-
Continue Reading
Globaali ruokakriisi vaikuttaa turvallisuuteen Suomessa
Suomalaisessa ruokakeskustelussa tulisi korostaa yhä enemmän globaalin ruokakriisin ja muuttoliikkeen yhteyksiä Suomen kokonaisturvallisuuteen sekä Suomen vastuuta maailman ruokahaasteista, kirjoittaa Kirsi-Marja Lonkila, joka toimii Winland-hankkeen vuorovaikutusasiantuntijana.
Ruokakriisit ovat usein muuttoliikkeen ajuri.
Parhaillaan Jemenissä, Nigeriassa, Etelä-Sudanissa ja Somaliassa on meneillään akuutti ruokakriisi. Näissä maissa vähintään 30 miljoonaa ihmistä kärsii vakavasta ruokapulasta, joista yli 10 miljoonaa elää nälänhädän partaalla. Kaikissa edellä mainituissa maissa perimmäiset syyt ruokaturvattomuudelle ovat aseellisissa konflikteissa ja yhteiskunnan epävakaudessa.
Ruokapulasta johtuvat kriisit tulevat yleistymään, toteaa Winland-hankkeen apulaisprofessori Matti Kummu yhdessä kansainvälisten kirjoittajakumppaniensa kanssa tuoreessa Nature Sustainability -lehden kommenttiartikkelissaan. Ruokakriisit pahenevat erityisesti Afrikassa, missä yhdistyvät kimurantilla tavalla aseellisten konfliktien kaltaiset stressitekijät, henkeä kohden tuotetun ruoan määrän romahtaminen ja ruoantuotantoa uhkaavat ilmastonmuutokseen liittyvät tekijät – kuten sään ääri-ilmiöt.
Tällaisissa tilanteissa paikallinen ruokapula voi laukaista kansainvälisen muuttoliikkeen – ensisijaisesti maihin, jotka jo muutenkin ovat hätää kärsimässä isojen pakolaisväestöjensä vuoksi. Muuttoliike voi tästä syystä pahentaa yhteiskuntien levottomuutta ja taloudellista epävakautta.
Lisää humanitaarista apua, lisää systeemisten riskien hallintaa
Kansainvälisen humanitaarisen avun rahoituksen merkittävä lisääminen on yksi tärkeimmistä vastauksista ruokakriisien akuutteihin vaikutuksiin. Samalla tulisi pohtia pidemmän tähtäimen keinoja: kirjoittajat tuovat esiin, että hillitsemällä ruokakriisejä voidaan samalla hallita ruokaturvan puutteen aiheuttamia systeemisiä riskejä, ja että itse asiassa ruokaturvan puute ei ole humanitaarinen vaan systeeminen ongelma. Systeemisellä riskillä viitataan uhkaan, joka luo odottamattomien vaikutusten dominoefektin toisiinsa kytkeytyneissä järjestelmissä. Hyvä esimerkki ruokapulan aiheuttamasta systeemisestä riskeistä on nälän vaikutus ihmisten liikkuvuuteen maan sisällä tai kansainvälisesti pakolaisuuden muodossa. Siis: samalla kun humanitaarisen avun lisääminen pelastaa lukuisia henkiä Nigeriassa, Somaliassa, Etelä-Sudanissa ja Jemenissä, sen avulla lisätään alueellista ja globaalia vakautta.
Tämänhetkisen nälänhädän valtavan skaalan uskoisi olevan riittävä syy kansainväliselle yhteisölle puuttua ajoissa nälänhätiin ja humanitaarisiin kriiesihin. Mutta jos ja kun näin ei aina ole, ainakin globaalin turvallisuuden lisääminen ja muuttoliikkeen hallitseminen ovat syitä toimia. World Food Programmen johtajan David Beasleyn mukaan ongelman alkulähteeseen eli ruokaturvaan puuttuminen tulee paljon halvemmaksi kuin miljoonien ihmisten pakeneminen (esimerkiksi) Eurooppaan. Kestävän kehityksen politiikkaa (sekä maahanmuuttopolitiikkaa) tulisi Suomessakin koordinoida myös tämä näkökulma mielessä.
Akuutteihin ruokapulan kriiseihin puuttumisen ohella ruokaturvaa voidaan parantaa muun muassa vähentämällä ruokahävikkiä, kehittämällä maataloutta ja siten nostamalla satomääriä, kasvattamalla maanviljelijöiden saamaa tuottoa prosessoimalla tuotteita pidemmälle sekä edistämällä parempaa hallintoa – alue, jolla Suomella erityisesti on annettavaa maailmalle.
Blogikirjoituksen pohjana on Nature Sustainability -lehdessä julkaistu kommentti, jonka yksi kirjoittajista on Winland-hankkeen Matti Kummu.
Puma, Chon, Kakinuma, Kummu, Muttarak, Seager & Wada (2018). A developing food crisis and potential refugee movements, Nature Sustainability. [pdf]
Aiheesta keskustellaan lisää tapahtumassamme 16.10. Tule mukaan tai seuraa suoraa verkkolähetystä! Globaali ruokakriisi ja Suomi: haasteita ja niiden ratkaisijoita Tiedekulmassa 16.10.2018
-
Continue Reading
Winlandin työpaja 31.10.2018
Winlandin työpaja esittelee kokonaisturvallisuuteen liittyvää tutkimustamme kahdella kärjellä ja kutsuu sidosryhmät mukaan työstämään niiden hyödyntämistä.
Milloin? Keskiviikkona 31.10.2018 klo 9.00 – 11.30 (kahvi 8.30)
Missä? Arkadia / AaltoBIZ, Lapuankatu 2, HelsinkiEsittelemme työkalun vesiturvallisuuden sekä sen energia- ja ruokaturvakytkösten kokonaisarviointiin.
Eri sektoreiden väliset kytkökset ovat merkittävä osa kokonaisturvallisuutta. Winland-hankkeessa on laadittu työkalu, jolla voidaan tehdä kokonaisarvio Suomen vesiturvallisuuden tilasta ja trendeistä sekä sen kytköksistä ruoan ja energian tuotantoon. Työpajassa esitellään arviointiprosessia ja -lähestymistapaa ja pohditaan yhdessä, miten arviointityökalua voitaisiin hyödyntää eri tyyppisissä suunnittelutilanteissa.Pureudumme kokonaisturvallisuuden ennakointiin.
Kokonaisturvallisuuden ennakointityötä tehdään monella taholla. Winland on vuoden 2018 aikana jäsentänyt eri ennakointiprosesseja ja arvioinut niiden toimivuutta. Osaammeko Suomessa ennakoida tarpeeksi laadukkaasti? Millä tavoin kokonaisturvallisuuden keskeiset toimijat ja verkostot ennakoivat ja miten ennakointia voisi kehittää?Työpaja on suunnattu sekä kokonaisturvallisuuden että energia-, ruoka- ja vesiturvallisuuden kanssa työskenteleville.
Työpajaa varten valmistellut työraportit:
Vesiturvallisuuden kokonaisarviointi – työpaperi 31.10. työpajaan
Kokonaisturvallisuuden ennakoinnin kehittäminen Suomessa – alustava raportti 31.10. työpajaan
Työpajan ohjelma
8.30 Kahvi 9.00 Avaus ja tervetuloa, Marko Keskinen, Aalto-yliopisto 9.10 Johdatus työpajojen teemoihin - Miten arvioimme vesiturvallisuutta? Työkalu vesiturvallisuuden sekä sen energia- ja ruokaturvakytkösten arviointiin (Mika Marttunen, Suomen ympäristökeskus)
- Miten ennakoimme tulevaisuutta? Kokonaisturvallisuuden ennakointiprosessien jäsentämistyö (Matti Minkkinen, Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto)
9.30 Siirtyminen rinnakkaisiin työpajoihin ja kahvitauko 9.45- 11.15 Työpajatyöskentelyä rinnakkaisissa työpajoissa: Sidosryhmien kanssa työstetään Winlandin tutkimuksen hyödyntämistä laajemmin.
1. Miten arvioimme vesiturvallisuutta? Vesiturvallisuuden arviointi ja kytkökset Winland-hankkeessa on laadittu työkalu, jolla voidaan tehdä kokonaisarvio Suomen vesiturvallisuuden tilasta ja trendeistä sekä sen kytköksistä ruoan ja energian tuotantoon. Työpajassa esitellään arviointiprosessia ja -lähestymistapaa ja pohditaan yhdessä, miten arviointityökalua voitaisiin hyödyntää eri tyyppisissä suunnittelutilanteissa.
2. Miten ennakoimme tulevaisuutta?
Kansallisten ennakointiprosessien jäsentäminen ja kehittäminen
Kokonaisturvallisuuden ennakointityötä tehdään monella taholla. Winland on vuoden 2018 aikana jäsentänyt eri ennakointiprosesseja ja arvioinut niiden toimivuutta. Työpajassa ruoditaan ennakoinnin haasteita ja kehitetään yhdessä tutkimukseen perustuvia suosituksia siitä, miten ennakointia voisi kehittää.11.15 Yhteenveto ja työpajojen tuotosten lyhyt esittely 11.30 Lounas, ravintola Proffa, Runeberginkatu 14-16 (kauppakorkeakoulun päärakennus) LISÄTIETOJA
Kirsi-Marja Lonkila, Demos Helsinki (kirsi-marja.lonkila@demoshelsinki.fi, 050 571 9055)
Marko Keskinen, Aalto-yliopisto (marko.keskinen@aalto.fi) -
Continue Reading
Voiko satojen tuhansien järvien maa kärsiä kuivuudesta?
Vakava kuivuus on vaivannut Suomea tänä kesänä. Sademäärät jäivät pieniksi ja maataloutemme tuotti pienimmän viljasadon 30 vuoteen. Puhutaan jopa katovuodesta. Myös monet vesihuoltolaitoksemme ovat asettaneet rajoituksia vedenkäytölle. Pohjavesien ja järvien pinnat ovat erittäin alhaalla. Kuivuuteen varautumisen tarpeesta kirjoittaa Winlandin tutkija Lauri Ahopelto Suomen Ympäristökeskuksesta.
Kuivuus on koetellut koko Eurooppaa ja monet maat ovat hakeneet kriisiapua EU:lta, joka aikaisti tukien maksua. Suomen hallitus päätti 86,5 miljoonan kriisipaketista maataloudellemme. Monet karjatilat joutuvat teurastamaan eläimiä ennenaikaisesti, koska rehua ei ole tarpeeksi ja sen ostaminen on liian kallista. Toisin kuin monina vuosina, viljaa ei riitä vientiin, ja joudumme ostamaan lisäviljaa ulkomailta.
Kuivuus kuormittaa viljelijöitä, mutta pienemmät sadot nostavat myyntihintaa, joka hieman kompensoi. MTK kuitenkin arvioi maatalouden menetyksiksi jopa noin 400 miljoonaa euroa. Myös kuluttaja maksaa kuivuudesta korkeampien hintojen muodossa ja kasvaneina verotukina. Pienet sadot nostavat hintaa kaupassa sekä heikentävät kansallista ruokaturvaamme. Energiasektorilla rahallisia menetyksiä aiheuttaa se, että vesivoimaa on Suomessa vähemmän tarjolla. Norjan ja Ruotsin kuiva kesä voi nostaa sähkön hintaa myös Suomessa. Tällä on kytkös energiaturvallisuuteemme.
Kuivuus tulee siis hyvin kalliiksi. Vuosien 2002-2003 kuivuuden suoriksi vaikutuksiksi arvioitiin 100 miljoonaa euroa, josta puolet oli ”menetettyä” vesivoimaa. Tuolloin kuivuus alkoi 2002 syksyllä ja loppui juuri parahiksi ennen kesää, joten vaikutukset maataloudelle olivat pieniä. Tänä vuonna hallituksen 86,5 miljoonan euron tukipaketin päälle tulevat vielä ”menetetyt” vientituotot ja vesivoimatuotot, kasvaneet vedenhankintakulut sekä metsätalouden tappiot jne. Vuoden 2018 kuivuus on taloudellisilta menetyksiltään mahdollisesti pahin viimeiseen 70 vuoteen.
Mennyt kesä saattoi olla vasta alkusoitto
Helteet loppuivat ja sadettakin on nyt jonkin verran ropsahdellut. Voidaanko nyt todeta kuivuus päättyneeksi? –Ehkä, ehkä ei. Kuivuus on siitä hankala luonnonilmiö, että sen loppumisen ja alkamisen voi määrittää vasta jälkikäteen. Usein puhutaan ”hiipivästä katastrofista” ja ongelmaan herätään liian myöhään. Tämä tekee varautumisesta hankalaa. Kuivuus voi pahimmillaan olla monivuotista, kuten 1940-1942. Toistaiseksi tämän vuoden kuivuus ei ole ollut hydrologisesti vielä erityisen poikkeuksellinen, mutta se voi sellaiseksi vielä muuttua. Nyt olisi hyvä ruveta varautumaan, jos kuivuus jatkuukin.
Tänä kesänä olimme onnekkaita, koska talvella ja syksyllä oli hyvin märkää ja pinta- ja pohjavedet korkealla. Jos nyt syksyn sateet jäävät vähäisiksi ja saamme kuivan talven ja kevään, olemme aivan eri tilanteessa ensi kesän alussa. Jos ensi kesästä tulisi samanlainen kuin menneestä, olisivat vahingot huomattavasti merkittävämpiä kuin menneenä kesänä. Etenkin pienet vesistömme Etelä- ja Varsinais-Suomessa olisivat hädässä. On todennäköistä, ettei kuivuus jatku, mutta paljon harvinaisempiinkin tapahtumiin on Suomessa varauduttu. Ilmastonmuutoksen tulee lisäämään sään ääri-ilmiöitä, joten tämän kesän kaltaiset kuivuudet siis lisääntyvät.
Kuivuuteen tulisi varautua Suomessakin
Kuivuuteen on toistaiseksi varauduttu meillä melko vähän, johtuen varmaankin mielikuvasta Suomesta satojen tuhansien järvien maana. Ja toki meillä vettä riittääkin, mutta emme silti ole kuivuudelta suojassa, kuten mennyt kesä osoitti. Kuivuuteen tulisi varautua paremmin myös Suomessa. Winland-hankkeen tutkimustulosten perusteella vakava kuivuus aiheuttaa monille alueille ongelmia vedensaannin kanssa, erityisesti Uudellamaalla ja Varsinais-Suomessa.
Kuivuuden tuloa ei voi estää, mutta varautumiskeinoja vahinkojen pienentämiseksi on monia. Useat keinot ovat paikka- ja tilakohtaisia, kuten kastelualtaat, väliaikaiset pohjapadot ja säätösalaojat. Hyväkuntoinen pelto sietää kuivuutta paremmin, joten viljelykierto, biohiili ym. pellon kuntoa parantavat toimet auttavat myös kuivuutta vastaan. Kuivuutta vastaan voi ottaa myös vakuutuksen, mutta vain n. 1% pelloistamme on vakuutettu. Insentiivi vakuuttamiselle on vaillinainen, koska monet varmasti olettavat valtion auttavan kriisissä (kuten auttoi).
Tilakohtaisten keinojen ohella on tärkeää tarkastella ja koordinoida keinoja myös valuma-alueen tasolla. Esimerkiksi vesistöjen järkevällä säännöstelyllä voidaan pienentää kuivuuden vaikutuksia. Looginen paikka varautumiskeinojen laaja-alaiseen suunnitteluun ja koordinointiin olisi vesienhoitosuunnitelmamme. Mielestäni tulisi myös vakavasti pohtia kansallisen kuivuusstrategian tarvetta.
Winland-hanke on mukana suunniittelemassa kuivuuteen liittyvää valmiusharjoitusta ensi kevääksi Varsinais-Suomessa. Viimeistelemme myös kahta kuivuuteen liittyvää tieteellistä artikkelia.
-
Continue Reading
Globaali ruokakriisi ja Suomi: haasteita ja niiden ratkaisijoita Tiedekulmassa 16.10.2018
Maailman ruokapäivän aamiaistilaisuus Tiedekulmassa tarjoaa viimeisintä tutkimustietoa ja piirtää kokonaiskuvaa maailman kohtaamista ruokahaasteista sekä siitä, mitä globaali ruokaturvan kriisi voi merkitä Suomelle. Tilaisuudessa kuullaan rohkaisevia esimerkkejä ja tunnistetaan tapoja, joilla Suomessa voidaan olla mukana ratkaisemassa tulevaisuuden ruokahaasteita. Tilaisuuden järjestävät strategisen tutkimuksen Winland-hanke, Aalto-yliopisto ja Ympäristötiedon foorumi.
Tulevaisuudessa maailman kohtaamat ruokahaasteet lisääntyvät kasvavan ja vaurastuvan väestön, ilmastonmuutoksen, ekosysteemien heikkenemisen ja vesipulan sekä vesien pilaantumisen vuoksi. Globaali ruokakriisi heiluttaa ruokapöytiä myös Suomessa, sillä olemme merkittävällä tavalla riippuvaisia muista maista: lähes puolet kuluttamastamme ruoasta tuodaan muualta ja kotimainen ruoantuotanto pyörii pitkälti muualla tuotetulla energialla, lannoitteilla, koneilla sekä eläinten rehuna käytettävällä soijalla.
Tilaisuudessa kuullaan puheenvuoroja aiheeseen perehtyneiltä tutkijoilta, mutta myös ruokakriisiin ratkaisuja etsiviltä ja löytäneiltä tahoilta. Mukana on mm. älyteknologiaa ja kerrosviljelyä hyödyntävä Robbes Lilla Trädgårdin Robert Jordas ja Satu Vainio From Waste to Taste ry:stä sekä hävikkiravintola Loopista.
– Suomen tulisi edistää tasapuolista resurssien käyttöä ja ruoansaantia meitä huonommassa asemassa olevilla alueilla. Samalla meidän tulisi vähentää radikaalisti ruoantuotannon aiheuttamaa ympäristökuormitusta, toteavat järjestäjät: tämä on osa globaalia vastuutamme, mutta se on myös tapa turvata globaalia turvallisuutta sekä hillitä kuivuuden ja ruokapulan liikkeelle panevia valtavia muuttoliikkeitä. Suomessa on hyvät edellytykset tuottaa uusia ruokaratkaisuja: meillä on runsaat vesivarat ja pohjaa uusille innovaatioille.
Tilaisuus piirtää tutkimukseen perustuvaa kokonaiskuvaa tulevaisuuden ruokahaasteista, mutta esittelee samalla niihin innostavia ratkaisuja sekä jokaisen lautaselle sopivia tekoja. Tilaisuus järjestetään Helsingin yliopiston Tiedekulmassa ja alkaa aamiaisella kello 8.30. Ohjelmaosuus kestää 9.00-11.00.
Ilmoittautuminen tilaisuuteen tapahtuu täällä 9.10. mennessä tai tapahtuman tulessa täyteen.
Globaali ruokakriisi ja Suomi: haasteita ja niiden ratkaisuja
Aika: Tiistai 16.10.2018 klo 9.00-11.00 (aamiainen 8.30)
Paikka: Tiedekulman Stage, HelsinkiOHJELMA
08:30-9:00 Aamiainen
9:00-9:20 Tervetuloa; Globaalit kriisit ruokapöydässämme, Matti Kummu, Aalto-yliopisto
9:20-10:00 Ruokahaasteiden ratkaisijat ja tarinoita ratkaisuista
Lyhyitä puheenvuoroja ravintolan, uusien proteiinien, tulevaisuuden ruoan sekä ruoantuotannon, yhteiskunnallisen vaikuttamisen, big datan ja tutkimuksen näkökulmista.Lauri Reuter, VTT: Muna, ei kanaa
Annukka Valkeapää, WWF Suomi: Ruuan ympäristövaikutukset – Suuri tuntematon?
Joseph Guillaume, Aalto-yliopisto: Globaalien tietokantojen taikaa
Robert Jordas, Robbes Lilla Trädgård: Vertikaaliviljelyllä tehoa resurssien käyttöön
Vilma Sandström, Helsingin yliopisto: Hyvä-paha ruoan tuonti
Satu Vainio, From Waste To Taste ry & Ravintola Loop: Rumat tofu ja sinkkubanaanit käyttöön: Case Ravintola Loop10.00-10:35 Q & A: Ruokahaasteista ratkaisuihin
10:35- Vapaata keskustelua puhujien kanssa, tutustumista Water Scarcity Atlakseen
11.00 Tilaisuus päättyyTilaisuuden juontaa tietokirjailija ja kuluttajaekonomisti Mari Koistinen
Facebook-tapahtuman löydät täältä.
TILAISUUS ON TÄYNNÄ. Voit seurata tapahtumaa suorana verkkolähetyksenä osoitteessa https://www.helsinki.fi/en/unitube/video/20980
Esteettömyys: Tiedekulman kaikkiin tiloihin on esteetön pääsy. Esteetön sisäänkäynti on Yliopistonkadun ja Fabianinkadun kulmassa sijaitsevassa hissiaulassa. Kerrosten välillä voi kulkea hissillä. Kerroksissa K1 ja 2 on liikuntaesteetön wc-tila.
Lisätietoja:
Kirsi-Marja Lonkila, Demos Helsinki (kirsi-marja.lonkila@demoshelsinki.fi, 050 571 9055)
Matti Kummu (matti.kummu@aalto.fi, +358 50 4075171) -
Continue Reading
Miltä näyttää globaali vesiturvallisuus, entä Suomen rooli sen saavuttamisessa? Terveiset YK:n kestävän kehityksen foorumilta
Vaikka veden korvaamaton merkitys hyvinvoinnille ja yhteiskuntien kehitykselle tiedostetaan yhä paremmin, maailmalla on edessään kivikkoinen tie vesiturvallisuuden takaamiseksi ja YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi. Winlandin koordinaattori ja tutkijatohtori Suvi Sojamo Aalto-yliopistosta summaa New Yorkissa pidetyn YK:n kestävän kehityksen korkean tason poliittisen foorumin viestejä sekä antia Suomelle.
Kestävän kehityksen merkittävin kansainvälinen vuosittainen tapaaminen, YK:n korkean tason poliittinen foorumi, on koonnut viimeisen puolentoista viikon ajan YK:n jäsenvaltiot ja laajan joukon sidosryhmiä Agenda 2030:n kestävän kehityksen tavoitteiden seurantakokoukseen New Yorkiin. Tämän vuoden foorumin “Transformation towards sustainable and resilient societies” yhtenä tarkastelukohteena oli kestävän kehityksen tavoite 6, joka pyrkii takaamaan veden saannin ja puhtaan juomaveden ja sanitaation kaikille. Osallistuin foorumille Suomen delegaation jäsenenä akatemian ja vesivastuusitoumuksen edustajana, mikä tarjosi hyvän mahdollisuuden luoda tilannekatsaus niin globaalin vesiturvallisuuteen yhteisenä tavoitetilana kuin Suomen asemaan sen saavuttamisessa.
Haasteet ja niiden ratkaisut tiedostetaan, mutta toimeenpano laahaa perässä
YK-organisaatioiden veteen liittyvää työtä koordinoivan UN Waterin seurantaraportin mukaan viime vuosien hyvästä kehityksestä huolimatta jopa 2,1 miljardilta ihmiseltä puuttuu edelleen turvallinen ja helposti saatavilla oleva talousvesi ja 4,5 miljardilta pääsy turvalliseen sanitaatioon, jossa myös jätteenkäsittelystä on huolehdittu. Yli 2 miljardia ihmistä elää jo nyt alueilla, joilla veden käyttö ylittää vesivarojen saatavuuden ja luonnollisen uusiutumiskyvyn, ja tilanteen odotetaan pahenevan väestönkasvun ja ilmastonmuutoksen myötä. Veden on osoitettu olevan taustatekijänä niin kärjistyneiden konfliktien kuin muuttoliikkeidenkin taustalla. Maailmalla on parannettavaa niin vedenkäytön tehokkuudessa, veden puhdistamisessa, vesiekosysteemien tilassa kuin kestävässä ja oikeudenmukaisessa vesivarojen hallinnassa. Naiset ja haavoittuvimmat ihmisryhmät jäävät edelleen kaikkein eniten tavoitteista jälkeen.
Mitkään näistä haasteista eivät ole uusia. Tänäkin vuonna toitotettu hyvän hallinnan merkitys muiden haasteiden ratkaisulle on ollut YK-järjestöjen mantra yli kymmenen vuotta. Niin tekniset, sosiaaliset kuin poliittiset ratkaisut useimpiin ongelmiin ovat jo tiedossa. Suurimpana pullonkaulana näyttääkin olevan tiedon muuttaminen poliittiseksi tahdoksi, resursoinniksi ja toiminnaksi.
Raha voi ratkaista, mutta ensin tulisi ymmärtää veden todellinen arvo
OECD on arvioinut vesi-infrastruktuuriin olevan miljardien lisäinvestointitarve vuoteen 2030 mennessä, johon julkisen sektorin rahojen ei uskota yksin riittävän. Erilaiset tavat ja mallit kasvattaa erityisesti yksityistä rahoitusta nousivatkin esiin niin foorumia taustoittavissa raporteissa (ks. täällä ja täällä) kuin puheenvuoroissakin.
Veden ja rahan niputtaminen johtaa kuitenkin toistuvasti vastakkainasetteluihin, jossa toisena ääripäänä veden korostetaan olevan ihmisoikeus ja sillä nähdään olevan itseisarvo ja toisena veden ja vesi-infrastruktuurin olevan tuottoisa yksityistettävä ja kaupattava hyödyke. Investointihuumassakin olisi tärkeä muistaa, että veden luonne YK:n yleiskokouksenkin tunnustamana ihmisoikeutena ja julkisena resurssina on kiistämätön. Se ei kuitenkaan tarkoita, että veden käytön tulisi olla vailla korvausta ja sääntelemätöntä tai ettei veden ympärille voisi rakentaa kaupallista toimintaa – veden riittävyys ja oikeudenmukainen jako tulee jotenkin varmistaa, niin Suomessa kuin kansainvälisesti. Ennen kuin puhutaan hinnasta, investoinneista ja niiden reunaehdoista, veden kustannukset ja todellinen arvo tulee ymmärtää ja konkretisoida entistä paremmin – niin luonnolle, paikallisyhteisöille, valtioille kuin yksityisellekin sektorille.
Vesi ei ole vain valtioiden tai vesisektorin asia
Veden poikkileikkaava merkitys kehitykselle korostui ilahduttavasti foorumin muiden tavoitteiden energian (tavoite 7), kestävien kaupunkien (tavoite 11), kestävän kulutuksen ja tuotannon (12) kuin maaekosysteemien suojelun (tavoite 15) tarkasteluissa. Foorumin jokavuotisena tarkastelun kohteena on lisäksi yhteistyötä ja kumppanuuksia korostava tavoite 17. Veden tapauksessa valtioiden välinen yhteistyö, poikkisektoraalisuus ja monitoimijayhteistyö nousivat kiitettävästi eri yhteyksissä esiin, mutta sidosryhmien ja erityisesti kansalaisyhteiskunnan edustajat esittivät syystä myös erittäin kriittisiä äänenpainoja edustavuuden ja osallistumisen toteutumisesta niin kansallisessa toimeenpanossa, veteen kytkeytyvissä kehityshankkeissa kuin foorumin valmisteluprosesseissa ja keskusteluissa.
Suomella voi olla kokoaan merkittävämpi rooli globaalisti
Suomen arvioitiin tänä vuonna yltävän kolmannelle sijalle kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa ja Suomi nousi useissa puheenvuoroissa esiin malliesimerkkinä yhteiskunnan eri toimijoita osallistavasta toimeenpanosta mm. Kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumuksen kautta. Suomen sidosryhmiä laajasti yhteen tuoneen delegaation puheenvuorot ja sivutapahtumat korostivat niin kansainvälisen veden hallinnan arkkitehtuurin kehittämisen, veden, energian ja ruoan kytkösten, rajavesiyhteistyön, vesiriskien arvioinnin, yritysten vesivastuullisuuden ja kestävien tuotantoketjujen, kulutuksemme globaalista jalanjäljestä seuraavan vastuun, resurssiviisaiden ja kiertotalouden ratkaisujen, ihmisoikeusperustaisuuden ja naisten ja tyttöjen aseman merkitystä – kaikki raikkaita tuulahduksia foorumilla, jossa erityisesti monet valtioiden ulostulot ja lopullinen ministerijulkilausuma jättivät konkretiassaan ja kunnianhimon tasossaan vielä reippaasti parantamisen varaa.
Suomen edelläkävijyyden ja tuloksellisuuden takaamiseksi niin veteen liittyvään koulutukseen, tutkimukseen, monitoimijayhteistyöhön kuin kehityspolitiikkaankin olisikin tärkeä panostaa jatkossa nykyistä enemmän – kestävän veden käytön ja hallinnan sekä vesiturvallisuuden edistäminen on meille sekä kansallinen etu että hyvä kansainvälisen profiloitumisen paikka.
Muita foorumin havaintojani luettavissa Twitterissä https://twitter.com/SuviSojamo.
-
Continue Reading
Yritysten arvoketjut ovat energia-, ruoka- ja vesiturvallisuuden ytimessä
Mitä globaalit energiaan, ruokaan ja veteen liittyvät kriisit tarkoittavat suomalaisyrityksille? Miksi yritysten riskienhallinta, kestävyys ja vastuullisuus tulisi nähdä erottamattomina osina toisiaan ja jatkuvuudenhallintaa? Winland-hanke julkaisi 14.6.2018 yrityksille suunnatun policy briefin, jossa on koottu tutkimukseen perustuvia vastauksia kysymyksiin. Koosteemme toimi keskustelunavauksena, ja julkaisutilaisuudessa käytiin läpi yritysten ja sidosryhmien kokemuksia ja parhaita käytäntöjä.
Lataa policy briefimme Riskienhallinta, kestävyys ja vastuullisuus – Yritysten arvoketjut energia-, ruoka- ja vesiturvallisuuden ytimessä
Yritysten arvoketjut ovat merkittävimpiä energian, ruoan ja veden tuotannon ja kulutuksen rakenteita. Arvoketjujen riskienhallinta, kestävyys ja vastuullisuus tulisi nähdä erottamattomina osina toisiaan ja edellytyksenä jatkuvuudenhallinnalle.
Suomalaisyritykset ovat monella kestävyyden ja vastuullisuuden osa-alueella maailman kärkeä. Sen vuoksi erityisesti energian, ruoan ja veden arvoketjujen kansainväliset ja sektorirajat ylittävät kytkökset tulisi huomioida entistä paremmin niin yritysten kuin yhteiskuntien pidemmän aikavälin kestävyyden takaamiseksi.
Hankkeen koordinaattori Suvi Sojamo esittelee Winlandin tuoretta tutkimuskoostetta.
Koosteessamme nostetaan esille askelia kestävämpään yritystoimintaan, energia- ja ruokajärjestelmään sekä vedenkäyttöön:
– Suomen energian hankinnan ja kulutuksen riskit sekä tuotannon vaikutukset yhteiskuntiin ja ympäristöön tulee huomioida kokonaisvaltaisemmin myös rajojemme ulkopuolella.
– Kestävämpi suomalainen ruokaketju edellyttää kasvisperäisen ruokavalion suosimista ja tuonnin korvaamista kotimaisella tuotannolla.
– Suomalaisyrityksillä on toimipaikkoja ja alihankkijoita myös vesipulasta kärsivillä alueilla. Riskienhallinta edellyttää kestävää veden käyttöä ja hallintaa.
-
Continue Reading
Kaikkien turvallisuus – alue unohtaen?
Kokonaisturvallisuuden konsepti, eli varautumisen yhteistoimintamalli, muistuttaa avoimeen lähdekoodiin perustuvaa järjestelmää ja siinä on paljon potentiaalia. Paikallistasolla konseptia ei kuitenkaan tunneta vielä kovin hyvin, kirjoittavat Johanna Anttonen ja Arttu Kantola Maanpuolustuskorkeakoulusta.
Kokonaisturvallisuuden konsepti huomioi kaikki toimijat ja on joustava
Kokonaisturvallisuusajattelu pyrkii huomioimaan ja osallistamaan koko yhteiskunnan eri tasot ja tahot aina yksittäiseen kansalaiseen asti. Tässä kaikkiin eri tahoihin ulottuvassa varautumisen yhteistoimintamallissa turvallisuustoiminnan kohteena ovat yhteiskunnan seitsemän elintärkeää toimintoa, joista huolehtiminen on meidän kaikkien turvallisuustoimijoiden yhteinen yhteistyön asia. Hagelstamin ja Koskenniemen (2016) mukaan kokonaisturvallisuuden malli muistuttaa avoimeen lähdekoodiin perustuvaa käyttöjärjestelmää. Analogisesti ajateltuna molempien käyttö on helppo oppia, sillä molempia voidaan mukauttaa olosuhteiden mukaisesti ja tarvittaessa ”niihin voidaan kytkeä uusia toimintoja ilman omistajan hyväksyntää”. Keskeisiä periaatteita ovat kaikkien toimijoiden huomioiminen, joustavuus, yhdisteltävyys ja itseorganisoituminen.
Halusimme raaputtaa strategisen tason pintaa ja tarkastella kokonaisturvallisuusajattelun periaatteiden vaikuttavuutta, eli tunnettuutta (Yrityskysely 2017), läpäisevyyttä ja omaksumista (esim. KUJA jatkuvuudenhallintaprojektit) yhteiskunnassa aina valtiontasolta alue- ja kuntatasolle.
Strategisen tason turvallisuustyö ja käytännön varautuminen ovat kaukana toisistaan
Loppuvuonna 2017 toteutimme kokonaisturvallisuuden toimijakenttä -kyselyn, ja lähdimme kyselyaineiston analysointiin suurin ennakko-odotuksin. Yhteiskunnan turvallisuusstrategia (2017) oli juuri julkaistu ja mediassakin aihe vilahti. Odotuksiin nähden kokonaisaineisto jäi niukaksi ja vastaajakunta muodostui lähes kokonaan paikallistason edustajista kuten kuntien ja kuntayhtymien varautumisen parissa työskentelevistä henkilöistä. Vieläkin yllättävämpää oli, että näinkin keskeisesti yhteiskunnallista turvallisuustyötä ja varautumistoimintaa periaatteellisella tasolla ohjaavan dokumentin tunnettuus oli paikoin hyvin ohutta. ”Mikä edes on kokonaisturvallisuuden konsepti?” ”Ensimmäistä kertaa kuulen koko sanan.” ”Mielestäni konseptia ei ole tuotu tarpeeksi tietoon suurelle yleisölle jolloin siinä olisi vielä enemmän vaikutusta ja mahdollisesti lisäisi turvallisuuden tunnettakin”, kommentoivat vastaajat.
Kyselyn tuloksiin tutustuessamme saatoimme todeta oman strategisen tason kokonaisturvallisuuskuplamme puhjenneen.Yhteiskunnallisen yhteisen varautumisen ja turvallisuustyön teoreettisstrateginen taso ja käytännön toimijoiden taso eivät näyttäneet keskustelevan keskenään, sillä ”Täällä varautumisen ruohonjuuritasolla ei tiedetä mitä siellä valtakunnan tasolla puuhataan eikä mitä meiltä halutaan”.
Suomi on pieni maa, mutta se on rakentunut vajaasta 20 maakunnasta ja reilusta 300 kunnasta. Kokonaisturvallisuuden hallinnan ja kehittämisen kannalta tämä muodostaa omat haasteensa, sillä kokonaisturvallisuus edellyttää toimijoiden jatkuvaa vastavuoroista oppimista. Kokonaisturvallisuustoiminnan tulisi olla tasavertaista ilman suurempia reviirikamppailuja. Siinä korostuvat oman toiminnan ja toimijuuden kehittämisen lisäksi vuorovaikutukselliset yhteiskehittelyn taidot.
Maakuntauudistus voi aiheuttaa jännitteitä myös varautumisen ja turvallisuuden alueella
Taustalla vaikuttaa sangen perusinhimillinen ilmiö: meillä näyttäisi olevan voimakas taipumus ajatella, että monimutkaistuvassa maailmassa vahva ylhäältä johdettu ja suunniteltu keskitetty toiminta olisi ainoa ratkaisu monimutkaisiin ongelmiin, myös asioiden jalkauttamisessa. Tätä keskittämistä kunnilta alueelle, myös kokonaisturvallisuuden hengessä, yritetään nyt tehdä maakuntauudistuksessa.
Varautumisen yhteistoimintamallia markkinoidaan yhden luukun periaatteena, mutta samalla se voi aiheuttaa muutoksia ja jännitteitä varautumisen organisoimiseen ja jalkauttamiseen käytännön tasolle. Kyselyn perusteella näyttää siltä, että alue- ja kuntataso unohtuu laajan toimijakentän kustannuksella.
Keskitetyn ohjaamisen ja suunnittelun ohella myös paikallinen, itseorganisoitu vuorovaikutus voi vastata monimutkaisiin ilmiöihin. Kokonaisturvallisuuden elinvoimaisuuden ja kehittymisen kannalta tärkeää on se, kuinka kokonaisturvallisuusajattelun periaatteet saatetaan rakentavaan dialogiin alueelliset ja paikalliset erityispiirteet sekä käytänteet huomioiden. Muutoin voi käydä juuri päinvastoin, kuin mihin kokonaisturvallisuuden käsitteellä pyrittiin – kokonainen turvallisuus jääkin osittaiseksi turvallisuudeksi, jossa vain osa alueista sekä niiden toimijoista saa ja kykenee olemaan mukana uuden mallin luomisessa.
Emme halua osoittaa ketään sormella vaan kannustaa avoimen kriittiseen ja laajenevan oppimisen prosessiin. Dialogiset yhteiskehittelyn taidot edellyttävät sekä hyvien käytänteiden ja ongelmien tunnistamista ja tunnustamista mutta myös avoimuutta sille, että toimivien toimintamallien pariin voidaan myös opastaa. Se vaatii siirtymistä pois omalta mukavuusalueelta, myöntämään keskeneräisyytemme inhimillisinä toimijoina, pyytämään apua, neuvomaan ja toimimaan yhdessä.
-
Continue Reading
Maamme energia -ooppera
Winland on mukana Suomen energiapolitiikkaa ja sen tulevaisuutta luotaavassa oopperassa, jossa energiamurrosta käsitellään huumorin ja taiteen keinoin.
Maamme energia -oopperan näytökset Savoy-teatterissa torstaina 17.5.2018 klo 18.30-20:30 ja perjantaina 18.5.2018 klo 18.30-20:30
Maamme energia on uusi suomalainen oopperateos, joka käsittelee Suomen energiapolitiikkaa 1970-luvulta tähän päivään ja edelleen 2050-luvulle. Teos esittelee energiapolitiikan keskeiset hahmot, niiden väliset suhteet ja vaikuttimet asiapohjalta taiteen keinoin. Oopperassa seikkailevat niin Suomi-neito ja poliitikot kuin voimalaitoksetkin laulaviksi ihmishahmoiksi lihallistettuina. Esitys tekee näkyväksi merkittäviä, pitkäaikaisia yhteiskunnallisia linjauksia ja niiden taustoja, jotka ovat viime vuosiin asti pysyneet pienen asiaan vihkiytyneen joukon sisäpiiritietona. Oopperan kantaesitys on 17.5.2018.
Energiaoopperan libretto perustuu kymmenen professorin työryhmän 2015 julkaisemaan kirjaan Maamme energia. Libretoksi sen on muokannut kirjailija ja performanssi Rosa Meriläinen. Teoksen on säveltänyt musiikin kentällä arvostettu, monipuolinen Mikko Helenius ja sen ohjaa kokenut oopperaohjaaja Ville Saukkonen. Lavastus- ja pukusuunnittelu Taina Relander. Rooleissa Petri Bäckström (tenori), Ann-Marie Heino (mezzosopraano), Reetta Ristimäki (sopraano) ja Oskari Nokso-Koivisto (baritoni). Tarkemmin pääset tutustumaan tekijöihin tämän artikkelin avulla.
Tapahtuman sivu Facebookissa -
Continue Reading
Julkistustilaisuus: Riskienhallinta, kestävyys ja vastuullisuus − yritysten arvoketjut energia-, ruoka- ja vesiturvallisuuden ytimessä 14.6.2018
Tutkimuskoosteen julkistustilaisuus
Aika: Torstaina 14.6.2018 klo 8.30 – 10.00
Paikka: Robert’s Coffee Jugend, Pohjoisesplanadi 19, HelsinkiMitä globaalit energiaan, ruokaan ja veteen liittyvät kriisit tarkoittavat suomalaisyrityksille? Miksi yritysten riskienhallinta, kestävyys ja vastuullisuus tulisi nähdä erottamattomina osina toisiaan ja jatkuvuudenhallintaa?
Tervetuloa aamiaiselle keskustelemaan aiheesta Winland-hankkeen yrityksille suunnatun tutkimuskoosteen pohjalta!Lataa policy briefimme Riskienhallinta, kestävyys ja vastuullisuus – Yritysten arvoketjut energia-, ruoka- ja vesiturvallisuuden ytimessä
Energiaan, ruokaan ja veteen liittyvät globaalit kriisit edellyttävät, että yritysten arvoketjujen riskienhallinta, kestävyys ja vastuullisuus tulisi nähdä erottamattomina osina toisiaan ja yritysten jatkuvuudenhallintaa. Energia, ruoka ja vesi ovat resursseja, jotka pakottavat suuntaamaan yrityksissä katseen omia toimipaikkoja ja Suomen rajoja kauemmas. Lähes kaikkien suomalaisyritysten arvoketjut ja -verkostot yltävät maamme rajojen ulkopuolelle − myös erilaisista energian, ruoan ja veden kriiseistä kärsiville alueille.
Suomalaisyritykset ovat monella kestävyyden ja vastuullisuuden osa-alueella maailman kärkeä. Sen vuoksi erityisesti energian, ruoan ja veden arvoketjujen kansainväliset ja sektorirajat ylittävät kytkökset tulisi huomioida entistä paremmin niin yritysten kuin yhteiskuntien pidemmän aikavälin kestävyyden takaamiseksi.
Tervetuloa kuulemaan viimeisimmästä tutkimuksesta ja keskustelemaan kokemuksistanne ja parhaista ratkaisuista!
OHJELMA
8.30 Aamiaistarjoilu
9.00 Tilaisuuden avaus ja yrityskoosteen julkistus: Riskienhallinta, kestävyys ja vastuullisuus − yritysten arvoketjut energia-, ruoka- ja vesiturvallisuuden ytimessä
9.30 Keskustelua
10.00 Tilaisuus päättyyIlmoittautuminen tilaisuuteen on päättynyt. Voit tiedustella paikkoja Kirsi-Marja Lonkilalta, ks. yhteystiedot alla.
Lisätietoja:
Winland-hankkeen koordinaattori Suvi Sojamo suvi.sojamo@aalto.fi +358 50 325 4415
Winland-hankkeen vuorovaikutusasiantuntija Kirsi-Marja Lonkila kirsi-marja.lonkila@demoshelsinki.fi +358 50 571 9055 -
Continue Reading
Hybridiuhkia Salpausselällä
Auttaisiko ääneen lausuttu ajatus Suomen ainutlaatuisista pohjavesistä hybridiuhkien kohteena vihdoin nostamaan pohjavesiriskien hallinnan Suomen kokonaisturvallisuuden agendalle? 35 000 litraa myrkyllistä MTBE:tä aiheutti tällä kertaa vain rajoitetun uhkan pohjavesille. Mahdollisuudet paljon pahempaan ovat käden ulottuvilla, kirjoittaa tutkijatohtori Harriet Lonka Itä-Suomen yliopistosta.
Onnettomuus, jota osattiin odottaa
Kinnin seisakkeella Mäntyharjulla 7.4.2018 tapahtunut onnettomuus ei tullut kenellekään kemikaalikuljetusten riskeihin perehtyneelle yllätyksenä. Tuolloin 35 000 litraa Venäjältä Kotka-Haminan satamaan matkalla ollutta bensiinin lisäaineena käytettävää MTBE:tä vuoti suistumisonnettomuuden seurauksena maastoon. Jo vuosia oli osattu odottaa sitä päivää, jolloin myrkkylastissa oleva junanvaunu kellahtaa ojaan ja aloitetaan toivoton urakka maastoon joutuneen myrkyn keräämiseksi talteen. Tässä tosielämän kokeessa tulos ei ollut häävi: pelastuslaitos ilmoitti keränneensä talteen vain 100 litraa haitallista ainetta osana vahingon jälkitorjuntaa. Pelastuslaitosta onnettomasta tuloksesta ei voi syyttää, urakka oli yksinkertaisesti mahdoton. Jo vuosien ajan olisikin pitänyt tehdä kaikki voitava tällaisen onnettomuuden riskin poistamiseksi.Ympäristöhallinto oli toki tehnyt voitavansa riskin hallitsemiseksi. Tämän ansiosta onnettomuus tapahtui Mäntyharjulla eikä pohjavesialueella Kouvolan Vuohijärvellä, jota ei ollut hyväksytty varaliikennepaikaksi vaunujen seisottamista varten. Ympäristöviranomaisella ei kuitenkaan ollut kovinkaan vankkaa roolia tähän onnettomuuteen varautumisessa. Kemikaalivaunujen seisottaminen Trafin määrittämien VAK-ratapihojen ulkopuolella ei ole luvanvaraista toimintaa – sitä ei oikeastaan saisi tapahtua. Jostakin syystä nämä 50 vaunua olivat kuitenkin seisoneet sijoillaan jo useamman viikon ajan ilman, että operaattori oli edes ilmoittanut asiasta alueen pelastuslaitokselle.
Mäntyharjun tapauksen laiminlyöntejä ja hölmöyksiä tutkii nyt Onnettomuustutkintakeskus. Sen odotetaan julkaisevan suosituksensa viranomaistoiminnan ja mahdollisesti myös sääntelyn kehittämiseksi vuoden vaihteessa. Turvallisuustutkintalain mukaan rautatieliikenteessä tapahtuneen onnettomuuden turvallisuussuosituksia ei kuitenkaan voida osoittaa yksityisille toimijoille.
Parempaa ymmärrystä pohjavesien turvaamiseksi tarvitaan
Eräät maailman ainutlaatuisimmista pohjavesivaroista sijaitsevat Kaakkois-Suomessa, Salpausselän reunamuodostumassa. Kokonaisantoisuus alueen pohjavesimuodostumissa on niin mittava, että siitä riittäisi puhdasta juomavettä moninkertaisesti Suomen väkilukua vastaavalle joukolle. Suomalainen pohjavesi on raakavesilähteenä ylivertainen pintavesiin nähden: Salpausselkien kaltaisten, paksujen maakerrosten suojaamien pohjavesien puhdistustarve on minimaalinen, vesi on luonnostaan tasalaatuista ja tasaisen viileää. Lisäksi nämä vedet ovat poikkeuksellisen hyvin suojassa ulkopuoliselta haitta-ainekuormitukselta.Pohjavettä käytetään raakavetenä tilastojen mukaan 60 % Suomessa käytetystä talousvedestä. Lukua alentaa merkittävästi se, että koko pääkaupunkiseutu hankkii vetensä pintavedeksi tilastoidusta Päijänteestä. Samalla jää pimentoon se tosiasia, että Päijänne-tunnelin kautta tulevasta vedestä viidenneksen arvioidaan muodostuvan pohjavetenä. Suomessa tarvittaisiin syvällisempää ymmärrystä pohjavesistä sekä pohja- ja pintavesien yhteyksistä. Vesivarakäsitteemme on kaikkiaan yhä kovin pintavesikeskeinen.
Väitän, että mitä ei tunneta ja ymmärretä, sitä ei osata myöskään tehokkaasti turvata.
Kaakkois-Suomen pohjavedet tulee turvata strategisena kohteena
Mäntyharjun onnettomuuden aiheutti Venäjältä Suomen kautta kulkeva transitokemikaalikuljetus, joka oli matkalla Kotka-Haminan sataman kautta kolmansiin maihin. Tällaisilla kuljetuksilla ei ole mitään tekemistä Suomen kemianteollisuuden tai alan vientitoiminnan kanssa.Transitokemikaalikuljetusten määrät ovat vähentyneet vuosien varrella tasaisesti ja ne ovat tällä hetkellä alle 2 miljoonaa tonnia vuodessa. Venäjä ei ole mitenkään riippuvainen tästä kuljetusreitistä, kemikaalit voitaisiin helposti kuljettaa rautateitse suoraan Baltiaan. Venäläisen kaluston kunto ei ole kohentunut vuosien varrella ja kuljetusten seuranta Suomessa näyttää sekin jääneen 1990-luvun tasolle. Kemikaalivaunut kulkevat Salpausselällä vähän niin kuin vanhan YYA-Suomen muistona.
Suhtautumistamme transitokemikaalien kuljetukseen tulisi vihdoin päivittää – myös kokonaisturvallisuuden uhka-arvion kannalta. Syrjäisellä metsäseisakkeella ympäristöön voi nyt päästä lähes huomaamatta kokonainen vaunulastillinen ympäristölle vaarallista ainetta. On helppo keksiä aine, jonka vaikutukset vaikkapa Kaakkois-Suomen pohjavesille olisivat pysyvät ja nähtyä monin verroin vakavammat.
Tähän asti Suomen arvokkaimpia pohjavesiä uhkaaviin ympäristöriskeihin on suhtauduttu olankohautuksella. Ainoat, jotka niiden kanssa ovat menettäneet yöuniaan, ovat harvalukuiset asian parissa työskentelevät ympäristövirkamiehet. Vedenoton kriisisuunnitelmat on tehty ja tämä riittää valtakunnallisen varautumisen kannalta: ruksi kyseisessä kohdassa kokonaisturvallisuuden suunnitelmaa on paikoillaan.
Enpä usko, että Dubai suhtautuu öljylähteidensä suojaamiseen vastaavalla ylenkatseella. Ja kuitenkin näköpiirissä on aika, jolloin puhtaan juomaveden barrel-hinta voi joillain alueille jopa ohittaa öljytynnyrin hinnan raketin lailla.
—
Hybridiuhkan määritelmästä:
Hybrid threats refers to the methods and tools used by individual state or non-state actors to enhance their own interests, strategies and goals. The range of methods and activities is wide: influencing information and propaganda, logistical weaknesses like energy supply pipelines, economic and trade related blackmail, undermining international institutions by rendering rules ineffective, terrorism, increasing insecurity… Matti Saarelainen, Director, Hybrid CoE in Blog: Hybrid threats – what are we talking about? 4 September 2017 (www.hybridcoe.fi)Kuva © Jari Väätäinen, Geologian tutkimuskeskus, 1992
