Blogit

  • Energiantuotanto kaipaa yhteiskuntavastuuta ja energiaketjujen arviointia

    28 huhti 2017
    Christopher Rowley
    548

    Venäjän energiapolitiikan professori Veli-Pekka Tynkkynen Helsingin yliopistosta pureutuu energiantuotannon poliittisiin- ja ympäristöongelmiin energiaketjujen ja kokonaisturvallisuuden näkökulmasta. Vieraskynä-kirjoitus ”Energiantuotanto kaipaa lisää yhteiskuntavastuuta” on julkaistu alun perin Helsingin Sanomissa 28. huhtikuuta.

    Energiantuotanto kaipaa lisää yhteiskuntavastuuta

    Olemme kytkeytyneet maailmantalouteen yrityksiä ja valtioita sitovien sopimusten kautta. Sopimusten ensisijainen tehtävä on turvata kauppakumppanien taloudelliset edut.
    Ilmastonmuutos, luonnonvarojen liikakulutus ja näihin linkittyvät konfliktit pakottavat kuitenkin tarkastelemaan yhteiskunnallista kehitystä maa­ilmanlaajuisesti, eikä vain lyhyen aikavälin taloudellisten ja sotilaallisten etujen näkökulmasta.

    Yksi mahdollisuus on sertifioida hyödykkeitä niin, että kehitys- ja ympäristöongelmiin kehitetään sekä lainsäädäntöä että vapaaehtoisia sopimuksia hyödyntäviä ratkaisuja.

    Elintarvike- ja metsätaloudessa yhteiskuntavastuuta on onnistuttu laajentamaan juuri sertifikaateilla. Niitä tulisi hyödyntää myös ympäristöongelmia ja sosiaalisia ongelmia aiheuttavan energia-alan säätelyssä.

    Energiateollisuus ja energiakauppa – etenkin öljy-, maakaasu- ja ydinvoimasektori – kytkeytyvät sotilaallisiin ja taloudellisiin intresseihin, eikä kuluttajien tai kansalais­järjestöjen ruohonjuuritason aktiivisuudella voida muuttaa niihin kytkeytyviä pelisääntöjä. Tarvitaan valtioiden panosta ja ylikansallisia ­instituutioita, kuten EU:ta, G7-ryhmää ja YK:ta.

    Öljy, maakaasu ja uraani ovat ­yhteiskuntavastuun kannalta ongelmallisia myös niihin liittyvän maantieteen vuoksi. Maa- ja metsätalous koskettavat laajoja alueita ja nivoutuvat niistä eläviin yhteisöihin. Öljyä, maakaasua ja uraania taas tuotetaan pistemäisesti melko pienillä alueilla ja kuljetetaan tiettyjä vakiintuneita reittejä pitkin. Paikallisyhteisöt eivät yleensä tuota niin suurta painetta, että energiantuotannossa pitäisi ottaa huomioon sosiaaliset ongelmat ja ympäristönäkökohdat.

    Energiariippuvaisilla yhteiskunnilla on taipumusta taata energiasektorin turvallisuus jopa väkivalloin. Saudi-Arabian, Venezuelan tai Venäjän kaltaisissa ”öljyvaltioissa” energiasektori on talouden veturi, joka on elimellisesti kytkeytynyt poliittiseen valtaan. Näissä maissa vallanpitäjät rakentavat ”öljykulttuuriin” perustuvaa maailman­kuvaa. Se tekee ympäristövastuun edistämisestä vielä vaikeampaa.

    Venäjällä arktiset alueet esitetään öljyvarastona ja kuljetusreittinä, ­joka vahvistaa suurvaltaa ja mahdollistaa alueellisen laajentumisen. Energiakauppa Euroopan kanssa kuvataan asetelmana, jossa muut maat ovat polvillaan energiasuurvalta Venäjän edessä.

    Kyse on myös sisäpoliittisesta hallintakeinosta. Ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos kielletään, koska pelätään öljyyn ja kaasuun perustuvan vallan rapautumista.

    Venäjä tuottaa 13 prosenttia maailman öljystä, mutta maassa ­tapahtuu puolet maailman öljy­vuodoista: ympäristöön pääsee vuodessa noin viisi miljoonaa tonnia öljyä. Määrä vastaa noin 50:tä prosenttia Suomen vuotuisesta raakaöljyn tuonnista.

    Vuosittain Venäjän öljyntuotannon yhteydessä syntyvästä kaasusta arviolta 30 miljardia kuutiometriä – kymmenen kertaa Suomen kaasunkulutus – poltetaan soihduissa. Uusimpien arvioiden mukaan Venäjän oheiskaasun polton nokipäästöt voivat aiheuttaa jopa neljäsosan arktisen alueen lämpenemisestä.

    Energiasektorin ympäristöongelmien pienentäminen edistää tuotantoalueiden kehitystä ja hyvinvointia. Maailmantalouden siirtyminen hiilettömään aikaan nopeutuu, kun uusiutumattoman energian kokonaiskustannukset sisällytetään öljybarrelin ja kaasukuution hintaan.

    Me eurooppalaiset olemme Venäjän energian suurimpia kuluttajia ja siten osaltamme vastuussa ongelmista. Intressissämme onkin laajentaa energiasektorin vastuuta.

    Historia on osoittanut, etteivät kansainväliset öljy-yhtiöt pysty tällaiseen muutokseen. Sen sijaan EU voisi siihen energiaunionin kautta yhteisesti pyrkien kyetä.

    Energiavirtojen säätely on nyt ­hajautunut kansalliselle tasolle, ja se estää näkemästä metsää puilta. ­Hyvä esimerkki on Nord Stream 2 -maa­kaasuputkihankkeen ympäristövaikutusten arviointiprosessi, jossa kukin Itämeren rantavaltio laatii erillisen, kokonaisvaikutukset sivuuttavan arvion hankkeesta.

    Energiaketjuja pitäisi arvioida ­kokonaisvaltaisesti siten, että ener­giantuotannon vaikutukset yhteiskunnalliseen kehitykseen ja ympäristöön selvitetään ja vastuuta laajennetaan esimerkiksi sertifioinnin avulla. Tämä edistäisi kokonais­turvallisuuttamme.

    Continue Reading
  • Kolme kriittistä kysymystä vedestä ja turvallisuudesta

    30 maalis 2017
    Suvi Sojamo
    714

    Winland-hankkeen tutkijat olivat aktiivisesti mukana Nesslingin säätiön Water at Risk -symposiumissa 21.-22.3.2017. Tutkijatohtori Suvi Sojamo Aalto-yliopistosta reflektoi symposiumin vastauksia kolmeen kriittiseen kysymykseen: Mistä globaalissa vesikriisissä on kyse ja miten se liittyy Suomen kokonaisturvallisuuteen? Mistä vesiturvallisuus koostuu?  Mitä suomalaistoimijat voivat tehdä globaalin vesiturvallisuuden edistämiseksi?

    Mistä globaalissa vesikriisissä on kyse ja miten se liittyy Suomen kokonaisturvallisuuten?

    Vesi on kriittinen resurssi kaikille yhteiskunnan toimijoille. Makeaa vettä riittäisi maapallolla kaikkien perustarpeiden tyydyttämiseen, mutta vesivarat ovat jakautuneet epätasaisesti niin maantieteellisesti kuin taloudellisesti, poliittisesti ja sosiaalisesti. Veden niukkuus vaikuttaa tällä hetkellä jopa 60 prosenttiin maailman väestöstä ja vesipulan ja kilpailun rajallisista resursseista odotetaan voimakkaasti kasvavan. Globaalissa vesikriisissä ei ole kuitenkaan kyse vain veden niukkuudesta, vaan myös veden kestämättömän käytön, epäoikeudenmukaisen hallinnan, veden laatuongelmien ja huonokuntoisen infrastruktuurin kriiseistä. Vesi on ihmisoikeus, mutta sen sanotaan usein virtaavan kohti rahaa ja valtaa.

    Vaikka Suomessa nautimme vesivarojen yltäkylläisyydestä ja vesivarojen hallinnan tila on pääsääntöisesti hyvä, globaali kriisi koskettaa myös meitä. Lähes puolet kulutuksemme vesijalanjäljestä jää ulkomaille, myös vesikriiseistä kärsiville alueille. Erityisesti kuluttamamme ruoka on riippuvainen ulkomaisista vesivaroista. Käynnissä olevat Suomeenkin ylettyvät suurimmat muuttoliikkeet ja pakkosiirtolaisuuden aallot sitten toisen maailmansodan ovat osittain vesikriisien laukaisemia. Ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät ennen kaikkea hydrologisen kierron muutoksina, kuten pahentuvina kuivuuksina ja tulvina. Vedestä on tullut globaali turvallisuuskysymys, sekä henkilökohtaisella että yhteiskuntien tasolla.

    Mistä vesiturvallisuus koostuu?

    YK on määritellyt vesiturvallisuuden väestön kykynä taata riittävä määrä hyväksyttävän laatuista vettä elinkeinoille, kehitykselle sekä ihmisten hyvinvoinnille. Vesiturvallisuuteen kuuluu myös vesien saastumisen ja veteen liittyvien katastrofien ehkäisy sekä ekosysteemien suojelu rauhan ja poliittisen vakauden ilmapiirissä. Vesiturvallisuus on keskeisessä roolissa kaikkien YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa.

    Subjektiivisesti määritelty vesiturvallisuus kaikille kaikkina aikoina ei ole mahdollista. Vesiturvallisuuden saavuttaminen onkin jatkuva neuvotteluprosessi, joka rakentuu oikeudenmukaiselle ja toimivalle hallinnolle. Sen toteuttamisessa on kaikilla yhteiskunnan toimijoilla roolinsa.

    Mitä suomalaistoimijat voivat tehdä globaalin vesiturvallisuuden edistämiseksi?

    Suomella ja suomalaisilla toimijoilla voi olla kokoaan merkittävämpi rooli globaalin vesiturvallisuuden edistämisessä ja kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa.

    Symposiumin keskusteluissa korostui julkisen sektorin ensisijainen vastuu vesivarojen kestävästä ja oikeudenmukaisesta hallinnasta. Symposion osallistujien mukaan Suomella on  annettavaa esimerkiksi vesitehokkuuden, kestävien hallinnon mallien, vesidiplomatian ja rajavesiyhteistyön sekä koulutuksen, tutkimuksen ja innovaatioiden saralla. Niihin tulisi jatkossakin panostaa, niin kansallisesti kuin osana ulkopolitiikkaa. Tähän liittyen symposion osallistujat pitivät huolestuttavana veteen kohdistuvan kehitysrahoituksen voimakasta laskua. Veden tulisi jatkossakin olla kehityspolitiikkamme painopisteitä – ei vähiten siksi, että globaalien vesikriisien vaikutukset ylettyvät myös Suomeen. Suomen on tärkeä toimia osana kansainvälistä yhteisöä osana niin YK:ta kuin EU:ta, jotka tarjoavat pienelle maalle vipuvarren veden kaltaisten suurten globaalien haasteiden ratkaisuun.

    Yritykset voivat vastata vesihaasteeseen puhtailla teknologioilla ja kestävän kehityksen tavoitteet kokonaisvaltaisesti huomioivilla liiketoimintamalleilla. Symposiossa useampikin yritys nosti esiin vesiriskien merkityksen kansainvälisissä hankinta- ja arvoketjuissaan sekä tarpeen ratkaista jaettuja vesihaasteita yhdessä muiden vedenkäyttäjien ja sidosryhmien kanssa. Sijoittajien ja kuluttajien tietoisuuden vedestä kasvaessa vaatimukset yritysten vesivastuullisuudesta tulevat kasvamaan.

    Näiden toimijoiden lisäksi sekä tutkimuslaitoksilla että kansalaisjärjestöillä on merkittävä rooli tiedon ja erilaisten näkemysten tarjoamisessa niin julkiselle kuin yksityiselle sektorille sekä asiantuntijoina ja kumppaneina kestäviä toimintapoja kehitettäessä. Kansalaisjärjestöt toimivat sekä Suomessa että kansainvälisesti myös keskustelun herättäjinä sekä kuluttajien ja kansalaisten äänitorvena.

    Mitä yksittäinen kuluttaja voi tehdä? Kuluttajana voit kiinnittää huomiota erityisesti kauppakassisi sisältöön. Suosimalla kasvispainotteista ja kotimaista kausiruokaa, kuluttamalla kohtuudella, vähentämällä hävikkiä ja kannustamalla yrityksiä vesivastuullisuuteen kuluttaja pystyy vaikuttamaan niin globaaliin vesiturvallisuuteen kuin siihen läheisesti kytkeytyvien ruokaturvan ja energiaturvallisuudenkin parantamiseen.

    Continue Reading
  • Vesipäivä on myös ruokapäivä ja energiapäivä

    22 maalis 2017
    Marko Keskinen
    500

    Tänään on mailman vesipäivä. Sen kunniaksi Winland-konsortion tutkijat Marko Keskinen ja Suvi Sojamo pohtivat veden kytköksiä ruokaan ja veteen. Kirjoitus perustuu Vesitalous-lehden artikkeliimme ”Riskit hallintaan vesi-ruoka-energia -nexuksen avulla?”, joka on luettavissa Julkaisut-sivultamme.

    Vedestä on moneksi. Usein vedestä keskustellessa ajatukset keskittyvät hanaveteen, sateeseen tai vaikkapa omaan lähivesistöön. Vedellä on kuitenkin keskeinen merkitys sekä ruokaturvan että energiaturvallisuuden kannalta. Laskutavasta riippuen 70-90% prosenttia planeettamme kaikesta vedenkulutuksesta käytetään ruoantuotantoon. Uusiutuvan energian tuotannosta huomattava osa eli etenkin vesivoima ja bioenergian tuotanto ovat suoraan riippuvaisia vedestä (Varis 2007). Sekä ruoan- että energiantuotanto aiheuttaakin suuria, pääosin negatiivisia vaikutuksia veteen. Vettä ei yhä useammilla alueilla enää riitä kaikkiin käyttötarpeisiin ja veden niukkuus lisääntyy (Kummu & co 2016).

    Vesi siis paitsi mahdollistaa niin myös yhä useammin rajoittaa sekä ruoan- että energiantuotantoa. Samaan aikaan ruoan- ja energiantuotanto ovat yhä enemmän sidoksissa toisiinsa ja riippuvaisia samoista, rajallisista resursseista. Ei siis ihme, että veden, energian ja ruoan välisiä kytköksiä tarkasteleva ns. nexus- eli kytkös-lähestymistapa on noussut vesialan kuumimmaksi uudeksi käsitteeksi. Nexus-lähestymistapaa nousi globaaliin keskusteluun Maailman talousfoorumi WEF:n vuonna 2011 julkaiseman Globaalit riskit –raportin myötä. Raportti arvioi veteen, ruokaan ja energiaan liittyvät kytkökset yhdeksi merkittävimmistä globaaleista riskeistä sekä talouskasvulle että yhteiskunnalliselle vakaudelle.

    Mitä nexus-käsite ja sen ympärillä käyty keskustelu voi tarjota Suomen vesialalle sekä laajemmin kokonaisturvallisuuden kentälle? Ainakin seuraavat kolme asiaa.

    Ensinnäkin nexus-käsite korostaa eri alojen välisiä kytköksiä. Veden ja luonnonvarojen hallinnassa sekä niihin liittyvien riskien hallinnassa painopisteen tulisi siis olla myös eri sektoreiden välisten vaikutussuhteiden ja takaisinkytkentöjen tarkastelussa. Tämä pätee myös laajemmin esimerkiksi kokonaisturvallisuuden kenttään: siinäkin toiminta laajenee lähes poikkeuksetta usean eri teeman ja sektorin yhteisvaikutusten pohtimiseksi.

    Toiseksi tärkeää on laaja paikka- ja aikaperspektiivi. Suomi on osa globaalia verkostoa, jossa esimerkiksi ilmastoon, ruokaan ja energiaan liittyvät muutokset säteilevät yhä voimakkaammin ja nopeammin paikasta toiseen. Täten niin vesi-, ruoka- ja energiaturvallisuutta sekä koko kokonaisturvallisuuden kenttää täytyy tarkastella sekä paikallisesta, alueellisesta että globaalista näkökulmasta. Tärkeää on myös erilaiset aikaperspektiivit: mitä pidemmälle tulevaisuuteen katsomme, sitä keskeisimmiksi nousevat ympäristöön ja luonnonvaroihin liittyvät riskit ja niiden kerrannaisvaikutukset.

    Kolmanneksi nexus painottaa laaja-alaista ymmärrystä riskeistä ja niiden vaikutuksista. Esimerkiksi Maailman talousfoorumi muutti vuonna 2015 vesiriskien luokittelua: kun vesikriisejä oli siihen saakka pidetty ympäristöriskeinä, päätyi talousfoorumi määrittelemään vesikriisit ensisijaisesti yhteiskunnalliseksi riskiksi. Perusteluna tähän oli se, että veteen liittyvillä muutoksilla on erittäin merkittäviä taloudellisia ja yhteiskunnallisia vaikutuksia. Vesi on siis paljon muutakin kuin fyysinen luonnonvara: se on kehityksen mahdollistaja.

    Näitä teemoja pohdimme myös Winland-hankkeessamme, sekä vesiturvallisuuden, ruokaturvan ja energiaturvallisuuden näkökulmasta. Lisätietoa niistä kaikista löydät täältä.

    Continue Reading
  • Onko tulevaisuuden Suomi Failand vai Winland?

    8 helmi 2017
    Marko Keskinen
    589

    Winland-konsortion johtajat Marko Keskinen ja Olli Varis pohtivat STN:n sivuille kirjoittamassaan blogissa sitä miten Winland tarkastelee kokonaisturvallisuutta –  blogiteksti luettavissa myös alla.

    Vihreät miehet, ydinohjukset ja kyberhyökkäys. Tasasähköyhteys, ruoan alkutuotanto ja huoltovarmuuden tilannekuva. Kummat edellä mainituista liittyvät Suomen kokonaisturvallisuuteen?  Kysymys on kompa, sillä molempiin lauseisiin tiivistyy tärkeitä elementtejä kokonaisturvallisuudestamme ja sen mahdollisista uhkista. 

    Mikä kokonaisturvallisuus? Mikä Winland?

    Kokonaisturvallisuudella tarkoitetaan laajaa, eri turvallisuuden muotoja ja valtionhallinnon sektoreita yhdistävää turvallisuuskäsitettä. Valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaisesti kokonaisturvallisuus on tavoitetila, jossa valtioomme kohdistuvat uhat ovat hallittavissa.

    Winland-tutkimushankkeessa (From Failand to Winland) tarkastelemme kokonaisturvallisuutta etenkin ruokaturvan ja energiaturvallisuuden sekä veden ja ilmaston näkökulmasta. Paino on alueellisten ja globaalien muutosten vaikutuksilla sekä yhteiskunnan resilienssillä eli kyvyllä selvitä muutoksista. Teemme näkyväksi ja tarkastelemme kriittisesti arjen turvallisuutta. Pureudumme yhteiskuntamme peruspilareihin, jotka mahdollistavat elintärkeät toiminnot – ja joiden ongelmat johtaisivat koko Suomen lamaantumiseen. Tarkastelemme muun muassa sähköjärjestelmän toimivuutta, Venäjän roolia Suomen energiaturvallisuudelle, ruokaturvan perusteita ja kuivuuden vaikutuksia sekä näiden välisiä kytköksiä.

    Ei siis helppo homma! Onneksi sekä kokonaisturvallisuutta että siihen läheisesti kytkeytyvää huoltovarmuutta on jo pohdittu eri näkökulmista. Keskustelua ohjaavat esimerkiksi Yhteiskunnan turvallisuusstrategia, valmisteilla oleva sisäisen turvallisuuden strategia sekä huoltovarmuustavoitteet. Kokonaisturvallisuutta pohtivia toimijoita on useita ja aiheesta on julkaistu runsaasti kiinnostavia tutkimuksia.

    Tuotamme uutta tietoa yhteiskehittämisen avulla

    Mitä uutta Winland tuo kokonaisturvallisuuden kenttään? Hanke tarkastelee kokonaisturvallisuutta uudenlaisen toimintatavan kautta. Meille kokonaisturvallisuus näyttäytyy valikoitujen teemojen ja poikkileikkaavien prosessien yhdistelmänä.

    Hankkeemme rakentuu korkeatasoisen tutkimuksen, tieteidenvälisen yhteistyön ja sidosryhmien kanssa tehtävän yhteiskehittämisen varaan. Tuomme nämä elementit yhteen skenaariotyöskentelyllä, jossa tunnistamme polkuja tulevaisuuden Failandeihin ja Winlandeihin. Mietimme siis erilaisia mahdollisia muutoksia sekä tapoja näihin muutoksiin vastaamiseksi.

    Hypoteesimme on, että Failand eli tulevaisuuden romahtanut Suomi toteutuu pidemmän aikavälin muutospaineiden, yllättävien shokkien sekä vääränlaisten politiikkatoimenpiteiden yhdistelmänä. Siksi tärkeää on tarkastella myös kokonaisturvallisuuden toimijakenttää ja sen mahdollisia kipupisteitä, ei pelkästään erilaisia muutosajureita.

    Viime syksynä järjestämämme temaattiset skenaariotyöpajat osoittivat, että hypoteesimme on kuviteltavissa. Sidosryhmämme rakensivat hyvin realistisia tulevaisuuden Failand-tarinoita muutosajureista, shokeista ja politiikkatoimenpiteistä.

    Kokonaisturvallisuuden teemat ja prosessit ovat keskiössä 

    Vaikka fokuksemme on energia-, ruoka- ja vesiturvallisuudessa ja näiden kytköksissä toisiinsa, yhtä tärkeä elementti on kokonaisturvallisuuden poikkileikkaavat prosessit.

    Olemme tunnistaneet niitä alla olevan kuvan mukaisesti kolme: päätöksenteko; oikeus ja politiikka sekä resilienssi ja oppiminen.  Kaikilla on keskeinen rooli päätösten ja toimenpiteiden toteuttamisessa. Lainsäädäntö tarjoaa kehyksen, jonka puitteissa kokonaisturvallisuuden päätöksiä tehdään. Yhteiskunnallinen resilienssi taas on koko hankkeen ytimessä: sen edistäminen on hankkeen perimmäinen tavoite.

    Innostuitko? Tule siis mukaan matkalle Winlandiin!

    Winland - tutkimuksen elementit

    Continue Reading
  • Arjen energiaturvallisuutta liikenteessä

    17 tammi 2017
    Sakari Hoysniemi
    772

    Hankkisitko autosi energiaksi biokaasua suomalaisista kotitalousjätteistä, bensiiniä venäläisten alkuperäiskansojen mailta pumpatusta öljystä vai sähköä norjalaisesta tuulivoimalasta? Liikkumiseen liittyvät valinnat eivät ole vain kulutusta vaan ne vaikuttavat myös Suomen energiaturvallisuuteen ja laajemmin ilmastonmuutoksen hillintään. Tohtorikoulutettava Sakari Höysniemi Helsingin yliopistosta avaa tätä problematiikkaa.

    Valtapolitiikasta liikenteeseen

    Energiaturvallisuus kytketään perinteisesti suurvaltojen välisiin kamppailuihin fossiilisen energian saatavuudesta ja siihen liittyvistä riippuvuussuhteista tai riittävän huoltovarmuuden ylläpitämiseen liittyvään politiikkaan. Kasvavat ilmastonmuutoksen vaikutukset pakottavat ottamaan huomioon myös energian kestävyyden ja vähentämään fossiilisia päästöjä dramaattisesti kaikilla osa-alueilla. Liikenne on yksi osa-alueista, joka on jäänyt osittain vähemmälle huomiolle, koska sitä ei esimerkiksi hallinnoida kansainvälisen päästökaupan kautta. Nykyään vallitsevat trendit kuten kävely, pyöräily, sekä sähköautojen ja etätyön lisääntyminen ovat esimerkkejä suunnasta kohti kestävämpää tulevaisuutta. Tämän myös tuore Suomen energia- ja ilmastostrategia pyrkii ottamaan selkeämmin huomioon.

    Suurin osa työmatkoista tehdään edelleen omalla autolla

    Keskeisin haaste meille suomalaisille on se, että Suomessa tehdään päivittäin yli kaksi miljoonaa edestakaista työmatkaa, joista 75 prosenttia kuljetaan henkilöautolla. Käyttövoima saadaan pääosin Venäjältä tuodusta fossiilisesta energiasta, jota saadaan arktiselta alueelta, ja joka vaikuttaa alkuperäiskansojen elinolosuhteisiin sosiaalisesti ja ekologisesti. Vaihtoehtoisilla polttoaineilla on kuitenkin mahdollisuuksia. Teollisuuden tai kotitalouksien ylijäämistä tai jätteistä tuotetulla biokaasulla on potentiaalia liikenteen polttoaineena. Vastaavasti sähköautoja on Suomessa vain muutamia tuhansia. Tosin tulevaisuudessa sähköautojen osuutta pyritään kasvattamaan kansallisten tukien avulla. Se ei riitä liikenteen fossiiliriippuvuuden vähentämiseksi. Tästä syystä on edistettävä samanaikaisesti muiden liikkumistapojen suosiota – joukkoliikenne mukaan lukien.

    Kävely, pyöräily ja etätyö vähentävät energiariippuvuutta

    Suomalaisissa kunnissa kävely- ja pyöräilymatkojen osuus kaikista matkoista vaihtelee 15–40 prosentin välillä, mutta Liikenneviraston Kävelyn ja pyöräilyn valtakunnallinen toimenpidesuunnitelma 2020 pyrkii kasvattamaan osuuden alarajan 20 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Tavoitteeseen halutaan päästä vaikuttamalla asenteisiin, nostamalla väyläverkkojen laatutasoa sekä vahvistamalla kävelyä ja pyöräilyä suosivaa yhdyskuntarakennetta ja palveluverkkoa.Vastaavasti joukkoliikenteen osuus on noin 17 prosenttia liikenteestä Ympäristöministeriön mukaan ja myös sen suhteen olisi mahdollista tehdä parannuksia. Etätyötä tekee tällä hetkellä 28 prosenttia palkansaajista, mikä on jo hyvin merkittävä saavutus. Tätäkin tosin voitaisiin edistää vieläkin enemmän, jos etäpalavereita pidettäisiin useammin.

    Jos siis haluat omilla tottumuksillasi parantaa energiaturvallisuuden kestävyyttä ja vähentää Suomen riippuvuutta öljystä, sinun kannattaa pyöräillä, tehdä etätyötä ja siirtyä sähköautoon – tai luopua autosta kokonaan. Yksityisautoilun vähentäminen onkin eräs strategisista tekijöistä, joilla voidaan vahvistaa Suomen energiaturvallisuutta, kun siirrymme pois fossiiliriippuvuutta ylläpitävistä liikennemuodoista. Luonnollisesti henkilökohtaisesta autosta luopuminen ei ole aina mahdollista, eikä sen pidäkään olla ainoa keino vaan tapoja on monia.

    Continue Reading
  • Vihreät miehet ja jokapäiväinen ruokamme

    15 joulu 2016
    Juha Mäkinen
    927

    Maanpuolustuskorkeakoulun professori Juha Mäkinen peräänkuuluttaa uudenvuodenlupauksia kansalaisten kotivarasta ja turvallisuusviranomaisten yhteistyöstä häiriö- ja kriisitilanteissa. 

    Tutkimusten mukaan suomalaiset eivät ole kovin hyvin varautuneet esimerkiksi ongelmiin juoksevan veden, sähkön tai elintarvikkeiden saatavuudessa (ks. esim. Kekki & Mankkinen 2016). Olettaahan suomalainen saavansa veden hanasta, sähkön töpselistä ja ruokansa lähikaupasta, mutta mitä jos ei häiriö- tai kriisitilanteissa saakaan?

    Kekin ja Mankkisen (2016, 29) tutkimuksessa (N=3000) yli puolet vastaajista (60 prosenttia) totesi selviävänsä ilman juoksevaa vettä enintään kaksi vuorokautta. Noin puolet vastaajista vakuutti tulevansa toimeen ilman sähköä kolmesta neljään vuorokauteen, mutta tässä asiassa lienee huomattavia vuodenaikakohtaisia vaihteluita? Noin 40 prosenttia vastaajista väitti pärjäävänsä ilman ruokakaupassa käyntiä kolmesta neljään päivään. Näyttäisi siis siltä, että arkinen kotivara on ainakin käytännössä tuttu suurelle osalle tähän tutkimukseen vastanneista kansalaisista. Entä sinulle?

    Mitä kotivara sinulle merkitsee? Sitäkö, että kotisi hälytysjärjestelmät ovat kunnossa, vaiko sitäkin, että sinulla on vettä, ruokaa, paristoja ja esimerkiksi vilttejä myös pahan päivän varalle? Tiedätkö muuten paljonko kotonasi tulisi olla juomavettä ja muita juomia henkeä kohden kahdeksi vuorokaudeksi tai entäpä viikoksi? Suosittelen, että esimerkiksi seuraavalla joululomalla perehdyt joko Pelastusalan, Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön (SPEK) tai vaikkapa Marttojen kotivaraohjeistuksiin, jonka jälkeen onkin nykyistä kotivaraisempien uudenvuodentekojen vuoro.

    Kekin ja Mankkisen (2016) tutkimuksen mukaan yhteensä vain 14 prosenttia vastanneista piti ongelmia energian saannissa erittäin tai melko todennäköisinä. Toisaalta tämän syksyisen Rauli-myrskyn jäljiltä noin 200 000 kansalaista jäi sähköttä. 2010-luvun suomalaisissa myrskyissä pisimmät sähkökatkot ovat kestäneet kuusi viikkoa (Turvallisuuskomitea 2015, 7) eli ajan, jolloin keskivertokansalaisen kotivarat hupenevat olemattomiin. Tilanne lähenee talvimyrskyissä sananmukaisesti kirjailija Petri Pykälän (Ilkka Remeksen) kuvausta Jäätyvä helvetti. Mainittakoon, että asiantuntijaraati valitsi tämän kirjan vuoden 2016 kyberteoksi.

    Myös turvallisuusviranomaisten parissa kriittiset infrastruktuurit vesi-, energia- ja ruokajärjestelminä on perinteisesti paikannettu mitä tärkeimmiksi turvattaviksi ja suojattaviksi kohteiksi. Kohteiksi, joiden toiminnan esimerkiksi terroristit, kriminalisoituneet kansalaisemme tai vierasmaalaiset ”vihreät miehet” voivat yrittää osin tuhota ja epäkuntoon saattaa tai saastuttaa. Täten sekä kriittinen infrastruktuuri että sitä mahdollisesti sabotoivat tahot ovat turvallisuusviranomaisten kesken jaettuja kohteita eivätkä suinkaan jakautuneita siilomaisen hallintomme aloille.

    Kun turvataan kriittistä infrastruktuuria on käsillä mitä vaativin moniviranomaistilanne. Siis sellainen, jossa sekä sisäisen että ulkoisen turvallisuuden toimijoiden tulee tiedostaa jakamansa kohteet ja menettelytavat sekä toimintansa kokonaisuus. Tässä kriisioppimistilanteessa ei olisi aikaa eikä mahdollisuuksia enää yhdenmukaistaa käsitteitä, malleja ja menettelytapoja vaan menestyvä moniviranomaistoiminta vaatisi yhteiskehittelevää opiskelua useiden ammattikuntien osalta. Olisiko siis tältäkin osin turvallisuusviranomaisten uudenvuodentekojen aika?

     

     

    Continue Reading
  • Kestävyysongelmien ratkaiseminen vaatii tutkimuksen ja yhteiskunnan tiimityötä

    8 joulu 2016
    Iina Koskinen
    720

    kuva: Legosz / Flickr

    Luonnon ja yhteiskunnan kestävyyttä koettelevia kiperiä ongelmia ei voida ratkaista pelkän tutkimustiedon perusteella. Mukaan tarvitaan käytännön näkökulma yhteiskunnasta. Tutkijoiden ja yhteiskunnan toimijoiden vuoropuhelu rikastuttaa sekä tutkimusta että yhteiskuntaa, kirjoittaa vuorovaikutusasiantuntija Iina Koskinen Demos Helsingistä.

    Tiedevalistuksen aika on ohi

    Rajat yliopiston ja tutkimuslaitosten sekä muun yhteiskunnan välillä liudentuvat. Tieteelliseltä tiedolta vaaditaan paitsi luotettavuutta, myös yhteiskunnallisesta merkittävyyttä. Tiedevalistuksen aika on ohi. Yhteiskunta ei ota passiivisesti vastaan tietoa tiedeyhteisöltä. Kansalaiset, päätöksentekijät ja muut toimijat haluavat muodostaa mielipiteen tieteen tuloksista. Jotta tieteen ja yhteiskunnan käsitykset merkittävistä kestävyysongelmista eivät erkaannu toisistaan, tutkijoiden on keskusteltava yhteiskunnan toimijoiden kanssa.

    Strategisen tutkimuksen rahoitusmalli kannustaa tutkijoiden ja yhteiskunnan vuoropuheluun. Sen tarkoituksena on ratkoa suomalaisen yhteiskunnan kestävyyttä uhkaavia ongelmia tiiviissä yhteistyössä yhteiskunnan kanssa. Yhteiskunta on mukana rahoitusmuodossa kahdella tavalla. Strategisen tutkimuksen neuvosto ehdottaa teemoja valtioneuvostolle, joka määrittää tutkimuksen tarpeen. Tutkimustietoa tuotetaan yhteistyössä tutkijoiden ja tiedon hyödyntäjien kuten virkakunnan, päätöksentekijöiden tai järjestöjen kesken.

    Tieteellinen tutkimus ei ole vapaata intresseistä

    Strategista rahoitusta on arvosteltu siitä, että se rajoittaa tutkimuksen teon vapautta. Tutkimuksen aihealueiden määrittely ennalta rajaa sitä, millaisia tutkimuskysymyksiä voidaan esittää. Tutkimustiedon hyödyntäjien intressien huomiointi on lyhytjänteistä, eikä se palvele yhteiskuntaa pitkällä tähtäimellä.

    Tieteellinen tutkimus ei ole vapaata intresseistä. Kuten filosofi Jürgen Habermas osoitti, tieteellistä tutkimusta itseään ohjaavat intressit, jotka vaikuttavat siihen, millaista tietoa tuotetaan. Luonnontieteellisen tutkimustiedon avulla muokataan luontoa, humanististen tieteiden avulla lisätään ymmärrystä ihmisten tai yhteisöjen välillä, ja yhteiskuntatieteiden avulla ymmärretään yhteiskunnan valtasuhteita.

    Strategisessa tutkimuksessa tuotetaan tietoa monimutkaisista kestävyysongelmista ja toimintasuosituksia niiden ratkaisemiseksi. Winlandin tapauksessa strateginen tutkimus tuottaa tietoa ruoan, veden ja energian kytköksistä kokonaisturvallisuuteen. Tällaista tietoa tai niihin pohjautuvia toimintasuosituksia ei voida muodostaa puhtaasti tiedeyhteisön keskuudessa.  Tiedon muodostukseen tarvitaan mukaan yhteiskunnan toimijat, jotka tarjoavat tutkimusprosessiin täydentävää tietoa. Lisäksi he auttavat ymmärtämään tosielämän käytäntöjä, rajoitteita sekä päätöksentekoa ohjaavia arvoja ja normeja.  

    Tutkijat tarjoavat vaihtoehtoisia näkökulmia ja pitkän aikavälin ymmärrystä

    Strategisessa tutkimuksessa ei ole kyse yksinomaan tutkimuksen hyödyntäjien tarpeisiin vastaamisesta. Tutkijat tarjoavat vaihtoehtoisia näkökulmia, lisäävät ymmärrystä ilmiöiden taustoista, kytköksistä ja pidemmistä ajanjaksoista ja varmistavat, että yhteiskunnan merkittäviksi haasteiksi mieltävät ongelmat ovat myös tieteen näkökulmasta relevantteja. Hyvä esimerkki tutkijoiden pitkäjänteisestä näkökulmasta on Ilmastopaneelin selvitys metsien hyödyntämisen ilmastovaikutuksista. Selvitys ottaa kantaa hallituksen suunnitelmiin lisätä puun käyttöä ja esittää, että keskipitkällä aikavälillä (50–100 vuotta) saavutetaan suurempia ilmastohyötyjä, jos puun käyttö pidetään nykyisellään.

    Strategisen tutkimuksen rahoitusmuoto antaa hyvät puitteet tutkijoiden ja yhteiskunnan väliseen dialogiin. Jos tutkijat eivät käytä mahdollisuutta vuoropuheluun yhteiskunnan kanssa, vaarana ei ole ainoastaan rajattujen kysymysten esittäminen vaan myös se, että merkittävät kysymykset jäävät kysymättä. Samalla nämä kysymykset jäävät myös tutkimuksen ja yhteiskunnallisten toimenpiteiden ulkopuolelle.

    Continue Reading
  • Miten Suomesta tulee Winland?

    2 marras 2016
    winlandadmin
    629

    Miten energiaan ja ruokaan liittyvät muutospaineet ja poliittiset päätökset ohjaavat Suomen kokonaisturvallisuutta tulevaisuudessa? Miten edistämme yhteiskuntamme resilienssiä, eli kykyä selvitä muutoksista? Entä miten Suomesta tulee Winland?

    Nämä kysymykset ovat Winland-tutkimushankkeen ytimessä. Lähestymme niitä eri näkökulmista, aina globaalilta paikalliselle tasolle saakka. Hankkeessa kartoitamme Suomen energia- ja ruokaturvaan kohdistuvia, erilaisia muutospaineita. Nämä saattavat liittyä esimerkiksi veden käyttöön, ilmastonmuutokseen, geopolitiikkaan tai demografiaan. Näihin ilmiöihin liittyvät suunnitelmat ja päätökset ovat myös tärkeitä, sillä nehän lopulta ohjaavat Suomen kokonaisturvallisuuden suuntaa.

    Tieteidenvälisyys ja sidosryhmätyö

    Winland-hankkeen ytimessä on ajatus tieteidenvälisyydestä ja sidosryhmätyöstä – sanalla sanoen yhteistyöstä. Kokonaisturvallisuuden temaattisten painotusten (energia, ruoka, vesi ja ilmasto) rinnalla keskitymme turvallisuuden poikkileikkaaviin prosesseihin, kuten päätöksentekoon, lakiin sekä resilienssin. Hankkeen eri aiheita ja toimijoita puolestaan tuodaan yhteen kahdella menetelmällä: tulevaisuusskenaarioilla ja yhteiskehittämisellä

    Nämä yhteentyiovat menetelmät täydentävät tutkimustamme ja ohjaavat sitä keskittymään Suomen kokonaisturvallisuudelle kriittisiin kysymyksiin. Samalla ne myös tuovat tutkijat yhteen sidosryhmien kanssa ja auttavat tuottamaan suosituksia siitä, miten muutospaineisiin ja uhkiin voidaan varautua ja miten Suomen resilienssiä voidaan parantaa.   

    From Failand to Winland

    Energia- ja ruokaturva on tunnistettu yhteiskunnan tukipilariksi, jonka romahtaminen johtaisi Suomen huoltovarmuuden ja laajemman kokonaisturvallisuuden heikkenemiseen. Tällä hetkellä energia-, ruoka- ja vesiturvallisuuden tasoa pidetään Suomessa yleisesti ottaen hyvinä. Suomen on myös arvioitu olevan maailman turvallisin maa elää.

    Samaan aikaan Suomen kokonaisturvallisuuden eri osa-alueet kytkeytyvät yhä moninaisimmilla tavoilla yhteen. Suomi on osa verkottunutta maailmaa ja siten altis globaaleille muutospaineille. Suomen energia- ja ruokaturva ovat merkittävällä tavalla riippuvaisia ulkomaisesta tuotannosta. Itäisen naapurimme Venäjän rooli on etenkin energiaturvallisuudessa suuri. Suomen kokonaisturvallisuuden toimijakenttä on myös moninainen ja siihen kohdistuu erilaisia odotuksia ja poliittisia paineita.

    Hankkeemme keskeinen ajatus on, että Suomen kokonaisturvallisuus voi merkittävästi heiketä turvallisuusyhtälön seurauksena. Turvallisuusyhtälö tuo yhteen kolme kriittistä ja yhteen kytkeytyvää muuttujaa kokonaisturvallisuuteen ja etenkin energia- ja ruokaturvaamme liittyen:

    • energia- ja ruokajärjestelmiin kohdistuvat pitkäaikaiset muutospaineet,
    • energia- ja ruokajärjestelmiin vaikuttavat nopeasti kehittyvät shokit, sekä
    • näihin molempiin liittyvät vääränlaiset tai puutteelliset toimenpiteet ja päätökset.

    Muutospaineet ja shokit rakentuvat niin sosiaalisista, teknologisista, ympäristöllisistä, taloudellisista, poliittisista kuin arvojen muutokseen liittyvistä ajureista (ns. STEEPV-jaottelu), jotka ilmenevat eri tasoilla paikallisesta globaaliin. Politiikkatoimet ja päätökset ovat puutteellisia, jos ne eivät edistä muutospaineisiin sopeutumista ja shokkeihin varautumista.

    Pahimmillaan vääränlaiset päätökset voimistavat muutospaineiden ja shokkien vaikutuksia. Kokonais-turvallisuuteen liittyen merkittävää on myös energia- ja ruokaturvan ristiinkytkennät: esimerkiksi alkujaan vain energiaan liittyvä yhtäkkinen shokki saattaa lamaannuttaa myös ruokaturvan.  

    Winland-tutkimushanke hakee ratkaisua ongelmaan, miten estämme sen, että Suomesta tulee ‘Failand’ ja kuljemme sen sijaan kohti ‘Winlandia’?

    Keitä olemme?

    Winland-hankkeen muodostaa uniikki kahdeksan tutkimusryhmän konsortio, joka on koottu erityisesti tätä hanketta varten. Vaikka kullakin teemalla ja prosessilla on ensisijainen vastuuorganisaationsa, kuhunkin teemaan liittyvä tutkimus toteutetaan yhteistyössä muiden osahankkeiden kanssa.

    Winland-tutkimushanke kuuluu Suomen Akatemian Strategisen tutkimuksen neuvoston (STN) Turvallisuus verkottuneessa maailmassa –tutkimusohjelmaan. Hankkeen konsortiossa on mukana energia- ja ruokaturvan, vesivarojen ja ilmastonmuutoksen, lainsäädännön, päätöksentekoprosessien ja resilienssin asiantuntijoita sekä skenaariomenetelmien ja yhteiskehittämisen osaajia Aalto-yliopistosta, Demos Helsingistä, Helsingin yliopistosta, Itä-Suomen yliopistosta, Maanpuolustuskorkeakoulusta, Suomen ympäristökeskuksesta sekä Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskuksesta.

    Continue Reading
  • Millainen olisi kokonaisturvallisuuden escape room?

    24 loka 2016
    Iina Koskinen
    839

    Energia, ruoka ja vesi ovat kokonaisturvallisuutemme peruspilareita. Winland-tutkimushanke kutsui energia-, ruoka- ja vesiturvallisuuden asiantuntijat työpajaan selvittämään, mitkä ovat kokonaisturvallisuuden keskeiset uhat ja millaista yhteistyötä niiden ratkaisemiseksi olisi tehtävä.

    Arjessa energia, ruoka ja vesi ovat itsestäänselvyyksiä

    Suomessa kaupoissa riittää ruokaa, vettä saa hanasta ja sähköt päälle katkaisijasta. Kun arki sujuu, ruoan, veden ja energian saantia ei tule murehtineeksi. Ilmastonmuutoksen ja keskinäisriippuvuuden muokkaamassa maailmassa energiaan, ruokaan ja veteen kohdistuu entistä enemmän muutostekijöitä. Nämä riskit ja muutospaineet puolestaan vaikuttavat merkittävästi Suomen kokonaisturvallisuuteen,  muistuttivat strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittaman From Failand to Winland -tutkimushankkeen tutkijat  hankkeen ensimmäisessä työpajassa 13.10.2016 Balderin talolla Helsingissä.

    Elintarvikehuoltomme on vahvasti riippuvainen eurooppalaisesta tuonnista ja energiahuoltomme venäläisestä energiasta. Energia, ruoka ja vesi kytkeytyvät vahvasti yhteen. Maataloutemme nojaa veden ja sähkön saantiin, ja ilman polttoaineita ruokatavarat eivät liikkuisi Suomen sisällä.

    Winland diagnosoi ja määrää reseptin

    – Tiedämme jo paljon energia- ja ruokaturvasta ja mm. ilmastonmuutoksen vaikutuksesta vesivaroihin, mutta kokonaisarviota niiden välisistä riippuvuuksista ei ole vielä Suomessa laadittu. Näiden riippuvuussuhteiden selvittäminen on monitieteisen konsortiomme tärkeä tutkimustavoite, esitti konsortion co-lead Marko Keskinen.

    – Winland-hanke tähtää myös käytännön yhteistyöhön, Keskinen jatkoi. Tuomme yhteen eri alan asiantuntijoita sekä hallinnonaloja ja luomme yhdessä tutkimukseen perustavia toimintasuosituksia kokonaisturvallisuuden ongelmien ratkaisemiseksi.

    – Winland-hankkeemme on kuin lääkäri, joka määrää toimenpiteet kokonaisturvallisuuden ylläpitämiseksi eli miten meistä ei tule Failand vaan Winland, jatkoi konsortion johtaja Olli Varis.

    Kokonaisturvallisuus luodaan yhdessä

    Balderin talolla Winland-tutkimushanke otti ensimmäisen askeleensa kohti uudenlaista tieteenalojen ja yhteiskunnan eri sektoreiden rajat ylittävää yhteistyötä. Paikalla oli liki 100 energia-, ruoka- ja vesiturvallisuuden ammattilaista selvittämässä, mitkä ovat kokonaisturvallisuuden näkökulmasta keskeiset uhat ja millaista yhteistyötä tehdään ongelmien ratkomiseksi tulevaisuudessa.

    – Sidosryhmien edustajat tarjosivat meille korvaamattoman tärkeitä näkökulmia energiaan, ruokaan ja veteen  liittyviin turvallisuuskysymyksiin ja auttoivat meitä suuntaamaan tutkimustamme yhteiskunnallisesti tärkeisiin ongelmiin, kertoo hankkeen koordinaattori Suvi Sojamo.

    Osallistujat toivoivat, että Winland-hankkeen avulla päästäisiin irti ajattelutapojen-, tutkimusperinteiden ja toimialojen siiloista. Paitsi korkeatasoista tutkimusta, Winlandilta odotetaan myös kokonaisturvallisuuden tutkijoiden ja kentällä toimivien ihmisten yhteentuomista.

    – Turvallisuusalan kentän toimijoiden kartoittaminen ja yhteentuominen on Winlandille tärkeä vaikuttavuustavoite, toteaa Suvi Sojamo.

    Tiedettä tarvitaan tukemaan kokonaisturvallisuutta

    Kokonaisturvallisuutta laajasti katsovaa tutkimushanketta ovat odottaneet myös alan toimijat.

    – Tiedettä tarvitaan nyt tukemaan kokonaisturvallisuutta, painotti Turvallisuuskomitean pääsihteeri Vesa Valtonen. Winlandin olisi tärkeää luoda malli, joka kuvaisi selkeästi kokonaisturvallisuuden keskinäiset riippuvaisuudet ja jota voidaan hyödyntää kokonaisturvallisuuden parantamisessa.

    Osallistuvat toivat myös esiin, että tiedettä tarvitaan muodossa, jossa sitä on helppo ymmärtää ja hyödyntää. Selkeästi jäsenneltyjen raporttien lisäksi Winlandia pyydettiin suunnittelemaan esimerkiksi escape room -pakopeli, joka perustuisi Winlandin suosittamiin toimintamalleihin ja tutkimustietoon. Tähän ideaan on tartuttava!

    Continue Reading
  • Vuorovaikutus on vertaisoppimista

    14 syys 2016
    Iina Koskinen
    910

    Winland-hankkeessa tutkimustietoa jalostetaan yhdessä ruokahuollon ja energiaturvallisuusalan ammattilaisten kanssa, jotta se olisi heille mahdollisimman hyödyllistä.

    Miten vuorovaikutus ymmärretään From Failand to Winland -hankkeessa, Demos Helsingin tutkimusjohtaja Aleksi Neuvonen?

    Vuorovaikutus on hankkeessa aidosti kaksisuuntaista. Mukana on Suomen johtavia akateemisia tutkijoita, joiden tutkimustulokset ovat kiinnostavia. Tuloksista tulee vielä relevantimpeja, kun niitä työstetään eteenpäin tutkijoiden lisäksi yhteiskunnan eri toimijoiden, kuten virkakunnan ja yritysmaailman edustajien, kanssa.

    Tiedon hyödyntämistä edistää se, että sidosryhmät pääsevät vaikuttamaan tutkimuskysymysten ja työssä syntyvien lopputuotteiden määrittelyyn alusta asti. Demos Helsingin työn tavoitteena on konkretisoida tutkimuksen vaikutusta ruoka- ja energiaturvan parissa työskenteleville. Järjestämme heti alussa sidosryhmille START-työpajan, jossa tarkennamme yhdessä tutkimuskysymyksiä ja meneillään olevia strategiaprosesseja, joihin hanke voi tuoda lisätietoa. Työpajojen lisäksi hankkeessa on varattu aikaa vertaisoppimistilanteille, joissa tutkimustuloksia jäsennetään ja yhteismitallistetaan käytännön toiminnan ja tarpeiden näkökulmasta. Tutkijoille on avartavaa nähdä, miten heidän työ näyttäytyy ulkopuolisille.

    Hankkeessa tehtävä tutkimus suuntautuu vahvasti tulevaisuuteen. Tarkasteltavat ilmiöt ovat monimutkaisia ja niistä ei voi muodostaa toimintasuosituksia pelkän tutkimustiedon pohjalta. Tutkimustuloksista jalostetaan tutkijoiden ja muiden asiantuntijoiden kanssa tulevaisuusskenaarioita, jotka konkretisoivat vaihtoehtoisia kehityskulkuja ja auttavat päätöksentekijöitä näkemään erilaisten valintojen mahdollisia seurauksia.

    fullsizerender2510031

    Mitä eroa on yhteiskehittämisellä ja vuorovaikutuksella?

    Vuorovaikutus voi olla näkemysten vaihtoa ja joskus hyvinkin yksisuuntaista. Kootaan porukka vaikka seminaariin kuuntelemaan, mitä uutta tutkijat ovat ajatelleet. Sekin on toisinaan hyvin arvokasta.

    Yhteiskehittämisen ajatuksena on, että informaation vastaanottajan kokemuksella ja valmiuksilla on väliä. Jos tiedon käyttäjä saadaan mukaan muokkaamaan informaatiota yhdessä tutkijoiden kanssa, syntyy relevantimpaa ja vaikutuksiltaan merkittävämpiä tuloksia. Kyse on siis erilaisten osaamisten ja näkökulmien yhdistämisestä. Sen avulla saadaan aikaan joku asia tai lopputuote, joka on mitattava ja jota tiedon hyödyntäjät voivat käyttää. Kirjallisen loppuraportin lisäksi hanke voi tarjota esimerkiksi infografiikkaa, jota sidosryhmät voivat kätevästi hyödyntää omiin tarpeisiinsa. Yhteiskehittämällä varmistetaan, että hanke on prosessi, jossa akateemista tutkimusta jalostetaan yhteiskunnan kehittämiseen soveltuvaksi tiedoksi.

    Keiden kaikkien välillä hankkeessa tapahtuu vuorovaikutusta?

    Tutkimuksen sidosryhmäyhteistyössä on tärkeää muistaa, että kaikkia sidosryhmiä ei tarvita mukaan samalla intensiteetillä. Olemme tunnistaneet erilaisia sidosryhmiä ministeriöistä, yrityksistä, kansalaisjärjestöistä sekä kunnista ja kaupungeista ja nyt analysoimme, millaista vuorovaikutusta niiden kanssa tarvitaan yksisuuntaisesta tiedottamisesta tiiviimpään ohjausryhmätyöskentelyyn asti.

    Kiinnostava yhteistyökumppani on Huoltovarmuusorganisaation yhteydessä toimivat poolit. Ne ovat viranomaisten, alan järjestöjen ja merkittävimpien toimijoiden muodostamia laajoja alakohtaisia yhteistoimintaorganisaatioita, jotka koordinoivat oman huoltovarmuusalansa varautumista ja edistävät viranomaisten ja elinkeinoelämän välistä yhteistyötä huoltovarmuusasioissa. Hanke on mukana suunnittelemassa poolien yrityksille suunnattua varautumisharjoitusta vuonna 2017.

    Miten vuorovaikutus kehittyy hankkeen edetessä?

    Winlandin ensimmäinen työpaja järjestetään lokakuun 13. päivä 2016. Silloin projekti polkaistaan käyntiin. Alkuvaiheessa pyritään tuomaan tutkijoiden ja sidosryhmien erilaisia näkemyksiä esiin ja luomaan eri tahojen välille keskusteluyhteys. Se antaa suuntaa myös tutkimukselle. Myöhemmin vuorovaikutus suuntautuu enemmän sen pohtimiseen, mitä tutkimuksessa on jo saatu aikaan ja miten tietoa jalostetaan siten, että siitä on mahdollisimman paljon hyötyä tutkimuksen sidosryhmille.

    Haluamme tuottaa päätöksenteon tueksi tietoa ja vaihtoehtoisia tulevaisuusskenaarioita siitä, miten energiaan ja ruokaan liittyvät muutospaineet ja niihin kytkeytyvät poliittiset päätökset vaikuttavat Suomen kokonaisturvallisuuteen tulevaisuudessa. Sidosryhmiltä tarvitaan ymmärrystä haasteiden laajuudesta ja vakavuudesta. Ne auttavat myös haasteiden rajaamisessa: mitkä ovat juuri Suomen kokonaisturvallisuuden kannalta keskeisiä kysymyksiä ja mitä teemaan liittyviä isoja hankkeita ja prosesseja on jo nyt menossa.

    Mikä on paras vinkkisi tutkimushankkeen vuorovaikutukseen?

    Kysy rohkeasti näkemyksiä tutkimuksestasi tutkimusyhteisön ulkopuolisilta ihmisiltä. Heille kannattaa vaikka soittaa. Keskustelut saavat ajattelemaan omaa tutkimusta uudella tavalla. Hyödynnä myös sidosryhmien omia kontakteja ja kysy, voitko osallistua heidän omiin tilaisuuksiin ja tavoittaa näin laajempia yleisöjä.

    Puhumme Demos Helsingissä usein portinvartijoista. Kenen tästä pitäisi kuulla, ketä tämä tieto hyödyttää, kenelle tämä on uhka? Tutkimustietoa saa levitettyä laajemmin yhteiskuntaan, kun selvittää vastaukset kysymyksiin.

     

    Continue Reading