Voiko satojen tuhansien järvien maa kärsiä kuivuudesta?

11 syys 2018
Kirsi-Marja Lonkila
193

Vakava kuivuus on vaivannut Suomea tänä kesänä. Sademäärät jäivät pieniksi ja maataloutemme tuotti pienimmän viljasadon 30 vuoteen. Puhutaan jopa katovuodesta. Myös monet vesihuoltolaitoksemme ovat asettaneet rajoituksia vedenkäytölle. Pohjavesien ja järvien pinnat ovat erittäin alhaalla. Kuivuuteen varautumisen tarpeesta kirjoittaa Winlandin tutkija Lauri Ahopelto Suomen Ympäristökeskuksesta.

Kuivuus on koetellut koko Eurooppaa ja monet maat ovat hakeneet kriisiapua EU:lta, joka aikaisti tukien maksua. Suomen hallitus päätti 86,5 miljoonan kriisipaketista maataloudellemme. Monet karjatilat joutuvat teurastamaan eläimiä ennenaikaisesti, koska rehua ei ole tarpeeksi ja sen ostaminen on liian kallista. Toisin kuin monina vuosina, viljaa ei riitä vientiin, ja joudumme ostamaan lisäviljaa ulkomailta.

Kuivuus kuormittaa viljelijöitä, mutta pienemmät sadot nostavat myyntihintaa, joka hieman kompensoi. MTK kuitenkin arvioi maatalouden menetyksiksi jopa noin 400 miljoonaa euroa. Myös kuluttaja maksaa kuivuudesta korkeampien hintojen muodossa ja kasvaneina verotukina. Pienet sadot nostavat hintaa kaupassa sekä heikentävät kansallista ruokaturvaamme. Energiasektorilla rahallisia menetyksiä aiheuttaa se, että vesivoimaa on Suomessa vähemmän tarjolla. Norjan ja Ruotsin kuiva kesä voi nostaa sähkön hintaa myös Suomessa. Tällä on kytkös energiaturvallisuuteemme.

Kuivuus tulee siis hyvin kalliiksi. Vuosien 2002-2003 kuivuuden suoriksi vaikutuksiksi arvioitiin 100 miljoonaa euroa, josta puolet oli ”menetettyä” vesivoimaa. Tuolloin kuivuus alkoi 2002 syksyllä ja loppui juuri parahiksi ennen kesää, joten vaikutukset maataloudelle olivat pieniä. Tänä vuonna hallituksen 86,5 miljoonan euron tukipaketin päälle tulevat vielä ”menetetyt” vientituotot ja vesivoimatuotot, kasvaneet vedenhankintakulut sekä metsätalouden tappiot jne. Vuoden 2018 kuivuus on taloudellisilta menetyksiltään mahdollisesti pahin viimeiseen 70 vuoteen.

Mennyt kesä saattoi olla vasta alkusoitto

Helteet loppuivat ja sadettakin on nyt jonkin verran ropsahdellut. Voidaanko nyt todeta kuivuus päättyneeksi?  –Ehkä, ehkä ei.  Kuivuus on siitä hankala luonnonilmiö, että sen loppumisen ja alkamisen voi määrittää vasta jälkikäteen. Usein puhutaan ”hiipivästä katastrofista” ja ongelmaan herätään liian myöhään. Tämä tekee varautumisesta hankalaa. Kuivuus voi pahimmillaan olla monivuotista, kuten 1940-1942. Toistaiseksi tämän vuoden kuivuus ei ole ollut hydrologisesti vielä erityisen poikkeuksellinen, mutta se voi sellaiseksi vielä muuttua. Nyt olisi hyvä ruveta varautumaan, jos kuivuus jatkuukin.

Tänä kesänä olimme onnekkaita, koska talvella ja syksyllä oli hyvin märkää ja pinta- ja pohjavedet korkealla. Jos nyt syksyn sateet jäävät vähäisiksi ja saamme kuivan talven ja kevään, olemme aivan eri tilanteessa ensi kesän alussa. Jos ensi kesästä tulisi samanlainen kuin menneestä, olisivat vahingot huomattavasti merkittävämpiä kuin menneenä kesänä. Etenkin pienet vesistömme Etelä- ja Varsinais-Suomessa olisivat hädässä. On todennäköistä, ettei kuivuus jatku, mutta paljon harvinaisempiinkin tapahtumiin on Suomessa varauduttu. Ilmastonmuutoksen tulee lisäämään sään ääri-ilmiöitä, joten tämän kesän kaltaiset kuivuudet siis lisääntyvät.

Kuivuuteen tulisi varautua Suomessakin

Kuivuuteen on toistaiseksi varauduttu meillä melko vähän, johtuen varmaankin mielikuvasta Suomesta satojen tuhansien järvien maana. Ja toki meillä vettä riittääkin, mutta emme silti ole kuivuudelta suojassa, kuten mennyt kesä osoitti. Kuivuuteen tulisi varautua paremmin myös Suomessa. Winland-hankkeen tutkimustulosten perusteella vakava kuivuus aiheuttaa monille alueille ongelmia vedensaannin kanssa, erityisesti Uudellamaalla ja Varsinais-Suomessa.

Kuivuuden tuloa ei voi estää, mutta varautumiskeinoja vahinkojen pienentämiseksi on monia. Useat keinot ovat paikka- ja tilakohtaisia, kuten kastelualtaat, väliaikaiset pohjapadot ja säätösalaojat. Hyväkuntoinen pelto sietää kuivuutta paremmin, joten viljelykierto, biohiili ym. pellon kuntoa parantavat toimet auttavat myös kuivuutta vastaan. Kuivuutta vastaan voi ottaa myös vakuutuksen, mutta vain n. 1% pelloistamme on vakuutettu. Insentiivi vakuuttamiselle on vaillinainen, koska monet varmasti olettavat valtion auttavan kriisissä (kuten auttoi).

Tilakohtaisten keinojen ohella on tärkeää tarkastella ja koordinoida keinoja myös valuma-alueen tasolla. Esimerkiksi vesistöjen järkevällä säännöstelyllä voidaan pienentää kuivuuden vaikutuksia. Looginen paikka varautumiskeinojen laaja-alaiseen suunnitteluun ja koordinointiin olisi vesienhoitosuunnitelmamme.  Mielestäni tulisi myös vakavasti pohtia kansallisen kuivuusstrategian tarvetta.

Winland-hanke on mukana suunniittelemassa kuivuuteen liittyvää valmiusharjoitusta ensi kevääksi Varsinais-Suomessa. Viimeistelemme myös kahta kuivuuteen liittyvää tieteellistä artikkelia.