-
Continue Reading
Oikaise ajatuksesi ja paranna päätöksentekoasi
Törmäämme päivittäin huonoihin päätöksiin, joiden taustalla voi olla erilaisia ajattelun vinoumia. Vinoumat ovat usein seurausta automatisoituneista ajatuskuluista, jotka mahdollistavat nopean päätöksenteon haastavissakin tilanteissa. Ajatusvinoumien olemassaolon tiedostaminen helpottaa automaattisten ja usein virheellisten ajatusprosessien havaitsemista ja karsimista. Aiheeseen liittyvää tutkimusta kannattaa siksi hyödyntää myös ympäristöasioissa ja muussa päätöksenteoissa.
Tutustu tyypillisiin ajattelun vinoumiin Winland-hankkeen tutkija TkT Mika Marttusen blogissa SYKEn sivuilla.
Lisätietoa myös Vesitalous-lehdessä julkaistusta artikkelista. -
Continue Reading
Miten poikkeuksellinen kuivuus vaikuttaisi Suomeen?
Suomen kesässä vettä on ropissut riittämiin, mutta Etelä-Euroopassa kärsitään helteistä ja kuivuudesta. Vettä joudutaan paikoin säännöstelemään, esimerkiksi Rooman kuuluisia suihkulähteitä on suljettu. Etelä-Euroopassa kuivuuksien riskin ennakoidaan kasvavan ilmastonmuutoksen myötä lähivuosikymmeninä. Suomea sen sijaan on totuttu pitämään maana, jossa veden niukkuus ei ole merkittävä ongelma. Suomessakin on kuitenkin kärsitty kuivuudesta. Viimeinen merkittävä kuivuus Suomessa koettiin vuosina 2002–2003, ja se aiheutti noin 100 miljoonan euron vahingot. Entä jos tulevaisuudessa Suomessa koetaan tätäkin pahempi kuivuus, mitä siitä seuraisi, kysyy Winland-hankkeen tutkija Noora Veijalainen.
Lähihistorian vakavin kuivuus koettiin vuosina 1940–1942. Se oli 2000-luvun kuivuutta huomattavasti pidempi ja monin paikoin vakavampi. Kuivinta oli vuonna 1941, jolloin vuosisadanta oli 35–45 prosenttia keskimääräistä pienempi. Pahimman kuivuuden aikana järvien vedenkorkeudet ja jokien virtaamat laskivat ennätyksellisen alas. Kuivuus koetteli erityisesti maataloutta ja vesivoimantuotantoa. Sadot olivat huonoja, mihin vaikutti kuivuuden lisäksi myös jatkosodan aiheuttama pula lannoitteista ja työvoimasta. Myös vesivoimantuotanto oli poikkeuksellisen vähäistä, tosin tuolloin oli rakennettu vain osa nykyisistä vesivoimalaitoksista.
Vuosista 1940–42 on kuitenkin pitkä aika ja tuolloin sota pahensi merkittävästi kuivuuden vaikutuksia ja vaikeutti vaikutuksiin sopeutumista. Mitä vastaava kuivuus voisi tarkoittaa nykyaikana?
Mahdollisuudet tuoda ruokaa ja energiaa ovat mullistuneet, joten vaikutukset olisivat huomattavasti pienempiä kuin 1940-luvulla. Kuivuudesta syntyisi kuitenkin mittavia vahinkoja. Suurimmat vahingot muodostuisivat todennäköisesti maataloudelle, vesivoimantuotannolle, vesihuollolle ja rakennuksille. Rakennusten vahingot aiheutuvat pääsoin savikkomaiden painumisen aiheuttamista vaurioista..
Winland-hankkeessa on tehty mallilaskelmia vuosien 1940–1942 sääoloja vastaavasta vesitilanteesta nykyajan Suomessa. Laskelmien perusteella vedenkorkeudet laskisivat eniten suurissa luonnontilaisissa tai lähellä luonnontilaa olevissa järvissä. Esimerkiksi Saimaan vedenkorkeus voisi laskea jopa vuoden ajaksi 1-1,5 metriä keskimääräistä alemmaksi aiheuttaen mittavia haittoja vesiliikenteelle ja virkistyskäytölle kesämökkilaiturien jäädessä kuivalle maalle. Myös veden laatu huononisi etenkin pienemmissä vesistöissä ja happikato voisi aiheuttaa paikallisia kalakuolemia. Osa vesilaitoksista olisi vaikeuksissa pohjavesikaivojen kuivumisen myötä.
Vaikutukset energiantuotantoon riippuisivat paljolti siitä, kuinka laaja-alainen kuivuus olisi. Jos kuivuus koskisi vain Suomea, jäisivät vaikutukset rajallisiksi Pohjoismaisen sähköpörssin ja Venäjän tuontimahdollisuuksien vuoksi, vaikka Suomen vesivoimantuotanto kuivimpana vuonna putoaisikin noin 40 % keskimääräistä tasoa pienemmäksi. Todennäköistä kuitenkin olisi, että samaan aikaan kuivuudesta kärsittäisiin myös Norjassa, Ruotsissa, ja Länsi-Venäjällä, jolloin energian hinta voisi nousta huomattavasti. Pitkäkestoinen kuivuus aiheuttaisi vesivoimantuotannon niukkuutta jo suurten varastoaltaiden Norjassakin.
Maataloudessa maanviljelijöiden satovahingot olisivat huomattavia. Ruuan tuotannon omavaraisuusaste laskisi tilapäisesti ja tuontia pitäisi lisätä. Ruuan hintakehitys riippuisi pitkälti muiden alueiden sadoista eli siitä, olisiko samaan aikaan huonoja satoja merkittävillä ruuantuotantoalueilla. Puukuolemat, hyönteistuhot sekä metsäpalot aiheuttaisivat metsätaloudelle merkittäviä tuhoja.
Miten ilmastonmuutos sitten vaikuttaa kuivuuden riskiin? Ilmastonmuutos lisää Suomessa keskimääräistä sadantaa, mutta aikaisemman kevään ja kasvavan haihdunnan myötä loppukesän kuivuuden riski kasvaa etenkin maan etelä- ja keskiosissa useimmilla ilmastoskenaarioilla. Entistä korkeampi lämpötila voi pahentaa kuivuudesta aiheutuvia vaikutuksia. Vakavan kuivuuden syntymekanismit ovat hyvin monimutkaisia ja ilmastonmuutoksen vaikutuksia niihin onkin vaikea ennustaa.Vakava kuivuus on Suomessa onneksi harvinainen ilmiö, mutta sellaisen mahdollisuus on olemassa. Sademääriin emme voi vaikuttaa, mutta paremmalla varautumisella voimme pienentää mahdollisen kuivuuden aiheuttamia vahinkoja ja toimintahäiriöitä. Esimerkiksi kuivuusriskien hallintasuunnitelmat, kuivuuden vaikutusten arviointi, maatalouden kastelu- ja vesienhallintajärjestelmien kehittäminen ja kuivuuden ottaminen mukaan valmiush rjoituksiin voisivat olla keinoja varautumisen parantamiseen.
Lue lisää:
Esko Kuusisto. 2008. ”Kuivuuskin on kiusannut Suomea” Teoksessa: Veden kierto. Hydrologinen palvelu Suomessa 1908–2008. Suomen ympäristökeskus.
Hydrologinen yleiskatsaus 1941–45.
Winland tutkimuskatsaus 2017– Noora Veijalainen
-
Continue Reading
Tulevaisuus yllättää, joten on viisasta varautua myös pahimpaan
Tutkija Matti Minkkinen nojaa eteenpäin ja peräänkuuluttaa monien vaihtoehtoisten tulevaisuuspolkujen kartoittamista.
Negatiivinen ajattelu ei kannata. Ongelmien vatvominen lamauttaa ja vie huomion pois siitä, mitä voisimme tehdä juuri nyt paremman tulevaisuuden puolesta. Pelon lietsominen on vallankäyttöä, ja pahimmillaan ennusteet toteuttavat itsensä. Winland-hankkeessa pahimman ajattelu on kuitenkin osa matkaa toivottavaan tulevaisuuteen. Olemme yhteiskehittämisen kautta rakentaneet tulevaisuuskuvia, joissa Suomen kokonaisturvallisuus romahtaa. Miksi ihmeessä? Eikö olisi parempi keskittyä tämän päivän ongelmien ratkaisemiseen?
Suomen kokonaisturvallisuutta uhkaavia tekijöitä pitää tarkastella pitkällä aikavälillä kolmesta syystä: hiipivien uhkien ennakointi, toimintaympäristön laaja tarkkailu sekä kytkösten havaitseminen. Ensimmäinen syy on ihmisten taipumus diskontata tulevaisuus eli käsitellä vakaviakin ongelmia vähäarvoisina, jos ne tapahtuvat tulevaisuudessa. Tämä taipumus on ongelmallinen, koska se vaikeuttaa hiipivien uhkien havaitsemista. Jos emme ennakoi ruoan ja veden niukkuudesta johtuvaa pakolaisuutta, reagointi pakolaiskriisien puhjettua on vaikeampaa sekä eettisesti että taloudellisesti.
Suomessa on hyvistä syistä totuttu siihen, että energiaturvallisuus, ruokaturva ja vesiturvallisuus ovat vakaalla pohjalla. Maailmalta löytyy kuitenkin varoittavia esimerkkejä yllättävistä kriiseistä. Esimerkiksi Brasilian São Paulossa vuonna 2015 miljoonat asukkaat saivat vettä vain pari tuntia päivässä, kun veden niukkuus yllätti alueen. Näin kävi siitä huolimatta, että Brasiliassa ei ole puutetta vedestä: maassa on 12–16 % maailman makean veden varannoista. Infrastruktuurin puutteet sekä maanviljelyn ja teollisuuden aiheuttama paine vesivarojen käytölle olivat kuitenkin ennalta tiedossa. Monet tulevaisuuden haasteet ovatkin jo olemassa megatrendeinä: ilmastonmuutos, väestönkasvu, kaupungistuminen ja niin edelleen. Aikaperspektiivin pidentäminen tuo nämä kehityskulut tietoisuuteemme, kun kuvittelemme niiden seurauksia Suomelle.
Toinen syy negatiivisten tulevaisuuskuvien rakentamiselle on ajattelun avaaminen ja toimintaympäristön tarkkailu totuttua laajemmin. Peter Schwartz kirjoittaa ennakointiklassikossa Art of the Long View, että maailmaa pitää katsoa hevosen tavoin. Hevosen silmät ovat pään molemmin puolin, joten hevonen pystyy havaitsemaan ympärillään tapahtuvia asioita laajemmin kuin ihminen, joka katsoo suoraan eteensä. Turvallisuusajattelussa katsomme usein suoraan eteemme. Olemme tunnistaneet, että vaikkapa Venäjän poliittinen kehitys vaikuttaa turvallisuuteen ja siksi keskitymme siihen. Tällöin vaarana on, että meidät yllättää esimerkiksi antibioottiresistentti bakteeri, jota emme nähneet turvallisuuskysymyksenä. Eteenpäin katsominen voi toimia lyhyellä aikavälillä mutta pitkä aikaväli pakottaa näkemään maailman enemmän hevosen tavoin.
Kolmas syy romahdusskenaarioiden tarkastelulle ovat kokonaisturvallisuuden tekijöiden väliset kytkökset. Niin sanottu nexus-ajattelu on tärkeässä roolissa Winland-hankkeessa. Tämä tarkoittaa sitä, että tarkastelemme energiaturvallisuuden, ruokaturvan ja vesiturvallisuuden yhteyttä toisiinsa sekä näiden roolia kokonaisturvallisuudessa. Laaja kokonaisturvallisuuden käsite ja pitkä aikaperspektiivi auttavat välttämään osaoptimoinnin. Winland-hankkeessa emme halua ratkaista vain vaikkapa vesiturvallisuuden ongelmia, vaan olla mukana luomassa turvallista Suomea, jossa energian, ruoan ja veden kytköksistä johtuvat uhat ovat hallinnassa.
Negatiivisuus ei yleensä kannata, mutta varautuminen on viisasta. Winland-hankkeen ensimmäisessä vaiheessa olemme kuvitelleet ikään kuin täydellisen myrskyn, jossa yhdistyvät tärkeimmät Suomen kokonaisturvallisuutta heikentävät trendit. Kun katsomme kauas tulevaisuuteen ja laajasti ympärillemme sekä tunnistamme energian, ruoan ja veden kytkökset, voimme varautua mahdollisiin Suomea uhkaaviin tapahtumakulkuihin. Suomen kokonaisturvallisuuden romahtaminen on onneksi epätodennäköistä, ja meillä on hyvät eväät kehittää varautumistamme ja rakentaa toivottavaa tulevaisuutta. Seuraava askel hankkeessamme onkin visioida yhdessä toivottavaa Winland-Suomea.
-
Continue Reading
Startup-laakso Onagawan sumuvuorilla
Onagawa tuhoutui pahoin Japanin maanjäristyksessä. Nopean jälleenrakentamisen tuloksena paikalle syntyi elinvoimainen yrityskylä. Siinä missä muualla Japanissa keskitytään korjaamaan tuhoja, Onagawassa uudistetaan myös elinkeinorakennetta. Uudet yritykset houkuttelevat alueelle asukkaita, turisteja ja lisää yrittäjiä. Winlandin vuorovaikutuskoordinaattori Iina Koskinen vieraili Onagawassa kesäkuussa 2017.
Onagawa kiinnostaa paluumuuttajia
Maaliskuussa kuussa 2011 Tōhokun maanjäristys nostatti tuhoisimman tsunami-aallon tuhanteen vuoteen. Yli 15 metriin kohonnut jättiaalto pyyhki alleen kilometrin verran Onagawan kaupunkia, joka sijaitsee Japanin länsirannikolla. 20 minuutin aikana yli puolet alueen rakennuksista tuhoutui ja 800 ihmistä sai surmansa.
Ennen tsunamia Onagawa oli tyypillinen japanilainen maaseutukylä meren rannalla. Kalastukseen ja ydinvoimaan nojanneen alueen asukkaat olivat vanhoja ja nuorisosta valtaosa oli lähtenyt työn ja koulutuksen perässä isompiin kaupunkeihin. Nyt tilanne on päinvastainen. Alueelle muuttaa nuoria ihmisiä. Turistit sekä lähialueiden asukkaat tulevat viettämään kaupunkiin aikaansa. Tuhosta ja tragediasta nousi uusi elinvoimainen kylä, joka kiinnostaa nyt Japanissa ja kansainvälisesti esimerkkinä resilientistä aluesuunnittelusta.
Jälleenrakentaminen on uudistamista
Japanin valtio sijoittaa suuria summia maanjäristysalueiden jälleenrakennukseen. Rahoitusta suunnataan kaupunki-infrastruktuurin uudelleenrakentamiseen. Tuhoutuneet koulut, sairaalat ja kodit korvataan uusilla.
– Maanjäristyksen jälkeiset rakennustoimet ovat lähinnä korjausrakentamista, sanoo Oganawan jälleenrakentamiseen keskittyvän yhdistyksen puheenjohtaja Yosuke Komatsu. Jälleenrakentaminen ei ole onnistunut ratkaisemaan maaltamuuttoa ja kutistuvan kaupungin taloudellisia ja väestöllisiä ongelmia. Tsunamin jälkeen valtaosa kylistä on antanut periksi ja valtion apu on kanavoitunut pääasiassa vanhuksille. Onagawassa tarina on toinen. Täällä paikalliset asukkaat ovat aktiivisia ja haluavat ajatella uudella tavalla.
Komatsu kertoo, että Onagawan jälleenrakentaminen perustuu kahdelle periaatteelle. Henkilökohtaisen hyödyn sijaan tavoitteena on yhteinen hyvä, jonka edistämisessä erityisesti yritykset ovat keskeisessä asemassa. Jo yhdeksän päivää tsunamin jälkeen paikalliset yritykset yhdistivät voimansa ja päättivät osallistua alueen uudelleenrakentamiseen. Rakentamisen ohella ohjaavaksi periaatteeksi tuli elinkeinorakenteen uudistaminen.
Toisen periaatteen mukaan alueen tulevaisuudesta päättävät ne, joita tulevaisuus koskettaa. Ennen tsunamia taloudellinen ja poliittinen valta oli vanhempien ihmisten käsissä. Nyt kyläläiset sopivat yhteisesti, että jälleenrakentamiseen liittyvistä asioista eivät saa päättää yli 60-vuotiaat, sillä he eivät välttämättä ole valvomassa tai näkemässä jälleenrakennuksen tuloksia. Valta annettiin 30–40-vuotiaille asukkaille ja kaupunkiin valittiin uusi vuonna 1972 syntynyt pormestari Yoshiaki Suda.
– Työ on lähtenyt hyvin käyntiin valtion ja erityisesti yritysten toimien vuoksi, Komatsu kertoo. Myös kansalaiset ovat osallistuneet alueen suunnitteluun. Ennen tsunamia kansalaisia ei kuunneltu yhtä paljon.
Pienpanimo-oluita ja parakkikyliä
Nyt Onagawa on viehättävä kaupunki sumuvuorten keskellä, jonka rannasta löytyy tyylikäs puusta rakennettu yrityskylä. Ravintoloissa voi syödä tuoretta kalaa ja siemailla pienpanimo-oluita trendikkään musiikin tahtiin. Paikallisten yritysten kaupoista voi ostaa erikoissaippuaa, kierrätetystä pahvista ja kimonoista tehtyjä esineitä ja kitaroita. Turisti voi osallistua paikallisten oppaiden järjestämille sukellus- tai vuoriretkille.
Onagawa ei ole vielä valmis. Suuri osa alueen asukkaista asuu pienissä autotallin kokoisissa väliaikaisasunnoissa ja isoja alueita on vielä rakentamatta. Kaupunki katsoo ja varautuu tulevaan silti positiivisiin mielin. Alueen on määrä olla valmis vuoteen 2030 mennessä.
Uudet rakennusmääräykset edellyttävät, että vain kalastukseen liittyvät rakennukset saa sijoittaa merenrannan tuntumaan. Kauppojen on sijaittava neljän metrin ja asuintalojen seitsemän metrin korkeudessa meren pinnasta. Alue kiinnostaa yrityksiä ja sijoittajia. Erityisesti naiset, jotka perinteisesti maaseutualueilla jäävät kotiäideiksi, ovat laittaneet pystyyn yrityksiä Onagawaan.
Alueelle ei kuitenkaan odoteta yleisöryntäystä. Japanin väestö kutistuu kovaa vauhtia ja vuonna 2100 japanilaisia on arvioitu olevan saman verran kuin 1900-luvun alussa. Tavoitteena on pitää alueen asukasmäärä sillä tasolla, joka se oli ennen tsunamia.
Onagawassa resilienssin resepti on syntynyt ideasta ja kyvystä uudistaa sekä elämiseen että elinkeinoihin liittyvä infrastruktuuri samalla kertaa. Kaupungissa vannotaan pienyrittäjyyden ja start-up -hengen nimeen. Tässä laaksossa ei ehkä suunnitella uusimpia innovaatioita, mutta asukkaille on luotu uusia mahdollisuuksia, joita ei ennen tsunamia välttämättä olisi edes osattu kuvitella.
-
Continue Reading
Väistetään Failand, suuntana Winland
Winland-hankkeen ensimmäinen tutkimuskatsaus ja sen pohjalta luonnostellut alustavat toimenpide-ehdotukset on julkaistu. Keskustelimme niistä yhdessä keskeisten sidosryhmiemme kanssa hankkeen DEEPEN-työpajassa 22.5.2017 Musiikkitalolla.
Winland-hankkeen ensimmäinen tutkimuskatsaus korostaa systeemisen lähestymistavan sekä kytkösten huomioimisen olevan yhteiskunnan kokonaisturvallisuuden ja resilienssin perusta. Hankkeessa tarkastelemme kytköksiä neljällä tavalla: eri teemojen ja prosessien välillä, eri toimijoiden välillä sekä eri aika- ja paikkaskaalojen välillä.
Keskustelimme näistä kytköksistä sekä tutkimuksemme ensimmäisistä tuloksista yhdessä sidosryhmien kanssa DEEPEN-työpajassamme 22.5.2017 Musiikkitalolla. Pohdimme myös, kuinka energiaan, ruokaan ja veteen liittyvät, yhdessä sidosryhmiemme kanssa kehitetyt ei-toivottavat Failand-tulevaisuuskuvat voidaan välttää ja suomalaisen yhteiskunnan resilienssia vahvistaa.
Professori Matti Kummu Aalto-yliopistosta korosti puheenvuorossaan kytkösten olevan sektoraalisten ja toimijoiden välisten riippuvuussuhteiden lisäksi myös maantieteellisten tasojen välisiä. 30-40% Suomessa kulutetusta ruoasta on peräisin ulkomailta. Lisäksi olemme energian, lannoitteiden ja erityisesti rehun valkuaisaineiden suhteen riippuvaisia tuontipanoksista. Suomen ruokaturvaan vaikuttaa niin globaali resurssiniukkuus kuin ruoan maailmanmarkkinahintojen heilahtelu.
Noora Veijalainen SYKE:stä ja Jaakko Jääskeläinen Aalto-yliopistosta nostivat esiin ilmastonmuutoksen pahentamat kuivuusjaksot tulevaisuuden haasteena Suomen vesivoimatuotannolle. Jatkossa on oleellista selvittää, miten kuivuus Suomen lähialueilla vaikuttaisi energian saantiin sekä pohtia kuivuuden vaikutuksia myös esimerkiksi veden ottoon ja maatalouteen.
Antti Belinskij Itä-Suomen yliopistosta toi esiin tarpeen kehittää oikeudellista sääntelyä lähestymään turvallisuutta jatkumona häiriötilanteista varautumiseen ja aina luonnonvarojen kestävään käyttöön ja kriittisen infrastruktuurin ylläpitoon. Yhteiskunnan resilienssin takaamiseksi sääntelyn pitäisi olla nykyistä sopeutuvampaa muuttuviin olosuhteisiin.
Ryhmätöissä syvennyimme kehittämään toimenpide-ehdotuksia, joilla sidosryhmät pystyisivät osaltaan ehkäisemään tai sopeutumaan tulevaisuuskuvissa tunnistettuihin Suomen kokonaisturvallisuuden haasteisiin. Samalla otimme ensimmäiset askeleet kohti skenaarioprosessimme Winland-vaihetta.
Tutkimuskatsauksen ja työpajan toimenpide-ehdotuksista työstetään kohdennettuja politiikkasuosituksia, jotka julkaistaan vielä kesän 2017 aikana.
-
Continue Reading
Kytköksistä muodostuvat kudelmat rikastavat elämän
Helsingin yliopiston dosentti Arto O. Salonen kirjoittaa Winlandin blogissa kokonaisvaltaisen systeemiymmärryksen, kytkösten ja monitieteisten lähestymistapojen tärkeydestä. Ajallemme on tyypillistä yksinkertaistaminen. Pelkistämme tulkintaamme ympäröivästä todellisuudesta, jotta se hahmottuisi meille selkeämmin ja saisimme siitä paremmin otteen. Värikkään maailman pelkistäminen mustaan ja valkoiseen saattaa myös lisätä turvallisuuden tunnetta.
Lineaarinen, pelkistävä ajattelu vääristää kuitenkin käsityksiämme maailmasta. Luulemme, että elämä on jotain sellaista, mitä se ei ole. Oman elämän arkiset kytkökset meitä ympäröivään todellisuuteen himmentyvät. Juuri ne merkitysnäköalat, jotka voisivat antaa tarkoituksia omalle olemassaololle, saattavat kadota hahmottamattomiin.
Winland-hankkeen orientaatiolle on tyypillistä järjestelmäajattelu. Järjestelmäajattelu perustuu systeemiseen ymmärrykseen. Maailma hahmotetaan moninäkökulmaisesti erilaisista kytköksistä muodostuvana kudelmana.
Mahdollisimman todenmukainen maailmanhahmottaminen edellyttää tieteidenvälistä lähestymistä. Arkisessa elämässä tähän on helppoa havahtua kysymällä muutamalta ihmiseltä, mitä tarkoittaa puhdas vesi. Tulkintoja on monenlaisia. Sameasta vedestä ei välttämättä sairastu, eikä merivesi toimi janojuomana vaikka puhdasta olisikin.
Järjestelmäajattelun ja systeemisen ymmärryksen merkitys korostuu nykyajassa. Arkinen elämämme kytkeytyy osaksi moninaisia kokonaisuuksia esimerkiksi globaalin talouden seurauksena. Keskivertosuomalaisen ihmisen vesijalanjäljestäkin muodostuu nykyään puolet maamme rajojen ulkopuolella. Eikä suklaansyöjän naapurit taida asua Suomessa?
Tosiasiassa mitään olemassa olevaa kokonaisuutta eivät luonnehdi ainoastaan osat, vaan myös osien väliset vuorovaikutukset. Osista ja osien välisistä vuorovaikutuksista muodostuu järjestelmä. Järjestelmä on itsenäisesti toimiva kokonaisuus. Järjestelmä ylläpitää olemassaoloaan osiensa vuorovaikutuksen avulla. Järjestelmiä ovat esimerkiksi kieli, kaupunki ja kännykkä.
Merkitys tälle hetkelle syntyy suhteessa erilaisiin sosiomateriaalisiin järjestelmiin. Oman elämän tietoinen liittäminen erilaisiin merkityshorisontteihin auttaa tunnistamaan arvokkaampia tarkoituksia olemassaololle. Tulkinta ympäröivästä todellisuudesta rikastuu ja monipuolistuu. Elämän on mahdollista avautua eteemme rikkaana ja täyteläisenä. Näen sinussa minua.
Ajattelun avartaminen on avain entistä todempiin todellisuuden tulkintoihin. Tulkintamme ovat jatkuvasti alttiita muutoksille, sillä ne ovat sosiaalisen konstruktion tulosta. Ihmiset vaikuttavat toisiinsa ja vaikuttuvat toisistaan joka ikisessä vuorovaikutustilanteessa. Rikastavan vuorovaikutuksen avulla on mahdollista rakentaa hyvän elämän tavoittelu sellaisten oletusten varaan, jotka ovat mahdollisimman hyvin kriittistä tarkastelua kestäviä.
Systeemiymmärryksen lisääminen voi lisätä kokemusta siitä, että saamme sen tulevaisuuden, jonka rakennamme. Ratkaisijan rooliin asettuminen omassa elämässä on helppoa, kun tunnistaa arkeen liittyviä kytköksiä. Jotkut kytkennät ovat etäisiä ja heikkoja – toiset välittömiä ja vahvoja. Molemmat kytkökset ovat kuitenkin väistämättömästi tosia. Suurta jokea ei voi olla olemassa ilman yksittäisiä metsään satavia pisaroita.
—
Dosentti Arto O. Salonen toimii tutkijana Winland-hankkeessa. Hänen oma bloginsa on osoitteessa artosalonen.com
-
Continue Reading
Energiantuotanto kaipaa yhteiskuntavastuuta ja energiaketjujen arviointia
Venäjän energiapolitiikan professori Veli-Pekka Tynkkynen Helsingin yliopistosta pureutuu energiantuotannon poliittisiin- ja ympäristöongelmiin energiaketjujen ja kokonaisturvallisuuden näkökulmasta. Vieraskynä-kirjoitus ”Energiantuotanto kaipaa lisää yhteiskuntavastuuta” on julkaistu alun perin Helsingin Sanomissa 28. huhtikuuta.
Energiantuotanto kaipaa lisää yhteiskuntavastuuta
Olemme kytkeytyneet maailmantalouteen yrityksiä ja valtioita sitovien sopimusten kautta. Sopimusten ensisijainen tehtävä on turvata kauppakumppanien taloudelliset edut.
Ilmastonmuutos, luonnonvarojen liikakulutus ja näihin linkittyvät konfliktit pakottavat kuitenkin tarkastelemaan yhteiskunnallista kehitystä maailmanlaajuisesti, eikä vain lyhyen aikavälin taloudellisten ja sotilaallisten etujen näkökulmasta.Yksi mahdollisuus on sertifioida hyödykkeitä niin, että kehitys- ja ympäristöongelmiin kehitetään sekä lainsäädäntöä että vapaaehtoisia sopimuksia hyödyntäviä ratkaisuja.
Elintarvike- ja metsätaloudessa yhteiskuntavastuuta on onnistuttu laajentamaan juuri sertifikaateilla. Niitä tulisi hyödyntää myös ympäristöongelmia ja sosiaalisia ongelmia aiheuttavan energia-alan säätelyssä.
Energiateollisuus ja energiakauppa – etenkin öljy-, maakaasu- ja ydinvoimasektori – kytkeytyvät sotilaallisiin ja taloudellisiin intresseihin, eikä kuluttajien tai kansalaisjärjestöjen ruohonjuuritason aktiivisuudella voida muuttaa niihin kytkeytyviä pelisääntöjä. Tarvitaan valtioiden panosta ja ylikansallisia instituutioita, kuten EU:ta, G7-ryhmää ja YK:ta.
Öljy, maakaasu ja uraani ovat yhteiskuntavastuun kannalta ongelmallisia myös niihin liittyvän maantieteen vuoksi. Maa- ja metsätalous koskettavat laajoja alueita ja nivoutuvat niistä eläviin yhteisöihin. Öljyä, maakaasua ja uraania taas tuotetaan pistemäisesti melko pienillä alueilla ja kuljetetaan tiettyjä vakiintuneita reittejä pitkin. Paikallisyhteisöt eivät yleensä tuota niin suurta painetta, että energiantuotannossa pitäisi ottaa huomioon sosiaaliset ongelmat ja ympäristönäkökohdat.
Energiariippuvaisilla yhteiskunnilla on taipumusta taata energiasektorin turvallisuus jopa väkivalloin. Saudi-Arabian, Venezuelan tai Venäjän kaltaisissa ”öljyvaltioissa” energiasektori on talouden veturi, joka on elimellisesti kytkeytynyt poliittiseen valtaan. Näissä maissa vallanpitäjät rakentavat ”öljykulttuuriin” perustuvaa maailmankuvaa. Se tekee ympäristövastuun edistämisestä vielä vaikeampaa.
Venäjällä arktiset alueet esitetään öljyvarastona ja kuljetusreittinä, joka vahvistaa suurvaltaa ja mahdollistaa alueellisen laajentumisen. Energiakauppa Euroopan kanssa kuvataan asetelmana, jossa muut maat ovat polvillaan energiasuurvalta Venäjän edessä.
Kyse on myös sisäpoliittisesta hallintakeinosta. Ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos kielletään, koska pelätään öljyyn ja kaasuun perustuvan vallan rapautumista.
Venäjä tuottaa 13 prosenttia maailman öljystä, mutta maassa tapahtuu puolet maailman öljyvuodoista: ympäristöön pääsee vuodessa noin viisi miljoonaa tonnia öljyä. Määrä vastaa noin 50:tä prosenttia Suomen vuotuisesta raakaöljyn tuonnista.
Vuosittain Venäjän öljyntuotannon yhteydessä syntyvästä kaasusta arviolta 30 miljardia kuutiometriä – kymmenen kertaa Suomen kaasunkulutus – poltetaan soihduissa. Uusimpien arvioiden mukaan Venäjän oheiskaasun polton nokipäästöt voivat aiheuttaa jopa neljäsosan arktisen alueen lämpenemisestä.
Energiasektorin ympäristöongelmien pienentäminen edistää tuotantoalueiden kehitystä ja hyvinvointia. Maailmantalouden siirtyminen hiilettömään aikaan nopeutuu, kun uusiutumattoman energian kokonaiskustannukset sisällytetään öljybarrelin ja kaasukuution hintaan.
Me eurooppalaiset olemme Venäjän energian suurimpia kuluttajia ja siten osaltamme vastuussa ongelmista. Intressissämme onkin laajentaa energiasektorin vastuuta.
Historia on osoittanut, etteivät kansainväliset öljy-yhtiöt pysty tällaiseen muutokseen. Sen sijaan EU voisi siihen energiaunionin kautta yhteisesti pyrkien kyetä.
Energiavirtojen säätely on nyt hajautunut kansalliselle tasolle, ja se estää näkemästä metsää puilta. Hyvä esimerkki on Nord Stream 2 -maakaasuputkihankkeen ympäristövaikutusten arviointiprosessi, jossa kukin Itämeren rantavaltio laatii erillisen, kokonaisvaikutukset sivuuttavan arvion hankkeesta.
Energiaketjuja pitäisi arvioida kokonaisvaltaisesti siten, että energiantuotannon vaikutukset yhteiskunnalliseen kehitykseen ja ympäristöön selvitetään ja vastuuta laajennetaan esimerkiksi sertifioinnin avulla. Tämä edistäisi kokonaisturvallisuuttamme.
-
Continue Reading
Kolme kriittistä kysymystä vedestä ja turvallisuudesta
Winland-hankkeen tutkijat olivat aktiivisesti mukana Nesslingin säätiön Water at Risk -symposiumissa 21.-22.3.2017. Tutkijatohtori Suvi Sojamo Aalto-yliopistosta reflektoi symposiumin vastauksia kolmeen kriittiseen kysymykseen: Mistä globaalissa vesikriisissä on kyse ja miten se liittyy Suomen kokonaisturvallisuuteen? Mistä vesiturvallisuus koostuu? Mitä suomalaistoimijat voivat tehdä globaalin vesiturvallisuuden edistämiseksi?
Mistä globaalissa vesikriisissä on kyse ja miten se liittyy Suomen kokonaisturvallisuuten?
Vesi on kriittinen resurssi kaikille yhteiskunnan toimijoille. Makeaa vettä riittäisi maapallolla kaikkien perustarpeiden tyydyttämiseen, mutta vesivarat ovat jakautuneet epätasaisesti niin maantieteellisesti kuin taloudellisesti, poliittisesti ja sosiaalisesti. Veden niukkuus vaikuttaa tällä hetkellä jopa 60 prosenttiin maailman väestöstä ja vesipulan ja kilpailun rajallisista resursseista odotetaan voimakkaasti kasvavan. Globaalissa vesikriisissä ei ole kuitenkaan kyse vain veden niukkuudesta, vaan myös veden kestämättömän käytön, epäoikeudenmukaisen hallinnan, veden laatuongelmien ja huonokuntoisen infrastruktuurin kriiseistä. Vesi on ihmisoikeus, mutta sen sanotaan usein virtaavan kohti rahaa ja valtaa.
Vaikka Suomessa nautimme vesivarojen yltäkylläisyydestä ja vesivarojen hallinnan tila on pääsääntöisesti hyvä, globaali kriisi koskettaa myös meitä. Lähes puolet kulutuksemme vesijalanjäljestä jää ulkomaille, myös vesikriiseistä kärsiville alueille. Erityisesti kuluttamamme ruoka on riippuvainen ulkomaisista vesivaroista. Käynnissä olevat Suomeenkin ylettyvät suurimmat muuttoliikkeet ja pakkosiirtolaisuuden aallot sitten toisen maailmansodan ovat osittain vesikriisien laukaisemia. Ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät ennen kaikkea hydrologisen kierron muutoksina, kuten pahentuvina kuivuuksina ja tulvina. Vedestä on tullut globaali turvallisuuskysymys, sekä henkilökohtaisella että yhteiskuntien tasolla.
Mistä vesiturvallisuus koostuu?
YK on määritellyt vesiturvallisuuden väestön kykynä taata riittävä määrä hyväksyttävän laatuista vettä elinkeinoille, kehitykselle sekä ihmisten hyvinvoinnille. Vesiturvallisuuteen kuuluu myös vesien saastumisen ja veteen liittyvien katastrofien ehkäisy sekä ekosysteemien suojelu rauhan ja poliittisen vakauden ilmapiirissä. Vesiturvallisuus on keskeisessä roolissa kaikkien YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa.
Subjektiivisesti määritelty vesiturvallisuus kaikille kaikkina aikoina ei ole mahdollista. Vesiturvallisuuden saavuttaminen onkin jatkuva neuvotteluprosessi, joka rakentuu oikeudenmukaiselle ja toimivalle hallinnolle. Sen toteuttamisessa on kaikilla yhteiskunnan toimijoilla roolinsa.
Mitä suomalaistoimijat voivat tehdä globaalin vesiturvallisuuden edistämiseksi?
Suomella ja suomalaisilla toimijoilla voi olla kokoaan merkittävämpi rooli globaalin vesiturvallisuuden edistämisessä ja kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa.
Symposiumin keskusteluissa korostui julkisen sektorin ensisijainen vastuu vesivarojen kestävästä ja oikeudenmukaisesta hallinnasta. Symposion osallistujien mukaan Suomella on annettavaa esimerkiksi vesitehokkuuden, kestävien hallinnon mallien, vesidiplomatian ja rajavesiyhteistyön sekä koulutuksen, tutkimuksen ja innovaatioiden saralla. Niihin tulisi jatkossakin panostaa, niin kansallisesti kuin osana ulkopolitiikkaa. Tähän liittyen symposion osallistujat pitivät huolestuttavana veteen kohdistuvan kehitysrahoituksen voimakasta laskua. Veden tulisi jatkossakin olla kehityspolitiikkamme painopisteitä – ei vähiten siksi, että globaalien vesikriisien vaikutukset ylettyvät myös Suomeen. Suomen on tärkeä toimia osana kansainvälistä yhteisöä osana niin YK:ta kuin EU:ta, jotka tarjoavat pienelle maalle vipuvarren veden kaltaisten suurten globaalien haasteiden ratkaisuun.
Yritykset voivat vastata vesihaasteeseen puhtailla teknologioilla ja kestävän kehityksen tavoitteet kokonaisvaltaisesti huomioivilla liiketoimintamalleilla. Symposiossa useampikin yritys nosti esiin vesiriskien merkityksen kansainvälisissä hankinta- ja arvoketjuissaan sekä tarpeen ratkaista jaettuja vesihaasteita yhdessä muiden vedenkäyttäjien ja sidosryhmien kanssa. Sijoittajien ja kuluttajien tietoisuuden vedestä kasvaessa vaatimukset yritysten vesivastuullisuudesta tulevat kasvamaan.
Näiden toimijoiden lisäksi sekä tutkimuslaitoksilla että kansalaisjärjestöillä on merkittävä rooli tiedon ja erilaisten näkemysten tarjoamisessa niin julkiselle kuin yksityiselle sektorille sekä asiantuntijoina ja kumppaneina kestäviä toimintapoja kehitettäessä. Kansalaisjärjestöt toimivat sekä Suomessa että kansainvälisesti myös keskustelun herättäjinä sekä kuluttajien ja kansalaisten äänitorvena.
Mitä yksittäinen kuluttaja voi tehdä? Kuluttajana voit kiinnittää huomiota erityisesti kauppakassisi sisältöön. Suosimalla kasvispainotteista ja kotimaista kausiruokaa, kuluttamalla kohtuudella, vähentämällä hävikkiä ja kannustamalla yrityksiä vesivastuullisuuteen kuluttaja pystyy vaikuttamaan niin globaaliin vesiturvallisuuteen kuin siihen läheisesti kytkeytyvien ruokaturvan ja energiaturvallisuudenkin parantamiseen.
-
Continue Reading
Vesipäivä on myös ruokapäivä ja energiapäivä
Tänään on mailman vesipäivä. Sen kunniaksi Winland-konsortion tutkijat Marko Keskinen ja Suvi Sojamo pohtivat veden kytköksiä ruokaan ja veteen. Kirjoitus perustuu Vesitalous-lehden artikkeliimme ”Riskit hallintaan vesi-ruoka-energia -nexuksen avulla?”, joka on luettavissa Julkaisut-sivultamme.
Vedestä on moneksi. Usein vedestä keskustellessa ajatukset keskittyvät hanaveteen, sateeseen tai vaikkapa omaan lähivesistöön. Vedellä on kuitenkin keskeinen merkitys sekä ruokaturvan että energiaturvallisuuden kannalta. Laskutavasta riippuen 70-90% prosenttia planeettamme kaikesta vedenkulutuksesta käytetään ruoantuotantoon. Uusiutuvan energian tuotannosta huomattava osa eli etenkin vesivoima ja bioenergian tuotanto ovat suoraan riippuvaisia vedestä (Varis 2007). Sekä ruoan- että energiantuotanto aiheuttaakin suuria, pääosin negatiivisia vaikutuksia veteen. Vettä ei yhä useammilla alueilla enää riitä kaikkiin käyttötarpeisiin ja veden niukkuus lisääntyy (Kummu & co 2016).
Vesi siis paitsi mahdollistaa niin myös yhä useammin rajoittaa sekä ruoan- että energiantuotantoa. Samaan aikaan ruoan- ja energiantuotanto ovat yhä enemmän sidoksissa toisiinsa ja riippuvaisia samoista, rajallisista resursseista. Ei siis ihme, että veden, energian ja ruoan välisiä kytköksiä tarkasteleva ns. nexus- eli kytkös-lähestymistapa on noussut vesialan kuumimmaksi uudeksi käsitteeksi. Nexus-lähestymistapaa nousi globaaliin keskusteluun Maailman talousfoorumi WEF:n vuonna 2011 julkaiseman Globaalit riskit –raportin myötä. Raportti arvioi veteen, ruokaan ja energiaan liittyvät kytkökset yhdeksi merkittävimmistä globaaleista riskeistä sekä talouskasvulle että yhteiskunnalliselle vakaudelle.
Mitä nexus-käsite ja sen ympärillä käyty keskustelu voi tarjota Suomen vesialalle sekä laajemmin kokonaisturvallisuuden kentälle? Ainakin seuraavat kolme asiaa.
Ensinnäkin nexus-käsite korostaa eri alojen välisiä kytköksiä. Veden ja luonnonvarojen hallinnassa sekä niihin liittyvien riskien hallinnassa painopisteen tulisi siis olla myös eri sektoreiden välisten vaikutussuhteiden ja takaisinkytkentöjen tarkastelussa. Tämä pätee myös laajemmin esimerkiksi kokonaisturvallisuuden kenttään: siinäkin toiminta laajenee lähes poikkeuksetta usean eri teeman ja sektorin yhteisvaikutusten pohtimiseksi.
Toiseksi tärkeää on laaja paikka- ja aikaperspektiivi. Suomi on osa globaalia verkostoa, jossa esimerkiksi ilmastoon, ruokaan ja energiaan liittyvät muutokset säteilevät yhä voimakkaammin ja nopeammin paikasta toiseen. Täten niin vesi-, ruoka- ja energiaturvallisuutta sekä koko kokonaisturvallisuuden kenttää täytyy tarkastella sekä paikallisesta, alueellisesta että globaalista näkökulmasta. Tärkeää on myös erilaiset aikaperspektiivit: mitä pidemmälle tulevaisuuteen katsomme, sitä keskeisimmiksi nousevat ympäristöön ja luonnonvaroihin liittyvät riskit ja niiden kerrannaisvaikutukset.
Kolmanneksi nexus painottaa laaja-alaista ymmärrystä riskeistä ja niiden vaikutuksista. Esimerkiksi Maailman talousfoorumi muutti vuonna 2015 vesiriskien luokittelua: kun vesikriisejä oli siihen saakka pidetty ympäristöriskeinä, päätyi talousfoorumi määrittelemään vesikriisit ensisijaisesti yhteiskunnalliseksi riskiksi. Perusteluna tähän oli se, että veteen liittyvillä muutoksilla on erittäin merkittäviä taloudellisia ja yhteiskunnallisia vaikutuksia. Vesi on siis paljon muutakin kuin fyysinen luonnonvara: se on kehityksen mahdollistaja.
Näitä teemoja pohdimme myös Winland-hankkeessamme, sekä vesiturvallisuuden, ruokaturvan ja energiaturvallisuuden näkökulmasta. Lisätietoa niistä kaikista löydät täältä.
-
Continue Reading
Onko tulevaisuuden Suomi Failand vai Winland?
Winland-konsortion johtajat Marko Keskinen ja Olli Varis pohtivat STN:n sivuille kirjoittamassaan blogissa sitä miten Winland tarkastelee kokonaisturvallisuutta – blogiteksti luettavissa myös alla.
Vihreät miehet, ydinohjukset ja kyberhyökkäys. Tasasähköyhteys, ruoan alkutuotanto ja huoltovarmuuden tilannekuva. Kummat edellä mainituista liittyvät Suomen kokonaisturvallisuuteen? Kysymys on kompa, sillä molempiin lauseisiin tiivistyy tärkeitä elementtejä kokonaisturvallisuudestamme ja sen mahdollisista uhkista.
Mikä kokonaisturvallisuus? Mikä Winland?
Kokonaisturvallisuudella tarkoitetaan laajaa, eri turvallisuuden muotoja ja valtionhallinnon sektoreita yhdistävää turvallisuuskäsitettä. Valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaisesti kokonaisturvallisuus on tavoitetila, jossa valtioomme kohdistuvat uhat ovat hallittavissa.
Winland-tutkimushankkeessa (From Failand to Winland) tarkastelemme kokonaisturvallisuutta etenkin ruokaturvan ja energiaturvallisuuden sekä veden ja ilmaston näkökulmasta. Paino on alueellisten ja globaalien muutosten vaikutuksilla sekä yhteiskunnan resilienssillä eli kyvyllä selvitä muutoksista. Teemme näkyväksi ja tarkastelemme kriittisesti arjen turvallisuutta. Pureudumme yhteiskuntamme peruspilareihin, jotka mahdollistavat elintärkeät toiminnot – ja joiden ongelmat johtaisivat koko Suomen lamaantumiseen. Tarkastelemme muun muassa sähköjärjestelmän toimivuutta, Venäjän roolia Suomen energiaturvallisuudelle, ruokaturvan perusteita ja kuivuuden vaikutuksia sekä näiden välisiä kytköksiä.
Ei siis helppo homma! Onneksi sekä kokonaisturvallisuutta että siihen läheisesti kytkeytyvää huoltovarmuutta on jo pohdittu eri näkökulmista. Keskustelua ohjaavat esimerkiksi Yhteiskunnan turvallisuusstrategia, valmisteilla oleva sisäisen turvallisuuden strategia sekä huoltovarmuustavoitteet. Kokonaisturvallisuutta pohtivia toimijoita on useita ja aiheesta on julkaistu runsaasti kiinnostavia tutkimuksia.
Tuotamme uutta tietoa yhteiskehittämisen avulla
Mitä uutta Winland tuo kokonaisturvallisuuden kenttään? Hanke tarkastelee kokonaisturvallisuutta uudenlaisen toimintatavan kautta. Meille kokonaisturvallisuus näyttäytyy valikoitujen teemojen ja poikkileikkaavien prosessien yhdistelmänä.
Hankkeemme rakentuu korkeatasoisen tutkimuksen, tieteidenvälisen yhteistyön ja sidosryhmien kanssa tehtävän yhteiskehittämisen varaan. Tuomme nämä elementit yhteen skenaariotyöskentelyllä, jossa tunnistamme polkuja tulevaisuuden Failandeihin ja Winlandeihin. Mietimme siis erilaisia mahdollisia muutoksia sekä tapoja näihin muutoksiin vastaamiseksi.
Hypoteesimme on, että Failand eli tulevaisuuden romahtanut Suomi toteutuu pidemmän aikavälin muutospaineiden, yllättävien shokkien sekä vääränlaisten politiikkatoimenpiteiden yhdistelmänä. Siksi tärkeää on tarkastella myös kokonaisturvallisuuden toimijakenttää ja sen mahdollisia kipupisteitä, ei pelkästään erilaisia muutosajureita.
Viime syksynä järjestämämme temaattiset skenaariotyöpajat osoittivat, että hypoteesimme on kuviteltavissa. Sidosryhmämme rakensivat hyvin realistisia tulevaisuuden Failand-tarinoita muutosajureista, shokeista ja politiikkatoimenpiteistä.
Kokonaisturvallisuuden teemat ja prosessit ovat keskiössä
Vaikka fokuksemme on energia-, ruoka- ja vesiturvallisuudessa ja näiden kytköksissä toisiinsa, yhtä tärkeä elementti on kokonaisturvallisuuden poikkileikkaavat prosessit.
Olemme tunnistaneet niitä alla olevan kuvan mukaisesti kolme: päätöksenteko; oikeus ja politiikka sekä resilienssi ja oppiminen. Kaikilla on keskeinen rooli päätösten ja toimenpiteiden toteuttamisessa. Lainsäädäntö tarjoaa kehyksen, jonka puitteissa kokonaisturvallisuuden päätöksiä tehdään. Yhteiskunnallinen resilienssi taas on koko hankkeen ytimessä: sen edistäminen on hankkeen perimmäinen tavoite.
Innostuitko? Tule siis mukaan matkalle Winlandiin!
