• Winlandia-talolla vedettiin yhteen Winlandin antia

    29 huhti 2019
    Kirsi-Marja Lonkila
    217

    Huhtikuun 10. päivä Finlandia-talo muuttui Winlandia-taloksi, kun tutkimushankkeemme huipentui siellä loppuseminaariin. Ilahduttavan moni aiempiin Winlandin aktiviteetteihin osallistunut tuli paikalle kuulemaan hankkeen lopputuloksia ja -viestejä. Kirsi-Marja Lonkila tiivistää loppuseminaarin antia.

    Perinteisen loppuseminaarin sijaan järjestimme Winland-minimessut, joilla osallistujat pääsivät kiertelemään ”tutkimusrasteilla” ja keskustelemaan tutkijoiden kanssa. Evästyksenä tähän osallistujat saivat lyhyet alustukset sekä vankan materiaalipaketin, joka sisälsi hankkeen uusimman tutkimuskatsauksen ja neljä tuoretta policy briefiä. Tutkimusrasteilla tuloksistamme ja niiden hyödyntämismahdollisuuksista käytiinkin pienryhmissä aktiivista ja innokasta keskustelua. “Messukonsepti oli toimiva, koska se mahdollisti aidon dialogin eri sidosryhmiemme kanssa. Samalla ymmärsi, miten paljon muuta kiinnostavaa tutkimusta oman aihealueemme tiimoilta on käynnissä”, hankkeen tutkija Elina Lehikoinen Aalto-yliopistosta summasi messujen antia.

    Winland on tehnyt koko hankkeen ajan aktiivisesti työtä  yhteiskehittämisen ja tieteidenvälisyyden edistämiseksi sekä yhteiskunnallisen vaikuttavuuden varmistamiseksi. Loppuseminaarin paneelikeskustelussa pohdimme sen vuoksi strategisen tutkimuksen erityisyyttä sekä  tutkimuksella vaikuttamista.

    Panelistit pohtivat monipuolisesti tieteen roolia yhteiskunnassa sekä strategisen tutkimuksen roolia kokonaisuudessa. Vaikka STN-instrumentti ei ole välttämättä sinänsä muuttanut tieteen roolia yhteiskunnassa,  ovat STN-hankkeet muuttaneet asetelmia tieteen ja yhteiskunnan vuorovaikutuksesta ja olleet parhaimmillaan opettavaisia tutkijoille ja innostavia niihin osallistuneille sidosryhmille. Antti Belinskij’n (Winland, Itä-Suomen yliopisto) käyttämän jalkapallovertauksen mukaan perinteisesti tutkijat istuvat katsomossa, mutta STN-instrumentin kohdalla ovat mukana kentällä pelaamassa. Haasteita tutkimuksella vaikuttamisessa lisää se, että pelin säännöt voivat yhteiskunnallisessa päätöksenteossa myös muuttua. Kaisa Lähteenmäki-Smith (MDI) totesi, että “mukana pelaaminen” eli tutkimuksella vaikuttaminen vaatii rakentavan vuoropuhelun harjoittelua. Veli-Pekka Tynkkynen (Winland, Helsingin yliopisto) lisäsi, että perustan on oltava kunnossa: perustutkimus ja sen kunnollinen resursointi mahdollistaa vuorovaikuttavan ja yhteiskehittävän tutkimuksen.

    Winlandin kanssa sidosryhmän edustajana yhteistyötä tehnyt Laura Höijer (Baltic Sea Action Group) kiitteli, että sidosryhmien edustajien kannalta on erityisen arvokasta, kun tutkimushankkeella on aikaa panostaa vuorovaikutukseen ja yhteiskehittämiseen. Samalla kilpailu esimerkiksi virkahenkilöstön ajasta on kovaa, ja hankkeen on paketoitava tutkimustaan helposti hyödynnettävään muotoon. Vesa Valtonen (Turvallisuuskomitea) kiitteli lisäksi Winlandin ennakointitutkimusta ja kokonaisvaltaista otetta turvallisuusteemoihin.

    Miten vaikuttavuutta Winlandin kaltaisissa hankkeissa voidaan sitten arvioida? Jussi Vauhkonen (Strateginen tutkimus) totesi, että STN kehittyy koko ajan myös siinä, kuinka tämän tyyppistä tutkimusta on parasta seurata ja arvioida, ja korosti että arvioinnin kehittämistä olisi hyvä tehdä yhdessä tutkijoiden kanssa.

    Tilaisuuden lopuksi hankkeen johtaja Marko Keskinen summasi, mitä kaikkea Winland on saanut aikaan. Kuva on moninainen: yli 40 tieteellisen artikkelin ohella on syntynyt mm. kaksi hankkeen päälöydöksiä yhteenvetävää tutkimuskatsausta, kahdeksan policy briefiä, järjestetty neljä seminaaria ja viisi työpajaa, oltu mukana järjestämässä kahta valmiusharjoitusta sekä rakennettu hankkeen jälkeen elämään jääviä toimija- ja sektorirajat ylittäviä verkostoja.

    Seminaarin lopuksi annettiin puheenvuoro myös niille STN-hankkeille, jotka jatkavat tutkimusta Winlandin teemoista. Esittäytymässä kävi neljä STN-hanketta: Smart Energy Transition tutkii nimensä mukaisesti energiamurrosta, BlueAdapt sopeutuvaa hallintaa ja kestävää sinistä kasvua, WISE viheliäisiä ekososiaalisia ongelmia koskevaa päätöksentekoa, ja CORE yhteistoiminnallista hallintaa ympäristöpäätöksenteossa. Näihin ja moniin muihin kiinnostaviin hankkeisiin voi tutustua strategisen tutkimuksen nettisivuilla: http://strateginentutkimus.fi.

    Kuva: Harriet Lonka

    Continue Reading
  • Suomen ensimmäinen kuivuus-teemainen valmiusharjoitus Laitilassa

    25 huhti 2019
    Kirsi-Marja Lonkila
    277

    Vuoden 2018 poikkeukselliset kuivuudet muistuttivat, että Suomikaan ei ole turvassa kuivuuden vaikutuksilta. Kuivakausi iskee väistämättä joskus, mutta kuivuuden vaikutuksia voidaan pienentää varautumalla. Tästä syystä Laitilassa järjestettiin 2.4.2019 Suomen ensimmäinen kuivuuteen keskittyvä valmiusharjoitus, jonka kulusta kertoo Winlandin tutkija Lauri Ahopelto.

    Valmiusharjoituksen tavoitteena oli lisätä osallistujien tietoutta kuivuudesta, sen vaikutuksista sekä toimenpiteistä kuivuuden vaikutusten pienentämiseen. Harjoitus oli suunnattu erityisesti viranomaisille, mutta lisäksi mukaan oli kutsuttu yksityisen sektorin edustajia. Yhteensä harjoitukseen osallistui noin 40 edustajaa Vakka-Suomen kunnista, laajemmin Varsinais-Suomen alueelta sekä kansalliselta tasolta. Harjoituksen järjestivät Winland-hanke yhdessä Varsinais-Suomen ELY-keskuksen ja Lounais-Suomen Aluehallintoviraston kanssa.

    Harjoituksessa kuivuuden vaikutuksia sekä varautumismahdollisuuksia tarkasteltiin etenkin vesihuollon ja soveltuvin osin myös maatalouden kannalta. Harjoitus toteutettiin ryhmätyöskentelynä, joita tukemaan luotiin kuivuus-skenaario.

    Harjoituksen pohjalta on tarkoitus kehittää malli kuivuusvalmiusharjoitukselle, jota voidaan soveltaa muillakin alueilla. Vakka-Suomi valikoitui ensimmäiseksi kohdealueeksi sen merkittävän kuivuusriskin vuoksi: tämä johtuu monen tekijän summasta, joita ovat pienet pohjavesialueet, vähäjärvisyys sekä vesi-intensiivisen maatalouden ja teollisuuden merkittävä osuus alueella.

    Työpajan tuloksena saatiin yli 200 erilaista toimenpidettä kuivuuden vaikutusten pienentämiseen. Niiden pohjalta laadittiin noin 20 erilaista toimenpidesuositusta. Saadun palautteen perusteella kaikki osallistujat pitivät harjoitusta tarpeellisena ja itselleen hyödyllisenä.

    Lisätietoa harjoituksen kulusta sekä sen pohjalta kehitettävästä valmiusharjoitus-mallista saa Winland-hankkeen Lauri Ahopellolta.

    Kuivuuden vaikutuksia selvitetty tieteidenvälisesti Winland-hankkeessa

    Winland-hankkeessa kuivuutta on tutkittu mm. selvittämällä mitatun historiamme pahinta kuivakautta 1939-1942 sekä vastaavan kuivakauden vaikutuksia nyky-Suomessa sekä tulevaisuudessa. Tulosten perusteella vakava kuivuus vaikuttaa merkittävästi vesistöihimme sekä vedenkäyttäjiin erityisesti Uudellamaalla ja Varsinais-Suomessa.

    Tutkumuksen pohjalta julkaistiin huhtikuussa 2019 Policy Brief, jossa esitetään monia toimenpidesuosituksia, esimerkkinä mainittakoon kuivuudenhallintasuunnitelmat.

    Tieteelliset artikkelit aiheesta:

    Ahopelto, Veijalainen, Guillaume, Keskinen, Marttunen & Varis (2019). Can There be Water Scarcity with Abundance of Water? Analyzing Water Stress during a Severe Drought in Finland. Sustainability 2019, 11(6), 1548

    Veijalainen, Ahopelto, Marttunen, Jääskeläinen, Britschgi, Orvomaa, Belinskij & Keskinen, 2019. Severe drought in Finland: modeling effects on water resources and assessing climate change impacts.  Sustainability 201911, 2450.

     

    Continue Reading
  • Tieto, tieto ja tieto!

    19 helmi 2019
    Jyri Mustajoki
    353

    Tieto on paljon käytetty sana, mutta suomen kielessä sen merkitys on hyvin laaja ja epämääräinen. Monia päätöksiä perustellaan sillä, että ne perustuvat tutkittuun tietoon. Mutta mitä tieto oikeastaan on? Tätä joudumme pohtimaan tehdessämme Suomen vesiturvallisuuden kokonaisarviointia, kirjoittaa Winland-hankkeen tutkija TkT Jyri Mustajoki SYKEn Havaintoja-blogissa.

    Lisätietoa vesiturvallisuuden kokonaisarvioinnista on aiheen omalla nettisivulla ja aiheesta julkaistussa policy briefissä.

    Continue Reading
  • Winland-hankkeen loppuseminaari 10.4.2019

    11 helmi 2019
    Christopher Rowley
    1088

    Miten kestävää turvallisuutemme on? Olemme Winland-hankkeessa etsineet vastausta kysymykseen siitä, miten energiaan, ruokaan ja veteen liittyvät muutospaineet ohjaavat Suomen kokonaisturvallisuutta.

    Winlandin taival on päättymässä ja on aika näyttää, mitä olemme saaneet aikaan monitieteisen, tulevaisuussuuntautuneen ja yhteiskehittämiseen perustuvan tutkimuksen avulla. Loppuseminaarissa esittelemme hankkeemme tuloksia minimessujen muodossa sekä käymme keskustelua tutkimuksen yhteiskehittämisestä ja tutkimuksella vaikuttamisesta. Lopuksi luomme kytköksen Winlandin teemojen parissa jatkaviin STN-tutkimushankkeisiin. Tervetuloa mukaan!

    Aika: Keskiviikkona 10.4.2019 klo 8.30-11.30
    Paikka: Winlandia-talo (Veranda 4), Mannerheimintie 13e, Helsinki

     

    Loppuseminaarin ohjelma ke 10.4

    8.30 Aamukahvi

    9.00 Winland-minimessut: tutkimustulostemme esittely
    Johdanto Winland-hankkeen tekemään tutkimukseen (Marko Keskinen) sekä osahankekohtaiset alustukset johdattavat sinut tutkimuksemme keskeisiin tuloksiin. Alustusten jälkeen voit kiertää haluamillasi tutkimusrasteilla. Esittelyssä tutkimustuloksiamme esimerkiksi energiaturvallisuudesta, ruokaturvasta, vesiturvallisuudesta ja niiden oikeudellisista näkökulmista sekä kokonaisturvallisuuden ennakoinnista.

    10.25 Paneeli: Tutkimuksen yhteiskehittäminen ja tutkimuksella vaikuttaminen
    Paneelissa keskustellaan strategisen tutkimuksen erityispiirteistä verrattuna perinteisempiin tutkimushankkeisiin sekä pohditaan miten yhteiskehittäminen ja tutkimuksella vaikuttaminen toimii. Panelisteina: Laura Höijer (Baltic Sea Action Group), Kaisa Lähteenmäki-Smith (MDI), Vesa Valtonen (Turvallisuuskomitea) ja Jussi Vauhkonen (STN) sekä Winland-hankkeesta Antti Belinskij (Itä-Suomen yliopisto) ja Veli-Pekka Tynkkynen (Helsingin yliopisto).

    11.00 STN-tutkimus Winlandin teemoista jatkuu!
    Esittäytymässä neljä Winlandin tutkimusteemojen parissa jatkavaa STN-hanketta: Karoliina Auvinen (Smart Energy Transition), Turo Hjerppe (BlueAdapt), Janne Hukkinen (WISE) ja Lasse Peltonen (CORE).

    11.15 Loppusanat ja yhteenveto: matkalla opittua + miten tästä eteenpäin
    Winlandin konsortionjohtaja Marko Keskinen (Aalto-yliopisto)

    11.30 Lounas

    Esitykset ladattavissa täällä.

     

    Linkit tutkimuskortteihin:

    Tutkimuskortti 1 – Kestävyys ja kokonaisturvallisuus kulkevat käsi kädessä

    Tutkimuskortti 2 – Energiaturvallisuuden tulevaisuuden tarkastelu vaatii monitasoista ja monitieteistä otetta

    Tutkimuskortti 3 – Suomen ruokaturva

    Tutkimuskortti 4 – Resilienssin arviointi vesivarasuunnittelussa

    Tutkimuskortti 5 – Varautumisen oikeudellinen sääntely kaipaa päivittämistä

    Tutkimuskortti 6 – Sopeutuvan ympäristösääntelyn huoneentaulu

    Tutkimuskortti 7 – Resilienssi & oppiminen vahvistavat kokonaisturvallisuutta

    Tutkimuskortti 8 – Tulevaisuuden haasteiden jäsentämisestä ennakoivaan kokonaisturvallisuuden hallintaan

    Tutkimuskortti 9 – Kokonaisturvallisuuden yhteiskehittäminen Winland-hankkeessa

     

    LISÄTIETOJA
    Kirsi-Marja Lonkila, Demos Helsinki
    kirsi-marja.lonkila@demoshelsinki.fi
    +358 50 571 9055

     

    Continue Reading
  • Ratkaisuja tieteestä – Winlandin ratkaisuja

    10 helmi 2019
    Kirsi-Marja Lonkila
    421

    Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamia tutkimushankkeita esitellään jälleen vuotuisessa Ratkaisuja tieteestä -tapahtumasta 14.2.2019. Tänä vuonna huomio on hankkeiden tuottamissa käytännön ratkaisuissa. Winland on tuottanut ratkaisukortteja Ilmasto, luonnonvarat ja energia -teemaan. Tästä artikkelista löydät lisätietoa tutkimustuloksistamme, joihin korteissa kuvatut kolme ratkaisuamme perustuvat. 

    Voit tutustua kaikkiin STN-ratkaisukortteihin täällä (julkaistaan 14.2. aamulla).

     

    Ratkaisukortti 2 – Viheliäisiä ongelmia ratkaistaan kokeilemalla, vuorovaikutuksella ja epävarmuutta ymmärtämällä.

    Winlandin ratkaisu: ”Epätoivottavien tulevaisuuskuvien hahmottaminen sekä kokonaisturvallisuuden analyysi avaavat tulevaisuusajatteluun ja -toimintaan liittyviä mahdollisuuksia ja haasteita.”

    Winland tarkastelee kokonaisturvallisuutta ja resilienssiä systeemiajattelun, skenaarioiden sekä kytkös-lähestymistavan keinoin. Tutkimuksessamme kytkökset korostuvat neljällä tasolla eli eri sektoreiden välillä (etenkin energia, ruoka, vesi ja ilmasto), eri toimijoiden välillä sekä eri aika- ja paikkatasojen välillä.

    Turvallisuudesta keskusteltaessa huomio on usein nykyhetkessä ja lähitulevaisuudessa. Pidempää aikaperspektiiviä tuodaksemme muodostimme hankkeessa epätoivottavia, vuoteen 2040 kurottavia Failand-tulevaisuuskuvia osallistavan skenaarioprosessin avulla. Lisäksi jäsentelimme kokonaisturvallisuuteen kytkeytyviä ennakointiprosesseja ja ehdotimme siihen liittyen lähestymistapaa kestävän turvallisuuden edistämiseen.

    Lisätietoa näihin teemoihin liittyvästä tutkimuksestamme löydät Julkaisut-sivultamme sekä erityisesti seuraavista julkaisuistamme (klikkaa haluamiasi julkaisuja lukeaksesi lisää):

     

    Ratkaisukortti 3 – Oikeudenmukaisuus on varmistettava luonnonvarojen hallinnassa ja ilmastopolitiikassa.

    Winlandin ratkaisu: ”Tarkastelemalla yritysten ja yhteiskunnan riskienhallintaa, kestävyyttä ja vastuullisuutta kokonaisuutena voidaan varmistaa, että yritysten arvoketjut tukevat yhteiskuntamme kestävyyttä ja turvallisuutta.”

    Yhteiskuntamme tulevaisuus ratkaistaan kestävyyden ja turvallisuuden rajapinnalla. Seuraavien vuosikymmenien suurimpana haasteenamme on se, miten pystymme toteuttamaan kestävyyden ja ilmastonmuutokseen kannalta tarvittavat isot ja vaikeat toimenpiteet ja samaan aikaan ylläpitämään yhteiskuntamme toimivuutta ja hyvinvointia.

    Tähän ‘tuplahaasteeseen’ vastaamisessa tarvitaan sekä julkisen että yksityisen sektorin aktiivisia toimia: julkinen sektori näyttää sääntelyn avulla suunnan ja takaa tasapuolisen toimintaympäristön, kun taas yritykset ovat merkittäviä kestävyys- ja turvallisuus-toimenpiteiden toteuttajia. Yritysten arvoketjut ovat merkittävimpiä energian, ruoan ja veden tuotannon ja kulutuksen rakenteita, ja ne pakottavat suuntaamaan katseen myös Suomen rajojen ulkopuolelle. Energian, ruoan ja veden arvoketjujen kansainväliset ja sektorirajat ylittävät kytkökset tuleekin huomioida sekä yrityksissä että sääntelyssä nykyistä paremmin.

    Lisätietoa kestävyyden ja turvallisuuden kytköksistä sekä yritysten roolista niissä löydät Julkaisut-sivultamme sekä erityisesti seuraavista julkaisuistamme (klikkaa haluamiasi julkaisuja lukeaksesi lisää):

     

    Ratkaisukortti 9 – Suomen tulee olla kansainvälinen, mutta samalla välttää kahlitsevaa riippuvuutta globaaleista virroista ja markkinoista

    Winlandin ratkaisu: ”Kehittämällä toimivaa kansainvälisten energia- ja raaka-ainevirtojen hallintaa voidaan vahvistaa yhteiskuntamme toimintakykyä ja resilienssiä. Ilmastonmuutos on siten sekä kestävyys- että turvallisuuskysymys. ”

    Winland-hankkeessa on tarkasteltu energiaturvallisuuttamme sekä sen kytköstä kokonaisturvallisuuteen ja kestävyyteen sekä ilmastonmuutokseen. Suomen energiapoliittiset päätökset ovat kauaskantoisia ja taloudellisesti merkittäviä: siksi ne kytkeytyvät läheisesti myös turva- ja ulkopolitiikkaamme. Erityisen kiinnostava on energiaturvallisuutemme kytkös Venäjään ja venäläisiin toimijoihin. Samaan aikaan energia kytkeytyy läheisesti ilmastonmuutokseen: energiamurros on keskeisin tekijä ilmastonmuutokseen vastaamisessa, mutta lisäksi ilmastonmuutos vaikuttaa myös energiaturvallisuuteemme. Tutkimuksemme ovat osoittaneet, että pitkäaikainen kuivuus Pohjoismaissa vaikuttaisi merkittävästi vesivoiman saatavuuteen ja siten sähkötehon riittävyyteen.

    Lue lisää Julkaisut-sivultamme, erityisesti seuraavista julkaisuistamme (klikkaa haluamiasi julkaisuja lukeaksesi lisää):

     

    Lisätietoa tutkimuksestamme saat Julkaisut-sivuiltamme sekä suoraan hankkeemme tutkijoilta.

     

    Continue Reading
  • Pitäisikö Suomea kiinnostaa globaali ruokaturva?

    7 tammi 2019
    Elina Lehikoinen
    324

    Winlandin Elina Lehikoinen osallistui American Geophysical Unionin (AGU) syyskokoukseen joulukuun alussa Washington DC:ssä ja esitteli hankkeemme viimeisimpiä tutkimuksia Suomen mahdollisuuksista vaikuttaa globaaliin vesipulaan.

    Esittelin yli 50 000 osallistujaa keränneessä konferenssissa tuoreita tutkimuksiamme, jossa osoitettiin tapoja, joilla Suomi voisi vaikuttaa positiivisesti globaaliin vesipulaan. Koko Suomen vesijalanjälki on 7 326 miljardia litraa, joista 47% (3 443 miljardia litraa) on Suomen rajojen ulkopuolella. Tämä osuu osittain myös alueille, joilla on valmiiksi pulaa vedestä ja tämä vaikeuttaa entisestään esimerkiksi ruoantuotantoa.

    Tutkimme yhteistyössä Helsingin yliopiston ja Luonnonvarakeskuksen kanssa, kuinka Suomi voisi vähentää virtuaaliveden tuontia. Tutkimuksemme osoitti, että korvaamalla soijan, riisin ja rypsin tuonti kotimaisilla herneillä, pavuilla, ohralla ja kauralla, Suomen virtuaaliveden tuonnin osuus viljelykasvien osalta vähenisi 30 % vihreä veden (sadeveden kulutus) ja 16 % sinisen veden (pinta- ja pohjaveden kulutus) osalta. Samalla myös kotimainen maatalous monipuolistuisi. Vastaavasti esittelin vielä keskeneräistä tutkimusta, jossa selvitetään yhteistyössä Helsingin yliopiston ja Itä-Suomen yliopiston kanssa lihan kaltaisten, vesi-intensiivisten tuotteiden tuotannon keskittämistä Suomeen ja rikkaiden luonnonvarojemme hyödyntämistä viennin kasvattamiseen.

    Konferenssin osallistujia kiinnosti, miten Suomi sopeutuu ilmastonmuutokseen ja millainen rooli meillä on siinä, erityisesti kasvinjalostuksen kannalta. Tulevaisuudessa siis katseet kääntyvät luultavasti entistä enemmän pohjoisiin oloihin ja meidän piilevään potentiaaliimme osana globaalia ruokajärjestelmää.

    Pysäyttävin kysymys koski silti Suomen motivaatiota olla mukana globaaleissa talkoissa: ”Miksi teitä suomalaisia edes kiinnostaa globaalit asiat, sillä teillä itsellänne on asiat niin hyvin?”

    Jäin pohtimaan kysymystä ja sain hahmoteltua mielessäni ainakin kolme syytä, miksi Suomea pitäisi kiinnostaa globaali ruokaturva.

    1. Suomalaisten kuluttamasta ruoasta noin kolmannes on ulkomailtaja tämä luku on kasvamaan päin koko ajan. Kulutamme globaaleja luonnonvaroja tuontiruoan muodossa, mikä kytkee meidät kiinteästi osaksi maailmankauppaa, sen heilahteluja sekä sen aiheuttamia ulkoistettuja ympäristöhaittoja tuotantomaissa kaukana Suomesta.
    2. Ääri-ilmiöt ovat tuttuja meille kaikille viime kesän kuivuuden tai toissakesän tulvien takia. Maailman luonnonvarat on kulutettu monissa paikassa äärimmilleen. Tulevaisuudessa tarvitaan resurssiviisaita päätöksiä siitä, missä ruoantuotanto on sopivinta. Suomen rooli vauraana ja luonnonrikkaana maana tulisi siis tulevaisuudessa olla ruoantuotannossa merkittävämpi.
    3. Usein myös mietin, miten henkilökohtaiset valintani voivat vaikuttaa tässä isossa ruokajärjestelmän oravanpyörässä? Konferenssissa oivalsin, että samalla tavalla kuin yksilö saattaa miettiä omien tekojen vaikuttavuutta – myös Suomi on pieni tekijä isossa maailmassa, mutta katseet kääntyvät silti meihin päin.

    Nyt siis jokainen teko, niin yksilön kuin kansakunnan kohdalla, on tärkeä. Suomessa ja ulkomailla on tehty jo tutkimusta siitä, miten ruoantuotantoa voidaan kasvattaa olemassa olevilla luonnonresursseilla, ja tuottaa ruokaa globaalisti kasvavaan tarpeeseen. Tässä auttavat muun muassa ruokavalion muutokset ja ruokahävikin vähentäminen. Palaset siis ovat paikoillaan – nyt tarvitaan tekoja ja yhteistyötä eri sektoreiden välillä.

    Continue Reading
  • Winland-hankkeen resilienssiseminaari 4.12.2018

    13 marras 2018
    Christopher Rowley
    318

    Winland -hanke tutkii Suomen energia-, ruoka- ja vesiturvallisuutta yhteiskehittämisen ja tulevaisuusskenaarioiden avulla. Resilienssiseminaarissa pohditaan resilienssin käsitettä ja käytäntöjä tuoreimman tutkimuksen valossa.

    Milloin? Tiistaina 4.12.2018 klo 12.30–17.00
    Missä? Kasarmin Salit, Kasarmikatu 21, Helsinki

    Winland-hankkeen II. vuosittainen resilienssiseminaari on tilaisuus keskustella eri alojen asiantuntijoiden ja resilienssistä kiinnostuneiden kanssa. Seminaarissa pohditaan erityisesti seuraavia kysymyksiä:

    – mitä resilienssi merkitsee ja miten sitä mallinnetaan?
    – millaiselta resilienssimallit näyttävät paikallisella, alueellisella ja maakunnallisella tasolla tarkasteltuna
    – miten Linkovin resilienssimatrisiia voi soveltaa?

    Tervetuloa!

    Lue myös tutkimuslyhennelmämme Resilienssin monet määrittelyt

    Ohjelma

     12.30 Tilaisuuden avaus, Juha Mäkinen, MPKK

    Winland-hankkeen systeeminen näkökulma resilienssiin, Marko Keskinen, Aalto-yliopisto / Winland

    KoReHa-hanke & resilienssi, Tapio Juntunen, Tampereen yliopisto / KoReHa

    Resilienssi & kaupungit, Katariina Kainulainen-D’Ambrosio / Helsingin kaupunki

    WISE-hankkeen resilienssiaukkokartoitus, Paavo Järvensivu, BIOS Research Unit

    Keskustelua

    ––– Kahvitauko –––

    Ajatuksia resilienssistä ja KIRYT-opintojaksosta, Rauno Pirinen, MPKK / Laurea AMK

    3d-teknologia resilienssin tukena, Samu Rautio, MPKK /MERISK

    Linkovin matriisin käyttö resilienssin kehittämisessä vesiturvallisuudessa, Mika Marttunen, SYKE

    Ryhmäkeskustelu Linkovin resilienssimatriisista

    Loppukeskustelu, Juha Mäkinen

    17.00 Tilaisuus päättyy

     

    Lisätietoja

    Christopher Rowley, Demos Helsinki
    christopher.rowley@demoshelsinki.fi
    puh. 0500860666

    Juha Mäkinen, MPKK
    juha.makinen@mil.fi

     

    Continue Reading
  • Onko Suomen ja Venäjän välinen energiakauppa uhka vai mahdollisuus?

    12 loka 2018
    Sakari Hoysniemi
    731

    Tällä viikolla julkaistu hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n raportti toi esiin päästöjen vähentämisen kiireellisyyden ja tarpeen ulottaa ilmastopolitiikka kaikkeen yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Harva maa on kuitenkaan nykyisillä toimilla pääsemässä tähän. Winland-hankkeen Sakari Höysniemi tarkastelee tuoreen tutkimusartikkelin pohjalta, miten päästöjen vähentäminen vaikuttaa energian tuottajien ja kuluttajien väliseen kauppaan ja suhteisiin.

    Suomi keskittyy energian saatavuuteen ja järjestelmän uudistamiseen, Venäjä pyrkii varmistamaan kysynnän nykyisille tuotteilleen

    Päästöjen vähentäminen vaikuttaa väistämättä energian tuottajien ja kuluttajien väliseen kauppaan ja suhteisiin. Energiakauppa voi olla itsessään päästövähennyksiä rajoittava tekijä [1]. Pyrkimys hiilettömään maailmaan voi kuitenkin myös luoda uudenlaisia, ympäristön kannalta kestävämpiä suhteita [2]. Uunituore Sustainability-artikkelimme [3] tarkastelee juuri tätä dynamiikkaa. Tarkastelimme energiamarkkinoiden kehitystä, ja kytkimme tarkasteluun myös pohdinnan ilmastotavoitteiden ja poliittisen kehityksen vaikutuksesta. Päähuomio analyysissämme oli hyödykekaupassa, eli miten polttoaineiden ja sähkön hankinta Suomen ja Venäjän välillä kehittyisi kolmessa eri skenaariossa ja miten se voisi heijastua maiden välisiin suhteisiin.

    Maiden näkökulmat ovat hyvin erilaiset: Suomessa päähuomio on energian kustannustehokkaassa ja huoltovarmassa saatavuudessa sekä omavaraisuuden edistämisessä. Suomen energian loppukulutuksesta Venäjältä tuodut energiamuodot vastaavat tällä hetkellä noin 40 % loppukulutuksesta, ja siksi ajoittain julkisessa keskustelussa nousee huoli Venäjä-riippuvuudesta energian suhteen. Vastaavasti Venäjälle keskeistä on sen (fossiilisten) energiatuotteiden kysynnän ylläpitäminen, sekä saatavuuskysymys nousee esiin riittävän kustannustehokkaan energiantuotantoteknologian saamiseksi. Suomea ei nähdä uhkana, vaikkakin eräs hallinnon entinen neuvonantaja tulkitsi Fortumin olevan sellainen, mutta tämä kiistettiin myöhemmin virallisesti. Venäjällä virallinen näkemys ilmastonmuutoksen osalta on vähättelevä [4] ja esimerkiksi vuoden loppuun mennessä julkaistava Energiaturvallisuusdoktriini pitää dekarbonisaatiota keskeisenä turvallisuusuhkana. Uhkina pidetään myös Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen asettamia pakotteita, jotka ovat uhka energiatuotannon ja -infrastruktuurin kehittämiselle.

    Venäjä kaikissa skenaarioissa merkittävä energiantuottaja, mutta painotukset energiamuotojen välillä vaihtelevat

    Venäjä pysyy kaikissa skenaarioissamme merkittävänä energiantuottajana, mutta painotukset eri energiamuotojen välillä vaihtelevat.

    Ensimmäinen skenaarioistamme, ’markkinatrendit’ pohjautui nykyiseen energia- ja ilmastopolitiikkaan ja kansainvälisiin arvioihin. Skenaariossa kehitys etenee 2030-luvulle asti nykyisen energia- ja ilmastostrategian mukaisesti, jonka jälkeen se alkaa edetä vahvemmin ilmastotiekarttaan pohjautuen. Kuitenkin kuten esimerkiksi BIOS-tutkimushankkeen raportti toteaa, että Suomen nykyisillä politiikkatoimilla päästöt kasvavat 30 % vuodesta 2015 vuoteen 2030 ja siksi tässä skenaarioissa päästöt olisivat nousseet 3-3,5 asteeseen vuoteen 2100 mennessä. Tässä skenaariossa kuitenkin venäläisen energian osuus Suomen loppukulutuksesta tippuisi nykyisestä noin 40 %:sta 16 %:iin. Suomen ja Venäjän suhteet pysyisivät todennäköisesti ennallaan, ellei kansainvälisessä politiikassa tapahdu jotain mullistavaa, sillä Venäjä ehtisi korvata Euroopan vientitulot siirtymällä vahvemmin Aasian markkinoille.

    Toinen skenaarioistamme, ’vähähiilinen’ tarkasteli Suomen ja Venäjän välisen energiakaupan kehitystä, jos päästöjen kasvu rajoitettaisiin Pariisin ilmastosopimuksen mukaiseen kahteen asteeseen. Tämä vaatisi sitä, että yhteiskunnat olisivat vahvasti sitoutuneita päästövähennyksiin sekä suhteellisen rauhallisia kansainvälisiä suhteita ilman suuria konflikteja. Öljyn ja hiilen kysyntä vähenisi päästöoikeuksien kasvaneen hinnan vuoksi, mutta maakaasu pitäisi vielä pintansa sen alhaisempien päästöjen vuoksi. Venäjä painottaisi öljyä ja hiiltä kansallisessa energiajärjestelmässä ja kasvattaisi maakaasun vientiä. Venäläisen energian osuus tässä skenaariossa olisi enää 13 % Suomen loppukulutuksesta vuonna 2040. Venäjän mahdollisuus vaikuttaa suhteisiin ja käyttää energia poliittisena vipuvartena heikkenisi.

    Kolmas skenaario, ’runsashiilinen’ pohjautuu mm. Venäjän energiastrategian optimistiseen skenaarioon, joka mahdollistaisi Venäjälle 3 % vuosittaisen talouskasvun (tämänhetkinen kasvu on noin 1 %) ja myös mahdollisesti poliittisen vaikutusvallan lisäämisen energiakaupan kautta. Skenaario on ilmastopolitiikan kannalta uhkaava ja vaatisi, että EU-maat, kuten Suomi, luopuisivat päästövähennystavoitteistaan. Tähän voisi johtaa myös esimerkiksi vähäpäästöisten teknologioiden odotettua hitaampi kehitys. Venäjä pyrkii rakentamaan ydinvoimasta kolmatta keskeistä strategista energiamuotoa öljyn ja kaasun jälkeen, mikä voisi toisaalta mahdollistaa päästöjen vähentämisen. Tästä huolimatta Suomen riippuvuus venäläisestä energiasta laskisi hieman ja olisi noin 32 % vuonna 2040.

    Suomen riippuvuus tuontienergiasta vähenee kaikissa skenaarioissa

    Tarkastelimme artikkelissamme Suomen energiajärjestelmän tulevaisuutta sillä oletuksella, että markkinat ja niiden taustalla olevat normit ja käytänteet pysyvät ennallaan. IPCC:n tavoite – oli se 1,5 tai 2 astetta – on kuitenkin pelkästään teknis-taloudellisen optimoinnin avulla hyvin haastava ilman laajempia yhteiskunnallisia muutoksia ja vahvempia ilmastotavoitteita. Tähänastiset hallitusten tavoitteet eivät riitä edes kahden asteen lämpenemisen välttämiseen [5].

    Jos tarkastellaan pelkästään energian saatavuutta, Suomen energiaturvallisuus on suhteellisen hyvissä kantimissa, huolimatta merkittävästä energian tuonnista ja vielä kesken olevista Hanhikiven ja Olkiluodon ydinvoimahankkeista. Ilmastoturvallisuuden ja tarvittavan yhteiskunnallisen murroksen edistäminen sekä rajojemme sisä- että ulkopuolella tulisikin olla vähintään yhtä keskeinen tavoite kuin energian saatavuuden varmistaminen. Suomen keskeisin energiaturvallisuusriski on ilmastonmuutos.

    Lähteet

    [1] F.W. Geels, ’Regime Resistance against Low-Carbon Transitions: Introducing Politics and Power into the Multi-Level Perspective’, Theory, Culture & Society, 31(5), 2014.

    [2] D. Scholten (Ed.), The Geopolitics of Renewables, Springer International Publishing, 2018.

    [3] J. Jääskeläinen, S. Höysniemi, S. Syri, V.-P.Tynkkynen, ’ Finland’s Dependence on Russian Energy—Mutually Beneficial Trade Relations or an Energy Security Threat?, Sustainability, 10(10), 2018.

    [4] V.-P.Tynkkynen, N. Tynkkynen, ’Climate Denial Revisited: (Re)contextualising Russian Public Discourse on Climate Change during Putin 2.0’, 2018, Europe-Asia Studies, 1103-1120, 2018.

    [5] A.E. Raftery, A. Zimmer, D.M.W. Frierson, R. Startz, P. Liu, ’Less than 2C warming by 2100 unlikely’. Nature Climate Change, 7, 2017.

    Continue Reading
  • Globaali ruokakriisi vaikuttaa turvallisuuteen Suomessa

    4 loka 2018
    Kati Systä
    976

    Suomalaisessa ruokakeskustelussa tulisi korostaa yhä enemmän globaalin ruokakriisin ja muuttoliikkeen yhteyksiä Suomen kokonaisturvallisuuteen sekä Suomen vastuuta maailman ruokahaasteista, kirjoittaa Kirsi-Marja Lonkila, joka toimii Winland-hankkeen vuorovaikutusasiantuntijana.

     

    Ruokakriisit ovat usein muuttoliikkeen ajuri.

    Parhaillaan Jemenissä, Nigeriassa, Etelä-Sudanissa ja Somaliassa on meneillään akuutti ruokakriisi. Näissä maissa vähintään 30 miljoonaa ihmistä kärsii vakavasta ruokapulasta, joista yli 10 miljoonaa elää nälänhädän partaalla. Kaikissa edellä mainituissa maissa perimmäiset syyt ruokaturvattomuudelle ovat aseellisissa konflikteissa ja yhteiskunnan epävakaudessa.

    Ruokapulasta johtuvat kriisit tulevat yleistymään, toteaa Winland-hankkeen apulaisprofessori Matti Kummu yhdessä kansainvälisten kirjoittajakumppaniensa kanssa tuoreessa Nature Sustainability -lehden kommenttiartikkelissaan. Ruokakriisit pahenevat erityisesti Afrikassa, missä yhdistyvät kimurantilla tavalla aseellisten konfliktien kaltaiset stressitekijät, henkeä kohden tuotetun ruoan määrän romahtaminen ja ruoantuotantoa uhkaavat ilmastonmuutokseen liittyvät tekijät – kuten sään ääri-ilmiöt.

    Tällaisissa tilanteissa paikallinen ruokapula voi laukaista kansainvälisen muuttoliikkeen – ensisijaisesti maihin, jotka jo muutenkin ovat hätää kärsimässä isojen pakolaisväestöjensä vuoksi. Muuttoliike voi tästä syystä pahentaa yhteiskuntien levottomuutta ja taloudellista epävakautta.

    Lisää humanitaarista apua, lisää systeemisten riskien hallintaa

    Kansainvälisen humanitaarisen avun rahoituksen merkittävä lisääminen on yksi tärkeimmistä vastauksista ruokakriisien akuutteihin vaikutuksiin. Samalla tulisi pohtia pidemmän tähtäimen keinoja: kirjoittajat tuovat esiin, että hillitsemällä ruokakriisejä voidaan samalla hallita ruokaturvan puutteen aiheuttamia systeemisiä riskejä, ja että itse asiassa ruokaturvan puute ei ole humanitaarinen vaan systeeminen ongelma. Systeemisellä riskillä viitataan uhkaan, joka luo odottamattomien vaikutusten dominoefektin toisiinsa kytkeytyneissä järjestelmissä. Hyvä esimerkki ruokapulan aiheuttamasta systeemisestä riskeistä on nälän vaikutus ihmisten liikkuvuuteen maan sisällä tai kansainvälisesti pakolaisuuden muodossa. Siis: samalla kun humanitaarisen avun lisääminen pelastaa lukuisia henkiä Nigeriassa, Somaliassa, Etelä-Sudanissa ja Jemenissä, sen avulla lisätään alueellista ja globaalia vakautta.

    Tämänhetkisen nälänhädän valtavan skaalan uskoisi olevan riittävä syy kansainväliselle yhteisölle puuttua ajoissa nälänhätiin ja humanitaarisiin kriiesihin. Mutta jos ja kun näin ei aina ole, ainakin globaalin turvallisuuden lisääminen ja muuttoliikkeen hallitseminen ovat syitä toimia. World Food Programmen johtajan David Beasleyn mukaan ongelman alkulähteeseen eli ruokaturvaan puuttuminen tulee paljon halvemmaksi kuin miljoonien ihmisten pakeneminen (esimerkiksi) Eurooppaan. Kestävän kehityksen politiikkaa (sekä maahanmuuttopolitiikkaa) tulisi Suomessakin koordinoida myös tämä näkökulma mielessä.

    Akuutteihin ruokapulan kriiseihin puuttumisen ohella ruokaturvaa voidaan parantaa muun muassa vähentämällä ruokahävikkiä, kehittämällä maataloutta ja siten nostamalla satomääriä, kasvattamalla maanviljelijöiden saamaa tuottoa prosessoimalla tuotteita pidemmälle sekä edistämällä parempaa hallintoa – alue, jolla Suomella erityisesti on annettavaa maailmalle.

    Blogikirjoituksen pohjana on Nature Sustainability -lehdessä julkaistu kommentti, jonka yksi kirjoittajista on Winland-hankkeen Matti Kummu.

    Puma, Chon, Kakinuma, Kummu, Muttarak, Seager & Wada (2018). A developing food crisis and potential refugee movements, Nature Sustainability. [pdf]

    Aiheesta keskustellaan lisää tapahtumassamme 16.10. Tule mukaan tai seuraa suoraa verkkolähetystä! Globaali ruokakriisi ja Suomi: haasteita ja niiden ratkaisijoita Tiedekulmassa 16.10.2018

    Continue Reading
  • Winlandin työpaja 31.10.2018

    11 syys 2018
    Kirsi-Marja Lonkila
    824

    Winlandin työpaja esittelee kokonaisturvallisuuteen liittyvää tutkimustamme kahdella kärjellä ja kutsuu sidosryhmät mukaan työstämään niiden hyödyntämistä.

    Milloin? Keskiviikkona 31.10.2018 klo 9.00 – 11.30 (kahvi 8.30)
    Missä?
    Arkadia / AaltoBIZ, Lapuankatu 2, Helsinki

    Esittelemme työkalun vesiturvallisuuden sekä sen energia- ja ruokaturvakytkösten kokonaisarviointiin.
    Eri sektoreiden väliset kytkökset ovat merkittävä osa kokonaisturvallisuutta. Winland-hankkeessa on laadittu työkalu, jolla voidaan tehdä kokonaisarvio Suomen vesiturvallisuuden tilasta ja trendeistä sekä sen kytköksistä ruoan ja energian tuotantoon. Työpajassa esitellään arviointiprosessia ja -lähestymistapaa ja pohditaan yhdessä, miten arviointityökalua voitaisiin hyödyntää eri tyyppisissä suunnittelutilanteissa.

    Pureudumme kokonaisturvallisuuden ennakointiin.
    Kokonaisturvallisuuden ennakointityötä tehdään monella taholla. Winland on vuoden 2018 aikana jäsentänyt eri ennakointiprosesseja ja arvioinut niiden toimivuutta. Osaammeko Suomessa ennakoida tarpeeksi laadukkaasti? Millä tavoin kokonaisturvallisuuden keskeiset toimijat ja verkostot ennakoivat ja miten ennakointia voisi kehittää?

    Työpaja on suunnattu sekä kokonaisturvallisuuden että energia-, ruoka- ja vesiturvallisuuden kanssa työskenteleville.

    Työpajaa varten valmistellut työraportit:

    Vesiturvallisuuden kokonaisarviointi – työpaperi 31.10. työpajaan

    Kokonaisturvallisuuden ennakoinnin  kehittäminen Suomessa – alustava raportti 31.10. työpajaan

    Työpajan ohjelma

    8.30 Kahvi
    9.00 Avaus ja tervetuloa, Marko Keskinen, Aalto-yliopisto
    9.10 Johdatus työpajojen teemoihin

    1. Miten arvioimme vesiturvallisuutta? Työkalu vesiturvallisuuden sekä sen energia- ja ruokaturvakytkösten arviointiin (Mika Marttunen, Suomen ympäristökeskus)
    2. Miten ennakoimme tulevaisuutta? Kokonaisturvallisuuden ennakointiprosessien jäsentämistyö (Matti Minkkinen, Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto)
    9.30 Siirtyminen rinnakkaisiin työpajoihin ja kahvitauko
    9.45- 11.15 Työpajatyöskentelyä rinnakkaisissa työpajoissa:

    Sidosryhmien kanssa työstetään Winlandin tutkimuksen hyödyntämistä laajemmin.

    1. Miten arvioimme vesiturvallisuutta? Vesiturvallisuuden arviointi ja kytkökset

    Winland-hankkeessa on laadittu työkalu, jolla voidaan tehdä kokonaisarvio Suomen vesiturvallisuuden tilasta ja trendeistä sekä sen kytköksistä ruoan ja energian tuotantoon. Työpajassa esitellään arviointiprosessia ja -lähestymistapaa ja pohditaan yhdessä, miten arviointityökalua voitaisiin hyödyntää eri tyyppisissä suunnittelutilanteissa.

    2. Miten ennakoimme tulevaisuutta?
    Kansallisten ennakointiprosessien jäsentäminen ja kehittäminen
    Kokonaisturvallisuuden ennakointityötä tehdään monella taholla. Winland on vuoden 2018 aikana jäsentänyt eri ennakointiprosesseja ja arvioinut niiden toimivuutta. Työpajassa ruoditaan ennakoinnin haasteita ja kehitetään yhdessä tutkimukseen perustuvia suosituksia siitä, miten ennakointia voisi kehittää.
    11.15 Yhteenveto ja työpajojen tuotosten lyhyt esittely
    11.30 Lounas, ravintola Proffa, Runeberginkatu 14-16 (kauppakorkeakoulun päärakennus)

     

    LISÄTIETOJA
    Kirsi-Marja Lonkila, Demos Helsinki (kirsi-marja.lonkila@demoshelsinki.fi, 050 571 9055)
    Marko Keskinen, Aalto-yliopisto (marko.keskinen@aalto.fi)

    Continue Reading