Yleinen

Oikaise ajatuksesi ja paranna päätöksentekoasi

Törmäämme päivittäin huonoihin päätöksiin, joiden taustalla voi olla erilaisia ajattelun vinoumia. Vinoumat ovat usein seurausta automatisoituneista ajatuskuluista, jotka mahdollistavat nopean päätöksenteon haastavissakin tilanteissa. Ajatusvinoumien olemassaolon tiedostaminen helpottaa automaattisten ja usein virheellisten ajatusprosessien havaitsemista ja karsimista. Aiheeseen liittyvää tutkimusta kannattaa siksi hyödyntää myös ympäristöasioissa ja muussa päätöksenteoissa.

Tutustu tyypillisiin ajattelun vinoumiin Winland-hankkeen tutkija TkT Mika Marttusen blogissa SYKEn sivuilla.
Lisätietoa myös Vesitalous-lehdessä julkaistusta artikkelista.

Miten poikkeuksellinen kuivuus vaikuttaisi Suomeen?

Suomen kesässä vettä on ropissut riittämiin, mutta Etelä-Euroopassa kärsitään helteistä ja kuivuudesta. Vettä joudutaan paikoin säännöstelemään, esimerkiksi Rooman kuuluisia suihkulähteitä on suljettu. Etelä-Euroopassa kuivuuksien riskin ennakoidaan kasvavan ilmastonmuutoksen myötä lähivuosikymmeninä. Suomea sen sijaan on totuttu pitämään maana, jossa veden niukkuus ei ole merkittävä ongelma. Suomessakin on kuitenkin kärsitty kuivuudesta. Viimeinen merkittävä kuivuus Suomessa koettiin vuosina 2002–2003, ja se aiheutti noin 100 miljoonan euron vahingot. Entä jos tulevaisuudessa Suomessa koetaan tätäkin pahempi kuivuus, mitä siitä seuraisi, kysyy Winland-hankkeen tutkija Noora Veijalainen.

Lähihistorian vakavin kuivuus koettiin vuosina 1940–1942. Se oli 2000-luvun kuivuutta huomattavasti pidempi ja monin paikoin vakavampi. Kuivinta oli vuonna 1941, jolloin vuosisadanta oli 35–45 prosenttia keskimääräistä pienempi. Pahimman kuivuuden aikana järvien vedenkorkeudet ja jokien virtaamat laskivat ennätyksellisen alas. Kuivuus koetteli erityisesti maataloutta ja vesivoimantuotantoa. Sadot olivat huonoja, mihin vaikutti kuivuuden lisäksi myös jatkosodan aiheuttama pula lannoitteista ja työvoimasta. Myös vesivoimantuotanto oli poikkeuksellisen vähäistä, tosin tuolloin oli rakennettu vain osa nykyisistä vesivoimalaitoksista.

Vuosista 1940–42 on kuitenkin pitkä aika ja tuolloin sota pahensi merkittävästi kuivuuden vaikutuksia ja vaikeutti vaikutuksiin sopeutumista. Mitä vastaava kuivuus voisi tarkoittaa nykyaikana?

Mahdollisuudet tuoda ruokaa ja energiaa ovat mullistuneet, joten vaikutukset olisivat huomattavasti pienempiä kuin 1940-luvulla. Kuivuudesta syntyisi kuitenkin mittavia vahinkoja. Suurimmat vahingot muodostuisivat todennäköisesti maataloudelle, vesivoimantuotannolle, vesihuollolle ja rakennuksille. Rakennusten vahingot aiheutuvat pääsoin savikkomaiden painumisen aiheuttamista vaurioista..

Winland-hankkeessa on tehty mallilaskelmia vuosien 1940–1942 sääoloja vastaavasta vesitilanteesta nykyajan Suomessa. Laskelmien perusteella vedenkorkeudet laskisivat eniten suurissa luonnontilaisissa tai lähellä luonnontilaa olevissa järvissä. Esimerkiksi Saimaan vedenkorkeus voisi laskea jopa vuoden ajaksi 1-1,5 metriä keskimääräistä alemmaksi aiheuttaen mittavia haittoja vesiliikenteelle ja virkistyskäytölle kesämökkilaiturien jäädessä kuivalle maalle. Myös veden laatu huononisi etenkin pienemmissä vesistöissä ja happikato voisi aiheuttaa paikallisia kalakuolemia. Osa vesilaitoksista olisi vaikeuksissa pohjavesikaivojen kuivumisen myötä.

Vaikutukset energiantuotantoon riippuisivat paljolti siitä, kuinka laaja-alainen kuivuus olisi. Jos kuivuus koskisi vain Suomea, jäisivät vaikutukset rajallisiksi Pohjoismaisen sähköpörssin ja Venäjän tuontimahdollisuuksien vuoksi, vaikka Suomen vesivoimantuotanto kuivimpana vuonna putoaisikin noin 40 % keskimääräistä tasoa pienemmäksi. Todennäköistä kuitenkin olisi, että samaan aikaan kuivuudesta kärsittäisiin myös Norjassa, Ruotsissa, ja Länsi-Venäjällä, jolloin energian hinta voisi nousta huomattavasti. Pitkäkestoinen kuivuus aiheuttaisi vesivoimantuotannon niukkuutta jo suurten varastoaltaiden Norjassakin.

Maataloudessa maanviljelijöiden satovahingot olisivat huomattavia. Ruuan tuotannon omavaraisuusaste laskisi tilapäisesti ja tuontia pitäisi lisätä. Ruuan hintakehitys riippuisi pitkälti muiden alueiden sadoista eli siitä, olisiko samaan aikaan huonoja satoja merkittävillä ruuantuotantoalueilla. Puukuolemat, hyönteistuhot sekä metsäpalot aiheuttaisivat metsätaloudelle merkittäviä tuhoja.
Miten ilmastonmuutos sitten vaikuttaa kuivuuden riskiin? Ilmastonmuutos lisää Suomessa keskimääräistä sadantaa, mutta aikaisemman kevään ja kasvavan haihdunnan myötä loppukesän kuivuuden riski kasvaa etenkin maan etelä- ja keskiosissa useimmilla ilmastoskenaarioilla. Entistä korkeampi lämpötila voi pahentaa kuivuudesta aiheutuvia vaikutuksia. Vakavan kuivuuden syntymekanismit ovat hyvin monimutkaisia ja ilmastonmuutoksen vaikutuksia niihin onkin vaikea ennustaa.

Vakava kuivuus on Suomessa onneksi harvinainen ilmiö, mutta sellaisen mahdollisuus on olemassa. Sademääriin emme voi vaikuttaa, mutta paremmalla varautumisella voimme pienentää mahdollisen kuivuuden aiheuttamia vahinkoja ja toimintahäiriöitä. Esimerkiksi kuivuusriskien hallintasuunnitelmat, kuivuuden vaikutusten arviointi, maatalouden kastelu- ja vesienhallintajärjestelmien kehittäminen ja kuivuuden ottaminen mukaan valmiush rjoituksiin voisivat olla keinoja varautumisen parantamiseen.

Lue lisää:
Esko Kuusisto. 2008. ”Kuivuuskin on kiusannut Suomea” Teoksessa: Veden kierto. Hydrologinen palvelu Suomessa 1908–2008. Suomen ympäristökeskus.
Hydrologinen yleiskatsaus 1941–45.
Winland tutkimuskatsaus 2017

– Noora Veijalainen

Vesipäivä on myös ruokapäivä ja energiapäivä

Tänään on mailman vesipäivä. Sen kunniaksi Winland-konsortion tutkijat Marko Keskinen ja Suvi Sojamo pohtivat veden kytköksiä ruokaan ja veteen. Kirjoitus perustuu Vesitalous-lehden artikkeliimme ”Riskit hallintaan vesi-ruoka-energia -nexuksen avulla?”, joka on luettavissa Julkaisut-sivultamme.

Vedestä on moneksi. Usein vedestä keskustellessa ajatukset keskittyvät hanaveteen, sateeseen tai vaikkapa omaan lähivesistöön. Vedellä on kuitenkin keskeinen merkitys sekä ruokaturvan että energiaturvallisuuden kannalta. Laskutavasta riippuen 70-90% prosenttia planeettamme kaikesta vedenkulutuksesta käytetään ruoantuotantoon. Uusiutuvan energian tuotannosta huomattava osa eli etenkin vesivoima ja bioenergian tuotanto ovat suoraan riippuvaisia vedestä (Varis 2007). Sekä ruoan- että energiantuotanto aiheuttaakin suuria, pääosin negatiivisia vaikutuksia veteen. Vettä ei yhä useammilla alueilla enää riitä kaikkiin käyttötarpeisiin ja veden niukkuus lisääntyy (Kummu & co 2016).

Vesi siis paitsi mahdollistaa niin myös yhä useammin rajoittaa sekä ruoan- että energiantuotantoa. Samaan aikaan ruoan- ja energiantuotanto ovat yhä enemmän sidoksissa toisiinsa ja riippuvaisia samoista, rajallisista resursseista. Ei siis ihme, että veden, energian ja ruoan välisiä kytköksiä tarkasteleva ns. nexus- eli kytkös-lähestymistapa on noussut vesialan kuumimmaksi uudeksi käsitteeksi. Nexus-lähestymistapaa nousi globaaliin keskusteluun Maailman talousfoorumi WEF:n vuonna 2011 julkaiseman Globaalit riskit –raportin myötä. Raportti arvioi veteen, ruokaan ja energiaan liittyvät kytkökset yhdeksi merkittävimmistä globaaleista riskeistä sekä talouskasvulle että yhteiskunnalliselle vakaudelle.

Mitä nexus-käsite ja sen ympärillä käyty keskustelu voi tarjota Suomen vesialalle sekä laajemmin kokonaisturvallisuuden kentälle? Ainakin seuraavat kolme asiaa.

Ensinnäkin nexus-käsite korostaa eri alojen välisiä kytköksiä. Veden ja luonnonvarojen hallinnassa sekä niihin liittyvien riskien hallinnassa painopisteen tulisi siis olla myös eri sektoreiden välisten vaikutussuhteiden ja takaisinkytkentöjen tarkastelussa. Tämä pätee myös laajemmin esimerkiksi kokonaisturvallisuuden kenttään: siinäkin toiminta laajenee lähes poikkeuksetta usean eri teeman ja sektorin yhteisvaikutusten pohtimiseksi.

Toiseksi tärkeää on laaja paikka- ja aikaperspektiivi. Suomi on osa globaalia verkostoa, jossa esimerkiksi ilmastoon, ruokaan ja energiaan liittyvät muutokset säteilevät yhä voimakkaammin ja nopeammin paikasta toiseen. Täten niin vesi-, ruoka- ja energiaturvallisuutta sekä koko kokonaisturvallisuuden kenttää täytyy tarkastella sekä paikallisesta, alueellisesta että globaalista näkökulmasta. Tärkeää on myös erilaiset aikaperspektiivit: mitä pidemmälle tulevaisuuteen katsomme, sitä keskeisimmiksi nousevat ympäristöön ja luonnonvaroihin liittyvät riskit ja niiden kerrannaisvaikutukset.

Kolmanneksi nexus painottaa laaja-alaista ymmärrystä riskeistä ja niiden vaikutuksista. Esimerkiksi Maailman talousfoorumi muutti vuonna 2015 vesiriskien luokittelua: kun vesikriisejä oli siihen saakka pidetty ympäristöriskeinä, päätyi talousfoorumi määrittelemään vesikriisit ensisijaisesti yhteiskunnalliseksi riskiksi. Perusteluna tähän oli se, että veteen liittyvillä muutoksilla on erittäin merkittäviä taloudellisia ja yhteiskunnallisia vaikutuksia. Vesi on siis paljon muutakin kuin fyysinen luonnonvara: se on kehityksen mahdollistaja.

Näitä teemoja pohdimme myös Winland-hankkeessamme, sekä vesiturvallisuuden, ruokaturvan ja energiaturvallisuuden näkökulmasta. Lisätietoa niistä kaikista löydät täältä.