Kaikkien turvallisuus – alue unohtaen?

7 kesä 2018
Arttu Kantola
182

 

Kokonaisturvallisuuden konsepti, eli varautumisen yhteistoimintamalli, muistuttaa avoimeen lähdekoodiin perustuvaa järjestelmää ja siinä on paljon potentiaalia. Paikallistasolla konseptia ei kuitenkaan tunneta vielä kovin hyvin, kirjoittavat Johanna Anttonen ja Arttu Kantola Maanpuolustuskorkeakoulusta.

Kokonaisturvallisuuden konsepti huomioi kaikki toimijat ja on joustava

Kokonaisturvallisuusajattelu pyrkii huomioimaan ja osallistamaan koko yhteiskunnan eri tasot ja tahot aina yksittäiseen kansalaiseen asti. Tässä kaikkiin eri tahoihin ulottuvassa varautumisen yhteistoimintamallissa turvallisuustoiminnan kohteena ovat yhteiskunnan seitsemän elintärkeää toimintoa, joista huolehtiminen on meidän kaikkien turvallisuustoimijoiden yhteinen yhteistyön asia. Hagelstamin ja Koskenniemen (2016) mukaan kokonaisturvallisuuden malli muistuttaa avoimeen lähdekoodiin perustuvaa käyttöjärjestelmää. Analogisesti ajateltuna molempien käyttö on helppo oppia, sillä molempia voidaan mukauttaa olosuhteiden mukaisesti ja tarvittaessa ”niihin voidaan kytkeä uusia toimintoja ilman omistajan hyväksyntää”. Keskeisiä periaatteita ovat kaikkien toimijoiden huomioiminen, joustavuus, yhdisteltävyys ja itseorganisoituminen.

Halusimme raaputtaa strategisen tason pintaa ja tarkastella kokonaisturvallisuusajattelun periaatteiden vaikuttavuutta, eli tunnettuutta (Yrityskysely 2017), läpäisevyyttä ja omaksumista (esim. KUJA jatkuvuudenhallintaprojektit) yhteiskunnassa aina valtiontasolta alue- ja kuntatasolle.

Strategisen tason turvallisuustyö ja käytännön varautuminen ovat kaukana toisistaan

Loppuvuonna 2017 toteutimme kokonaisturvallisuuden toimijakenttä -kyselyn, ja lähdimme kyselyaineiston analysointiin suurin ennakko-odotuksin. Yhteiskunnan turvallisuusstrategia (2017) oli juuri julkaistu ja mediassakin aihe vilahti. Odotuksiin nähden kokonaisaineisto jäi niukaksi ja vastaajakunta muodostui lähes kokonaan paikallistason edustajista kuten kuntien ja kuntayhtymien varautumisen parissa työskentelevistä henkilöistä. Vieläkin yllättävämpää oli, että näinkin keskeisesti yhteiskunnallista turvallisuustyötä ja varautumistoimintaa periaatteellisella tasolla ohjaavan dokumentin tunnettuus oli paikoin hyvin ohutta. Mikä edes on kokonaisturvallisuuden konsepti?”  ”Ensimmäistä kertaa kuulen koko sanan.” ”Mielestäni konseptia ei ole tuotu tarpeeksi tietoon suurelle yleisölle jolloin siinä olisi vielä enemmän vaikutusta ja mahdollisesti lisäisi turvallisuuden tunnettakin”, kommentoivat vastaajat.

Kyselyn tuloksiin tutustuessamme saatoimme todeta oman strategisen tason kokonaisturvallisuuskuplamme puhjenneen.Yhteiskunnallisen yhteisen varautumisen ja turvallisuustyön teoreettisstrateginen taso ja käytännön toimijoiden taso eivät näyttäneet keskustelevan keskenään, sillä Täällä varautumisen ruohonjuuritasolla ei tiedetä mitä siellä valtakunnan tasolla puuhataan eikä mitä meiltä halutaan”.

Suomi on pieni maa, mutta se on rakentunut vajaasta 20 maakunnasta ja reilusta 300 kunnasta. Kokonaisturvallisuuden hallinnan ja kehittämisen kannalta tämä muodostaa omat haasteensa, sillä kokonaisturvallisuus edellyttää toimijoiden jatkuvaa vastavuoroista oppimista. Kokonaisturvallisuustoiminnan tulisi olla tasavertaista ilman suurempia reviirikamppailuja. Siinä korostuvat oman toiminnan ja toimijuuden kehittämisen lisäksi vuorovaikutukselliset yhteiskehittelyn taidot.

Maakuntauudistus voi aiheuttaa jännitteitä myös varautumisen ja turvallisuuden alueella

Taustalla vaikuttaa sangen perusinhimillinen ilmiö: meillä näyttäisi olevan voimakas taipumus ajatella, että monimutkaistuvassa maailmassa vahva ylhäältä johdettu ja suunniteltu keskitetty toiminta olisi ainoa ratkaisu monimutkaisiin ongelmiin, myös asioiden jalkauttamisessa. Tätä keskittämistä kunnilta alueelle, myös kokonaisturvallisuuden hengessä, yritetään nyt tehdä maakuntauudistuksessa.

Varautumisen yhteistoimintamallia markkinoidaan yhden luukun periaatteena, mutta samalla se voi aiheuttaa muutoksia ja jännitteitä varautumisen organisoimiseen ja jalkauttamiseen käytännön tasolle. Kyselyn perusteella näyttää siltä, että alue- ja kuntataso unohtuu laajan toimijakentän kustannuksella.

Keskitetyn ohjaamisen ja suunnittelun ohella myös paikallinen, itseorganisoitu vuorovaikutus voi vastata monimutkaisiin ilmiöihin. Kokonaisturvallisuuden elinvoimaisuuden ja kehittymisen kannalta tärkeää on se, kuinka kokonaisturvallisuusajattelun periaatteet saatetaan rakentavaan dialogiin alueelliset ja paikalliset erityispiirteet sekä käytänteet huomioiden. Muutoin voi käydä juuri päinvastoin, kuin mihin kokonaisturvallisuuden käsitteellä pyrittiin – kokonainen turvallisuus jääkin osittaiseksi turvallisuudeksi, jossa vain osa alueista sekä niiden toimijoista saa ja kykenee olemaan mukana uuden mallin luomisessa.

Emme halua osoittaa ketään sormella vaan kannustaa avoimen kriittiseen ja laajenevan oppimisen prosessiin. Dialogiset yhteiskehittelyn taidot edellyttävät sekä hyvien käytänteiden ja ongelmien tunnistamista ja tunnustamista mutta myös avoimuutta sille, että toimivien toimintamallien pariin voidaan myös opastaa. Se vaatii siirtymistä pois omalta mukavuusalueelta, myöntämään keskeneräisyytemme inhimillisinä toimijoina, pyytämään apua, neuvomaan ja toimimaan yhdessä.