Turvallisuus on “tila, jossa uhkat ja riskit ovat hallittavissa”. Englanniksi turvallisuus hahmotetaan yleisesti kahden rinnakkaisen muodon kautta (safety, security). Nämä muodot sekä riskinarvioinnin rooli niiden ymmärtämisessä ovat keskiössä parhaillaan Aalto-yliopistossa käynnissä olevassa Risk & Security -konferenssissa. Turvallisuus ja riskiarvio ovat keskiössä myös tänään julkaistussa päivitetyssä Yhteiskunnan turvallisuusstrategiassa. Winland-hankkeen johtaja Marko Keskinen pohtii miten eri tavalla nämä turvallisuuden muodot hahmotetaan luonnonvaroihin liittyen ja mitä se tarkoittaa kokonaisturvallisuuden kannalta.
Terveisiä Risk and Security -konffasta Aalto-yliopistosta! Paikalla on yli sata riski- ja turvallisuusalan toimijaa, mukana tutkijoita sekä viranomaisia ja yrityksiä. Konferenssin järjestäjänä toimii Society of Risk Analysis -järjestön pohjoismaiden osasto, joten turvallisuudesta keskustellaan erityisesti riskianalyysin ja riskinarvioinnin näkökulmasta. Samalla tärkeäksi muodostuu se, mitä turvallisuudella ymmärretään. Konferenssin esityksissä safety nähdään yleensä turvallisuutena, joka syntyy kun varaudutaan luonnollisiin riskeihin, kun taas security on turvallisuutta, joka syntyy varauduttaessa tietoisesti luotuihin (intentional) ja vahingoittamiseen pyrkiviin (malicious) tekijöihin.
Tämä erottelu on tuttu SPEK:n ja kumppaneiden oivasta Kokonaisturvallisuuden sanastosta. Siinä turvallisuus on “tila, jossa uhkat ja riskit ovat hallittavissa”. Sanasto selittää myös eron kahden yllä kuvatun turvallisuuden muodon välillä. Safety on “turvallisuutta, joka ei vaarannu tarkoituksellisen toiminnan vuoksi vaan esimerkiksi tapaturmien, onnettomuuksien tai virheiden vuoksi” ja security taas “viittaa erityisesti ‘kovaan’ turvallisuuteen eli tarkoitukselliselta vahingoittavalta toiminnalta (kuten aseellisen voiman käyttö, väkivalta, rikollinen toiminta) suojassa olemiseen”. Täten safety ja security ovat kaksi rinnakkaista käsitettä, eikä toinen sisälly toiseen.
Nämä perinteiset määritelmät ovat kuitenkin erilaisia kuin mitä Winland-hankkeemme painopisteenä olevissa energia-, ruoka- tai vesiturvallisuudessa ymmärretään. Näillä aloilla safety on simppelisti ajatellen yksittäisen ihmisen turvaa rajatusta riskistä kuten sähköiskusta tai saastuneesta vedestä, kun taas security on sitä mitä kyseinen luonnonvara mahdollistaa laajasti ajatellen koko yhteiskunnalle (saatavuus ja pääsy riittävään määrään hyvälaatuista ruokaa/vettä/energiaa). Täten safety onkin security:n alainen määre eli ne eivät ole rinnakkaisia vaan sisäkkäisiä. Samalla security ymmärretään huomattavasti perinteistä turvallisuusmäärittelyä laajempana käsitteenä.
Erilaiset määrittelyt todennäköisesti selittävät osaltaan myös riskinarvioinnin erilaista roolia turvallisuuden hallinnassa. Perinteisen turvallisuuskäsitteen kautta sekä safety:ä että security:a voidaan hahmottaa ja mitata riski-käsitteen avulla. Siispä ei olekaan yllätys, että tänään hyväksytty päivitetty Yhteiskunnan turvallisuusstrategia YTS2017 nostaa varautumisen perustaksi kansallisen riskiarvion. Sen sijaan energia-, ruoka tai vesiturvallisuutta ei yllä kuvatun valossa voida ajatella vain riskien kautta, sillä turvallisuus kytkeytyy ennen kaikkea näiden luonnonvarojen hallintaan sekä siihen miten ja kenen toimesta niitä hyödynnetään. Tähän vaikuttaa osaltaan näiden luonnonvarojen niukkuus: kaikille ei välttämättä aina riitä tarpeeksi energiaa/ruokaa/vettä, mikä tekee niiden hallinnasta poliittista ja voi johtaa sekä kestävyyden että tasa-arvon kannalta ongelmallisiin ratkaisuihin (kts. esim. Goldthau & Sovacool 2012).
Tämän vuoksi energia-, ruoka- ja vesiturvallisuuden eri ulottuvuudet kuvataan riskiarvioissa helposti vain osittain. Energian tai veden saanti typistyy esimerkiksi jakeluhäiriöksi (kts. Kansallinen riskiarvio 2015), eivätkä arviot huomioi laajempia kysymyksiä niiden hallintaan ja pitkän aikavälin kestävyyteen liittyen. Tätä teemaa on pohdittu myös Mark Zeitounin, Winlandin Olli Variksen ja kumppanien artikkelissa, joka tunnistaa kaksi vesiturvallisuuden lähestymistapaa: riskinarvioinnille rakentuvan yksinkertaistavan lähestymistavan (reductionist approach) sekä hallinnon ja poliittisuuden huomioivan integroivan lähestymistavan. Winland-hankkeen kollegani Suvi Sojamo, Mika Marttunen ja Lauri Ahopelto ovat tiivistäneet näihin liittyvän haasteen osuvasti: riskiarvioinnit soveltuvat hyvin teknisiin tarkasteluihin, uhkien vertailuun ja päätöksenteon vaihtoehtojen arviointiin, mutta ne voivat toisaalta typistää epävarmuudet numeerisiksi arvoiksi ja jättää sosiaaliset ja poliittiset tekijät huomiotta – siksi niiden rinnalla tarvitaan myös kokonaisvaltaisempia arvioita (kts. myös Hall & Borgomeo 2013; Weaver et al. 2017).
Itse väitän, että erilaisten turvallisuuskäsitteiden sekä riskinarvioinnin fokuksen ymmärtäminen on tärkeää etenkin kokonaisturvallisuuden kannalta (jolloin turvallisuus nähdään ennen kaikkea security:na; kts. Kokonaisturvallisuuden sanasto). Kokonaisturvallisuus tuo yhteen useita eri sektoreita ja sisältää siten laajan joukon erilaisia etuliite-turvallisuuden muotoja (Virta 2011). Kokonaisturvallisuuteen liittyy läheisesti myös kriittisen infrastruktuurin käsite, joka on yksi esimerkki siitä miten eri etuliiteturvallisuudet yhdistyvät: esimerkiksi vesi- tai ruokahuoltomme on riippuvainen energiasta ja kaikki kolme taas alttiita kyberturvallisuuden puutteille. Jos ja kun nämä eri turvallisuuden muodot kuitenkin ymmärretään eri tavoin, vaarana on, että eri toimijat puhuvat osin toistensa ohi eikä yhteistä ymmärrystä yhteistyön tavoista löydy (lisää tästä aiheesta löytyy parin viikon päästä julkaistavasta Tiede ja ase -artikkelistamme).
Eri turvallisuuskäsitteitä ja niiden kytköstä riskinarviointiin olisi siis hyvä pohtia enemmän! Käynnissä oleva Risk & security -konferenssi on tähän yksi erinomainen tilaisuus. Toinen mahdollisuus avautuu helmikuussa, kun Sustainability-tiedelehdessä avautuu Winland-hankkeen toimittama erikoisnumero teemalla “Enhancing security, sustainability and resilience in energy, food and water”: pysy siis kuulolla!
