Winland-hankkeessa tutkimustietoa jalostetaan yhdessä ruokahuollon ja energiaturvallisuusalan ammattilaisten kanssa, jotta se olisi heille mahdollisimman hyödyllistä.
Miten vuorovaikutus ymmärretään From Failand to Winland -hankkeessa, Demos Helsingin tutkimusjohtaja Aleksi Neuvonen?
Vuorovaikutus on hankkeessa aidosti kaksisuuntaista. Mukana on Suomen johtavia akateemisia tutkijoita, joiden tutkimustulokset ovat kiinnostavia. Tuloksista tulee vielä relevantimpeja, kun niitä työstetään eteenpäin tutkijoiden lisäksi yhteiskunnan eri toimijoiden, kuten virkakunnan ja yritysmaailman edustajien, kanssa.
Tiedon hyödyntämistä edistää se, että sidosryhmät pääsevät vaikuttamaan tutkimuskysymysten ja työssä syntyvien lopputuotteiden määrittelyyn alusta asti. Demos Helsingin työn tavoitteena on konkretisoida tutkimuksen vaikutusta ruoka- ja energiaturvan parissa työskenteleville. Järjestämme heti alussa sidosryhmille START-työpajan, jossa tarkennamme yhdessä tutkimuskysymyksiä ja meneillään olevia strategiaprosesseja, joihin hanke voi tuoda lisätietoa. Työpajojen lisäksi hankkeessa on varattu aikaa vertaisoppimistilanteille, joissa tutkimustuloksia jäsennetään ja yhteismitallistetaan käytännön toiminnan ja tarpeiden näkökulmasta. Tutkijoille on avartavaa nähdä, miten heidän työ näyttäytyy ulkopuolisille.
Hankkeessa tehtävä tutkimus suuntautuu vahvasti tulevaisuuteen. Tarkasteltavat ilmiöt ovat monimutkaisia ja niistä ei voi muodostaa toimintasuosituksia pelkän tutkimustiedon pohjalta. Tutkimustuloksista jalostetaan tutkijoiden ja muiden asiantuntijoiden kanssa tulevaisuusskenaarioita, jotka konkretisoivat vaihtoehtoisia kehityskulkuja ja auttavat päätöksentekijöitä näkemään erilaisten valintojen mahdollisia seurauksia.
Mitä eroa on yhteiskehittämisellä ja vuorovaikutuksella?
Vuorovaikutus voi olla näkemysten vaihtoa ja joskus hyvinkin yksisuuntaista. Kootaan porukka vaikka seminaariin kuuntelemaan, mitä uutta tutkijat ovat ajatelleet. Sekin on toisinaan hyvin arvokasta.
Yhteiskehittämisen ajatuksena on, että informaation vastaanottajan kokemuksella ja valmiuksilla on väliä. Jos tiedon käyttäjä saadaan mukaan muokkaamaan informaatiota yhdessä tutkijoiden kanssa, syntyy relevantimpaa ja vaikutuksiltaan merkittävämpiä tuloksia. Kyse on siis erilaisten osaamisten ja näkökulmien yhdistämisestä. Sen avulla saadaan aikaan joku asia tai lopputuote, joka on mitattava ja jota tiedon hyödyntäjät voivat käyttää. Kirjallisen loppuraportin lisäksi hanke voi tarjota esimerkiksi infografiikkaa, jota sidosryhmät voivat kätevästi hyödyntää omiin tarpeisiinsa. Yhteiskehittämällä varmistetaan, että hanke on prosessi, jossa akateemista tutkimusta jalostetaan yhteiskunnan kehittämiseen soveltuvaksi tiedoksi.
Keiden kaikkien välillä hankkeessa tapahtuu vuorovaikutusta?
Tutkimuksen sidosryhmäyhteistyössä on tärkeää muistaa, että kaikkia sidosryhmiä ei tarvita mukaan samalla intensiteetillä. Olemme tunnistaneet erilaisia sidosryhmiä ministeriöistä, yrityksistä, kansalaisjärjestöistä sekä kunnista ja kaupungeista ja nyt analysoimme, millaista vuorovaikutusta niiden kanssa tarvitaan yksisuuntaisesta tiedottamisesta tiiviimpään ohjausryhmätyöskentelyyn asti.
Kiinnostava yhteistyökumppani on Huoltovarmuusorganisaation yhteydessä toimivat poolit. Ne ovat viranomaisten, alan järjestöjen ja merkittävimpien toimijoiden muodostamia laajoja alakohtaisia yhteistoimintaorganisaatioita, jotka koordinoivat oman huoltovarmuusalansa varautumista ja edistävät viranomaisten ja elinkeinoelämän välistä yhteistyötä huoltovarmuusasioissa. Hanke on mukana suunnittelemassa poolien yrityksille suunnattua varautumisharjoitusta vuonna 2017.
Miten vuorovaikutus kehittyy hankkeen edetessä?
Winlandin ensimmäinen työpaja järjestetään lokakuun 13. päivä 2016. Silloin projekti polkaistaan käyntiin. Alkuvaiheessa pyritään tuomaan tutkijoiden ja sidosryhmien erilaisia näkemyksiä esiin ja luomaan eri tahojen välille keskusteluyhteys. Se antaa suuntaa myös tutkimukselle. Myöhemmin vuorovaikutus suuntautuu enemmän sen pohtimiseen, mitä tutkimuksessa on jo saatu aikaan ja miten tietoa jalostetaan siten, että siitä on mahdollisimman paljon hyötyä tutkimuksen sidosryhmille.
Haluamme tuottaa päätöksenteon tueksi tietoa ja vaihtoehtoisia tulevaisuusskenaarioita siitä, miten energiaan ja ruokaan liittyvät muutospaineet ja niihin kytkeytyvät poliittiset päätökset vaikuttavat Suomen kokonaisturvallisuuteen tulevaisuudessa. Sidosryhmiltä tarvitaan ymmärrystä haasteiden laajuudesta ja vakavuudesta. Ne auttavat myös haasteiden rajaamisessa: mitkä ovat juuri Suomen kokonaisturvallisuuden kannalta keskeisiä kysymyksiä ja mitä teemaan liittyviä isoja hankkeita ja prosesseja on jo nyt menossa.
Mikä on paras vinkkisi tutkimushankkeen vuorovaikutukseen?
Kysy rohkeasti näkemyksiä tutkimuksestasi tutkimusyhteisön ulkopuolisilta ihmisiltä. Heille kannattaa vaikka soittaa. Keskustelut saavat ajattelemaan omaa tutkimusta uudella tavalla. Hyödynnä myös sidosryhmien omia kontakteja ja kysy, voitko osallistua heidän omiin tilaisuuksiin ja tavoittaa näin laajempia yleisöjä.
Puhumme Demos Helsingissä usein portinvartijoista. Kenen tästä pitäisi kuulla, ketä tämä tieto hyödyttää, kenelle tämä on uhka? Tutkimustietoa saa levitettyä laajemmin yhteiskuntaan, kun selvittää vastaukset kysymyksiin.
