-
Winland kiittää ja päättää – mitä saimme aikaan ja minkä jäljen jätämme?
Winland on kuluneen kolmen vuoden ajan edistänyt Suomen energia-, ruoka- ja vesiturvallisuutta monitieteisen ja tieteidenvälisen tutkimuksen sekä yhteiskehittämisen avulla. Strategisen tutkimuksen mukaisesti tavoitteenamme on ollut sekä korkealaatuinen uusi tutkimus että yhteiskunnallinen vaikuttavuus. Tässä blogissa Winlandin johtaja Marko Keskinen, koordinaattori Suvi Sojamo ja vuorovaikutusasiantuntija Kirsi-Marja Lonkila vetävät yhteen hankkeen keskeisiä tuloksia.
Winland-hankkeen työtä ohjasivat seuraavat kysymykset:
- Miten energiaan, ruokaan ja veteen liittyvät muutospaineet sekä niihin kytkeytyvät poliittiset päätökset vaikuttavat Suomen kokonaisturvallisuuteen tulevaisuudessa?
- Miten edistämme yhteiskuntamme resilienssiä, eli kykyä selvitä muutoksista, tähän liittyen?
Pureuduimme kysymyksiin eri näkökulmista aina globaalilta paikalliselle tasolle. Otimme huomioon muutospaineet, jotka liittyvät esimerkiksi veden käyttöön, ilmastonmuutokseen, geopolitiikkaan ja demografiaan. Lisäksi huomioimme energia-, ruoka- ja vesiturvallisuuteen kytkeytyvät suunnittelu- ja päätöksentekoprosessit.
Keväällä 2019 julkaisemamme tutkimuskatsaus kokoaa yhteen tästä laajasta kokonaisuudesta syntynyttä tutkimusta. Kahdeksassa eri teemoihin keskittyvässä policy briefissä annamme tutkimukseen perustuvia toimintasuosituksia mm. kestävämpiin yritysten arvoketjuihin, vastuullisempaan vesipolitiikkaan ja Suomen vahvemmasta roolista globaalin ruokaturvan edistämisessä.
Hankkeen kolmeen pääteemaan liittyen tuotimme uutta tietoa ja suosituksia
- muodostimme kokonaiskuvan Suomen energiaturvallisuudesta politiikan ja tekniikan tutkimuksen näkökulmista. Tämän pohjalta tutkimme ja annoimme suosituksia siitä, millaisilla toimenpiteillä energiaturvallisuuteen kohdistuviin muutospaineisiin ja uhkiin voidaan varautua ja miten Suomen resilienssiä voidaan parantaa näihin muutospaineisiin ja uhkiin liittyen. Lue lisää energiaturvallisuuteen liittyvästä työstämme täältä.
- selvitimme, mitkä ovat Suomen ruokaturvaan kohdistuvat suurimmat muutospaineet ja kuinka varautumistamme ja sopeutumistamme niihin voidaan parantaa. Tuotimme suosituksia siitä, miten kotimaisen maatalouden riippuvuutta ulkomaalaisista tuontipanoksista voidaan vähentää. Lue lisää ruokaturvaan liittyvästä työstämme täältä.
- muodostimme kokonaiskuvan Suomen vesiturvallisuudesta ja sen kytköksistä energiaan ja ruokaan. Laajensimme ymmärrystä kuivuuden merkityksestä erityisesti vesivoimantuotantoon, maatalouteen ja vesihuoltoon. Annoimme suosituksia siitä, millaisilla toimenpiteillä vesiturvallisuuteen kohdistuviin muutospaineisiin ja uhkiin voidaan varautua ja miten Suomen vesiturvallisuuden resilienssiä voidaan parantaa. Lue lisää vesiturvallisuuteen liittyvästä työstämme täältä.
Näiden kolmen teeman lisäksi teimme runsaasti eri teemojen ja tasojen kytköksiä jäsentävää tutkimusta.
- Teimme jäsennystä siitä, mitä resilienssi eri tilanteissa ja konteksteissa voi tarkoittaa etenkin kokonaisturvallisuuteen, huoltovarmuuteen ja kestävyyteen liittyen, ja annoimme suosituksia siitä, miten Suomen resilienssiä voidaan parantaa energia-, ruoka- ja vesiturvallisuuteen kohdistuviin uhkiin liittyen.
- Tarkastelimme aihetta ennakoinnin ja skenaarioiden näkökulmasta. Tuotimme yhdessä sidosryhmiemme kanssa ei-toivottuja Failand-tulevaisuuksia liittyen Suomen energia-, ruoka- ja vesiturvallisuuteen. Jäsentelimme Suomessa käynnissä olleita kokonaisturvallisuuden ennakointiprosessia jäsentely sekä annoimme siihen pohjautuvia toimenpidesuosituksia.
- Oikeudellisesta näkökulmasta tutkimme, miten sääntely varmistaa energia-, ruoka- ja vesiturvallisuuden ja miten sääntelyä tulisi kehittää. Tuotimme uutta tietoa ympäristö- ja energiaoikeuden yhdistämisestä yhteiskunnan kokonaisturvallisuuteen.
Entä mitä voidaan sanoa Winlandin vaikuttavuudesta hankkeena?
Työssämme keskeistä oli läpi tutkimusprosessin jatkuva yhteiskehittäminen sekä hankkeen sisällä että sidosryhmien kanssa. Yhteiskehittäminen syötti tutkimukseen ja varmisti tutkimuksen yhteiskunnallista merkittävyyttä. Samalla hankkeemme toi erilaiset toimijat keskustelemaan yhdessä hankeen teemoista – tämä verkottuminen keräsi sidosryhmiltämme kiitosta myös.
Winlandissa vaikuttavuustavoitteet määriteltiin yhdessä konsortion kanssa ja se kannusti tutkimusaihetta eri näkökulmista katsovia tutkijoita pohtimaan hankkeen kokonaisuutta. Yhdessä määritelty vaikuttavuustavoitteemme oli yhdelle hankkeelle iso, ja se kuului: Winland edistää yhteiskuntamme resilienssiä eli kykyä selvitä energia-, ruoka- ja vesiturvallisuuteen liittyvistä muutoksista.
Tutkimuksen vaikuttavuuden syy-seuraussuhteita voi olla vaikeaa osoittaa, ja ylipäätään vaikuttavuutta saattaa olla mahdollista hahmottaa vasta vuosien kuluttua hankkeen päättymisestä. Siksi teimme Winlandissa aktiivisesti kehitystyötä myös tutkimuksen vaikuttavuuden ymmärtämiseksi muun muassa ns. Output-Outcome-Impact -lähestymistapaa hyödyntäen ja jalostaen. Tämän työn ja sidosryhmiltämme saamamme palautteen perusteella voimme ylpeinä todeta jo nyt, että Winland on vaikuttanut yhteiskuntaan temaattisen tutkimuksemme ohella lisäämällä ymmärrystä kestävyyden ja turvallisuuden välisistä kytköksistä sekä niiden merkityksestä yhteiskunnan resilienssille.
Vaikuttavuuden avain on oikeiden henkilöiden ja tahojen tavoittaminen sekä aktiivinen vuorovaikutus heidän kanssaan. Winlandissa panostettiin hankkeen alusta saakka keskeisten sidosryhmien kartoittamiseen ja niin kutsuttujen portinvartijoiden tunnistamiseen.
Vaikuttavuuden kannalta tärkeää oli, että tuotettua tietoa tuotiin osaksi käynnissä olevia prosesseja, kuten kansallisten strategioiden valmistelua sekä suunnittelua ja päätöksentekoa. Tärkeä vaikuttamisen paikka oli esimerkiksi Yhteiskunnan turvallisuusstrategian päivitys, jossa Winlandin kannat kytkösten huomioimisesta ja sektorirajojen ylittämisen tarpeesta ovat selvästi näkyvissä.
Winland päättyy elokuun 2019 lopussa, mutta tutkijat jatkavat samojen teemojen parissa ja löyhänä Winland-verkostona. Ota siis yhteyttä tutkijoihimme, jos kaipaat asiantuntemusta yllä mainituissa aiheissa.
Kiitos koko konsortion puolesta kaikille Winlandin työtä tukeneille ja kanssamme yhteistyötä tehneille: matka jatkuu!
-
Maankäytön suunnittelulla luodaan tulevaisuuden turvallisuutta
Tulevaisuuden turvallisuushaasteet ovat monimutkaisia, dynaamisia ja toisiinsa kytkeytyneitä. Suuri osa niistä on kytköksissä ihmisen toiminnan aiheuttamiin muutoksiin ympäristössä ja maankäytössä, ja maankäytön suunnittelu on keskeinen väline näihin haasteisiin vastaamisessa. Ympäristöturvallisuuden tehokas edistäminen kaavoituksessa edellyttää kuitenkin myös lainsäädännöllisiä ratkaisuja, kirjoittaa Winlandin tutkija Aleksi Heinilä.
Turvallisuusuhkien muuttuminen edellyttää myös turvallisuuden keinovalikoiman muuttumista
Hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC julkaisi maankäyttöä koskevan Climate Change and Land -erikoisraportin 8.8.2019. Raportin mukaan maankäytössä on tapahtunut viime vuosikymmeninä valtavia muutoksia erityisesti ruoan ja puun kulutuksen kasvun johdosta. Muiden ohella nämä muutokset ovat vaikuttaneet haitallisesti ilmastoon ja luonnon monimuotoisuuteen. Ilmastonmuutos ja biodiversiteettikato, yksin ja yhdessä, aiheuttavat merkittäviä uhkia muun ohella ruokaturvalle. Jo 1,5 asteen lämpeneminen aiheuttaa raportin mukaan merkittäviä riskejä ruokajärjestelmän tasapainolle ja veden saatavuudelle.
Ihmisten toiminnan aikaansaamat muutokset ympäristössä ovat paitsi toisiinsa eri tavoin kytkeytyneitä myös globaaleja. Yli 70 % maapallon maapinta-alasta on ihmisen toiminnan tavalla tai toisella muokkaamaa. Yhteiskuntaa ja ympäristöä ei voida enää tarkastella erillisinä ja ympäristöä jonakin ulkopuolisena ja tietyltä osin ”säilytettävänä” (ja samalla muilta osin vapaasti muokattavana), koska ympäristö on suuressa määrin ihmisen omaa tekoa. Ympäristömuutokset tulevat aiheuttamaan tulevaisuudessa joko suoraan tai välillisesti huomattavan osan turvallisuuteen kohdistuvista, osittain uusista, turvallisuushaasteista.
Kun turvallisuusuhkat muuttuvat, myös turvallisuuden painopisteen tulee siirtyä perinteisestä, valtiokeskeisestä turvallisuuskäsityksestä aiempaa laajemman turvallisuuskäsityksen ja ympäristöturvallisuuden suuntaan. Tämä merkitsee väistämättä turvallisuuden tavoittelussa käytettävien välineiden painopisteen muutosta. Perinteisten turvallisuuskoneistojen välineet on viritetty sotien ja suuronnettomuuksien kaltaisia uhkia ja poikkeustilanteita varten, kun taas ympäristössä tapahtuvat muutokset ovat vähittäisiä, epämääräisiä, epäsuoria ja tapahtuvat pitkän ajan kuluessa. Tällaisiin uhkiin vastaamisessa ennaltaehkäisy ja muutoksiin sopeutuminen ovat vähintäänkin yhtä tärkeässä asemassa kuin perinteinen varautuminen poikkeustilanteisiin.
Maankäytön suunnittelu on merkittävä väline tulevaisuuden turvallisuuden luomisessa
Ilmastonmuutos ja biodiversiteettikato kytkeytyvät monin eri tavoin maankäyttöön. Maankäyttö- ja rakennuslain mukainen maankäytön suunnittelu on kokonaisvaltainen ja sektorit ylittävä maankäytön yleinen ohjauskeino, joten se on tärkeä väline ympäristöturvallisuuden haasteisiin vastaamisessa. Monimutkaiset ja toisiinsa kytkeytyneet ympäristöongelmat edellyttävät eri sektorit läpäisevää käsittelyä siiloutuneiden sektorikohtaisten ratkaisujen sijaan.
Maankäytön suunnittelun perinteistä ydinaluetta on yhdyskuntarakentamisen suunnittelu ja ohjaaminen. Yhdyskuntien suunnittelussa voidaankin vaikuttaa merkittävästi sekä kasvihuonekaasupäästöihin että ehkäistä ja lieventää ilmastonmuutoksen turvallisuusuhkia aiheuttavia vaikutuksia. Lisäksi maankäytön suunnittelulla voidaan turvata luonnonjärjestelmien toimintaa ja luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä, vaikka uusien alueiden ottaminen yhdyskuntarakentamisen piiriin vaikuttaakin periaatteessa lähtökohtaisesti haitallisesti monimuotoisuuteen.
Maankäyttö ei kuitenkaan edellä mainitussa IPCC:n raportissa tarkoita pelkkää yhdyskuntarakentamista, vaan maan käyttämistä esimerkiksi maa- ja metsätalouden tarpeisiin. Maa- ja metsätalous sekä esimerkiksi turvemaiden käyttö ovat hyvin merkittäviä ilmastonmuutoksen ja biodiversiteetin näkökulmista. Maankäytön suunnittelun ohjausvaikutuksen tulisikin läpäistä kaikki maankäyttömuodot, jotta suunnittelulla voitaisiin tehokkaasti vaikuttaa esimerkiksi ilmastonmuutoksen hillintään ja siihen sopeutumiseen.
Lainsäädännöllisiä ratkaisuja tarvitaan
Poliittinen pyrkimys näyttää kuitenkin olleen viime vuosina pikemminkin sen suuntainen, että metsien käyttöä tulisi ohjata vain metsälain järjestelmän kautta. Ongelmana on se, että oikeudellisesti merkityksellisiä tässä järjestelmässä ovat lähinnä metsätaloudelliset intressit. Myöskään turpeen käytön ohjaus kaavoituksella ei ole sillä tavalla sitovaa, etteikö myös muita kuin kaavoissa turvetuotantoon osoitettuja alueita voitaisi käyttää tähän tarkoitukseen.
Maankäyttöä koskevassa päätöksenteossa vaikuttavat monenlaiset yleiset ja yksityiset intressit ja muun ohella kansalaisten perusoikeudet. Maankäyttö- ja rakennuslakiin perustuvan, kokonaisvaltaisen maankäytön suunnittelun roolia olisi kuitenkin mahdollista tehostaa, jos ja kun tulevaisuuden ympäristöturvallisuuteen liittyviä uhkia halutaan ennaltaehkäistä ja vähentää niiden haitallisia vaikutuksia.
Maankäytön suunnittelulla luodaan ympäristöä ja yhdyskuntarakennetta jopa vuosisadoiksi eteenpäin. Myös yksittäisten yleispiirteisten kaavojen toteutumisen aikaväli on usein 20–30 vuotta. Tarkasteltaessa esimerkiksi IPCC:n taikka hallitustenvälisen luontopaneeli IPBES:n viimeaikaisten raporttien piirtämää kuvaa ilmastonmuutoksen ja biodiversiteettikadon kehityspoluista on varsin ilmeistä, että ilmastonmuutokseen ja biodiversiteettiin liittyvien kysymysten tulee olla keskeisiä paraikaa käynnissä olevassa maankäyttö- ja rakennuslain kokonaisuudistuksessa.
Kirjoitus perustuu pääosin Oikeustiede–Jurisprudentia 2019 -vuosikirjassa julkaistavaan artikkeliin ”Maankäytön suunnittelu ja turvallisuus”.
-
Winlandia-talolla vedettiin yhteen Winlandin antia
Huhtikuun 10. päivä Finlandia-talo muuttui Winlandia-taloksi, kun tutkimushankkeemme huipentui siellä loppuseminaariin. Ilahduttavan moni aiempiin Winlandin aktiviteetteihin osallistunut tuli paikalle kuulemaan hankkeen lopputuloksia ja -viestejä. Kirsi-Marja Lonkila tiivistää loppuseminaarin antia.
Perinteisen loppuseminaarin sijaan järjestimme Winland-minimessut, joilla osallistujat pääsivät kiertelemään ”tutkimusrasteilla” ja keskustelemaan tutkijoiden kanssa. Evästyksenä tähän osallistujat saivat lyhyet alustukset sekä vankan materiaalipaketin, joka sisälsi hankkeen uusimman tutkimuskatsauksen ja neljä tuoretta policy briefiä. Tutkimusrasteilla tuloksistamme ja niiden hyödyntämismahdollisuuksista käytiinkin pienryhmissä aktiivista ja innokasta keskustelua. “Messukonsepti oli toimiva, koska se mahdollisti aidon dialogin eri sidosryhmiemme kanssa. Samalla ymmärsi, miten paljon muuta kiinnostavaa tutkimusta oman aihealueemme tiimoilta on käynnissä”, hankkeen tutkija Elina Lehikoinen Aalto-yliopistosta summasi messujen antia.
Winland on tehnyt koko hankkeen ajan aktiivisesti työtä yhteiskehittämisen ja tieteidenvälisyyden edistämiseksi sekä yhteiskunnallisen vaikuttavuuden varmistamiseksi. Loppuseminaarin paneelikeskustelussa pohdimme sen vuoksi strategisen tutkimuksen erityisyyttä sekä tutkimuksella vaikuttamista.
Panelistit pohtivat monipuolisesti tieteen roolia yhteiskunnassa sekä strategisen tutkimuksen roolia kokonaisuudessa. Vaikka STN-instrumentti ei ole välttämättä sinänsä muuttanut tieteen roolia yhteiskunnassa, ovat STN-hankkeet muuttaneet asetelmia tieteen ja yhteiskunnan vuorovaikutuksesta ja olleet parhaimmillaan opettavaisia tutkijoille ja innostavia niihin osallistuneille sidosryhmille. Antti Belinskij’n (Winland, Itä-Suomen yliopisto) käyttämän jalkapallovertauksen mukaan perinteisesti tutkijat istuvat katsomossa, mutta STN-instrumentin kohdalla ovat mukana kentällä pelaamassa. Haasteita tutkimuksella vaikuttamisessa lisää se, että pelin säännöt voivat yhteiskunnallisessa päätöksenteossa myös muuttua. Kaisa Lähteenmäki-Smith (MDI) totesi, että “mukana pelaaminen” eli tutkimuksella vaikuttaminen vaatii rakentavan vuoropuhelun harjoittelua. Veli-Pekka Tynkkynen (Winland, Helsingin yliopisto) lisäsi, että perustan on oltava kunnossa: perustutkimus ja sen kunnollinen resursointi mahdollistaa vuorovaikuttavan ja yhteiskehittävän tutkimuksen.
Winlandin kanssa sidosryhmän edustajana yhteistyötä tehnyt Laura Höijer (Baltic Sea Action Group) kiitteli, että sidosryhmien edustajien kannalta on erityisen arvokasta, kun tutkimushankkeella on aikaa panostaa vuorovaikutukseen ja yhteiskehittämiseen. Samalla kilpailu esimerkiksi virkahenkilöstön ajasta on kovaa, ja hankkeen on paketoitava tutkimustaan helposti hyödynnettävään muotoon. Vesa Valtonen (Turvallisuuskomitea) kiitteli lisäksi Winlandin ennakointitutkimusta ja kokonaisvaltaista otetta turvallisuusteemoihin.
Miten vaikuttavuutta Winlandin kaltaisissa hankkeissa voidaan sitten arvioida? Jussi Vauhkonen (Strateginen tutkimus) totesi, että STN kehittyy koko ajan myös siinä, kuinka tämän tyyppistä tutkimusta on parasta seurata ja arvioida, ja korosti että arvioinnin kehittämistä olisi hyvä tehdä yhdessä tutkijoiden kanssa.
Tilaisuuden lopuksi hankkeen johtaja Marko Keskinen summasi, mitä kaikkea Winland on saanut aikaan. Kuva on moninainen: yli 40 tieteellisen artikkelin ohella on syntynyt mm. kaksi hankkeen päälöydöksiä yhteenvetävää tutkimuskatsausta, kahdeksan policy briefiä, järjestetty neljä seminaaria ja viisi työpajaa, oltu mukana järjestämässä kahta valmiusharjoitusta sekä rakennettu hankkeen jälkeen elämään jääviä toimija- ja sektorirajat ylittäviä verkostoja.
Seminaarin lopuksi annettiin puheenvuoro myös niille STN-hankkeille, jotka jatkavat tutkimusta Winlandin teemoista. Esittäytymässä kävi neljä STN-hanketta: Smart Energy Transition tutkii nimensä mukaisesti energiamurrosta, BlueAdapt sopeutuvaa hallintaa ja kestävää sinistä kasvua, WISE viheliäisiä ekososiaalisia ongelmia koskevaa päätöksentekoa, ja CORE yhteistoiminnallista hallintaa ympäristöpäätöksenteossa. Näihin ja moniin muihin kiinnostaviin hankkeisiin voi tutustua strategisen tutkimuksen nettisivuilla: http://strateginentutkimus.fi.
Kuva: Harriet Lonka
-
Suomen ensimmäinen kuivuus-teemainen valmiusharjoitus Laitilassa
Vuoden 2018 poikkeukselliset kuivuudet muistuttivat, että Suomikaan ei ole turvassa kuivuuden vaikutuksilta. Kuivakausi iskee väistämättä joskus, mutta kuivuuden vaikutuksia voidaan pienentää varautumalla. Tästä syystä Laitilassa järjestettiin 2.4.2019 Suomen ensimmäinen kuivuuteen keskittyvä valmiusharjoitus, jonka kulusta kertoo Winlandin tutkija Lauri Ahopelto.
Valmiusharjoituksen tavoitteena oli lisätä osallistujien tietoutta kuivuudesta, sen vaikutuksista sekä toimenpiteistä kuivuuden vaikutusten pienentämiseen. Harjoitus oli suunnattu erityisesti viranomaisille, mutta lisäksi mukaan oli kutsuttu yksityisen sektorin edustajia. Yhteensä harjoitukseen osallistui noin 40 edustajaa Vakka-Suomen kunnista, laajemmin Varsinais-Suomen alueelta sekä kansalliselta tasolta. Harjoituksen järjestivät Winland-hanke yhdessä Varsinais-Suomen ELY-keskuksen ja Lounais-Suomen Aluehallintoviraston kanssa.
Harjoituksessa kuivuuden vaikutuksia sekä varautumismahdollisuuksia tarkasteltiin etenkin vesihuollon ja soveltuvin osin myös maatalouden kannalta. Harjoitus toteutettiin ryhmätyöskentelynä, joita tukemaan luotiin kuivuus-skenaario.
Harjoituksen pohjalta on tarkoitus kehittää malli kuivuusvalmiusharjoitukselle, jota voidaan soveltaa muillakin alueilla. Vakka-Suomi valikoitui ensimmäiseksi kohdealueeksi sen merkittävän kuivuusriskin vuoksi: tämä johtuu monen tekijän summasta, joita ovat pienet pohjavesialueet, vähäjärvisyys sekä vesi-intensiivisen maatalouden ja teollisuuden merkittävä osuus alueella.
Työpajan tuloksena saatiin yli 200 erilaista toimenpidettä kuivuuden vaikutusten pienentämiseen. Niiden pohjalta laadittiin noin 20 erilaista toimenpidesuositusta. Saadun palautteen perusteella kaikki osallistujat pitivät harjoitusta tarpeellisena ja itselleen hyödyllisenä.
Lisätietoa harjoituksen kulusta sekä sen pohjalta kehitettävästä valmiusharjoitus-mallista saa Winland-hankkeen Lauri Ahopellolta.
Kuivuuden vaikutuksia selvitetty tieteidenvälisesti Winland-hankkeessa
Winland-hankkeessa kuivuutta on tutkittu mm. selvittämällä mitatun historiamme pahinta kuivakautta 1939-1942 sekä vastaavan kuivakauden vaikutuksia nyky-Suomessa sekä tulevaisuudessa. Tulosten perusteella vakava kuivuus vaikuttaa merkittävästi vesistöihimme sekä vedenkäyttäjiin erityisesti Uudellamaalla ja Varsinais-Suomessa.
Tutkimuksen pohjalta julkaistiin huhtikuussa 2019 Policy Brief, jossa esitetään monia toimenpidesuosituksia, esimerkkinä mainittakoon kuivuudenhallintasuunnitelmat.
Harjoituksen loppuraportin löydät tästä linkistä.
Tieteelliset artikkelit aiheesta:
Ahopelto, Veijalainen, Guillaume, Keskinen, Marttunen & Varis (2019). Can There be Water Scarcity with Abundance of Water? Analyzing Water Stress during a Severe Drought in Finland. Sustainability 2019, 11(6), 1548
Veijalainen, Ahopelto, Marttunen, Jääskeläinen, Britschgi, Orvomaa, Belinskij & Keskinen, 2019. Severe drought in Finland: modeling effects on water resources and assessing climate change impacts. Sustainability 2019, 11, 2450.
-
Tieto, tieto ja tieto!
Tieto on paljon käytetty sana, mutta suomen kielessä sen merkitys on hyvin laaja ja epämääräinen. Monia päätöksiä perustellaan sillä, että ne perustuvat tutkittuun tietoon. Mutta mitä tieto oikeastaan on? Tätä joudumme pohtimaan tehdessämme Suomen vesiturvallisuuden kokonaisarviointia, kirjoittaa Winland-hankkeen tutkija TkT Jyri Mustajoki SYKEn Havaintoja-blogissa.
Lisätietoa vesiturvallisuuden kokonaisarvioinnista on aiheen omalla nettisivulla ja aiheesta julkaistussa policy briefissä.
-
Winland-hankkeen loppuseminaari 10.4.2019
Miten kestävää turvallisuutemme on? Olemme Winland-hankkeessa etsineet vastausta kysymykseen siitä, miten energiaan, ruokaan ja veteen liittyvät muutospaineet ohjaavat Suomen kokonaisturvallisuutta.
Winlandin taival on päättymässä ja on aika näyttää, mitä olemme saaneet aikaan monitieteisen, tulevaisuussuuntautuneen ja yhteiskehittämiseen perustuvan tutkimuksen avulla. Loppuseminaarissa esittelemme hankkeemme tuloksia minimessujen muodossa sekä käymme keskustelua tutkimuksen yhteiskehittämisestä ja tutkimuksella vaikuttamisesta. Lopuksi luomme kytköksen Winlandin teemojen parissa jatkaviin STN-tutkimushankkeisiin. Tervetuloa mukaan!
Aika: Keskiviikkona 10.4.2019 klo 8.30-11.30
Paikka: Winlandia-talo (Veranda 4), Mannerheimintie 13e, HelsinkiLoppuseminaarin ohjelma ke 10.4
8.30 Aamukahvi
9.00 Winland-minimessut: tutkimustulostemme esittely
Johdanto Winland-hankkeen tekemään tutkimukseen (Marko Keskinen) sekä osahankekohtaiset alustukset johdattavat sinut tutkimuksemme keskeisiin tuloksiin. Alustusten jälkeen voit kiertää haluamillasi tutkimusrasteilla. Esittelyssä tutkimustuloksiamme esimerkiksi energiaturvallisuudesta, ruokaturvasta, vesiturvallisuudesta ja niiden oikeudellisista näkökulmista sekä kokonaisturvallisuuden ennakoinnista.10.25 Paneeli: Tutkimuksen yhteiskehittäminen ja tutkimuksella vaikuttaminen
Paneelissa keskustellaan strategisen tutkimuksen erityispiirteistä verrattuna perinteisempiin tutkimushankkeisiin sekä pohditaan miten yhteiskehittäminen ja tutkimuksella vaikuttaminen toimii. Panelisteina: Laura Höijer (Baltic Sea Action Group), Kaisa Lähteenmäki-Smith (MDI), Vesa Valtonen (Turvallisuuskomitea) ja Jussi Vauhkonen (STN) sekä Winland-hankkeesta Antti Belinskij (Itä-Suomen yliopisto) ja Veli-Pekka Tynkkynen (Helsingin yliopisto).11.00 STN-tutkimus Winlandin teemoista jatkuu!
Esittäytymässä neljä Winlandin tutkimusteemojen parissa jatkavaa STN-hanketta: Karoliina Auvinen (Smart Energy Transition), Turo Hjerppe (BlueAdapt), Janne Hukkinen (WISE) ja Lasse Peltonen (CORE).11.15 Loppusanat ja yhteenveto: matkalla opittua + miten tästä eteenpäin
Winlandin konsortionjohtaja Marko Keskinen (Aalto-yliopisto)11.30 Lounas
Esitykset ladattavissa täällä.
Linkit tutkimuskortteihin:
Tutkimuskortti 1 – Kestävyys ja kokonaisturvallisuus kulkevat käsi kädessä
Tutkimuskortti 3 – Suomen ruokaturva
Tutkimuskortti 4 – Resilienssin arviointi vesivarasuunnittelussa
Tutkimuskortti 5 – Varautumisen oikeudellinen sääntely kaipaa päivittämistä
Tutkimuskortti 6 – Sopeutuvan ympäristösääntelyn huoneentaulu
Tutkimuskortti 7 – Resilienssi & oppiminen vahvistavat kokonaisturvallisuutta
Tutkimuskortti 9 – Kokonaisturvallisuuden yhteiskehittäminen Winland-hankkeessa
LISÄTIETOJA
Kirsi-Marja Lonkila, Demos Helsinki
kirsi-marja.lonkila@demoshelsinki.fi
+358 50 571 9055 -
Ratkaisuja tieteestä – Winlandin ratkaisuja
Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamia tutkimushankkeita esitellään jälleen vuotuisessa Ratkaisuja tieteestä -tapahtumasta 14.2.2019. Tänä vuonna huomio on hankkeiden tuottamissa käytännön ratkaisuissa. Winland on tuottanut ratkaisukortteja Ilmasto, luonnonvarat ja energia -teemaan. Tästä artikkelista löydät lisätietoa tutkimustuloksistamme, joihin korteissa kuvatut kolme ratkaisuamme perustuvat.
Voit tutustua kaikkiin STN-ratkaisukortteihin täällä (julkaistaan 14.2. aamulla).
Ratkaisukortti 2 – Viheliäisiä ongelmia ratkaistaan kokeilemalla, vuorovaikutuksella ja epävarmuutta ymmärtämällä.
Winlandin ratkaisu: ”Epätoivottavien tulevaisuuskuvien hahmottaminen sekä kokonaisturvallisuuden analyysi avaavat tulevaisuusajatteluun ja -toimintaan liittyviä mahdollisuuksia ja haasteita.”
Winland tarkastelee kokonaisturvallisuutta ja resilienssiä systeemiajattelun, skenaarioiden sekä kytkös-lähestymistavan keinoin. Tutkimuksessamme kytkökset korostuvat neljällä tasolla eli eri sektoreiden välillä (etenkin energia, ruoka, vesi ja ilmasto), eri toimijoiden välillä sekä eri aika- ja paikkatasojen välillä.
Turvallisuudesta keskusteltaessa huomio on usein nykyhetkessä ja lähitulevaisuudessa. Pidempää aikaperspektiiviä tuodaksemme muodostimme hankkeessa epätoivottavia, vuoteen 2040 kurottavia Failand-tulevaisuuskuvia osallistavan skenaarioprosessin avulla. Lisäksi jäsentelimme kokonaisturvallisuuteen kytkeytyviä ennakointiprosesseja ja ehdotimme siihen liittyen lähestymistapaa kestävän turvallisuuden edistämiseen.
Lisätietoa näihin teemoihin liittyvästä tutkimuksestamme löydät Julkaisut-sivultamme sekä erityisesti seuraavista julkaisuistamme (klikkaa haluamiasi julkaisuja lukeaksesi lisää):
- Winlandin Policy Brief III: Kohti kestävää turvallisuutta: kokonaisturvallisuuden ennakointijärjestelmän kehittäminen.
- Minkkinen, Ahokas & Aufferman (2018). Kokonaisturvallisuuden ennakoinnin kehittäminen Suomessa.
- Winland-hankkeen Policy Brief I: Turvallisuus, toimijat ja sektorit – Turvallisuutta on tarkasteltava kokonaisuutena.
- Failand 2040. Kuinka Suomen kokonaisturvallisuus voisi romahtaa tulevaisuudessa?
- Ahvenharju, Minkkinen & Lalot (2018). The five dimensions of Futures Consciousness.
Ratkaisukortti 3 – Oikeudenmukaisuus on varmistettava luonnonvarojen hallinnassa ja ilmastopolitiikassa.
Winlandin ratkaisu: ”Tarkastelemalla yritysten ja yhteiskunnan riskienhallintaa, kestävyyttä ja vastuullisuutta kokonaisuutena voidaan varmistaa, että yritysten arvoketjut tukevat yhteiskuntamme kestävyyttä ja turvallisuutta.”
Yhteiskuntamme tulevaisuus ratkaistaan kestävyyden ja turvallisuuden rajapinnalla. Seuraavien vuosikymmenien suurimpana haasteenamme on se, miten pystymme toteuttamaan kestävyyden ja ilmastonmuutokseen kannalta tarvittavat isot ja vaikeat toimenpiteet ja samaan aikaan ylläpitämään yhteiskuntamme toimivuutta ja hyvinvointia.
Tähän ‘tuplahaasteeseen’ vastaamisessa tarvitaan sekä julkisen että yksityisen sektorin aktiivisia toimia: julkinen sektori näyttää sääntelyn avulla suunnan ja takaa tasapuolisen toimintaympäristön, kun taas yritykset ovat merkittäviä kestävyys- ja turvallisuus-toimenpiteiden toteuttajia. Yritysten arvoketjut ovat merkittävimpiä energian, ruoan ja veden tuotannon ja kulutuksen rakenteita, ja ne pakottavat suuntaamaan katseen myös Suomen rajojen ulkopuolelle. Energian, ruoan ja veden arvoketjujen kansainväliset ja sektorirajat ylittävät kytkökset tuleekin huomioida sekä yrityksissä että sääntelyssä nykyistä paremmin.
Lisätietoa kestävyyden ja turvallisuuden kytköksistä sekä yritysten roolista niissä löydät Julkaisut-sivultamme sekä erityisesti seuraavista julkaisuistamme (klikkaa haluamiasi julkaisuja lukeaksesi lisää):
- Winlandin Policy Brief II: Riskienhallinta, kestävyys ja vastuullisuus. Yritysten arvoketjut energia-, ruoka- ja vesi- turvallisuuden ytimessä.
- Blogi-kirjoitus Riittääkö ruoka energiakriisissä -harjoituksesta
- Winlandin tutkimuskatsaus: Energian, ruoan ja veden kytkökset – kokonaisturvallisuuden ja resilienssin perusta.
Ratkaisukortti 9 – Suomen tulee olla kansainvälinen, mutta samalla välttää kahlitsevaa riippuvuutta globaaleista virroista ja markkinoista
Winlandin ratkaisu: ”Kehittämällä toimivaa kansainvälisten energia- ja raaka-ainevirtojen hallintaa voidaan vahvistaa yhteiskuntamme toimintakykyä ja resilienssiä. Ilmastonmuutos on siten sekä kestävyys- että turvallisuuskysymys. ”
Winland-hankkeessa on tarkasteltu energiaturvallisuuttamme sekä sen kytköstä kokonaisturvallisuuteen ja kestävyyteen sekä ilmastonmuutokseen. Suomen energiapoliittiset päätökset ovat kauaskantoisia ja taloudellisesti merkittäviä: siksi ne kytkeytyvät läheisesti myös turva- ja ulkopolitiikkaamme. Erityisen kiinnostava on energiaturvallisuutemme kytkös Venäjään ja venäläisiin toimijoihin. Samaan aikaan energia kytkeytyy läheisesti ilmastonmuutokseen: energiamurros on keskeisin tekijä ilmastonmuutokseen vastaamisessa, mutta lisäksi ilmastonmuutos vaikuttaa myös energiaturvallisuuteemme. Tutkimuksemme ovat osoittaneet, että pitkäaikainen kuivuus Pohjoismaissa vaikuttaisi merkittävästi vesivoiman saatavuuteen ja siten sähkötehon riittävyyteen.
Lue lisää Julkaisut-sivultamme, erityisesti seuraavista julkaisuistamme (klikkaa haluamiasi julkaisuja lukeaksesi lisää):
- STN-hankkeiden yhteinen energiamurros-tutkimustiivistelmä
- Jääskeläinen, Höysniemi, Syri, Tynkkynen (2018). Finland’s Dependence on Russian Energy: Mutually Beneficial Trade Relations or an Energy Security Threat?
- Jääskeläinen, Veijalainen, Syri, Marttunen, Zakeri (2018). Energy security impacts of a severe drought on the future Finnish energy system.
- Tynkkynen, Pynnöniemi & Höysniemi (2017). Global energy transitions and Russia’s energy influence in Finland.
- Tynkkynen (2016). Poliittinen riski ja geopolitiikka Suomen ja Venäjän energiakaupassa: tapaus Fennovoima.
- Tynkkynen (2016). Energy as Power: Gazprom, Gas Infrastructure, and Geo-Governmentality in Putin’s Russia.
- Tynkkynen (2016). Russia’s Nuclear Power and Finland’s Foreign Policy.
- Jääskeläinen, Huhta & Lehtomäki (2018). Ensuring Generation Adequacy in Finland with Smart Energy Policy – How to save Finnish CHP Production?
- Helin, Jääskeläinen & Syri (2018). Energy Security Impacts of Decreasing CHP Capacity in Finland.
Lisätietoa tutkimuksestamme saat Julkaisut-sivuiltamme sekä suoraan hankkeemme tutkijoilta.
-
Pitäisikö Suomea kiinnostaa globaali ruokaturva?
Winlandin Elina Lehikoinen osallistui American Geophysical Unionin (AGU) syyskokoukseen joulukuun alussa Washington DC:ssä ja esitteli hankkeemme viimeisimpiä tutkimuksia Suomen mahdollisuuksista vaikuttaa globaaliin vesipulaan.
Esittelin yli 50 000 osallistujaa keränneessä konferenssissa tuoreita tutkimuksiamme, jossa osoitettiin tapoja, joilla Suomi voisi vaikuttaa positiivisesti globaaliin vesipulaan. Koko Suomen vesijalanjälki on 7 326 miljardia litraa, joista 47% (3 443 miljardia litraa) on Suomen rajojen ulkopuolella. Tämä osuu osittain myös alueille, joilla on valmiiksi pulaa vedestä ja tämä vaikeuttaa entisestään esimerkiksi ruoantuotantoa.
Tutkimme yhteistyössä Helsingin yliopiston ja Luonnonvarakeskuksen kanssa, kuinka Suomi voisi vähentää virtuaaliveden tuontia. Tutkimuksemme osoitti, että korvaamalla soijan, riisin ja rypsin tuonti kotimaisilla herneillä, pavuilla, ohralla ja kauralla, Suomen virtuaaliveden tuonnin osuus viljelykasvien osalta vähenisi 30 % vihreä veden (sadeveden kulutus) ja 16 % sinisen veden (pinta- ja pohjaveden kulutus) osalta. Samalla myös kotimainen maatalous monipuolistuisi. Vastaavasti esittelin vielä keskeneräistä tutkimusta, jossa selvitetään yhteistyössä Helsingin yliopiston ja Itä-Suomen yliopiston kanssa lihan kaltaisten, vesi-intensiivisten tuotteiden tuotannon keskittämistä Suomeen ja rikkaiden luonnonvarojemme hyödyntämistä viennin kasvattamiseen.
Konferenssin osallistujia kiinnosti, miten Suomi sopeutuu ilmastonmuutokseen ja millainen rooli meillä on siinä, erityisesti kasvinjalostuksen kannalta. Tulevaisuudessa siis katseet kääntyvät luultavasti entistä enemmän pohjoisiin oloihin ja meidän piilevään potentiaaliimme osana globaalia ruokajärjestelmää.
Pysäyttävin kysymys koski silti Suomen motivaatiota olla mukana globaaleissa talkoissa: ”Miksi teitä suomalaisia edes kiinnostaa globaalit asiat, sillä teillä itsellänne on asiat niin hyvin?”
Jäin pohtimaan kysymystä ja sain hahmoteltua mielessäni ainakin kolme syytä, miksi Suomea pitäisi kiinnostaa globaali ruokaturva.
- Suomalaisten kuluttamasta ruoasta noin kolmannes on ulkomailtaja tämä luku on kasvamaan päin koko ajan. Kulutamme globaaleja luonnonvaroja tuontiruoan muodossa, mikä kytkee meidät kiinteästi osaksi maailmankauppaa, sen heilahteluja sekä sen aiheuttamia ulkoistettuja ympäristöhaittoja tuotantomaissa kaukana Suomesta.
- Ääri-ilmiöt ovat tuttuja meille kaikille viime kesän kuivuuden tai toissakesän tulvien takia. Maailman luonnonvarat on kulutettu monissa paikassa äärimmilleen. Tulevaisuudessa tarvitaan resurssiviisaita päätöksiä siitä, missä ruoantuotanto on sopivinta. Suomen rooli vauraana ja luonnonrikkaana maana tulisi siis tulevaisuudessa olla ruoantuotannossa merkittävämpi.
- Usein myös mietin, miten henkilökohtaiset valintani voivat vaikuttaa tässä isossa ruokajärjestelmän oravanpyörässä? Konferenssissa oivalsin, että samalla tavalla kuin yksilö saattaa miettiä omien tekojen vaikuttavuutta – myös Suomi on pieni tekijä isossa maailmassa, mutta katseet kääntyvät silti meihin päin.
Nyt siis jokainen teko, niin yksilön kuin kansakunnan kohdalla, on tärkeä. Suomessa ja ulkomailla on tehty jo tutkimusta siitä, miten ruoantuotantoa voidaan kasvattaa olemassa olevilla luonnonresursseilla, ja tuottaa ruokaa globaalisti kasvavaan tarpeeseen. Tässä auttavat muun muassa ruokavalion muutokset ja ruokahävikin vähentäminen. Palaset siis ovat paikoillaan – nyt tarvitaan tekoja ja yhteistyötä eri sektoreiden välillä.
-
Winland-hankkeen resilienssiseminaari 4.12.2018
Winland -hanke tutkii Suomen energia-, ruoka- ja vesiturvallisuutta yhteiskehittämisen ja tulevaisuusskenaarioiden avulla. Resilienssiseminaarissa pohditaan resilienssin käsitettä ja käytäntöjä tuoreimman tutkimuksen valossa.
Milloin? Tiistaina 4.12.2018 klo 12.30–17.00
Missä? Kasarmin Salit, Kasarmikatu 21, HelsinkiWinland-hankkeen II. vuosittainen resilienssiseminaari on tilaisuus keskustella eri alojen asiantuntijoiden ja resilienssistä kiinnostuneiden kanssa. Seminaarissa pohditaan erityisesti seuraavia kysymyksiä:
– mitä resilienssi merkitsee ja miten sitä mallinnetaan?
– millaiselta resilienssimallit näyttävät paikallisella, alueellisella ja maakunnallisella tasolla tarkasteltuna
– miten Linkovin resilienssimatrisiia voi soveltaa?Tervetuloa!
Lue myös tutkimuslyhennelmämme Resilienssin monet määrittelyt
Ohjelma
12.30 Tilaisuuden avaus, Juha Mäkinen, MPKK
Winland-hankkeen systeeminen näkökulma resilienssiin, Marko Keskinen, Aalto-yliopisto / Winland
KoReHa-hanke & resilienssi, Tapio Juntunen, Tampereen yliopisto / KoReHa
Resilienssi & kaupungit, Katariina Kainulainen-D’Ambrosio / Helsingin kaupunki
WISE-hankkeen resilienssiaukkokartoitus, Paavo Järvensivu, BIOS Research Unit
Keskustelua
––– Kahvitauko –––
Ajatuksia resilienssistä ja KIRYT-opintojaksosta, Rauno Pirinen, MPKK / Laurea AMK
3d-teknologia resilienssin tukena, Samu Rautio, MPKK /MERISK
Linkovin matriisin käyttö resilienssin kehittämisessä vesiturvallisuudessa, Mika Marttunen, SYKE
Ryhmäkeskustelu Linkovin resilienssimatriisista
Loppukeskustelu, Juha Mäkinen
17.00 Tilaisuus päättyy
Lisätietoja
Christopher Rowley, Demos Helsinki
christopher.rowley@demoshelsinki.fi
puh. 0500860666Juha Mäkinen, MPKK
juha.makinen@mil.fi -
Onko Suomen ja Venäjän välinen energiakauppa uhka vai mahdollisuus?
Tällä viikolla julkaistu hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n raportti toi esiin päästöjen vähentämisen kiireellisyyden ja tarpeen ulottaa ilmastopolitiikka kaikkeen yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Harva maa on kuitenkaan nykyisillä toimilla pääsemässä tähän. Winland-hankkeen Sakari Höysniemi tarkastelee tuoreen tutkimusartikkelin pohjalta, miten päästöjen vähentäminen vaikuttaa energian tuottajien ja kuluttajien väliseen kauppaan ja suhteisiin.
Suomi keskittyy energian saatavuuteen ja järjestelmän uudistamiseen, Venäjä pyrkii varmistamaan kysynnän nykyisille tuotteilleen
Päästöjen vähentäminen vaikuttaa väistämättä energian tuottajien ja kuluttajien väliseen kauppaan ja suhteisiin. Energiakauppa voi olla itsessään päästövähennyksiä rajoittava tekijä [1]. Pyrkimys hiilettömään maailmaan voi kuitenkin myös luoda uudenlaisia, ympäristön kannalta kestävämpiä suhteita [2]. Uunituore Sustainability-artikkelimme [3] tarkastelee juuri tätä dynamiikkaa. Tarkastelimme energiamarkkinoiden kehitystä, ja kytkimme tarkasteluun myös pohdinnan ilmastotavoitteiden ja poliittisen kehityksen vaikutuksesta. Päähuomio analyysissämme oli hyödykekaupassa, eli miten polttoaineiden ja sähkön hankinta Suomen ja Venäjän välillä kehittyisi kolmessa eri skenaariossa ja miten se voisi heijastua maiden välisiin suhteisiin.
Maiden näkökulmat ovat hyvin erilaiset: Suomessa päähuomio on energian kustannustehokkaassa ja huoltovarmassa saatavuudessa sekä omavaraisuuden edistämisessä. Suomen energian loppukulutuksesta Venäjältä tuodut energiamuodot vastaavat tällä hetkellä noin 40 % loppukulutuksesta, ja siksi ajoittain julkisessa keskustelussa nousee huoli Venäjä-riippuvuudesta energian suhteen. Vastaavasti Venäjälle keskeistä on sen (fossiilisten) energiatuotteiden kysynnän ylläpitäminen, sekä saatavuuskysymys nousee esiin riittävän kustannustehokkaan energiantuotantoteknologian saamiseksi. Suomea ei nähdä uhkana, vaikkakin eräs hallinnon entinen neuvonantaja tulkitsi Fortumin olevan sellainen, mutta tämä kiistettiin myöhemmin virallisesti. Venäjällä virallinen näkemys ilmastonmuutoksen osalta on vähättelevä [4] ja esimerkiksi vuoden loppuun mennessä julkaistava Energiaturvallisuusdoktriini pitää dekarbonisaatiota keskeisenä turvallisuusuhkana. Uhkina pidetään myös Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen asettamia pakotteita, jotka ovat uhka energiatuotannon ja -infrastruktuurin kehittämiselle.
Venäjä kaikissa skenaarioissa merkittävä energiantuottaja, mutta painotukset energiamuotojen välillä vaihtelevat
Venäjä pysyy kaikissa skenaarioissamme merkittävänä energiantuottajana, mutta painotukset eri energiamuotojen välillä vaihtelevat.
Ensimmäinen skenaarioistamme, ’markkinatrendit’ pohjautui nykyiseen energia- ja ilmastopolitiikkaan ja kansainvälisiin arvioihin. Skenaariossa kehitys etenee 2030-luvulle asti nykyisen energia- ja ilmastostrategian mukaisesti, jonka jälkeen se alkaa edetä vahvemmin ilmastotiekarttaan pohjautuen. Kuitenkin kuten esimerkiksi BIOS-tutkimushankkeen raportti toteaa, että Suomen nykyisillä politiikkatoimilla päästöt kasvavat 30 % vuodesta 2015 vuoteen 2030 ja siksi tässä skenaarioissa päästöt olisivat nousseet 3-3,5 asteeseen vuoteen 2100 mennessä. Tässä skenaariossa kuitenkin venäläisen energian osuus Suomen loppukulutuksesta tippuisi nykyisestä noin 40 %:sta 16 %:iin. Suomen ja Venäjän suhteet pysyisivät todennäköisesti ennallaan, ellei kansainvälisessä politiikassa tapahdu jotain mullistavaa, sillä Venäjä ehtisi korvata Euroopan vientitulot siirtymällä vahvemmin Aasian markkinoille.
Toinen skenaarioistamme, ’vähähiilinen’ tarkasteli Suomen ja Venäjän välisen energiakaupan kehitystä, jos päästöjen kasvu rajoitettaisiin Pariisin ilmastosopimuksen mukaiseen kahteen asteeseen. Tämä vaatisi sitä, että yhteiskunnat olisivat vahvasti sitoutuneita päästövähennyksiin sekä suhteellisen rauhallisia kansainvälisiä suhteita ilman suuria konflikteja. Öljyn ja hiilen kysyntä vähenisi päästöoikeuksien kasvaneen hinnan vuoksi, mutta maakaasu pitäisi vielä pintansa sen alhaisempien päästöjen vuoksi. Venäjä painottaisi öljyä ja hiiltä kansallisessa energiajärjestelmässä ja kasvattaisi maakaasun vientiä. Venäläisen energian osuus tässä skenaariossa olisi enää 13 % Suomen loppukulutuksesta vuonna 2040. Venäjän mahdollisuus vaikuttaa suhteisiin ja käyttää energia poliittisena vipuvartena heikkenisi.
Kolmas skenaario, ’runsashiilinen’ pohjautuu mm. Venäjän energiastrategian optimistiseen skenaarioon, joka mahdollistaisi Venäjälle 3 % vuosittaisen talouskasvun (tämänhetkinen kasvu on noin 1 %) ja myös mahdollisesti poliittisen vaikutusvallan lisäämisen energiakaupan kautta. Skenaario on ilmastopolitiikan kannalta uhkaava ja vaatisi, että EU-maat, kuten Suomi, luopuisivat päästövähennystavoitteistaan. Tähän voisi johtaa myös esimerkiksi vähäpäästöisten teknologioiden odotettua hitaampi kehitys. Venäjä pyrkii rakentamaan ydinvoimasta kolmatta keskeistä strategista energiamuotoa öljyn ja kaasun jälkeen, mikä voisi toisaalta mahdollistaa päästöjen vähentämisen. Tästä huolimatta Suomen riippuvuus venäläisestä energiasta laskisi hieman ja olisi noin 32 % vuonna 2040.
Suomen riippuvuus tuontienergiasta vähenee kaikissa skenaarioissa
Tarkastelimme artikkelissamme Suomen energiajärjestelmän tulevaisuutta sillä oletuksella, että markkinat ja niiden taustalla olevat normit ja käytänteet pysyvät ennallaan. IPCC:n tavoite – oli se 1,5 tai 2 astetta – on kuitenkin pelkästään teknis-taloudellisen optimoinnin avulla hyvin haastava ilman laajempia yhteiskunnallisia muutoksia ja vahvempia ilmastotavoitteita. Tähänastiset hallitusten tavoitteet eivät riitä edes kahden asteen lämpenemisen välttämiseen [5].
Jos tarkastellaan pelkästään energian saatavuutta, Suomen energiaturvallisuus on suhteellisen hyvissä kantimissa, huolimatta merkittävästä energian tuonnista ja vielä kesken olevista Hanhikiven ja Olkiluodon ydinvoimahankkeista. Ilmastoturvallisuuden ja tarvittavan yhteiskunnallisen murroksen edistäminen sekä rajojemme sisä- että ulkopuolella tulisikin olla vähintään yhtä keskeinen tavoite kuin energian saatavuuden varmistaminen. Suomen keskeisin energiaturvallisuusriski on ilmastonmuutos.
Lähteet
[1] F.W. Geels, ’Regime Resistance against Low-Carbon Transitions: Introducing Politics and Power into the Multi-Level Perspective’, Theory, Culture & Society, 31(5), 2014.
[2] D. Scholten (Ed.), The Geopolitics of Renewables, Springer International Publishing, 2018.
[3] J. Jääskeläinen, S. Höysniemi, S. Syri, V.-P.Tynkkynen, ’ Finland’s Dependence on Russian Energy—Mutually Beneficial Trade Relations or an Energy Security Threat?, Sustainability, 10(10), 2018.
[4] V.-P.Tynkkynen, N. Tynkkynen, ’Climate Denial Revisited: (Re)contextualising Russian Public Discourse on Climate Change during Putin 2.0’, 2018, Europe-Asia Studies, 1103-1120, 2018.
[5] A.E. Raftery, A. Zimmer, D.M.W. Frierson, R. Startz, P. Liu, ’Less than 2C warming by 2100 unlikely’. Nature Climate Change, 7, 2017.