Winland-tutkimushanke tarkasteli Suomen energia-, ruoka- ja vesiturvallisuutta monitieteisen ja tieteidenvälisen tutkimuksen sekä yhteiskehittämisen avulla.
Ruoka on välttämätön osa jokapäiväistä elämäämme ja sen saannin takaaminen on keskeistä kokonaisturvallisuuden kannalta. Ruokaturvan on määritelty toteutuvan, kun kaikilla ihmisillä on kaikkina aikoina fyysiset, sosiaaliset ja taloudelliset mahdollisuudet saada riittävästi turvallista ja ravitsevaa ruokaa.
Suomessa ruokaturva toteutuu normaalioloissa hyvin, jos tarkastellaan ruoantuotannon ja kulutuksen suhdetta. Elintarvikeketjumme on kuitenkin enenevässä määrin riippuvainen energiasta sekä toimivista tietoliikenneyhteyksistä ja siten herkkä niihin liittyville äkillisille häiriöille. Suomi on myös vahvasti kytköksissä kansainväliseen elintarvikejärjestelmään sekä riippuvainen täydennysproteiinin ja lannoitteiden tuonnista. Maailman väestön kasvaa jatkuvasti, jolloin myös ruoantarve lisääntyy. Samaan aikaan ilmastonmuutoksen kaltaiset globaalit ilmiöt vaikuttavat kokonaisvaltaisesti ruokaturvaan sekä ympäristömuutoksen (esim. ilmaston ääri-ilmiöiden yleistyminen) että ruoan tuotannon ja kaupan vaikutusten hillitsemistarpeiden myötä.
Hankkeessamme selvitimme, mitkä ovat Suomen ruokaturvaan kohdistuvat suurimmat muutospaineet ja kuinka varautumistamme ja sopeutumistamme niihin voidaan parantaa. Keskityimme tutkimaan Suomen mahdollisuutta vaikuttaa globaaleihin luonnonvaroihin vähentämällä tuontia ja lisäämällä vesi-intensiivisten tuotteiden vientiä. Lisäksi tarkastelimme kotimaisen maatalouden riippuvuutta ulkomaalaisista tuontipanoksista sekä sitä miten globaalin ruokaturvan muutokset vaikuttavat Suomeen. Tutkimme yhteistyössä kansainvälisten kumppaneidemme kanssa myös ruokaturvan ja muuttoliikkeiden välisiä kytköksiä etenkin Afrikassa.
Tutkimustulostemme perusteella voimme todeta, että:
- Suomen on mahdollista korvata tuontikasvien (soija, riisi, rypsi) kotimaisella tuotannolla (ohra ja kaura, herne ja papu, rypsi ja rapsi), jolloin säästetään globaaleja luonnonvaroja ja kotimainen tuotanto monipuolistuu.
- Lisäksi Suomi voisi myös vähentää vesi-intensiivisten tuotteiden (esim. maitotuotteet ja naudanliha) kotimaista kulutusta ja kasvattaa näiden tuotantoa vientiin, jolloin samalla vietäisiin virtuaalivettä maailmalle.
- Kestävät ruokavalinnat yhdistävät luontevasti useita eri hyötynäkökulmia, jolloin niillä on posititiivisia yhteisvaikutuksia.
Lue lisää:
- Winland-konsortio (2019). Mitä Suomi voi tehdä globaalin ruokaturvan parantamiseksi? Winland-hankkeen Policy Brief VI.
- Puma, Chon, Kakinuma, Kummu, Muttarak, Seager & Wada (2018). A developing food crisis and potential refugee movements, Comment in Nature Sustainability.
- Kummu, Fader, Gerten, Guillaume, Jalava, Jägermeyr, P ster,Porkka, Siebert ja Varis, 2017. Bringing it all together: linking measures to secure nations’ food supply. Current Opinion in Environmental Sustainability. Vol 29, p. 98–117.
- Sandström, Lehikoinen ja Peltonen-Sainio, 2018. Replacing Imports of Crop Based Commodities by Domestic Production in Finland: Potential to Reduce Virtual Water Imports. Front. Sustain. Food Syst. 2018, 2.
- Lehikoinen, Parviainen, Helenius, Jalava, Salonen ja Kummu, 2019. Cattle Production for Exports in Water-Abundant Areas: e Case of Finland. Sustainability. Vol. 11(4) 1075.
