleista virroista ja markkinoista

    Winlandin ratkaisu: ”Kehittämällä toimivaa kansainvälisten energia- ja raaka-ainevirtojen hallintaa voidaan vahvistaa yhteiskuntamme toimintakykyä ja resilienssiä. Ilmastonmuutos on siten sekä kestävyys- että turvallisuuskysymys. ”

    Winland-hankkeessa on tarkasteltu energiaturvallisuuttamme sekä sen kytköstä kokonaisturvallisuuteen ja kestävyyteen sekä ilmastonmuutokseen. Suomen energiapoliittiset päätökset ovat kauaskantoisia ja taloudellisesti merkittäviä: siksi ne kytkeytyvät läheisesti myös turva- ja ulkopolitiikkaamme. Erityisen kiinnostava on energiaturvallisuutemme kytkös Venäjään ja venäläisiin toimijoihin. Samaan aikaan energia kytkeytyy läheisesti ilmastonmuutokseen: energiamurros on keskeisin tekijä ilmastonmuutokseen vastaamisessa, mutta lisäksi ilmastonmuutos vaikuttaa myös energiaturvallisuuteemme. Tutkimuksemme ovat osoittaneet, että pitkäaikainen kuivuus Pohjoismaissa vaikuttaisi merkittävästi vesivoiman saatavuuteen ja siten sähkötehon riittävyyteen.

    Lue lisää Julkaisut-sivultamme, erityisesti seuraavista julkaisuistamme (klikkaa haluamiasi julkaisuja lukeaksesi lisää):

     

    Lisätietoa tutkimuksestamme saat Julkaisut-sivuiltamme sekä suoraan hankkeemme tutkijoilta.

     

    Continue Reading
  • Pitäisikö Suomea kiinnostaa globaali ruokaturva?

    7 tammi 2019
    Elina Lehikoinen
    252

    Winlandin Elina Lehikoinen osallistui American Geophysical Unionin (AGU) syyskokoukseen joulukuun alussa Washington DC:ssä ja esitteli hankkeemme viimeisimpiä tutkimuksia Suomen mahdollisuuksista vaikuttaa globaaliin vesipulaan.

    Esittelin yli 50 000 osallistujaa keränneessä konferenssissa tuoreita tutkimuksiamme, jossa osoitettiin tapoja, joilla Suomi voisi vaikuttaa positiivisesti globaaliin vesipulaan. Koko Suomen vesijalanjälki on 7 326 miljardia litraa, joista 47% (3 443 miljardia litraa) on Suomen rajojen ulkopuolella. Tämä osuu osittain myös alueille, joilla on valmiiksi pulaa vedestä ja tämä vaikeuttaa entisestään esimerkiksi ruoantuotantoa.

    Tutkimme yhteistyössä Helsingin yliopiston ja Luonnonvarakeskuksen kanssa, kuinka Suomi voisi vähentää virtuaaliveden tuontia. Tutkimuksemme osoitti, että korvaamalla soijan, riisin ja rypsin tuonti kotimaisilla herneillä, pavuilla, ohralla ja kauralla, Suomen virtuaaliveden tuonnin osuus viljelykasvien osalta vähenisi 30 % vihreä veden (sadeveden kulutus) ja 16 % sinisen veden (pinta- ja pohjaveden kulutus) osalta. Samalla myös kotimainen maatalous monipuolistuisi. Vastaavasti esittelin vielä keskeneräistä tutkimusta, jossa selvitetään yhteistyössä Helsingin yliopiston ja Itä-Suomen yliopiston kanssa lihan kaltaisten, vesi-intensiivisten tuotteiden tuotannon keskittämistä Suomeen ja rikkaiden luonnonvarojemme hyödyntämistä viennin kasvattamiseen.

    Konferenssin osallistujia kiinnosti, miten Suomi sopeutuu ilmastonmuutokseen ja millainen rooli meillä on siinä, erityisesti kasvinjalostuksen kannalta. Tulevaisuudessa siis katseet kääntyvät luultavasti entistä enemmän pohjoisiin oloihin ja meidän piilevään potentiaaliimme osana globaalia ruokajärjestelmää.

    Pysäyttävin kysymys koski silti Suomen motivaatiota olla mukana globaaleissa talkoissa: ”Miksi teitä suomalaisia edes kiinnostaa globaalit asiat, sillä teillä itsellänne on asiat niin hyvin?”

    Jäin pohtimaan kysymystä ja sain hahmoteltua mielessäni ainakin kolme syytä, miksi Suomea pitäisi kiinnostaa globaali ruokaturva.

    1. Suomalaisten kuluttamasta ruoasta noin kolmannes on ulkomailtaja tämä luku on kasvamaan päin koko ajan. Kulutamme globaaleja luonnonvaroja tuontiruoan muodossa, mikä kytkee meidät kiinteästi osaksi maailmankauppaa, sen heilahteluja sekä sen aiheuttamia ulkoistettuja ympäristöhaittoja tuotantomaissa kaukana Suomesta.
    2. Ääri-ilmiöt ovat tuttuja meille kaikille viime kesän kuivuuden tai toissakesän tulvien takia. Maailman luonnonvarat on kulutettu monissa paikassa äärimmilleen. Tulevaisuudessa tarvitaan resurssiviisaita päätöksiä siitä, missä ruoantuotanto on sopivinta. Suomen rooli vauraana ja luonnonrikkaana maana tulisi siis tulevaisuudessa olla ruoantuotannossa merkittävämpi.
    3. Usein myös mietin, miten henkilökohtaiset valintani voivat vaikuttaa tässä isossa ruokajärjestelmän oravanpyörässä? Konferenssissa oivalsin, että samalla tavalla kuin yksilö saattaa miettiä omien tekojen vaikuttavuutta – myös Suomi on pieni tekijä isossa maailmassa, mutta katseet kääntyvät silti meihin päin.

    Nyt siis jokainen teko, niin yksilön kuin kansakunnan kohdalla, on tärkeä. Suomessa ja ulkomailla on tehty jo tutkimusta siitä, miten ruoantuotantoa voidaan kasvattaa olemassa olevilla luonnonresursseilla, ja tuottaa ruokaa globaalisti kasvavaan tarpeeseen. Tässä auttavat muun muassa ruokavalion muutokset ja ruokahävikin vähentäminen. Palaset siis ovat paikoillaan – nyt tarvitaan tekoja ja yhteistyötä eri sektoreiden välillä.

    Continue Reading
  • Winland-hankkeen resilienssiseminaari 4.12.2018

    13 marras 2018
    Christopher Rowley
    274

    Winland -hanke tutkii Suomen energia-, ruoka- ja vesiturvallisuutta yhteiskehittämisen ja tulevaisuusskenaarioiden avulla. Resilienssiseminaarissa pohditaan resilienssin käsitettä ja käytäntöjä tuoreimman tutkimuksen valossa.

    Milloin? Tiistaina 4.12.2018 klo 12.30–17.00
    Missä? Kasarmin Salit, Kasarmikatu 21, Helsinki

    Winland-hankkeen II. vuosittainen resilienssiseminaari on tilaisuus keskustella eri alojen asiantuntijoiden ja resilienssistä kiinnostuneiden kanssa. Seminaarissa pohditaan erityisesti seuraavia kysymyksiä:

    – mitä resilienssi merkitsee ja miten sitä mallinnetaan?
    – millaiselta resilienssimallit näyttävät paikallisella, alueellisella ja maakunnallisella tasolla tarkasteltuna
    – miten Linkovin resilienssimatrisiia voi soveltaa?

    Tervetuloa!

    Lue myös tutkimuslyhennelmämme Resilienssin monet määrittelyt

    Ohjelma

     12.30 Tilaisuuden avaus, Juha Mäkinen, MPKK

    Winland-hankkeen systeeminen näkökulma resilienssiin, Marko Keskinen, Aalto-yliopisto / Winland

    KoReHa-hanke & resilienssi, Tapio Juntunen, Tampereen yliopisto / KoReHa

    Resilienssi & kaupungit, Katariina Kainulainen-D’Ambrosio / Helsingin kaupunki

    WISE-hankkeen resilienssiaukkokartoitus, Paavo Järvensivu, BIOS Research Unit

    Keskustelua

    ––– Kahvitauko –––

    Ajatuksia resilienssistä ja KIRYT-opintojaksosta, Rauno Pirinen, MPKK / Laurea AMK

    3d-teknologia resilienssin tukena, Samu Rautio, MPKK /MERISK

    Linkovin matriisin käyttö resilienssin kehittämisessä vesiturvallisuudessa, Mika Marttunen, SYKE

    Ryhmäkeskustelu Linkovin resilienssimatriisista

    Loppukeskustelu, Juha Mäkinen

    17.00 Tilaisuus päättyy

     

    Lisätietoja

    Christopher Rowley, Demos Helsinki
    christopher.rowley@demoshelsinki.fi
    puh. 0500860666

    Juha Mäkinen, MPKK
    juha.makinen@mil.fi

     

    Continue Reading
  • Onko Suomen ja Venäjän välinen energiakauppa uhka vai mahdollisuus?

    12 loka 2018
    Sakari Hoysniemi
    621

    Tällä viikolla julkaistu hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n raportti toi esiin päästöjen vähentämisen kiireellisyyden ja tarpeen ulottaa ilmastopolitiikka kaikkeen yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Harva maa on kuitenkaan nykyisillä toimilla pääsemässä tähän. Winland-hankkeen Sakari Höysniemi tarkastelee tuoreen tutkimusartikkelin pohjalta, miten päästöjen vähentäminen vaikuttaa energian tuottajien ja kuluttajien väliseen kauppaan ja suhteisiin.

    Suomi keskittyy energian saatavuuteen ja järjestelmän uudistamiseen, Venäjä pyrkii varmistamaan kysynnän nykyisille tuotteilleen

    Päästöjen vähentäminen vaikuttaa väistämättä energian tuottajien ja kuluttajien väliseen kauppaan ja suhteisiin. Energiakauppa voi olla itsessään päästövähennyksiä rajoittava tekijä [1]. Pyrkimys hiilettömään maailmaan voi kuitenkin myös luoda uudenlaisia, ympäristön kannalta kestävämpiä suhteita [2]. Uunituore Sustainability-artikkelimme [3] tarkastelee juuri tätä dynamiikkaa. Tarkastelimme energiamarkkinoiden kehitystä, ja kytkimme tarkasteluun myös pohdinnan ilmastotavoitteiden ja poliittisen kehityksen vaikutuksesta. Päähuomio analyysissämme oli hyödykekaupassa, eli miten polttoaineiden ja sähkön hankinta Suomen ja Venäjän välillä kehittyisi kolmessa eri skenaariossa ja miten se voisi heijastua maiden välisiin suhteisiin.

    Maiden näkökulmat ovat hyvin erilaiset: Suomessa päähuomio on energian kustannustehokkaassa ja huoltovarmassa saatavuudessa sekä omavaraisuuden edistämisessä. Suomen energian loppukulutuksesta Venäjältä tuodut energiamuodot vastaavat tällä hetkellä noin 40 % loppukulutuksesta, ja siksi ajoittain julkisessa keskustelussa nousee huoli Venäjä-riippuvuudesta energian suhteen. Vastaavasti Venäjälle keskeistä on sen (fossiilisten) energiatuotteiden kysynnän ylläpitäminen, sekä saatavuuskysymys nousee esiin riittävän kustannustehokkaan energiantuotantoteknologian saamiseksi. Suomea ei nähdä uhkana, vaikkakin eräs hallinnon entinen neuvonantaja tulkitsi Fortumin olevan sellainen, mutta tämä kiistettiin myöhemmin virallisesti. Venäjällä virallinen näkemys ilmastonmuutoksen osalta on vähättelevä [4] ja esimerkiksi vuoden loppuun mennessä julkaistava Energiaturvallisuusdoktriini pitää dekarbonisaatiota keskeisenä turvallisuusuhkana. Uhkina pidetään myös Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen asettamia pakotteita, jotka ovat uhka energiatuotannon ja -infrastruktuurin kehittämiselle.

    Venäjä kaikissa skenaarioissa merkittävä energiantuottaja, mutta painotukset energiamuotojen välillä vaihtelevat

    Venäjä pysyy kaikissa skenaarioissamme merkittävänä energiantuottajana, mutta painotukset eri energiamuotojen välillä vaihtelevat.

    Ensimmäinen skenaarioistamme, ’markkinatrendit’ pohjautui nykyiseen energia- ja ilmastopolitiikkaan ja kansainvälisiin arvioihin. Skenaariossa kehitys etenee 2030-luvulle asti nykyisen energia- ja ilmastostrategian mukaisesti, jonka jälkeen se alkaa edetä vahvemmin ilmastotiekarttaan pohjautuen. Kuitenkin kuten esimerkiksi BIOS-tutkimushankkeen raportti toteaa, että Suomen nykyisillä politiikkatoimilla päästöt kasvavat 30 % vuodesta 2015 vuoteen 2030 ja siksi tässä skenaarioissa päästöt olisivat nousseet 3-3,5 asteeseen vuoteen 2100 mennessä. Tässä skenaariossa kuitenkin venäläisen energian osuus Suomen loppukulutuksesta tippuisi nykyisestä noin 40 %:sta 16 %:iin. Suomen ja Venäjän suhteet pysyisivät todennäköisesti ennallaan, ellei kansainvälisessä politiikassa tapahdu jotain mullistavaa, sillä Venäjä ehtisi korvata Euroopan vientitulot siirtymällä vahvemmin Aasian markkinoille.

    Toinen skenaarioistamme, ’vähähiilinen’ tarkasteli Suomen ja Venäjän välisen energiakaupan kehitystä, jos päästöjen kasvu rajoitettaisiin Pariisin ilmastosopimuksen mukaiseen kahteen asteeseen. Tämä vaatisi sitä, että yhteiskunnat olisivat vahvasti sitoutuneita päästövähennyksiin sekä suhteellisen rauhallisia kansainvälisiä suhteita ilman suuria konflikteja. Öljyn ja hiilen kysyntä vähenisi päästöoikeuksien kasvaneen hinnan vuoksi, mutta maakaasu pitäisi vielä pintansa sen alhaisempien päästöjen vuoksi. Venäjä painottaisi öljyä ja hiiltä kansallisessa energiajärjestelmässä ja kasvattaisi maakaasun vientiä. Venäläisen energian osuus tässä skenaariossa olisi enää 13 % Suomen loppukulutuksesta vuonna 2040. Venäjän mahdollisuus vaikuttaa suhteisiin ja käyttää energia poliittisena vipuvartena heikkenisi.

    Kolmas skenaario, ’runsashiilinen’ pohjautuu mm. Venäjän energiastrategian optimistiseen skenaarioon, joka mahdollistaisi Venäjälle 3 % vuosittaisen talouskasvun (tämänhetkinen kasvu on noin 1 %) ja myös mahdollisesti poliittisen vaikutusvallan lisäämisen energiakaupan kautta. Skenaario on ilmastopolitiikan kannalta uhkaava ja vaatisi, että EU-maat, kuten Suomi, luopuisivat päästövähennystavoitteistaan. Tähän voisi johtaa myös esimerkiksi vähäpäästöisten teknologioiden odotettua hitaampi kehitys. Venäjä pyrkii rakentamaan ydinvoimasta kolmatta keskeistä strategista energiamuotoa öljyn ja kaasun jälkeen, mikä voisi toisaalta mahdollistaa päästöjen vähentämisen. Tästä huolimatta Suomen riippuvuus venäläisestä energiasta laskisi hieman ja olisi noin 32 % vuonna 2040.

    Suomen riippuvuus tuontienergiasta vähenee kaikissa skenaarioissa

    Tarkastelimme artikkelissamme Suomen energiajärjestelmän tulevaisuutta sillä oletuksella, että markkinat ja niiden taustalla olevat normit ja käytänteet pysyvät ennallaan. IPCC:n tavoite – oli se 1,5 tai 2 astetta – on kuitenkin pelkästään teknis-taloudellisen optimoinnin avulla hyvin haastava ilman laajempia yhteiskunnallisia muutoksia ja vahvempia ilmastotavoitteita. Tähänastiset hallitusten tavoitteet eivät riitä edes kahden asteen lämpenemisen välttämiseen [5].

    Jos tarkastellaan pelkästään energian saatavuutta, Suomen energiaturvallisuus on suhteellisen hyvissä kantimissa, huolimatta merkittävästä energian tuonnista ja vielä kesken olevista Hanhikiven ja Olkiluodon ydinvoimahankkeista. Ilmastoturvallisuuden ja tarvittavan yhteiskunnallisen murroksen edistäminen sekä rajojemme sisä- että ulkopuolella tulisikin olla vähintään yhtä keskeinen tavoite kuin energian saatavuuden varmistaminen. Suomen keskeisin energiaturvallisuusriski on ilmastonmuutos.

    Lähteet

    [1] F.W. Geels, ’Regime Resistance against Low-Carbon Transitions: Introducing Politics and Power into the Multi-Level Perspective’, Theory, Culture & Society, 31(5), 2014.

    [2] D. Scholten (Ed.), The Geopolitics of Renewables, Springer International Publishing, 2018.

    [3] J. Jääskeläinen, S. Höysniemi, S. Syri, V.-P.Tynkkynen, ’ Finland’s Dependence on Russian Energy—Mutually Beneficial Trade Relations or an Energy Security Threat?, Sustainability, 10(10), 2018.

    [4] V.-P.Tynkkynen, N. Tynkkynen, ’Climate Denial Revisited: (Re)contextualising Russian Public Discourse on Climate Change during Putin 2.0’, 2018, Europe-Asia Studies, 1103-1120, 2018.

    [5] A.E. Raftery, A. Zimmer, D.M.W. Frierson, R. Startz, P. Liu, ’Less than 2C warming by 2100 unlikely’. Nature Climate Change, 7, 2017.

    Continue Reading
  • Globaali ruokakriisi vaikuttaa turvallisuuteen Suomessa

    4 loka 2018
    Kati Systä
    868

    Suomalaisessa ruokakeskustelussa tulisi korostaa yhä enemmän globaalin ruokakriisin ja muuttoliikkeen yhteyksiä Suomen kokonaisturvallisuuteen sekä Suomen vastuuta maailman ruokahaasteista, kirjoittaa Kirsi-Marja Lonkila, joka toimii Winland-hankkeen vuorovaikutusasiantuntijana.

     

    Ruokakriisit ovat usein muuttoliikkeen ajuri.

    Parhaillaan Jemenissä, Nigeriassa, Etelä-Sudanissa ja Somaliassa on meneillään akuutti ruokakriisi. Näissä maissa vähintään 30 miljoonaa ihmistä kärsii vakavasta ruokapulasta, joista yli 10 miljoonaa elää nälänhädän partaalla. Kaikissa edellä mainituissa maissa perimmäiset syyt ruokaturvattomuudelle ovat aseellisissa konflikteissa ja yhteiskunnan epävakaudessa.

    Ruokapulasta johtuvat kriisit tulevat yleistymään, toteaa Winland-hankkeen apulaisprofessori Matti Kummu yhdessä kansainvälisten kirjoittajakumppaniensa kanssa tuoreessa Nature Sustainability -lehden kommenttiartikkelissaan. Ruokakriisit pahenevat erityisesti Afrikassa, missä yhdistyvät kimurantilla tavalla aseellisten konfliktien kaltaiset stressitekijät, henkeä kohden tuotetun ruoan määrän romahtaminen ja ruoantuotantoa uhkaavat ilmastonmuutokseen liittyvät tekijät – kuten sään ääri-ilmiöt.

    Tällaisissa tilanteissa paikallinen ruokapula voi laukaista kansainvälisen muuttoliikkeen – ensisijaisesti maihin, jotka jo muutenkin ovat hätää kärsimässä isojen pakolaisväestöjensä vuoksi. Muuttoliike voi tästä syystä pahentaa yhteiskuntien levottomuutta ja taloudellista epävakautta.

    Lisää humanitaarista apua, lisää systeemisten riskien hallintaa

    Kansainvälisen humanitaarisen avun rahoituksen merkittävä lisääminen on yksi tärkeimmistä vastauksista ruokakriisien akuutteihin vaikutuksiin. Samalla tulisi pohtia pidemmän tähtäimen keinoja: kirjoittajat tuovat esiin, että hillitsemällä ruokakriisejä voidaan samalla hallita ruokaturvan puutteen aiheuttamia systeemisiä riskejä, ja että itse asiassa ruokaturvan puute ei ole humanitaarinen vaan systeeminen ongelma. Systeemisellä riskillä viitataan uhkaan, joka luo odottamattomien vaikutusten dominoefektin toisiinsa kytkeytyneissä järjestelmissä. Hyvä esimerkki ruokapulan aiheuttamasta systeemisestä riskeistä on nälän vaikutus ihmisten liikkuvuuteen maan sisällä tai kansainvälisesti pakolaisuuden muodossa. Siis: samalla kun humanitaarisen avun lisääminen pelastaa lukuisia henkiä Nigeriassa, Somaliassa, Etelä-Sudanissa ja Jemenissä, sen avulla lisätään alueellista ja globaalia vakautta.

    Tämänhetkisen nälänhädän valtavan skaalan uskoisi olevan riittävä syy kansainväliselle yhteisölle puuttua ajoissa nälänhätiin ja humanitaarisiin kriiesihin. Mutta jos ja kun näin ei aina ole, ainakin globaalin turvallisuuden lisääminen ja muuttoliikkeen hallitseminen ovat syitä toimia. World Food Programmen johtajan David Beasleyn mukaan ongelman alkulähteeseen eli ruokaturvaan puuttuminen tulee paljon halvemmaksi kuin miljoonien ihmisten pakeneminen (esimerkiksi) Eurooppaan. Kestävän kehityksen politiikkaa (sekä maahanmuuttopolitiikkaa) tulisi Suomessakin koordinoida myös tämä näkökulma mielessä.

    Akuutteihin ruokapulan kriiseihin puuttumisen ohella ruokaturvaa voidaan parantaa muun muassa vähentämällä ruokahävikkiä, kehittämällä maataloutta ja siten nostamalla satomääriä, kasvattamalla maanviljelijöiden saamaa tuottoa prosessoimalla tuotteita pidemmälle sekä edistämällä parempaa hallintoa – alue, jolla Suomella erityisesti on annettavaa maailmalle.

    Blogikirjoituksen pohjana on Nature Sustainability -lehdessä julkaistu kommentti, jonka yksi kirjoittajista on Winland-hankkeen Matti Kummu.

    Puma, Chon, Kakinuma, Kummu, Muttarak, Seager & Wada (2018). A developing food crisis and potential refugee movements, Nature Sustainability. [pdf]

    Aiheesta keskustellaan lisää tapahtumassamme 16.10. Tule mukaan tai seuraa suoraa verkkolähetystä! Globaali ruokakriisi ja Suomi: haasteita ja niiden ratkaisijoita Tiedekulmassa 16.10.2018

    Continue Reading
  • Winlandin työpaja 31.10.2018

    11 syys 2018
    Kirsi-Marja Lonkila
    739

    Winlandin työpaja esittelee kokonaisturvallisuuteen liittyvää tutkimustamme kahdella kärjellä ja kutsuu sidosryhmät mukaan työstämään niiden hyödyntämistä.

    Milloin? Keskiviikkona 31.10.2018 klo 9.00 – 11.30 (kahvi 8.30)
    Missä?
    Arkadia / AaltoBIZ, Lapuankatu 2, Helsinki

    Esittelemme työkalun vesiturvallisuuden sekä sen energia- ja ruokaturvakytkösten kokonaisarviointiin.
    Eri sektoreiden väliset kytkökset ovat merkittävä osa kokonaisturvallisuutta. Winland-hankkeessa on laadittu työkalu, jolla voidaan tehdä kokonaisarvio Suomen vesiturvallisuuden tilasta ja trendeistä sekä sen kytköksistä ruoan ja energian tuotantoon. Työpajassa esitellään arviointiprosessia ja -lähestymistapaa ja pohditaan yhdessä, miten arviointityökalua voitaisiin hyödyntää eri tyyppisissä suunnittelutilanteissa.

    Pureudumme kokonaisturvallisuuden ennakointiin.
    Kokonaisturvallisuuden ennakointityötä tehdään monella taholla. Winland on vuoden 2018 aikana jäsentänyt eri ennakointiprosesseja ja arvioinut niiden toimivuutta. Osaammeko Suomessa ennakoida tarpeeksi laadukkaasti? Millä tavoin kokonaisturvallisuuden keskeiset toimijat ja verkostot ennakoivat ja miten ennakointia voisi kehittää?

    Työpaja on suunnattu sekä kokonaisturvallisuuden että energia-, ruoka- ja vesiturvallisuuden kanssa työskenteleville.

    Työpajaa varten valmistellut työraportit:

    Vesiturvallisuuden kokonaisarviointi – työpaperi 31.10. työpajaan

    Kokonaisturvallisuuden ennakoinnin  kehittäminen Suomessa – alustava raportti 31.10. työpajaan

    Työpajan ohjelma

    8.30 Kahvi
    9.00 Avaus ja tervetuloa, Marko Keskinen, Aalto-yliopisto
    9.10 Johdatus työpajojen teemoihin

    1. Miten arvioimme vesiturvallisuutta? Työkalu vesiturvallisuuden sekä sen energia- ja ruokaturvakytkösten arviointiin (Mika Marttunen, Suomen ympäristökeskus)
    2. Miten ennakoimme tulevaisuutta? Kokonaisturvallisuuden ennakointiprosessien jäsentämistyö (Matti Minkkinen, Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto)
    9.30 Siirtyminen rinnakkaisiin työpajoihin ja kahvitauko
    9.45- 11.15 Työpajatyöskentelyä rinnakkaisissa työpajoissa:

    Sidosryhmien kanssa työstetään Winlandin tutkimuksen hyödyntämistä laajemmin.

    1. Miten arvioimme vesiturvallisuutta? Vesiturvallisuuden arviointi ja kytkökset

    Winland-hankkeessa on laadittu työkalu, jolla voidaan tehdä kokonaisarvio Suomen vesiturvallisuuden tilasta ja trendeistä sekä sen kytköksistä ruoan ja energian tuotantoon. Työpajassa esitellään arviointiprosessia ja -lähestymistapaa ja pohditaan yhdessä, miten arviointityökalua voitaisiin hyödyntää eri tyyppisissä suunnittelutilanteissa.

    2. Miten ennakoimme tulevaisuutta?
    Kansallisten ennakointiprosessien jäsentäminen ja kehittäminen
    Kokonaisturvallisuuden ennakointityötä tehdään monella taholla. Winland on vuoden 2018 aikana jäsentänyt eri ennakointiprosesseja ja arvioinut niiden toimivuutta. Työpajassa ruoditaan ennakoinnin haasteita ja kehitetään yhdessä tutkimukseen perustuvia suosituksia siitä, miten ennakointia voisi kehittää.
    11.15 Yhteenveto ja työpajojen tuotosten lyhyt esittely
    11.30 Lounas, ravintola Proffa, Runeberginkatu 14-16 (kauppakorkeakoulun päärakennus)

     

    LISÄTIETOJA
    Kirsi-Marja Lonkila, Demos Helsinki (kirsi-marja.lonkila@demoshelsinki.fi, 050 571 9055)
    Marko Keskinen, Aalto-yliopisto (marko.keskinen@aalto.fi)

    Continue Reading
  • Voiko satojen tuhansien järvien maa kärsiä kuivuudesta?

    11 syys 2018
    Kirsi-Marja Lonkila
    764

    Vakava kuivuus on vaivannut Suomea tänä kesänä. Sademäärät jäivät pieniksi ja maataloutemme tuotti pienimmän viljasadon 30 vuoteen. Puhutaan jopa katovuodesta. Myös monet vesihuoltolaitoksemme ovat asettaneet rajoituksia vedenkäytölle. Pohjavesien ja järvien pinnat ovat erittäin alhaalla. Kuivuuteen varautumisen tarpeesta kirjoittaa Winlandin tutkija Lauri Ahopelto Suomen Ympäristökeskuksesta.

    Kuivuus on koetellut koko Eurooppaa ja monet maat ovat hakeneet kriisiapua EU:lta, joka aikaisti tukien maksua. Suomen hallitus päätti 86,5 miljoonan kriisipaketista maataloudellemme. Monet karjatilat joutuvat teurastamaan eläimiä ennenaikaisesti, koska rehua ei ole tarpeeksi ja sen ostaminen on liian kallista. Toisin kuin monina vuosina, viljaa ei riitä vientiin, ja joudumme ostamaan lisäviljaa ulkomailta.

    Kuivuus kuormittaa viljelijöitä, mutta pienemmät sadot nostavat myyntihintaa, joka hieman kompensoi. MTK kuitenkin arvioi maatalouden menetyksiksi jopa noin 400 miljoonaa euroa. Myös kuluttaja maksaa kuivuudesta korkeampien hintojen muodossa ja kasvaneina verotukina. Pienet sadot nostavat hintaa kaupassa sekä heikentävät kansallista ruokaturvaamme. Energiasektorilla rahallisia menetyksiä aiheuttaa se, että vesivoimaa on Suomessa vähemmän tarjolla. Norjan ja Ruotsin kuiva kesä voi nostaa sähkön hintaa myös Suomessa. Tällä on kytkös energiaturvallisuuteemme.

    Kuivuus tulee siis hyvin kalliiksi. Vuosien 2002-2003 kuivuuden suoriksi vaikutuksiksi arvioitiin 100 miljoonaa euroa, josta puolet oli ”menetettyä” vesivoimaa. Tuolloin kuivuus alkoi 2002 syksyllä ja loppui juuri parahiksi ennen kesää, joten vaikutukset maataloudelle olivat pieniä. Tänä vuonna hallituksen 86,5 miljoonan euron tukipaketin päälle tulevat vielä ”menetetyt” vientituotot ja vesivoimatuotot, kasvaneet vedenhankintakulut sekä metsätalouden tappiot jne. Vuoden 2018 kuivuus on taloudellisilta menetyksiltään mahdollisesti pahin viimeiseen 70 vuoteen.

    Mennyt kesä saattoi olla vasta alkusoitto

    Helteet loppuivat ja sadettakin on nyt jonkin verran ropsahdellut. Voidaanko nyt todeta kuivuus päättyneeksi?  –Ehkä, ehkä ei.  Kuivuus on siitä hankala luonnonilmiö, että sen loppumisen ja alkamisen voi määrittää vasta jälkikäteen. Usein puhutaan ”hiipivästä katastrofista” ja ongelmaan herätään liian myöhään. Tämä tekee varautumisesta hankalaa. Kuivuus voi pahimmillaan olla monivuotista, kuten 1940-1942. Toistaiseksi tämän vuoden kuivuus ei ole ollut hydrologisesti vielä erityisen poikkeuksellinen, mutta se voi sellaiseksi vielä muuttua. Nyt olisi hyvä ruveta varautumaan, jos kuivuus jatkuukin.

    Tänä kesänä olimme onnekkaita, koska talvella ja syksyllä oli hyvin märkää ja pinta- ja pohjavedet korkealla. Jos nyt syksyn sateet jäävät vähäisiksi ja saamme kuivan talven ja kevään, olemme aivan eri tilanteessa ensi kesän alussa. Jos ensi kesästä tulisi samanlainen kuin menneestä, olisivat vahingot huomattavasti merkittävämpiä kuin menneenä kesänä. Etenkin pienet vesistömme Etelä- ja Varsinais-Suomessa olisivat hädässä. On todennäköistä, ettei kuivuus jatku, mutta paljon harvinaisempiinkin tapahtumiin on Suomessa varauduttu. Ilmastonmuutoksen tulee lisäämään sään ääri-ilmiöitä, joten tämän kesän kaltaiset kuivuudet siis lisääntyvät.

    Kuivuuteen tulisi varautua Suomessakin

    Kuivuuteen on toistaiseksi varauduttu meillä melko vähän, johtuen varmaankin mielikuvasta Suomesta satojen tuhansien järvien maana. Ja toki meillä vettä riittääkin, mutta emme silti ole kuivuudelta suojassa, kuten mennyt kesä osoitti. Kuivuuteen tulisi varautua paremmin myös Suomessa. Winland-hankkeen tutkimustulosten perusteella vakava kuivuus aiheuttaa monille alueille ongelmia vedensaannin kanssa, erityisesti Uudellamaalla ja Varsinais-Suomessa.

    Kuivuuden tuloa ei voi estää, mutta varautumiskeinoja vahinkojen pienentämiseksi on monia. Useat keinot ovat paikka- ja tilakohtaisia, kuten kastelualtaat, väliaikaiset pohjapadot ja säätösalaojat. Hyväkuntoinen pelto sietää kuivuutta paremmin, joten viljelykierto, biohiili ym. pellon kuntoa parantavat toimet auttavat myös kuivuutta vastaan. Kuivuutta vastaan voi ottaa myös vakuutuksen, mutta vain n. 1% pelloistamme on vakuutettu. Insentiivi vakuuttamiselle on vaillinainen, koska monet varmasti olettavat valtion auttavan kriisissä (kuten auttoi).

    Tilakohtaisten keinojen ohella on tärkeää tarkastella ja koordinoida keinoja myös valuma-alueen tasolla. Esimerkiksi vesistöjen järkevällä säännöstelyllä voidaan pienentää kuivuuden vaikutuksia. Looginen paikka varautumiskeinojen laaja-alaiseen suunnitteluun ja koordinointiin olisi vesienhoitosuunnitelmamme.  Mielestäni tulisi myös vakavasti pohtia kansallisen kuivuusstrategian tarvetta.

    Winland-hanke on mukana suunniittelemassa kuivuuteen liittyvää valmiusharjoitusta ensi kevääksi Varsinais-Suomessa. Viimeistelemme myös kahta kuivuuteen liittyvää tieteellistä artikkelia.

    Continue Reading
  • Globaali ruokakriisi ja Suomi: haasteita ja niiden ratkaisijoita Tiedekulmassa 16.10.2018

    6 syys 2018
    Kati Systä
    1743

    Maailman ruokapäivän aamiaistilaisuus Tiedekulmassa tarjoaa viimeisintä tutkimustietoa ja piirtää kokonaiskuvaa maailman kohtaamista ruokahaasteista sekä siitä, mitä globaali ruokaturvan kriisi voi merkitä Suomelle. Tilaisuudessa kuullaan rohkaisevia esimerkkejä ja tunnistetaan tapoja, joilla Suomessa voidaan olla mukana ratkaisemassa tulevaisuuden ruokahaasteita. Tilaisuuden järjestävät strategisen tutkimuksen Winland-hanke, Aalto-yliopisto ja Ympäristötiedon foorumi.

    Tulevaisuudessa maailman kohtaamat ruokahaasteet lisääntyvät kasvavan ja vaurastuvan väestön, ilmastonmuutoksen, ekosysteemien heikkenemisen ja vesipulan sekä vesien pilaantumisen vuoksi. Globaali ruokakriisi heiluttaa ruokapöytiä myös Suomessa, sillä olemme merkittävällä tavalla riippuvaisia muista maista: lähes puolet kuluttamastamme ruoasta tuodaan muualta ja kotimainen ruoantuotanto pyörii pitkälti muualla tuotetulla energialla, lannoitteilla, koneilla sekä eläinten rehuna käytettävällä soijalla.

    Tilaisuudessa kuullaan puheenvuoroja aiheeseen perehtyneiltä tutkijoilta, mutta myös ruokakriisiin ratkaisuja etsiviltä ja löytäneiltä tahoilta. Mukana on mm. älyteknologiaa ja kerrosviljelyä hyödyntävä Robbes Lilla Trädgårdin Robert Jordas ja Satu Vainio From Waste to Taste ry:stä sekä hävikkiravintola Loopista.

    – Suomen tulisi edistää tasapuolista resurssien käyttöä ja ruoansaantia meitä huonommassa asemassa olevilla alueilla. Samalla meidän tulisi vähentää radikaalisti ruoantuotannon aiheuttamaa ympäristökuormitusta, toteavat järjestäjät: tämä on osa globaalia vastuutamme, mutta se on myös tapa turvata globaalia turvallisuutta sekä hillitä kuivuuden ja ruokapulan liikkeelle panevia valtavia muuttoliikkeitä. Suomessa on hyvät edellytykset tuottaa uusia ruokaratkaisuja: meillä on runsaat vesivarat ja pohjaa uusille innovaatioille.

    Tilaisuus piirtää tutkimukseen perustuvaa kokonaiskuvaa tulevaisuuden ruokahaasteista, mutta esittelee samalla niihin innostavia ratkaisuja sekä jokaisen lautaselle sopivia tekoja. Tilaisuus järjestetään Helsingin yliopiston Tiedekulmassa ja alkaa aamiaisella kello 8.30. Ohjelmaosuus kestää 9.00-11.00.

    Ilmoittautuminen tilaisuuteen tapahtuu täällä 9.10. mennessä tai tapahtuman tulessa täyteen.

    Globaali ruokakriisi ja Suomi: haasteita ja niiden ratkaisuja

    Aika: Tiistai 16.10.2018 klo 9.00-11.00 (aamiainen 8.30)
    Paikka: Tiedekulman Stage, Helsinki

    OHJELMA
    08:30-9:00 Aamiainen
    9:00-9:20 Tervetuloa; Globaalit kriisit ruokapöydässämme, Matti Kummu, Aalto-yliopisto
    9:20-10:00 Ruokahaasteiden ratkaisijat ja tarinoita ratkaisuista
    Lyhyitä puheenvuoroja ravintolan, uusien proteiinien, tulevaisuuden ruoan sekä ruoantuotannon, yhteiskunnallisen vaikuttamisen, big datan ja tutkimuksen näkökulmista.

    Lauri Reuter, VTT:  Muna, ei kanaa
    Annukka Valkeapää
    , WWF Suomi: Ruuan ympäristövaikutukset –  Suuri tuntematon?
    Joseph Guillaume, Aalto-yliopisto: Globaalien tietokantojen taikaa
    Robert Jordas, Robbes Lilla Trädgård: Vertikaaliviljelyllä tehoa resurssien käyttöön
    Vilma Sandström, Helsingin yliopisto: Hyvä-paha ruoan tuonti
    Satu VainioFrom Waste To Taste ry & Ravintola Loop: Rumat tofu ja sinkkubanaanit käyttöön: Case Ravintola Loop

    10.00-10:35 Q & A: Ruokahaasteista ratkaisuihin
    10:35- Vapaata keskustelua puhujien kanssa, tutustumista Water Scarcity Atlakseen
    11.00 Tilaisuus päättyy

    Tilaisuuden juontaa tietokirjailija ja kuluttajaekonomisti Mari Koistinen

    Facebook-tapahtuman löydät täältä.

    TILAISUUS ON TÄYNNÄ. Voit seurata tapahtumaa suorana verkkolähetyksenä osoitteessa https://www.helsinki.fi/en/unitube/video/20980

    Esteettömyys: Tiedekulman kaikkiin tiloihin on esteetön pääsy. Esteetön sisäänkäynti on Yliopistonkadun ja Fabianinkadun kulmassa sijaitsevassa hissiaulassa. Kerrosten välillä voi kulkea hissillä. Kerroksissa K1 ja 2 on liikuntaesteetön wc-tila.

    Lisätietoja:
    Kirsi-Marja Lonkila, Demos Helsinki (kirsi-marja.lonkila@demoshelsinki.fi, 050 571 9055)
    Matti Kummu (matti.kummu@aalto.fi, +358 50 4075171)

    Continue Reading