Blogit

  • Winlandia-talolla vedettiin yhteen Winlandin antia

    29 huhti 2019
    Kirsi-Marja Lonkila
    161

    Huhtikuun 10. päivä Finlandia-talo muuttui Winlandia-taloksi, kun tutkimushankkeemme huipentui siellä loppuseminaariin. Ilahduttavan moni aiempiin Winlandin aktiviteetteihin osallistunut tuli paikalle kuulemaan hankkeen lopputuloksia ja -viestejä. Kirsi-Marja Lonkila tiivistää loppuseminaarin antia.

    Perinteisen loppuseminaarin sijaan järjestimme Winland-minimessut, joilla osallistujat pääsivät kiertelemään ”tutkimusrasteilla” ja keskustelemaan tutkijoiden kanssa. Evästyksenä tähän osallistujat saivat lyhyet alustukset sekä vankan materiaalipaketin, joka sisälsi hankkeen uusimman tutkimuskatsauksen ja neljä tuoretta policy briefiä. Tutkimusrasteilla tuloksistamme ja niiden hyödyntämismahdollisuuksista käytiinkin pienryhmissä aktiivista ja innokasta keskustelua. “Messukonsepti oli toimiva, koska se mahdollisti aidon dialogin eri sidosryhmiemme kanssa. Samalla ymmärsi, miten paljon muuta kiinnostavaa tutkimusta oman aihealueemme tiimoilta on käynnissä”, hankkeen tutkija Elina Lehikoinen Aalto-yliopistosta summasi messujen antia.

    Winland on tehnyt koko hankkeen ajan aktiivisesti työtä  yhteiskehittämisen ja tieteidenvälisyyden edistämiseksi sekä yhteiskunnallisen vaikuttavuuden varmistamiseksi. Loppuseminaarin paneelikeskustelussa pohdimme sen vuoksi strategisen tutkimuksen erityisyyttä sekä  tutkimuksella vaikuttamista.

    Panelistit pohtivat monipuolisesti tieteen roolia yhteiskunnassa sekä strategisen tutkimuksen roolia kokonaisuudessa. Vaikka STN-instrumentti ei ole välttämättä sinänsä muuttanut tieteen roolia yhteiskunnassa,  ovat STN-hankkeet muuttaneet asetelmia tieteen ja yhteiskunnan vuorovaikutuksesta ja olleet parhaimmillaan opettavaisia tutkijoille ja innostavia niihin osallistuneille sidosryhmille. Antti Belinskij’n (Winland, Itä-Suomen yliopisto) käyttämän jalkapallovertauksen mukaan perinteisesti tutkijat istuvat katsomossa, mutta STN-instrumentin kohdalla ovat mukana kentällä pelaamassa. Haasteita tutkimuksella vaikuttamisessa lisää se, että pelin säännöt voivat yhteiskunnallisessa päätöksenteossa myös muuttua. Kaisa Lähteenmäki-Smith (MDI) totesi, että “mukana pelaaminen” eli tutkimuksella vaikuttaminen vaatii rakentavan vuoropuhelun harjoittelua. Veli-Pekka Tynkkynen (Winland, Helsingin yliopisto) lisäsi, että perustan on oltava kunnossa: perustutkimus ja sen kunnollinen resursointi mahdollistaa vuorovaikuttavan ja yhteiskehittävän tutkimuksen.

    Winlandin kanssa sidosryhmän edustajana yhteistyötä tehnyt Laura Höijer (Baltic Sea Action Group) kiitteli, että sidosryhmien edustajien kannalta on erityisen arvokasta, kun tutkimushankkeella on aikaa panostaa vuorovaikutukseen ja yhteiskehittämiseen. Samalla kilpailu esimerkiksi virkahenkilöstön ajasta on kovaa, ja hankkeen on paketoitava tutkimustaan helposti hyödynnettävään muotoon. Vesa Valtonen (Turvallisuuskomitea) kiitteli lisäksi Winlandin ennakointitutkimusta ja kokonaisvaltaista otetta turvallisuusteemoihin.

    Miten vaikuttavuutta Winlandin kaltaisissa hankkeissa voidaan sitten arvioida? Jussi Vauhkonen (Strateginen tutkimus) totesi, että STN kehittyy koko ajan myös siinä, kuinka tämän tyyppistä tutkimusta on parasta seurata ja arvioida, ja korosti että arvioinnin kehittämistä olisi hyvä tehdä yhdessä tutkijoiden kanssa.

    Tilaisuuden lopuksi hankkeen johtaja Marko Keskinen summasi, mitä kaikkea Winland on saanut aikaan. Kuva on moninainen: yli 40 tieteellisen artikkelin ohella on syntynyt mm. kaksi hankkeen päälöydöksiä yhteenvetävää tutkimuskatsausta, kahdeksan policy briefiä, järjestetty neljä seminaaria ja viisi työpajaa, oltu mukana järjestämässä kahta valmiusharjoitusta sekä rakennettu hankkeen jälkeen elämään jääviä toimija- ja sektorirajat ylittäviä verkostoja.

    Seminaarin lopuksi annettiin puheenvuoro myös niille STN-hankkeille, jotka jatkavat tutkimusta Winlandin teemoista. Esittäytymässä kävi neljä STN-hanketta: Smart Energy Transition tutkii nimensä mukaisesti energiamurrosta, BlueAdapt sopeutuvaa hallintaa ja kestävää sinistä kasvua, WISE viheliäisiä ekososiaalisia ongelmia koskevaa päätöksentekoa, ja CORE yhteistoiminnallista hallintaa ympäristöpäätöksenteossa. Näihin ja moniin muihin kiinnostaviin hankkeisiin voi tutustua strategisen tutkimuksen nettisivuilla: http://strateginentutkimus.fi.

    Kuva: Harriet Lonka

    Continue Reading
  • Suomen ensimmäinen kuivuus-teemainen valmiusharjoitus Laitilassa

    25 huhti 2019
    Kirsi-Marja Lonkila
    202

    Vuoden 2018 poikkeukselliset kuivuudet muistuttivat, että Suomikaan ei ole turvassa kuivuuden vaikutuksilta. Kuivakausi iskee väistämättä joskus, mutta kuivuuden vaikutuksia voidaan pienentää varautumalla. Tästä syystä Laitilassa järjestettiin 2.4.2019 Suomen ensimmäinen kuivuuteen keskittyvä valmiusharjoitus, jonka kulusta kertoo Winlandin tutkija Lauri Ahopelto.

    Valmiusharjoituksen tavoitteena oli lisätä osallistujien tietoutta kuivuudesta, sen vaikutuksista sekä toimenpiteistä kuivuuden vaikutusten pienentämiseen. Harjoitus oli suunnattu erityisesti viranomaisille, mutta lisäksi mukaan oli kutsuttu yksityisen sektorin edustajia. Yhteensä harjoitukseen osallistui noin 40 edustajaa Vakka-Suomen kunnista, laajemmin Varsinais-Suomen alueelta sekä kansalliselta tasolta. Harjoituksen järjestivät Winland-hanke yhdessä Varsinais-Suomen ELY-keskuksen ja Lounais-Suomen Aluehallintoviraston kanssa.

    Harjoituksessa kuivuuden vaikutuksia sekä varautumismahdollisuuksia tarkasteltiin etenkin vesihuollon ja soveltuvin osin myös maatalouden kannalta. Harjoitus toteutettiin ryhmätyöskentelynä, joita tukemaan luotiin kuivuus-skenaario.

    Harjoituksen pohjalta on tarkoitus kehittää malli kuivuusvalmiusharjoitukselle, jota voidaan soveltaa muillakin alueilla. Vakka-Suomi valikoitui ensimmäiseksi kohdealueeksi sen merkittävän kuivuusriskin vuoksi: tämä johtuu monen tekijän summasta, joita ovat pienet pohjavesialueet, vähäjärvisyys sekä vesi-intensiivisen maatalouden ja teollisuuden merkittävä osuus alueella.

    Työpajan tuloksena saatiin yli 200 erilaista toimenpidettä kuivuuden vaikutusten pienentämiseen. Niiden pohjalta laadittiin noin 20 erilaista toimenpidesuositusta. Saadun palautteen perusteella kaikki osallistujat pitivät harjoitusta tarpeellisena ja itselleen hyödyllisenä.

    Lisätietoa harjoituksen kulusta sekä sen pohjalta kehitettävästä valmiusharjoitus-mallista saa Winland-hankkeen Lauri Ahopellolta.

    Kuivuuden vaikutuksia selvitetty tieteidenvälisesti Winland-hankkeessa

    Winland-hankkeessa kuivuutta on tutkittu mm. selvittämällä mitatun historiamme pahinta kuivakautta 1939-1942 sekä vastaavan kuivakauden vaikutuksia nyky-Suomessa sekä tulevaisuudessa. Tulosten perusteella vakava kuivuus vaikuttaa merkittävästi vesistöihimme sekä vedenkäyttäjiin erityisesti Uudellamaalla ja Varsinais-Suomessa.

    Tutkumuksen pohjalta julkaistiin huhtikuussa 2019 Policy Brief, jossa esitetään monia toimenpidesuosituksia, esimerkkinä mainittakoon kuivuudenhallintasuunnitelmat.

    Tieteelliset artikkelit aiheesta:

    Ahopelto, Veijalainen, Guillaume, Keskinen, Marttunen & Varis (2019). Can There be Water Scarcity with Abundance of Water? Analyzing Water Stress during a Severe Drought in Finland. Sustainability 2019, 11(6), 1548

    Veijalainen, Ahopelto, Marttunen, Jääskeläinen, Britschgi, Orvomaa, Belinskij & Keskinen, 2019. Severe drought in Finland: modeling effects on water resources and assessing climate change impacts.  Sustainability 201911, 2450.

     

    Continue Reading
  • Tieto, tieto ja tieto!

    19 helmi 2019
    Jyri Mustajoki
    312

    Tieto on paljon käytetty sana, mutta suomen kielessä sen merkitys on hyvin laaja ja epämääräinen. Monia päätöksiä perustellaan sillä, että ne perustuvat tutkittuun tietoon. Mutta mitä tieto oikeastaan on? Tätä joudumme pohtimaan tehdessämme Suomen vesiturvallisuuden kokonaisarviointia, kirjoittaa Winland-hankkeen tutkija TkT Jyri Mustajoki SYKEn Havaintoja-blogissa.

    Lisätietoa vesiturvallisuuden kokonaisarvioinnista on aiheen omalla nettisivulla ja aiheesta julkaistussa policy briefissä.

    Continue Reading
  • Ratkaisuja tieteestä – Winlandin ratkaisuja

    10 helmi 2019
    Kirsi-Marja Lonkila
    385

    Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamia tutkimushankkeita esitellään jälleen vuotuisessa Ratkaisuja tieteestä -tapahtumasta 14.2.2019. Tänä vuonna huomio on hankkeiden tuottamissa käytännön ratkaisuissa. Winland on tuottanut ratkaisukortteja Ilmasto, luonnonvarat ja energia -teemaan. Tästä artikkelista löydät lisätietoa tutkimustuloksistamme, joihin korteissa kuvatut kolme ratkaisuamme perustuvat. 

    Voit tutustua kaikkiin STN-ratkaisukortteihin täällä (julkaistaan 14.2. aamulla).

     

    Ratkaisukortti 2 – Viheliäisiä ongelmia ratkaistaan kokeilemalla, vuorovaikutuksella ja epävarmuutta ymmärtämällä.

    Winlandin ratkaisu: ”Epätoivottavien tulevaisuuskuvien hahmottaminen sekä kokonaisturvallisuuden analyysi avaavat tulevaisuusajatteluun ja -toimintaan liittyviä mahdollisuuksia ja haasteita.”

    Winland tarkastelee kokonaisturvallisuutta ja resilienssiä systeemiajattelun, skenaarioiden sekä kytkös-lähestymistavan keinoin. Tutkimuksessamme kytkökset korostuvat neljällä tasolla eli eri sektoreiden välillä (etenkin energia, ruoka, vesi ja ilmasto), eri toimijoiden välillä sekä eri aika- ja paikkatasojen välillä.

    Turvallisuudesta keskusteltaessa huomio on usein nykyhetkessä ja lähitulevaisuudessa. Pidempää aikaperspektiiviä tuodaksemme muodostimme hankkeessa epätoivottavia, vuoteen 2040 kurottavia Failand-tulevaisuuskuvia osallistavan skenaarioprosessin avulla. Lisäksi jäsentelimme kokonaisturvallisuuteen kytkeytyviä ennakointiprosesseja ja ehdotimme siihen liittyen lähestymistapaa kestävän turvallisuuden edistämiseen.

    Lisätietoa näihin teemoihin liittyvästä tutkimuksestamme löydät Julkaisut-sivultamme sekä erityisesti seuraavista julkaisuistamme (klikkaa haluamiasi julkaisuja lukeaksesi lisää):

     

    Ratkaisukortti 3 – Oikeudenmukaisuus on varmistettava luonnonvarojen hallinnassa ja ilmastopolitiikassa.

    Winlandin ratkaisu: ”Tarkastelemalla yritysten ja yhteiskunnan riskienhallintaa, kestävyyttä ja vastuullisuutta kokonaisuutena voidaan varmistaa, että yritysten arvoketjut tukevat yhteiskuntamme kestävyyttä ja turvallisuutta.”

    Yhteiskuntamme tulevaisuus ratkaistaan kestävyyden ja turvallisuuden rajapinnalla. Seuraavien vuosikymmenien suurimpana haasteenamme on se, miten pystymme toteuttamaan kestävyyden ja ilmastonmuutokseen kannalta tarvittavat isot ja vaikeat toimenpiteet ja samaan aikaan ylläpitämään yhteiskuntamme toimivuutta ja hyvinvointia.

    Tähän ‘tuplahaasteeseen’ vastaamisessa tarvitaan sekä julkisen että yksityisen sektorin aktiivisia toimia: julkinen sektori näyttää sääntelyn avulla suunnan ja takaa tasapuolisen toimintaympäristön, kun taas yritykset ovat merkittäviä kestävyys- ja turvallisuus-toimenpiteiden toteuttajia. Yritysten arvoketjut ovat merkittävimpiä energian, ruoan ja veden tuotannon ja kulutuksen rakenteita, ja ne pakottavat suuntaamaan katseen myös Suomen rajojen ulkopuolelle. Energian, ruoan ja veden arvoketjujen kansainväliset ja sektorirajat ylittävät kytkökset tuleekin huomioida sekä yrityksissä että sääntelyssä nykyistä paremmin.

    Lisätietoa kestävyyden ja turvallisuuden kytköksistä sekä yritysten roolista niissä löydät Julkaisut-sivultamme sekä erityisesti seuraavista julkaisuistamme (klikkaa haluamiasi julkaisuja lukeaksesi lisää):

     

    Ratkaisukortti 9 – Suomen tulee olla kansainvälinen, mutta samalla välttää kahlitsevaa riippuvuutta globaaleista virroista ja markkinoista

    Winlandin ratkaisu: ”Kehittämällä toimivaa kansainvälisten energia- ja raaka-ainevirtojen hallintaa voidaan vahvistaa yhteiskuntamme toimintakykyä ja resilienssiä. Ilmastonmuutos on siten sekä kestävyys- että turvallisuuskysymys. ”

    Winland-hankkeessa on tarkasteltu energiaturvallisuuttamme sekä sen kytköstä kokonaisturvallisuuteen ja kestävyyteen sekä ilmastonmuutokseen. Suomen energiapoliittiset päätökset ovat kauaskantoisia ja taloudellisesti merkittäviä: siksi ne kytkeytyvät läheisesti myös turva- ja ulkopolitiikkaamme. Erityisen kiinnostava on energiaturvallisuutemme kytkös Venäjään ja venäläisiin toimijoihin. Samaan aikaan energia kytkeytyy läheisesti ilmastonmuutokseen: energiamurros on keskeisin tekijä ilmastonmuutokseen vastaamisessa, mutta lisäksi ilmastonmuutos vaikuttaa myös energiaturvallisuuteemme. Tutkimuksemme ovat osoittaneet, että pitkäaikainen kuivuus Pohjoismaissa vaikuttaisi merkittävästi vesivoiman saatavuuteen ja siten sähkötehon riittävyyteen.

    Lue lisää Julkaisut-sivultamme, erityisesti seuraavista julkaisuistamme (klikkaa haluamiasi julkaisuja lukeaksesi lisää):

     

    Lisätietoa tutkimuksestamme saat Julkaisut-sivuiltamme sekä suoraan hankkeemme tutkijoilta.

     

    Continue Reading
  • Pitäisikö Suomea kiinnostaa globaali ruokaturva?

    7 tammi 2019
    Elina Lehikoinen
    301

    Winlandin Elina Lehikoinen osallistui American Geophysical Unionin (AGU) syyskokoukseen joulukuun alussa Washington DC:ssä ja esitteli hankkeemme viimeisimpiä tutkimuksia Suomen mahdollisuuksista vaikuttaa globaaliin vesipulaan.

    Esittelin yli 50 000 osallistujaa keränneessä konferenssissa tuoreita tutkimuksiamme, jossa osoitettiin tapoja, joilla Suomi voisi vaikuttaa positiivisesti globaaliin vesipulaan. Koko Suomen vesijalanjälki on 7 326 miljardia litraa, joista 47% (3 443 miljardia litraa) on Suomen rajojen ulkopuolella. Tämä osuu osittain myös alueille, joilla on valmiiksi pulaa vedestä ja tämä vaikeuttaa entisestään esimerkiksi ruoantuotantoa.

    Tutkimme yhteistyössä Helsingin yliopiston ja Luonnonvarakeskuksen kanssa, kuinka Suomi voisi vähentää virtuaaliveden tuontia. Tutkimuksemme osoitti, että korvaamalla soijan, riisin ja rypsin tuonti kotimaisilla herneillä, pavuilla, ohralla ja kauralla, Suomen virtuaaliveden tuonnin osuus viljelykasvien osalta vähenisi 30 % vihreä veden (sadeveden kulutus) ja 16 % sinisen veden (pinta- ja pohjaveden kulutus) osalta. Samalla myös kotimainen maatalous monipuolistuisi. Vastaavasti esittelin vielä keskeneräistä tutkimusta, jossa selvitetään yhteistyössä Helsingin yliopiston ja Itä-Suomen yliopiston kanssa lihan kaltaisten, vesi-intensiivisten tuotteiden tuotannon keskittämistä Suomeen ja rikkaiden luonnonvarojemme hyödyntämistä viennin kasvattamiseen.

    Konferenssin osallistujia kiinnosti, miten Suomi sopeutuu ilmastonmuutokseen ja millainen rooli meillä on siinä, erityisesti kasvinjalostuksen kannalta. Tulevaisuudessa siis katseet kääntyvät luultavasti entistä enemmän pohjoisiin oloihin ja meidän piilevään potentiaaliimme osana globaalia ruokajärjestelmää.

    Pysäyttävin kysymys koski silti Suomen motivaatiota olla mukana globaaleissa talkoissa: ”Miksi teitä suomalaisia edes kiinnostaa globaalit asiat, sillä teillä itsellänne on asiat niin hyvin?”

    Jäin pohtimaan kysymystä ja sain hahmoteltua mielessäni ainakin kolme syytä, miksi Suomea pitäisi kiinnostaa globaali ruokaturva.

    1. Suomalaisten kuluttamasta ruoasta noin kolmannes on ulkomailtaja tämä luku on kasvamaan päin koko ajan. Kulutamme globaaleja luonnonvaroja tuontiruoan muodossa, mikä kytkee meidät kiinteästi osaksi maailmankauppaa, sen heilahteluja sekä sen aiheuttamia ulkoistettuja ympäristöhaittoja tuotantomaissa kaukana Suomesta.
    2. Ääri-ilmiöt ovat tuttuja meille kaikille viime kesän kuivuuden tai toissakesän tulvien takia. Maailman luonnonvarat on kulutettu monissa paikassa äärimmilleen. Tulevaisuudessa tarvitaan resurssiviisaita päätöksiä siitä, missä ruoantuotanto on sopivinta. Suomen rooli vauraana ja luonnonrikkaana maana tulisi siis tulevaisuudessa olla ruoantuotannossa merkittävämpi.
    3. Usein myös mietin, miten henkilökohtaiset valintani voivat vaikuttaa tässä isossa ruokajärjestelmän oravanpyörässä? Konferenssissa oivalsin, että samalla tavalla kuin yksilö saattaa miettiä omien tekojen vaikuttavuutta – myös Suomi on pieni tekijä isossa maailmassa, mutta katseet kääntyvät silti meihin päin.

    Nyt siis jokainen teko, niin yksilön kuin kansakunnan kohdalla, on tärkeä. Suomessa ja ulkomailla on tehty jo tutkimusta siitä, miten ruoantuotantoa voidaan kasvattaa olemassa olevilla luonnonresursseilla, ja tuottaa ruokaa globaalisti kasvavaan tarpeeseen. Tässä auttavat muun muassa ruokavalion muutokset ja ruokahävikin vähentäminen. Palaset siis ovat paikoillaan – nyt tarvitaan tekoja ja yhteistyötä eri sektoreiden välillä.

    Continue Reading
  • Onko Suomen ja Venäjän välinen energiakauppa uhka vai mahdollisuus?

    12 loka 2018
    Sakari Hoysniemi
    686

    Tällä viikolla julkaistu hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n raportti toi esiin päästöjen vähentämisen kiireellisyyden ja tarpeen ulottaa ilmastopolitiikka kaikkeen yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Harva maa on kuitenkaan nykyisillä toimilla pääsemässä tähän. Winland-hankkeen Sakari Höysniemi tarkastelee tuoreen tutkimusartikkelin pohjalta, miten päästöjen vähentäminen vaikuttaa energian tuottajien ja kuluttajien väliseen kauppaan ja suhteisiin.

    Suomi keskittyy energian saatavuuteen ja järjestelmän uudistamiseen, Venäjä pyrkii varmistamaan kysynnän nykyisille tuotteilleen

    Päästöjen vähentäminen vaikuttaa väistämättä energian tuottajien ja kuluttajien väliseen kauppaan ja suhteisiin. Energiakauppa voi olla itsessään päästövähennyksiä rajoittava tekijä [1]. Pyrkimys hiilettömään maailmaan voi kuitenkin myös luoda uudenlaisia, ympäristön kannalta kestävämpiä suhteita [2]. Uunituore Sustainability-artikkelimme [3] tarkastelee juuri tätä dynamiikkaa. Tarkastelimme energiamarkkinoiden kehitystä, ja kytkimme tarkasteluun myös pohdinnan ilmastotavoitteiden ja poliittisen kehityksen vaikutuksesta. Päähuomio analyysissämme oli hyödykekaupassa, eli miten polttoaineiden ja sähkön hankinta Suomen ja Venäjän välillä kehittyisi kolmessa eri skenaariossa ja miten se voisi heijastua maiden välisiin suhteisiin.

    Maiden näkökulmat ovat hyvin erilaiset: Suomessa päähuomio on energian kustannustehokkaassa ja huoltovarmassa saatavuudessa sekä omavaraisuuden edistämisessä. Suomen energian loppukulutuksesta Venäjältä tuodut energiamuodot vastaavat tällä hetkellä noin 40 % loppukulutuksesta, ja siksi ajoittain julkisessa keskustelussa nousee huoli Venäjä-riippuvuudesta energian suhteen. Vastaavasti Venäjälle keskeistä on sen (fossiilisten) energiatuotteiden kysynnän ylläpitäminen, sekä saatavuuskysymys nousee esiin riittävän kustannustehokkaan energiantuotantoteknologian saamiseksi. Suomea ei nähdä uhkana, vaikkakin eräs hallinnon entinen neuvonantaja tulkitsi Fortumin olevan sellainen, mutta tämä kiistettiin myöhemmin virallisesti. Venäjällä virallinen näkemys ilmastonmuutoksen osalta on vähättelevä [4] ja esimerkiksi vuoden loppuun mennessä julkaistava Energiaturvallisuusdoktriini pitää dekarbonisaatiota keskeisenä turvallisuusuhkana. Uhkina pidetään myös Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen asettamia pakotteita, jotka ovat uhka energiatuotannon ja -infrastruktuurin kehittämiselle.

    Venäjä kaikissa skenaarioissa merkittävä energiantuottaja, mutta painotukset energiamuotojen välillä vaihtelevat

    Venäjä pysyy kaikissa skenaarioissamme merkittävänä energiantuottajana, mutta painotukset eri energiamuotojen välillä vaihtelevat.

    Ensimmäinen skenaarioistamme, ’markkinatrendit’ pohjautui nykyiseen energia- ja ilmastopolitiikkaan ja kansainvälisiin arvioihin. Skenaariossa kehitys etenee 2030-luvulle asti nykyisen energia- ja ilmastostrategian mukaisesti, jonka jälkeen se alkaa edetä vahvemmin ilmastotiekarttaan pohjautuen. Kuitenkin kuten esimerkiksi BIOS-tutkimushankkeen raportti toteaa, että Suomen nykyisillä politiikkatoimilla päästöt kasvavat 30 % vuodesta 2015 vuoteen 2030 ja siksi tässä skenaarioissa päästöt olisivat nousseet 3-3,5 asteeseen vuoteen 2100 mennessä. Tässä skenaariossa kuitenkin venäläisen energian osuus Suomen loppukulutuksesta tippuisi nykyisestä noin 40 %:sta 16 %:iin. Suomen ja Venäjän suhteet pysyisivät todennäköisesti ennallaan, ellei kansainvälisessä politiikassa tapahdu jotain mullistavaa, sillä Venäjä ehtisi korvata Euroopan vientitulot siirtymällä vahvemmin Aasian markkinoille.

    Toinen skenaarioistamme, ’vähähiilinen’ tarkasteli Suomen ja Venäjän välisen energiakaupan kehitystä, jos päästöjen kasvu rajoitettaisiin Pariisin ilmastosopimuksen mukaiseen kahteen asteeseen. Tämä vaatisi sitä, että yhteiskunnat olisivat vahvasti sitoutuneita päästövähennyksiin sekä suhteellisen rauhallisia kansainvälisiä suhteita ilman suuria konflikteja. Öljyn ja hiilen kysyntä vähenisi päästöoikeuksien kasvaneen hinnan vuoksi, mutta maakaasu pitäisi vielä pintansa sen alhaisempien päästöjen vuoksi. Venäjä painottaisi öljyä ja hiiltä kansallisessa energiajärjestelmässä ja kasvattaisi maakaasun vientiä. Venäläisen energian osuus tässä skenaariossa olisi enää 13 % Suomen loppukulutuksesta vuonna 2040. Venäjän mahdollisuus vaikuttaa suhteisiin ja käyttää energia poliittisena vipuvartena heikkenisi.

    Kolmas skenaario, ’runsashiilinen’ pohjautuu mm. Venäjän energiastrategian optimistiseen skenaarioon, joka mahdollistaisi Venäjälle 3 % vuosittaisen talouskasvun (tämänhetkinen kasvu on noin 1 %) ja myös mahdollisesti poliittisen vaikutusvallan lisäämisen energiakaupan kautta. Skenaario on ilmastopolitiikan kannalta uhkaava ja vaatisi, että EU-maat, kuten Suomi, luopuisivat päästövähennystavoitteistaan. Tähän voisi johtaa myös esimerkiksi vähäpäästöisten teknologioiden odotettua hitaampi kehitys. Venäjä pyrkii rakentamaan ydinvoimasta kolmatta keskeistä strategista energiamuotoa öljyn ja kaasun jälkeen, mikä voisi toisaalta mahdollistaa päästöjen vähentämisen. Tästä huolimatta Suomen riippuvuus venäläisestä energiasta laskisi hieman ja olisi noin 32 % vuonna 2040.

    Suomen riippuvuus tuontienergiasta vähenee kaikissa skenaarioissa

    Tarkastelimme artikkelissamme Suomen energiajärjestelmän tulevaisuutta sillä oletuksella, että markkinat ja niiden taustalla olevat normit ja käytänteet pysyvät ennallaan. IPCC:n tavoite – oli se 1,5 tai 2 astetta – on kuitenkin pelkästään teknis-taloudellisen optimoinnin avulla hyvin haastava ilman laajempia yhteiskunnallisia muutoksia ja vahvempia ilmastotavoitteita. Tähänastiset hallitusten tavoitteet eivät riitä edes kahden asteen lämpenemisen välttämiseen [5].

    Jos tarkastellaan pelkästään energian saatavuutta, Suomen energiaturvallisuus on suhteellisen hyvissä kantimissa, huolimatta merkittävästä energian tuonnista ja vielä kesken olevista Hanhikiven ja Olkiluodon ydinvoimahankkeista. Ilmastoturvallisuuden ja tarvittavan yhteiskunnallisen murroksen edistäminen sekä rajojemme sisä- että ulkopuolella tulisikin olla vähintään yhtä keskeinen tavoite kuin energian saatavuuden varmistaminen. Suomen keskeisin energiaturvallisuusriski on ilmastonmuutos.

    Lähteet

    [1] F.W. Geels, ’Regime Resistance against Low-Carbon Transitions: Introducing Politics and Power into the Multi-Level Perspective’, Theory, Culture & Society, 31(5), 2014.

    [2] D. Scholten (Ed.), The Geopolitics of Renewables, Springer International Publishing, 2018.

    [3] J. Jääskeläinen, S. Höysniemi, S. Syri, V.-P.Tynkkynen, ’ Finland’s Dependence on Russian Energy—Mutually Beneficial Trade Relations or an Energy Security Threat?, Sustainability, 10(10), 2018.

    [4] V.-P.Tynkkynen, N. Tynkkynen, ’Climate Denial Revisited: (Re)contextualising Russian Public Discourse on Climate Change during Putin 2.0’, 2018, Europe-Asia Studies, 1103-1120, 2018.

    [5] A.E. Raftery, A. Zimmer, D.M.W. Frierson, R. Startz, P. Liu, ’Less than 2C warming by 2100 unlikely’. Nature Climate Change, 7, 2017.

    Continue Reading
  • Globaali ruokakriisi vaikuttaa turvallisuuteen Suomessa

    4 loka 2018
    Kati Systä
    932

    Suomalaisessa ruokakeskustelussa tulisi korostaa yhä enemmän globaalin ruokakriisin ja muuttoliikkeen yhteyksiä Suomen kokonaisturvallisuuteen sekä Suomen vastuuta maailman ruokahaasteista, kirjoittaa Kirsi-Marja Lonkila, joka toimii Winland-hankkeen vuorovaikutusasiantuntijana.

     

    Ruokakriisit ovat usein muuttoliikkeen ajuri.

    Parhaillaan Jemenissä, Nigeriassa, Etelä-Sudanissa ja Somaliassa on meneillään akuutti ruokakriisi. Näissä maissa vähintään 30 miljoonaa ihmistä kärsii vakavasta ruokapulasta, joista yli 10 miljoonaa elää nälänhädän partaalla. Kaikissa edellä mainituissa maissa perimmäiset syyt ruokaturvattomuudelle ovat aseellisissa konflikteissa ja yhteiskunnan epävakaudessa.

    Ruokapulasta johtuvat kriisit tulevat yleistymään, toteaa Winland-hankkeen apulaisprofessori Matti Kummu yhdessä kansainvälisten kirjoittajakumppaniensa kanssa tuoreessa Nature Sustainability -lehden kommenttiartikkelissaan. Ruokakriisit pahenevat erityisesti Afrikassa, missä yhdistyvät kimurantilla tavalla aseellisten konfliktien kaltaiset stressitekijät, henkeä kohden tuotetun ruoan määrän romahtaminen ja ruoantuotantoa uhkaavat ilmastonmuutokseen liittyvät tekijät – kuten sään ääri-ilmiöt.

    Tällaisissa tilanteissa paikallinen ruokapula voi laukaista kansainvälisen muuttoliikkeen – ensisijaisesti maihin, jotka jo muutenkin ovat hätää kärsimässä isojen pakolaisväestöjensä vuoksi. Muuttoliike voi tästä syystä pahentaa yhteiskuntien levottomuutta ja taloudellista epävakautta.

    Lisää humanitaarista apua, lisää systeemisten riskien hallintaa

    Kansainvälisen humanitaarisen avun rahoituksen merkittävä lisääminen on yksi tärkeimmistä vastauksista ruokakriisien akuutteihin vaikutuksiin. Samalla tulisi pohtia pidemmän tähtäimen keinoja: kirjoittajat tuovat esiin, että hillitsemällä ruokakriisejä voidaan samalla hallita ruokaturvan puutteen aiheuttamia systeemisiä riskejä, ja että itse asiassa ruokaturvan puute ei ole humanitaarinen vaan systeeminen ongelma. Systeemisellä riskillä viitataan uhkaan, joka luo odottamattomien vaikutusten dominoefektin toisiinsa kytkeytyneissä järjestelmissä. Hyvä esimerkki ruokapulan aiheuttamasta systeemisestä riskeistä on nälän vaikutus ihmisten liikkuvuuteen maan sisällä tai kansainvälisesti pakolaisuuden muodossa. Siis: samalla kun humanitaarisen avun lisääminen pelastaa lukuisia henkiä Nigeriassa, Somaliassa, Etelä-Sudanissa ja Jemenissä, sen avulla lisätään alueellista ja globaalia vakautta.

    Tämänhetkisen nälänhädän valtavan skaalan uskoisi olevan riittävä syy kansainväliselle yhteisölle puuttua ajoissa nälänhätiin ja humanitaarisiin kriiesihin. Mutta jos ja kun näin ei aina ole, ainakin globaalin turvallisuuden lisääminen ja muuttoliikkeen hallitseminen ovat syitä toimia. World Food Programmen johtajan David Beasleyn mukaan ongelman alkulähteeseen eli ruokaturvaan puuttuminen tulee paljon halvemmaksi kuin miljoonien ihmisten pakeneminen (esimerkiksi) Eurooppaan. Kestävän kehityksen politiikkaa (sekä maahanmuuttopolitiikkaa) tulisi Suomessakin koordinoida myös tämä näkökulma mielessä.

    Akuutteihin ruokapulan kriiseihin puuttumisen ohella ruokaturvaa voidaan parantaa muun muassa vähentämällä ruokahävikkiä, kehittämällä maataloutta ja siten nostamalla satomääriä, kasvattamalla maanviljelijöiden saamaa tuottoa prosessoimalla tuotteita pidemmälle sekä edistämällä parempaa hallintoa – alue, jolla Suomella erityisesti on annettavaa maailmalle.

    Blogikirjoituksen pohjana on Nature Sustainability -lehdessä julkaistu kommentti, jonka yksi kirjoittajista on Winland-hankkeen Matti Kummu.

    Puma, Chon, Kakinuma, Kummu, Muttarak, Seager & Wada (2018). A developing food crisis and potential refugee movements, Nature Sustainability. [pdf]

    Aiheesta keskustellaan lisää tapahtumassamme 16.10. Tule mukaan tai seuraa suoraa verkkolähetystä! Globaali ruokakriisi ja Suomi: haasteita ja niiden ratkaisijoita Tiedekulmassa 16.10.2018

    Continue Reading
  • Voiko satojen tuhansien järvien maa kärsiä kuivuudesta?

    11 syys 2018
    Kirsi-Marja Lonkila
    813

    Vakava kuivuus on vaivannut Suomea tänä kesänä. Sademäärät jäivät pieniksi ja maataloutemme tuotti pienimmän viljasadon 30 vuoteen. Puhutaan jopa katovuodesta. Myös monet vesihuoltolaitoksemme ovat asettaneet rajoituksia vedenkäytölle. Pohjavesien ja järvien pinnat ovat erittäin alhaalla. Kuivuuteen varautumisen tarpeesta kirjoittaa Winlandin tutkija Lauri Ahopelto Suomen Ympäristökeskuksesta.

    Kuivuus on koetellut koko Eurooppaa ja monet maat ovat hakeneet kriisiapua EU:lta, joka aikaisti tukien maksua. Suomen hallitus päätti 86,5 miljoonan kriisipaketista maataloudellemme. Monet karjatilat joutuvat teurastamaan eläimiä ennenaikaisesti, koska rehua ei ole tarpeeksi ja sen ostaminen on liian kallista. Toisin kuin monina vuosina, viljaa ei riitä vientiin, ja joudumme ostamaan lisäviljaa ulkomailta.

    Kuivuus kuormittaa viljelijöitä, mutta pienemmät sadot nostavat myyntihintaa, joka hieman kompensoi. MTK kuitenkin arvioi maatalouden menetyksiksi jopa noin 400 miljoonaa euroa. Myös kuluttaja maksaa kuivuudesta korkeampien hintojen muodossa ja kasvaneina verotukina. Pienet sadot nostavat hintaa kaupassa sekä heikentävät kansallista ruokaturvaamme. Energiasektorilla rahallisia menetyksiä aiheuttaa se, että vesivoimaa on Suomessa vähemmän tarjolla. Norjan ja Ruotsin kuiva kesä voi nostaa sähkön hintaa myös Suomessa. Tällä on kytkös energiaturvallisuuteemme.

    Kuivuus tulee siis hyvin kalliiksi. Vuosien 2002-2003 kuivuuden suoriksi vaikutuksiksi arvioitiin 100 miljoonaa euroa, josta puolet oli ”menetettyä” vesivoimaa. Tuolloin kuivuus alkoi 2002 syksyllä ja loppui juuri parahiksi ennen kesää, joten vaikutukset maataloudelle olivat pieniä. Tänä vuonna hallituksen 86,5 miljoonan euron tukipaketin päälle tulevat vielä ”menetetyt” vientituotot ja vesivoimatuotot, kasvaneet vedenhankintakulut sekä metsätalouden tappiot jne. Vuoden 2018 kuivuus on taloudellisilta menetyksiltään mahdollisesti pahin viimeiseen 70 vuoteen.

    Mennyt kesä saattoi olla vasta alkusoitto

    Helteet loppuivat ja sadettakin on nyt jonkin verran ropsahdellut. Voidaanko nyt todeta kuivuus päättyneeksi?  –Ehkä, ehkä ei.  Kuivuus on siitä hankala luonnonilmiö, että sen loppumisen ja alkamisen voi määrittää vasta jälkikäteen. Usein puhutaan ”hiipivästä katastrofista” ja ongelmaan herätään liian myöhään. Tämä tekee varautumisesta hankalaa. Kuivuus voi pahimmillaan olla monivuotista, kuten 1940-1942. Toistaiseksi tämän vuoden kuivuus ei ole ollut hydrologisesti vielä erityisen poikkeuksellinen, mutta se voi sellaiseksi vielä muuttua. Nyt olisi hyvä ruveta varautumaan, jos kuivuus jatkuukin.

    Tänä kesänä olimme onnekkaita, koska talvella ja syksyllä oli hyvin märkää ja pinta- ja pohjavedet korkealla. Jos nyt syksyn sateet jäävät vähäisiksi ja saamme kuivan talven ja kevään, olemme aivan eri tilanteessa ensi kesän alussa. Jos ensi kesästä tulisi samanlainen kuin menneestä, olisivat vahingot huomattavasti merkittävämpiä kuin menneenä kesänä. Etenkin pienet vesistömme Etelä- ja Varsinais-Suomessa olisivat hädässä. On todennäköistä, ettei kuivuus jatku, mutta paljon harvinaisempiinkin tapahtumiin on Suomessa varauduttu. Ilmastonmuutoksen tulee lisäämään sään ääri-ilmiöitä, joten tämän kesän kaltaiset kuivuudet siis lisääntyvät.

    Kuivuuteen tulisi varautua Suomessakin

    Kuivuuteen on toistaiseksi varauduttu meillä melko vähän, johtuen varmaankin mielikuvasta Suomesta satojen tuhansien järvien maana. Ja toki meillä vettä riittääkin, mutta emme silti ole kuivuudelta suojassa, kuten mennyt kesä osoitti. Kuivuuteen tulisi varautua paremmin myös Suomessa. Winland-hankkeen tutkimustulosten perusteella vakava kuivuus aiheuttaa monille alueille ongelmia vedensaannin kanssa, erityisesti Uudellamaalla ja Varsinais-Suomessa.

    Kuivuuden tuloa ei voi estää, mutta varautumiskeinoja vahinkojen pienentämiseksi on monia. Useat keinot ovat paikka- ja tilakohtaisia, kuten kastelualtaat, väliaikaiset pohjapadot ja säätösalaojat. Hyväkuntoinen pelto sietää kuivuutta paremmin, joten viljelykierto, biohiili ym. pellon kuntoa parantavat toimet auttavat myös kuivuutta vastaan. Kuivuutta vastaan voi ottaa myös vakuutuksen, mutta vain n. 1% pelloistamme on vakuutettu. Insentiivi vakuuttamiselle on vaillinainen, koska monet varmasti olettavat valtion auttavan kriisissä (kuten auttoi).

    Tilakohtaisten keinojen ohella on tärkeää tarkastella ja koordinoida keinoja myös valuma-alueen tasolla. Esimerkiksi vesistöjen järkevällä säännöstelyllä voidaan pienentää kuivuuden vaikutuksia. Looginen paikka varautumiskeinojen laaja-alaiseen suunnitteluun ja koordinointiin olisi vesienhoitosuunnitelmamme.  Mielestäni tulisi myös vakavasti pohtia kansallisen kuivuusstrategian tarvetta.

    Winland-hanke on mukana suunniittelemassa kuivuuteen liittyvää valmiusharjoitusta ensi kevääksi Varsinais-Suomessa. Viimeistelemme myös kahta kuivuuteen liittyvää tieteellistä artikkelia.

    Continue Reading
  • Miltä näyttää globaali vesiturvallisuus, entä Suomen rooli sen saavuttamisessa? Terveiset YK:n kestävän kehityksen foorumilta

    19 heinä 2018
    Suvi Sojamo
    735

    Vaikka veden korvaamaton merkitys hyvinvoinnille ja yhteiskuntien kehitykselle tiedostetaan yhä paremmin, maailmalla on edessään kivikkoinen tie vesiturvallisuuden takaamiseksi ja YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi. Winlandin koordinaattori ja tutkijatohtori Suvi Sojamo Aalto-yliopistosta summaa New Yorkissa pidetyn YK:n kestävän kehityksen korkean tason poliittisen foorumin viestejä sekä antia Suomelle.

    Kestävän kehityksen merkittävin kansainvälinen vuosittainen tapaaminen, YK:n korkean tason poliittinen foorumi, on koonnut viimeisen puolentoista viikon ajan YK:n jäsenvaltiot ja laajan joukon sidosryhmiä Agenda 2030:n kestävän kehityksen tavoitteiden seurantakokoukseen New Yorkiin. Tämän vuoden foorumin “Transformation towards sustainable and resilient societies” yhtenä tarkastelukohteena oli kestävän kehityksen tavoite 6, joka pyrkii takaamaan veden saannin ja puhtaan juomaveden ja sanitaation kaikille. Osallistuin foorumille Suomen delegaation jäsenenä akatemian ja vesivastuusitoumuksen edustajana, mikä tarjosi hyvän mahdollisuuden luoda tilannekatsaus niin globaalin vesiturvallisuuteen yhteisenä tavoitetilana kuin Suomen asemaan sen saavuttamisessa.

    Haasteet ja niiden ratkaisut tiedostetaan, mutta toimeenpano laahaa perässä

    YK-organisaatioiden veteen liittyvää työtä koordinoivan UN Waterin seurantaraportin mukaan viime vuosien hyvästä kehityksestä huolimatta jopa 2,1 miljardilta ihmiseltä puuttuu edelleen turvallinen ja helposti saatavilla oleva talousvesi ja 4,5 miljardilta pääsy turvalliseen sanitaatioon, jossa myös jätteenkäsittelystä on huolehdittu. Yli 2 miljardia ihmistä elää jo nyt alueilla, joilla veden käyttö ylittää vesivarojen saatavuuden ja luonnollisen uusiutumiskyvyn, ja tilanteen odotetaan pahenevan väestönkasvun ja ilmastonmuutoksen myötä. Veden on osoitettu olevan taustatekijänä niin kärjistyneiden konfliktien kuin muuttoliikkeidenkin taustalla. Maailmalla on parannettavaa niin vedenkäytön tehokkuudessa, veden puhdistamisessa, vesiekosysteemien tilassa kuin kestävässä ja oikeudenmukaisessa vesivarojen hallinnassa. Naiset ja haavoittuvimmat ihmisryhmät jäävät edelleen kaikkein eniten tavoitteista jälkeen.

    Mitkään näistä haasteista eivät ole uusia. Tänäkin vuonna toitotettu hyvän hallinnan merkitys muiden haasteiden ratkaisulle on ollut YK-järjestöjen mantra yli kymmenen vuotta. Niin tekniset, sosiaaliset kuin poliittiset ratkaisut useimpiin ongelmiin ovat jo tiedossa. Suurimpana pullonkaulana näyttääkin olevan tiedon muuttaminen poliittiseksi tahdoksi, resursoinniksi ja toiminnaksi.

    Raha voi ratkaista, mutta ensin tulisi ymmärtää veden todellinen arvo

    OECD on arvioinut vesi-infrastruktuuriin olevan miljardien lisäinvestointitarve vuoteen 2030 mennessä, johon julkisen sektorin rahojen ei uskota yksin riittävän. Erilaiset tavat ja mallit kasvattaa erityisesti yksityistä rahoitusta nousivatkin esiin niin foorumia taustoittavissa raporteissa (ks. täällä ja täällä) kuin puheenvuoroissakin.

    Veden ja rahan niputtaminen johtaa kuitenkin toistuvasti vastakkainasetteluihin, jossa toisena ääripäänä veden korostetaan olevan ihmisoikeus ja sillä nähdään olevan itseisarvo ja toisena veden ja vesi-infrastruktuurin olevan tuottoisa yksityistettävä ja kaupattava hyödyke. Investointihuumassakin olisi tärkeä muistaa, että veden luonne YK:n yleiskokouksenkin tunnustamana ihmisoikeutena ja julkisena resurssina on kiistämätön. Se ei kuitenkaan tarkoita, että veden käytön tulisi olla vailla korvausta ja sääntelemätöntä tai ettei veden ympärille voisi rakentaa kaupallista toimintaa – veden riittävyys ja oikeudenmukainen jako tulee jotenkin varmistaa, niin Suomessa kuin kansainvälisesti. Ennen kuin puhutaan hinnasta, investoinneista ja niiden reunaehdoista, veden kustannukset ja todellinen arvo tulee ymmärtää ja konkretisoida entistä paremmin – niin luonnolle, paikallisyhteisöille, valtioille kuin yksityisellekin sektorille.

    Vesi ei ole vain valtioiden tai vesisektorin asia

    Veden poikkileikkaava merkitys kehitykselle korostui ilahduttavasti foorumin muiden tavoitteiden energian (tavoite 7), kestävien kaupunkien (tavoite 11), kestävän kulutuksen ja tuotannon (12) kuin maaekosysteemien suojelun (tavoite 15) tarkasteluissa. Foorumin jokavuotisena tarkastelun kohteena on lisäksi yhteistyötä ja kumppanuuksia korostava tavoite 17. Veden tapauksessa valtioiden välinen yhteistyö, poikkisektoraalisuus ja monitoimijayhteistyö nousivat kiitettävästi eri yhteyksissä esiin, mutta sidosryhmien ja erityisesti kansalaisyhteiskunnan edustajat esittivät syystä myös erittäin kriittisiä äänenpainoja edustavuuden ja osallistumisen toteutumisesta niin kansallisessa toimeenpanossa, veteen kytkeytyvissä kehityshankkeissa kuin foorumin valmisteluprosesseissa ja keskusteluissa.

    Suomella voi olla kokoaan merkittävämpi rooli globaalisti

    Suomen arvioitiin tänä vuonna yltävän kolmannelle sijalle kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa ja Suomi nousi useissa puheenvuoroissa esiin malliesimerkkinä yhteiskunnan eri toimijoita osallistavasta toimeenpanosta mm. Kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumuksen kautta. Suomen sidosryhmiä laajasti yhteen tuoneen delegaation puheenvuorot ja sivutapahtumat korostivat niin kansainvälisen veden hallinnan arkkitehtuurin kehittämisen, veden, energian ja ruoan kytkösten, rajavesiyhteistyön, vesiriskien arvioinnin, yritysten vesivastuullisuuden ja kestävien tuotantoketjujen, kulutuksemme globaalista jalanjäljestä seuraavan vastuun, resurssiviisaiden ja kiertotalouden ratkaisujen, ihmisoikeusperustaisuuden ja naisten ja tyttöjen aseman merkitystä – kaikki raikkaita tuulahduksia foorumilla, jossa erityisesti monet valtioiden ulostulot ja lopullinen ministerijulkilausuma jättivät konkretiassaan ja kunnianhimon tasossaan vielä reippaasti parantamisen varaa.

    Suomen edelläkävijyyden ja tuloksellisuuden takaamiseksi niin veteen liittyvään koulutukseen, tutkimukseen, monitoimijayhteistyöhön kuin kehityspolitiikkaankin olisikin tärkeä panostaa jatkossa nykyistä enemmän – kestävän veden käytön ja hallinnan sekä vesiturvallisuuden edistäminen on meille sekä kansallinen etu että hyvä kansainvälisen profiloitumisen paikka.

    Muita foorumin havaintojani luettavissa Twitterissä https://twitter.com/SuviSojamo.

    Continue Reading
  • Yritysten arvoketjut ovat energia-, ruoka- ja vesiturvallisuuden ytimessä

    14 kesä 2018
    Kirsi-Marja Lonkila
    982

    Mitä globaalit energiaan, ruokaan ja veteen liittyvät kriisit tarkoittavat suomalaisyrityksille? Miksi yritysten riskienhallinta, kestävyys ja vastuullisuus tulisi nähdä erottamattomina osina toisiaan ja jatkuvuudenhallintaa? Winland-hanke julkaisi  14.6.2018 yrityksille suunnatun policy briefin, jossa on koottu tutkimukseen perustuvia vastauksia kysymyksiin. Koosteemme toimi keskustelunavauksena, ja julkaisutilaisuudessa käytiin läpi  yritysten ja sidosryhmien kokemuksia ja parhaita käytäntöjä.

    Lataa policy briefimme Riskienhallinta, kestävyys ja vastuullisuus –  Yritysten arvoketjut energia-, ruoka- ja vesiturvallisuuden ytimessä

    Yritysten arvoketjut ovat merkittävimpiä energian, ruoan ja veden tuotannon ja kulutuksen rakenteita. Arvoketjujen riskienhallinta, kestävyys ja vastuullisuus tulisi nähdä erottamattomina osina toisiaan ja edellytyksenä jatkuvuudenhallinnalle.

    Suomalaisyritykset ovat monella kestävyyden ja vastuullisuuden osa-alueella maailman kärkeä. Sen vuoksi erityisesti energian, ruoan ja veden arvoketjujen kansainväliset ja sektorirajat ylittävät kytkökset tulisi huomioida entistä paremmin niin yritysten kuin yhteiskuntien pidemmän aikavälin kestävyyden takaamiseksi.

    Hankkeen koordinaattori Suvi Sojamo esittelee Winlandin tuoretta tutkimuskoostetta.

    Koosteessamme nostetaan esille askelia kestävämpään yritystoimintaan, energia- ja ruokajärjestelmään sekä vedenkäyttöön:

    Suomen energian hankinnan ja kulutuksen riskit sekä tuotannon vaikutukset yhteiskuntiin ja ympäristöön tulee huomioida kokonaisvaltaisemmin myös rajojemme ulkopuolella.

    Kestävämpi suomalainen ruokaketju edellyttää kasvisperäisen ruokavalion suosimista ja tuonnin korvaamista kotimaisella tuotannolla.

    Suomalaisyrityksillä on toimipaikkoja ja alihankkijoita myös vesipulasta kärsivillä alueilla. Riskienhallinta edellyttää kestävää veden käyttöä ja hallintaa.

     

    Continue Reading