Arjen energiaturvallisuutta liikenteessä

17 tammi 2017
Sakari Hoysniemi
607

Hankkisitko autosi energiaksi biokaasua suomalaisista kotitalousjätteistä, bensiiniä venäläisten alkuperäiskansojen mailta pumpatusta öljystä vai sähköä norjalaisesta tuulivoimalasta? Liikkumiseen liittyvät valinnat eivät ole vain kulutusta vaan ne vaikuttavat myös Suomen energiaturvallisuuteen ja laajemmin ilmastonmuutoksen hillintään. Tohtorikoulutettava Sakari Höysniemi Helsingin yliopistosta avaa tätä problematiikkaa.

Valtapolitiikasta liikenteeseen

Energiaturvallisuus kytketään perinteisesti suurvaltojen välisiin kamppailuihin fossiilisen energian saatavuudesta ja siihen liittyvistä riippuvuussuhteista tai riittävän huoltovarmuuden ylläpitämiseen liittyvään politiikkaan. Kasvavat ilmastonmuutoksen vaikutukset pakottavat ottamaan huomioon myös energian kestävyyden ja vähentämään fossiilisia päästöjä dramaattisesti kaikilla osa-alueilla. Liikenne on yksi osa-alueista, joka on jäänyt osittain vähemmälle huomiolle, koska sitä ei esimerkiksi hallinnoida kansainvälisen päästökaupan kautta. Nykyään vallitsevat trendit kuten kävely, pyöräily, sekä sähköautojen ja etätyön lisääntyminen ovat esimerkkejä suunnasta kohti kestävämpää tulevaisuutta. Tämän myös tuore Suomen energia- ja ilmastostrategia pyrkii ottamaan selkeämmin huomioon.

Suurin osa työmatkoista tehdään edelleen omalla autolla

Keskeisin haaste meille suomalaisille on se, että Suomessa tehdään päivittäin yli kaksi miljoonaa edestakaista työmatkaa, joista 75 prosenttia kuljetaan henkilöautolla. Käyttövoima saadaan pääosin Venäjältä tuodusta fossiilisesta energiasta, jota saadaan arktiselta alueelta, ja joka vaikuttaa alkuperäiskansojen elinolosuhteisiin sosiaalisesti ja ekologisesti. Vaihtoehtoisilla polttoaineilla on kuitenkin mahdollisuuksia. Teollisuuden tai kotitalouksien ylijäämistä tai jätteistä tuotetulla biokaasulla on potentiaalia liikenteen polttoaineena. Vastaavasti sähköautoja on Suomessa vain muutamia tuhansia. Tosin tulevaisuudessa sähköautojen osuutta pyritään kasvattamaan kansallisten tukien avulla. Se ei riitä liikenteen fossiiliriippuvuuden vähentämiseksi. Tästä syystä on edistettävä samanaikaisesti muiden liikkumistapojen suosiota – joukkoliikenne mukaan lukien.

Kävely, pyöräily ja etätyö vähentävät energiariippuvuutta

Suomalaisissa kunnissa kävely- ja pyöräilymatkojen osuus kaikista matkoista vaihtelee 15–40 prosentin välillä, mutta Liikenneviraston Kävelyn ja pyöräilyn valtakunnallinen toimenpidesuunnitelma 2020 pyrkii kasvattamaan osuuden alarajan 20 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Tavoitteeseen halutaan päästä vaikuttamalla asenteisiin, nostamalla väyläverkkojen laatutasoa sekä vahvistamalla kävelyä ja pyöräilyä suosivaa yhdyskuntarakennetta ja palveluverkkoa.Vastaavasti joukkoliikenteen osuus on noin 17 prosenttia liikenteestä Ympäristöministeriön mukaan ja myös sen suhteen olisi mahdollista tehdä parannuksia. Etätyötä tekee tällä hetkellä 28 prosenttia palkansaajista, mikä on jo hyvin merkittävä saavutus. Tätäkin tosin voitaisiin edistää vieläkin enemmän, jos etäpalavereita pidettäisiin useammin.

Jos siis haluat omilla tottumuksillasi parantaa energiaturvallisuuden kestävyyttä ja vähentää Suomen riippuvuutta öljystä, sinun kannattaa pyöräillä, tehdä etätyötä ja siirtyä sähköautoon – tai luopua autosta kokonaan. Yksityisautoilun vähentäminen onkin eräs strategisista tekijöistä, joilla voidaan vahvistaa Suomen energiaturvallisuutta, kun siirrymme pois fossiiliriippuvuutta ylläpitävistä liikennemuodoista. Luonnollisesti henkilökohtaisesta autosta luopuminen ei ole aina mahdollista, eikä sen pidäkään olla ainoa keino vaan tapoja on monia.