Suomen energiatalous kaipaa uutta suuntaa – on liikuttava kohti päästöttömämpää, kustannustehokkaampaa ja toimintavarmempaa järjestelmää. Ilmastonmuutoksen hillitsemisellä ja siten energiatalouden muutoksilla on kiire, mutta kenen pitäisi tehdä enemmän? Entä voittaako vai häviääkö Suomi energiatalouden murroksessa? Suomen Akatemian 14.2.2018 järjestämässä Rakkaudesta tieteeseen -tapahtuman ratkaisuriihessä Winland esitti tuloksiaan muiden Strategisen tutkimuksen hankkeiden lailla.
Energiavirtojen järjestelmätason muutokset vievät aikaa
Energiamurroksen eksponentiaalisesta luonteesta huolimatta järjestelmätason muutokset energiavirroissa vievät aikaa, sillä energiasektorin investoinnit ovat pitkäikäisiä. Muutoksen suunta on oikea, mutta kuten Winland-hankkeen tutkija Jaakko Jääskeläinen totesi, merkittävä osa globaalista ja suomalaisesta primäärienergiasta saadaan yhä polttamalla hiilivetyjä. Vaikka sähköntuotanto on Suomessa vuosi vuodelta vähähiilisempää, merkittävä osa energiavirroista tulee vielä pitkään liittymään muuhun kuin sähköntuotantoon. Keskeisimpiä näistä ovat EU:n päästökaupan ulkopuolelle jäävät liikenne ja rakennusten lämmitys, jotka vastaavat yli 40 % energian loppukulutuksesta. Liikenteessä fossiilisten polttoaineiden korvaaminen sähköllä erityisesti raskaampien ajoneuvojen osalta on tällä hetkellä haastavaa tehdä kustannustehokkaasti. Vastaavasti lämmityksessä muun kuin sähkön osuus on 77 %, ja se pohjautuu tällä hetkellä pääosin fossiilisiin ja puupohjaisiin polttoaineisiin, joista jälkimmäisten hiilineutraalius on kiistelty aihe.
Sähkömarkkinoilla mielenkiintoisimmat trendit ovat mm. kivihiilestä luopuminen vuoteen 2030 mennessä, tuuli- ja aurinkoenergian kasvutrendit, yhdistetyn sähkön- ja lämmöntuotannon tulevaisuus, Hanhikivi 1 -ydinvoimalaitoksen kohtalo sekä tuontiriippuvuus. Suomen energiapolitiikka johtaa tällä hetkellä omavaraisuuteen sähköenergian osalta, mutta tuontiriippuvuus kysyntäpiikkien aikana saattaa kasvaa entisestään. Tuuli- ja aurinkoenergian voimakkaasta medianäkyvyydestä huolimatta niiden osuus primäärienergiavirroista tullee olemaan suhteellisen vähäinen vielä vuonna 2030.
Sähköenergian tuotannon omavaraisuus voi myös lisätä kokonaisturvallisuutta, joskin liiallisella omavaraisuuden tavoittelulla on hintansa. Winland-hankkeessa painotetaan kokonaisturvallisuuden näkökulmaa ja energiaturvallisuuden kytköksiä esimerkiksi ruokaturvaan.
Winlandin tutkimuksessa on mm. selvitetty, että laaja ja pitkäjaksoinen kuivuus, joka ulottuisi Suomen lisäksi muihin Pohjoismaihin, uhkaisi sähkön toimitusvarmuutta erityisesti rajoittuneen tuonnin kautta. Energiaturvallisuutta arvioitaessa onkin tärkeää ottaa huomioon ilmastonmuutoksen myötä yleistyvät ilmasto-olosuhteiden ääri-ilmiöt Pohjoismaissa.
Miten Suomi hyötyy energiamurroksesta?
Mitä kunnianhimoisempaa energiamurrosta tavoittelemme, sitä enemmän murros vaikuttaa koko yhteiskuntaan. Yksi tärkeä tarkastelukulma on, tukeeko energialiiketoiminnan uudistuminen talouskehitystä, työllisyyttä ja verotulojen virtaa. EL-TRAN-hankkeen Pami Aallon mukaan Suomessakin voidaan pitää realistisena tavoitteena, että vuoteen 2030 mennessä energiamurros luo enemmän työpaikkoja kuin se hävittää niitä. Näin on käynyt esimerkiksi Yhdysvalloissa, jossa suoria ja epäsuoria työpaikkoja oli vuonna 2016 uusiutuvan energian alueella 777 000, kun öljy- ja kaasuteollisuuden työpaikat olivat laskeneet 388 000:een. Samalla hiiliteollisuuden työpaikat olivat laskeneet 1980-luvun 174 000:sta 53 000:een vuonna 2016.
Smart Energy Transition -hankkeen Armi Temmes korosti, että kotimarkkinoiden synty luo tehokkaasti liiketoimintamahdollisuuksia. Energiamurroksen ruumiillistumat, eli itse laitteet, ovat itse asiassa kovin pieni osa liiketoimintaa. Vaikka lämpöpumput, aurinkopaneelit ja tuuliturbiinit valmistetaan useimmiten Suomen ulkopuolella, laajempi arvoverkko eli laitteiden asennus, huolto, käyttöönopastus, myynti ja jakelu tuovat merkittäviä liiketoimintamahdollisuuksia.
Energiajärjestelmän muutoksilla on kiire: vielä enemmän, vielä nopeammin!
Ilmastonmuutoksen etenemisvauhti haastaa Suomen uudistamaan energiatalouttaan nykyistä vauhdikkaammin. Edellä mainittujen tutkijoiden ohella paneelissa energiamurroksesta keskustelivat BCDC-hankkeen Marita Laukkanen, Sitran Mari Pantsar, asunto-, energia- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen sekä Nornickelin Joni Hautojärvi. Paneeli oli yksimielinen muutoksen kiireellisyydestä ja siitä, että energiamurrosta on vauhditettava nopeasti, kaikilla rintamilla. Keinoista puhuessa yhteistä säveltä ei niin vain löytynytkään, ja siinä mielessä paneeli on epäilemättä edustava otos Suomessa käytävästä energiapoliittisesta keskustelusta.
Miten energiajärjestelmän murrosta sitten voitaisiin nopeuttaa ja kenen tulisi vetää muutosta? Winland-hankkeen tutkimuksessa korostuu energiaturvallisuuden ja huoltovarmuuden näkökulma: koska energiasektorin investoinnit ovat pitkäikäisiä, myös energiapoliittisen päätöksenteon tulisi olla pitkäjänteistä ja johdonmukaista. Tällä tavalla myös huoltovarmuudesta vastaavat tahot pystyisivät mahdollisimman hyvin varautumaan mahdollisiin riskeihin Energiaintensiivisen teollisuuden uudistumisen kannalta pitkäjänteinen politiikka on myös tärkeää, ja teollisuuden energiaratkaisut ovat päästöjen vähentämisessä erittäin tärkeässä asemassa.
Kun tavoitellaan energiajärjestelmän pienten viilausten sijaan koko yhteiskuntaan vaikuttavia isoja mullistuksia energiataloudessa, intressiristiriidat “vanhan maailman” toimijoiden ja uusille aloille pyrkivien toimijoiden välillä nostavat päätään. Sitran Mari Pantsar toivoikin valtiolta rohkeampaa vetovastuuta ja näkemyksellisyyttä energiamurroksen vauhdittamisessa. Uuteen sijoittaminen saattaa tuhota vanhaa toimintaa, mutta se saattaa myös tuottaa paljon. Huoltovarmuudelle keskeisen jatkuvuudenhallinnan näkökulmasta olisi myös tarkasteltava mahdollisten uusien toimijoiden ja päästövähennysten kannalta kestävämpien käytänteiden esiintulo energia-alalle.
Armi Temmes lisäsi, että valtion taholta tarvitaan nopeita, ensimmäisen kysyntäaallon liikkeelle sysääviä voimia. Voimakkaitakaan tukitoimia ei tulisi pelätä, kun suunta on selvillä. Esimerkiksi Temmes nosti liikenteen sähköistymiselle tärkeän kotilatauksen edistämisen. Kotimaan energiapolitiikka tuleekin Temmeksen mukaan nähdä innovaatiopolitiikkana, jolloin myös energiapolitiikan tuet tulee nähdä ennemmin innovaatiotukina kuin perinteisinä yritystukina, joista halutaan pyrkiä eroon.
Pitkäjänteiselle, näkemykselliselle politiikalle olisi tilausta, mutta isoja muutoksia on vaikea synnyttää, kun nykymallin edunsaajat puolustavat paikkaansa. Energiaverotukseen liittyvien tukien uudistamisen vaikeus on hyvä esimerkki ongelmasta.
