Energiahuollosta kohti energiaturvallisuutta

26 huhti 2018
Sakari Hoysniemi
1141

Suomessa ei juurikaan puhuta energiaturvallisuudesta. Sen sijaan yleensä käytetään energian huoltovarmuuden tai toimitusvarmuuden käsitteitä. Nämä määritelmät saattavat rajata keskustelusta pois kysymykset oikeudenmukaisuudesta, vastuullisuudesta, kokonaisturvallisuudesta tai energian kiinteistä kytköksistä muihin luonnonvaroihin, kirjoittaa tohtorikoulutettava Sakari Höysniemi Helsingin yliopistosta.

Pidin Tutkaksen aamuseminaarissa puheenvuoron Suomen energiahuollon turvaamisesta. Puheenvuoro liittyi viime vuonna julkaistuun Valtioneuvoston kanslian Energia, huoltovarmuus ja geopoliittiset siirtymät -raporttiin. Tilaisuuden toinen puhuja ja raportin kirjoittaja, Pöyryn Satu Lyyra, toi esiin suomalaiselle keskustelulle tutumpaa teknis-taloudellista energiahuoltovarmuuden näkökulmaa, toisin sanoen energian saatavuuden ja varastoinnin kysymyksiä. Minä pyrin vastaavasti tarkastelemaan energiaa osana laajempia yhteiskunnallisia kysymyksiä ja sen poliittisia ja sosiaalisia ulottuvuuksia sekä energian kytköstä muihin luonnonvaroihin. Yleishuomiomme Suomen energiahuollon tulevaisuudesta oli, että energian kotimaisuusaste tulee kasvamaan tämänhetkisestä (35 %). On kriittistä turvata vähintäänkin polttoaineiden logistiikkaa, jatkaa sähköverkon toimivuuden kehittämistä sekä huomioida laajemmat (geo)poliittiset tekijät, kuten Kiinan kasvava rooli tai Venäjän informaatiovaikuttamispyrkimykset.

Energian huolto- ja toimitusvarmuudesta kohti laajaa energiaturvallisuutta

On kuitenkin kysymyksiä, joita ei huomioitu raportissa. Energiaturvallisuudesta ei ole yhtä, kaiken kattavaa määritelmää, mutta sen ajatellaan yleensä kattavan vähintään saatavuuteen liittyvät kysymykset. Lisäksi on nousemassa esiin käsitys energiasta osana kokonaisturvallisuutta, sillä energian rooli on niin keskeinen moderneissa yhteiskunnissa. Keskeisimmän energiahuollosta vastaavan viranomaisen Huoltovarmuuskeskuksen mukaan ”[h]uoltovarmuudella tarkoitetaan kykyä sellaisten yhteiskunnan taloudellisten perustoimintojen ylläpitämiseen, jotka ovat välttämättömiä väestön elinmahdollisuuksien, yhteiskunnan toimivuuden ja turvallisuuden sekä maanpuolustuksen materiaalisten edellytysten turvaamiseksi vakavissa häiriöissä ja poikkeusoloissa.” Vastaavasti toimitusvarmuus on käsitteenä teknisempi ja siitä vastaava viranomainen Energiavirasto määrittelee sen siirto- ja jakeluverkkojen toiminnan ja energian ja tehon riittävyyden varmistamiseksi. Lisäksi sen toiminta rajoittuu sähkö- ja maakaasumarkkinoiden valvontaan. Yleinen käytäntö on ylläpitää huoltovarmuuden näkökulmasta noin puolen vuoden varmuusvarastoja. Fossiilisten polttoaineiden osalta ja toimitusvarmuuden näkökulmasta keskeisiä taas ovat tehoreservit.

Vastuullisuus mukaan energiaturvallisuuskeskusteluun

Suomalaiset käsitykset energiaturvallisuudesta rajaavat energiakysymykset helposti vain maamme rajojen sisäpuolelle tai pelkästään varastoinnin ja logistiikan kysymyksiksi. Kansainvälisessä keskustelussa oikeudenmukaisuuteen, kestävyyteen ja vastuullisuuteen liittyvät teemat nousevat entistä enemmän esiin. Energiaturvallisuus ymmärretään myös tilallisesti ja ajallisesti moniulotteisempana käsitteenä. Globaalissa maailmassa energiahuoltoa onkin vaikeaa tarkastella vain Suomen edun kannalta. Suomen hiilijalanjäljestä kaksi kolmannesta syntyy rajojemme ulkopuolella. Energian määrittely etiikan, oikeudenmukaisuuden ja inhimillisen turvallisuuden kautta – eli kuinka paljon ja millaista energiaa yksilö tarvitsee elääkseen inhimillistä elämää heikentämättä muiden mahdollisuuksia – auttaisi kytkemään energiaturvallisuuden myös globaalien ilmasto- ja kestävyystavoitteiden kanssa.

EKOenergian kaltaiset vastuullisuussertifikaatit ovat tuoneet vastuullisuuskysymykset mukaan energiakeskusteluun. Ne eivät kuitenkaan kata kaikkia energiamuotoja tai sitä, miten Suomen väestön elinmahdollisuuksien turvaaminen sitoo yhteiskunnan kannalta kriittisten luonnonvarojen tuottajat tiettyihin kehityspolkuihin. Vastuullisuussertifikaatit eivät myöskään huomioi sitä,  miten energiantuotanto vaikuttaa muiden elintärkeiden luonnonvarojen kuten ruoan ja veden saantiin. Jos ruoka- ja vesiturvallisuuden puolella on onnistuttu tuomaan jalanjälkinäkökulma vahvasti keskusteluun, miksei näin voisi olla myös energian osalta?

Energiaturvallisuuden kirjallisuudessa usein korostettu elementti on myös hyväksyttävyys, joka korostuu energiamurroksen maailmassa. Thomas Hughesin mukaan  länsimaisten yhteiskuntien sähköistymisen prosessi oli hyvin poliittinen ja ristiriitainen. Päästöjen vähentäminen ja siirtyminen kohti uusiutuvaa energiaa vaatii myös muuttamaan vakiintuneita tottumuksiamme, tehostamaan energian käyttöämme ja luopumaan vähitellen fossiilisista polttoaineista. Uusiutuvan energian järjestelmä on teknisesti mahdollinen, mutta erilaiset vakiintuneet käytänteet ja uskomukset ylläpitävät nykyistä järjestelmää yksilötasosta systeemitasoon. Energiakysymykset, mukaan lukien energiaturvallisuus olisi hyvä ottaa vahvemmin esiin julkiseen keskusteluun, eikä jättää sitä asiantuntijapiireille.

Venäjä ja Suomen energiakaupan turvallisuusvaikutukset

Energian tarkastelu osana kokonaisturvallisuutta mahdollistaisi myös paremmin Suomen energiakaupan turvallisuusulottuvuuksien huomioinnin. Suomen energia- ja ilmastostrategiassa ei mainita sanallakaan Venäjää, vaikka maan osuus energian tuonnista on ollut viime vuosina keskimäärin kaksi kolmannesta ja vaikka samanaikaisesti pyritään lisäämään energian omavaraisuusastetta. Venäjää ei pidä kuitenkaan demonisoida ja turhaa turvallistamista on vältettävä. Energia on lopulta osa myös strategisia, ulkopoliittisia ja turvallisuuskysymyksiä.

Helsingin Sanomien toimittaja Jarmo Mäkelä nosti 16.4. julkaistussa artikkelissa esiin että Mihail Deljagin, venäläisen konservatiivisen ja populistisen liikkeen yksi keskeisimmistä hahmoista tulkitsi Fortumin olevan uhka Venäjän energia- ja muulle turvallisuudelle ja voivan alistua tarvittaessa lännen asettamiin pakotteisiin ja toimia Venäjää vastaan. Venäjän turvallisuuspolitiikan apulaisprofessori Katri Pynnöniemi arvioi Ykkösaamussa että Deljaginin näkökulma, jonka mukaan lännen nähdään käyvän kylmää taloussotaa ja jossa yhtiöt ovat ikään kuin troijan hevosia, ei ole Venäjän hallituksen näkemys. Tämä kommentti auttaa kuitenkin avaamaan venäläisen keskustelun kirjoa.

Samassa haastattelussa Jean Monnet -professori Pami Aalto nosti esiin Venäjän tarkastelevan itseään kehitystaloutena ja punnitsevan sitä, mikä on kansainvälisen pääoman ja kansainvälisten yritysten rooli Venäjällä sanktioiden aikana. Venäjä on aiemmin pyrkinyt pitämään sille strategiset öljy- ja kaasusektorit pääosin kansallisessa omistuksessa. Kun Fortum on nyt astumassa myös kaasuliiketoimintaan otettuaan haltuun merkittävän osan Uniperista, se muuttuu Aallon mukaan pohjoiseurooppalaisesta yrityksestä selkeämmin venäläisillä markkinoilla toimivaksi yritykseksi. Samalla se alkaa lähestyä sellaista kokoluokkaa, jossa se voisi olla strateginen partneri Venäjän valtiolle tai äärimmäisessä tapauksessa kilpailija isoille venäläisille energiayrityksille. Tähän mennessä suhteet Venäjään ovat olleet hyvät, mutta jos esimerkiksi länsimaat lisäisivät sanktioita entisestään, se voisi heijastua myös Fortumiin. Tilanne näyttää kuitenkin siltä, että kuva Fortumista on positiivinen Venäjällä, mutta koska Fortum on kytköksissä myös Nord Stream II:n ja Fennovoiman suurhankkeisiin, se tulee olemaan jatkossakin median otsikoissa.

Kyse ei ole tässä niinkään energiaturvallisuudesta ymmärrettynä logistisena kysymyksenä vaan informaatiovaikuttamisesta ja laajasta turvallisuudesta. Siksi mielipiteisiin vaikuttaminen energiakysymyksissä on hyvä ottaa huomioon ennakoinnissa.

Energiamarkkinoiden trendien tarkastelusta yhteiskunnallisten trendien tarkasteluun

Johannes Kesterin mukaan energiaturvallisuutta ei ole järkevää edes pyrkiä määrittelemään kaikenkattavasti, vaan se on itsessään tyhjä käsite, jolla on kuitenkin merkittäviä sosiaalisia ja poliittisia vaikutuksia. Turvaamisen kohde on hyvin vaihteleva ja se on aikaan ja turvaamisen kohteeseen sidottu – turvattava kohde voi olla energian saanti, siihen kytkeytyvä infrastruktuuri tai palvelut; kansallinen terveys tai hyvinvointi; ilmastonmuutoksen maailmassa ekologinen kestävyys tai toisin sanoen yhteiskunnan kokonaisturvallisuus. Energiaturvallisuus on monitasoinen ja kompleksinen kudelma ja sen trendejä, haasteita ja uhkia voi hahmottaa parhaiten tarkastelemalla yhteiskuntien tulevaisuutta, ei vain perinteisesti energiamarkkinoiden tulevaisuutta.