• Winland-hankkeen resilienssiseminaari 4.12.2018

    13 marras 2018
    Christopher Rowley
    113

    Winland -hanke tutkii Suomen energia-, ruoka- ja vesiturvallisuutta yhteiskehittämisen ja tulevaisuusskenaarioiden avulla. Resilienssiseminaarissa pohditaan resilienssin käsitettä ja käytäntöjä tuoreimman tutkimuksen valossa.

    Milloin? Tiistaina 4.12.2018 klo 12.30–17.00
    Missä? Kasarmin Salit, Kasarmikatu 21, Helsinki

    Winland-hankkeen II. vuosittainen resilienssiseminaari on tilaisuus keskustella eri alojen asiantuntijoiden ja resilienssistä kiinnostuneiden kanssa. Seminaarissa pohditaan erityisesti seuraavia kysymyksiä:

    – mitä resilienssi merkitsee ja miten sitä mallinnetaan?
    – millaiselta resilienssimallit näyttävät paikallisella, alueellisella ja maakunnallisella tasolla tarkasteltuna
    – miten Linkovin resilienssimatrisiia voi soveltaa?

    Tervetuloa!

    Ilmoittautuminen

    Pyydämme teitä ilmoittautumaan ilmoittautumislomakkeen kautta 28.11.2018 mennessä.

    Alustava ohjelma

    11:30 Lounas
    (tarjotaan ilmoittautuneille)

    12:30 Tilaisuuden avaus
    Juha Mäkinen, MPKK

    12.40 Winland-hanke
    Marko Keskinen, Aalto-yliopisto

    13:00 Resilienssistä
    Rauno Pirinen, MPKK / Laurea

    13:30 3D-teknologia resilienssin tukena
    Samu Rautio, MPKK / MERISK

    14:00 Kokemuksia Linkovin resilienssimatriisin soveltamisesta vesivaratehtävissä
    Mika Marttunen, SYKE

    ––– 14:30 Kahvitauko –––

    15:00 Kriittisen infrastruktuurin toimintakyvyn tukeminen
    Hannes Seppänen, CGI

    15:30 Yksilöiden resilienssi osana kokonaisturvallisuutta
    Tapio Juntunen, Tampereen ylipisto / KOREHA

    16:00 HARJOITUS: Linkovin matriisin soveltaminen
    Rauno Pirinen ja Mika Marttunen

    16:30 Loppukeskustelu
    Juha Mäkinen

    17:00 Tilaisuus päättyy

    Lisätietoja

    Christopher Rowley, Demos Helsinki
    christopher.rowley@demoshelsinki.fi
    puh. 0500860666

    Juha Mäkinen, MPKK
    juha.makinen@mil.fi

     

    Continue Reading
  • Onko Suomen ja Venäjän välinen energiakauppa uhka vai mahdollisuus?

    12 loka 2018
    Sakari Hoysniemi
    287

    Tällä viikolla julkaistu hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n raportti toi esiin päästöjen vähentämisen kiireellisyyden ja tarpeen ulottaa ilmastopolitiikka kaikkeen yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Harva maa on kuitenkaan nykyisillä toimilla pääsemässä tähän. Winland-hankkeen Sakari Höysniemi tarkastelee tuoreen tutkimusartikkelin pohjalta, miten päästöjen vähentäminen vaikuttaa energian tuottajien ja kuluttajien väliseen kauppaan ja suhteisiin.

    Suomi keskittyy energian saatavuuteen ja järjestelmän uudistamiseen, Venäjä pyrkii varmistamaan kysynnän nykyisille tuotteilleen

    Päästöjen vähentäminen vaikuttaa väistämättä energian tuottajien ja kuluttajien väliseen kauppaan ja suhteisiin. Energiakauppa voi olla itsessään päästövähennyksiä rajoittava tekijä [1]. Pyrkimys hiilettömään maailmaan voi kuitenkin myös luoda uudenlaisia, ympäristön kannalta kestävämpiä suhteita [2]. Uunituore Sustainability-artikkelimme [3] tarkastelee juuri tätä dynamiikkaa. Tarkastelimme energiamarkkinoiden kehitystä, ja kytkimme tarkasteluun myös pohdinnan ilmastotavoitteiden ja poliittisen kehityksen vaikutuksesta. Päähuomio analyysissämme oli hyödykekaupassa, eli miten polttoaineiden ja sähkön hankinta Suomen ja Venäjän välillä kehittyisi kolmessa eri skenaariossa ja miten se voisi heijastua maiden välisiin suhteisiin.

    Maiden näkökulmat ovat hyvin erilaiset: Suomessa päähuomio on energian kustannustehokkaassa ja huoltovarmassa saatavuudessa sekä omavaraisuuden edistämisessä. Suomen energian loppukulutuksesta Venäjältä tuodut energiamuodot vastaavat tällä hetkellä noin 40 % loppukulutuksesta, ja siksi ajoittain julkisessa keskustelussa nousee huoli Venäjä-riippuvuudesta energian suhteen. Vastaavasti Venäjälle keskeistä on sen (fossiilisten) energiatuotteiden kysynnän ylläpitäminen, sekä saatavuuskysymys nousee esiin riittävän kustannustehokkaan energiantuotantoteknologian saamiseksi. Suomea ei nähdä uhkana, vaikkakin eräs hallinnon entinen neuvonantaja tulkitsi Fortumin olevan sellainen, mutta tämä kiistettiin myöhemmin virallisesti. Venäjällä virallinen näkemys ilmastonmuutoksen osalta on vähättelevä [4] ja esimerkiksi vuoden loppuun mennessä julkaistava Energiaturvallisuusdoktriini pitää dekarbonisaatiota keskeisenä turvallisuusuhkana. Uhkina pidetään myös Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen asettamia pakotteita, jotka ovat uhka energiatuotannon ja -infrastruktuurin kehittämiselle.

    Venäjä kaikissa skenaarioissa merkittävä energiantuottaja, mutta painotukset energiamuotojen välillä vaihtelevat

    Venäjä pysyy kaikissa skenaarioissamme merkittävänä energiantuottajana, mutta painotukset eri energiamuotojen välillä vaihtelevat.

    Ensimmäinen skenaarioistamme, ’markkinatrendit’ pohjautui nykyiseen energia- ja ilmastopolitiikkaan ja kansainvälisiin arvioihin. Skenaariossa kehitys etenee 2030-luvulle asti nykyisen energia- ja ilmastostrategian mukaisesti, jonka jälkeen se alkaa edetä vahvemmin ilmastotiekarttaan pohjautuen. Kuitenkin kuten esimerkiksi BIOS-tutkimushankkeen raportti toteaa, että Suomen nykyisillä politiikkatoimilla päästöt kasvavat 30 % vuodesta 2015 vuoteen 2030 ja siksi tässä skenaarioissa päästöt olisivat nousseet 3-3,5 asteeseen vuoteen 2100 mennessä. Tässä skenaariossa kuitenkin venäläisen energian osuus Suomen loppukulutuksesta tippuisi nykyisestä noin 40 %:sta 16 %:iin. Suomen ja Venäjän suhteet pysyisivät todennäköisesti ennallaan, ellei kansainvälisessä politiikassa tapahdu jotain mullistavaa, sillä Venäjä ehtisi korvata Euroopan vientitulot siirtymällä vahvemmin Aasian markkinoille.

    Toinen skenaarioistamme, ’vähähiilinen’ tarkasteli Suomen ja Venäjän välisen energiakaupan kehitystä, jos päästöjen kasvu rajoitettaisiin Pariisin ilmastosopimuksen mukaiseen kahteen asteeseen. Tämä vaatisi sitä, että yhteiskunnat olisivat vahvasti sitoutuneita päästövähennyksiin sekä suhteellisen rauhallisia kansainvälisiä suhteita ilman suuria konflikteja. Öljyn ja hiilen kysyntä vähenisi päästöoikeuksien kasvaneen hinnan vuoksi, mutta maakaasu pitäisi vielä pintansa sen alhaisempien päästöjen vuoksi. Venäjä painottaisi öljyä ja hiiltä kansallisessa energiajärjestelmässä ja kasvattaisi maakaasun vientiä. Venäläisen energian osuus tässä skenaariossa olisi enää 13 % Suomen loppukulutuksesta vuonna 2040. Venäjän mahdollisuus vaikuttaa suhteisiin ja käyttää energia poliittisena vipuvartena heikkenisi.

    Kolmas skenaario, ’runsashiilinen’ pohjautuu mm. Venäjän energiastrategian optimistiseen skenaarioon, joka mahdollistaisi Venäjälle 3 % vuosittaisen talouskasvun (tämänhetkinen kasvu on noin 1 %) ja myös mahdollisesti poliittisen vaikutusvallan lisäämisen energiakaupan kautta. Skenaario on ilmastopolitiikan kannalta uhkaava ja vaatisi, että EU-maat, kuten Suomi, luopuisivat päästövähennystavoitteistaan. Tähän voisi johtaa myös esimerkiksi vähäpäästöisten teknologioiden odotettua hitaampi kehitys. Venäjä pyrkii rakentamaan ydinvoimasta kolmatta keskeistä strategista energiamuotoa öljyn ja kaasun jälkeen, mikä voisi toisaalta mahdollistaa päästöjen vähentämisen. Tästä huolimatta Suomen riippuvuus venäläisestä energiasta laskisi hieman ja olisi noin 32 % vuonna 2040.

    Suomen riippuvuus tuontienergiasta vähenee kaikissa skenaarioissa

    Tarkastelimme artikkelissamme Suomen energiajärjestelmän tulevaisuutta sillä oletuksella, että markkinat ja niiden taustalla olevat normit ja käytänteet pysyvät ennallaan. IPCC:n tavoite – oli se 1,5 tai 2 astetta – on kuitenkin pelkästään teknis-taloudellisen optimoinnin avulla hyvin haastava ilman laajempia yhteiskunnallisia muutoksia ja vahvempia ilmastotavoitteita. Tähänastiset hallitusten tavoitteet eivät riitä edes kahden asteen lämpenemisen välttämiseen [5].

    Jos tarkastellaan pelkästään energian saatavuutta, Suomen energiaturvallisuus on suhteellisen hyvissä kantimissa, huolimatta merkittävästä energian tuonnista ja vielä kesken olevista Hanhikiven ja Olkiluodon ydinvoimahankkeista. Ilmastoturvallisuuden ja tarvittavan yhteiskunnallisen murroksen edistäminen sekä rajojemme sisä- että ulkopuolella tulisikin olla vähintään yhtä keskeinen tavoite kuin energian saatavuuden varmistaminen. Suomen keskeisin energiaturvallisuusriski on ilmastonmuutos.

    Lähteet

    [1] F.W. Geels, ’Regime Resistance against Low-Carbon Transitions: Introducing Politics and Power into the Multi-Level Perspective’, Theory, Culture & Society, 31(5), 2014.

    [2] D. Scholten (Ed.), The Geopolitics of Renewables, Springer International Publishing, 2018.

    [3] J. Jääskeläinen, S. Höysniemi, S. Syri, V.-P.Tynkkynen, ’ Finland’s Dependence on Russian Energy—Mutually Beneficial Trade Relations or an Energy Security Threat?, Sustainability, 10(10), 2018.

    [4] V.-P.Tynkkynen, N. Tynkkynen, ’Climate Denial Revisited: (Re)contextualising Russian Public Discourse on Climate Change during Putin 2.0’, 2018, Europe-Asia Studies, 1103-1120, 2018.

    [5] A.E. Raftery, A. Zimmer, D.M.W. Frierson, R. Startz, P. Liu, ’Less than 2C warming by 2100 unlikely’. Nature Climate Change, 7, 2017.

    Continue Reading
  • Globaali ruokakriisi vaikuttaa turvallisuuteen Suomessa

    4 loka 2018
    Kati Systä
    515

    Suomalaisessa ruokakeskustelussa tulisi korostaa yhä enemmän globaalin ruokakriisin ja muuttoliikkeen yhteyksiä Suomen kokonaisturvallisuuteen sekä Suomen vastuuta maailman ruokahaasteista, kirjoittaa Kirsi-Marja Lonkila, joka toimii Winland-hankkeen vuorovaikutusasiantuntijana.

     

    Ruokakriisit ovat usein muuttoliikkeen ajuri.

    Parhaillaan Jemenissä, Nigeriassa, Etelä-Sudanissa ja Somaliassa on meneillään akuutti ruokakriisi. Näissä maissa vähintään 30 miljoonaa ihmistä kärsii vakavasta ruokapulasta, joista yli 10 miljoonaa elää nälänhädän partaalla. Kaikissa edellä mainituissa maissa perimmäiset syyt ruokaturvattomuudelle ovat aseellisissa konflikteissa ja yhteiskunnan epävakaudessa.

    Ruokapulasta johtuvat kriisit tulevat yleistymään, toteaa Winland-hankkeen apulaisprofessori Matti Kummu yhdessä kansainvälisten kirjoittajakumppaniensa kanssa tuoreessa Nature Sustainability -lehden kommenttiartikkelissaan. Ruokakriisit pahenevat erityisesti Afrikassa, missä yhdistyvät kimurantilla tavalla aseellisten konfliktien kaltaiset stressitekijät, henkeä kohden tuotetun ruoan määrän romahtaminen ja ruoantuotantoa uhkaavat ilmastonmuutokseen liittyvät tekijät – kuten sään ääri-ilmiöt.

    Tällaisissa tilanteissa paikallinen ruokapula voi laukaista kansainvälisen muuttoliikkeen – ensisijaisesti maihin, jotka jo muutenkin ovat hätää kärsimässä isojen pakolaisväestöjensä vuoksi. Muuttoliike voi tästä syystä pahentaa yhteiskuntien levottomuutta ja taloudellista epävakautta.

    Lisää humanitaarista apua, lisää systeemisten riskien hallintaa

    Kansainvälisen humanitaarisen avun rahoituksen merkittävä lisääminen on yksi tärkeimmistä vastauksista ruokakriisien akuutteihin vaikutuksiin. Samalla tulisi pohtia pidemmän tähtäimen keinoja: kirjoittajat tuovat esiin, että hillitsemällä ruokakriisejä voidaan samalla hallita ruokaturvan puutteen aiheuttamia systeemisiä riskejä, ja että itse asiassa ruokaturvan puute ei ole humanitaarinen vaan systeeminen ongelma. Systeemisellä riskillä viitataan uhkaan, joka luo odottamattomien vaikutusten dominoefektin toisiinsa kytkeytyneissä järjestelmissä. Hyvä esimerkki ruokapulan aiheuttamasta systeemisestä riskeistä on nälän vaikutus ihmisten liikkuvuuteen maan sisällä tai kansainvälisesti pakolaisuuden muodossa. Siis: samalla kun humanitaarisen avun lisääminen pelastaa lukuisia henkiä Nigeriassa, Somaliassa, Etelä-Sudanissa ja Jemenissä, sen avulla lisätään alueellista ja globaalia vakautta.

    Tämänhetkisen nälänhädän valtavan skaalan uskoisi olevan riittävä syy kansainväliselle yhteisölle puuttua ajoissa nälänhätiin ja humanitaarisiin kriiesihin. Mutta jos ja kun näin ei aina ole, ainakin globaalin turvallisuuden lisääminen ja muuttoliikkeen hallitseminen ovat syitä toimia. World Food Programmen johtajan David Beasleyn mukaan ongelman alkulähteeseen eli ruokaturvaan puuttuminen tulee paljon halvemmaksi kuin miljoonien ihmisten pakeneminen (esimerkiksi) Eurooppaan. Kestävän kehityksen politiikkaa (sekä maahanmuuttopolitiikkaa) tulisi Suomessakin koordinoida myös tämä näkökulma mielessä.

    Akuutteihin ruokapulan kriiseihin puuttumisen ohella ruokaturvaa voidaan parantaa muun muassa vähentämällä ruokahävikkiä, kehittämällä maataloutta ja siten nostamalla satomääriä, kasvattamalla maanviljelijöiden saamaa tuottoa prosessoimalla tuotteita pidemmälle sekä edistämällä parempaa hallintoa – alue, jolla Suomella erityisesti on annettavaa maailmalle.

    Blogikirjoituksen pohjana on Nature Sustainability -lehdessä julkaistu kommentti, jonka yksi kirjoittajista on Winland-hankkeen Matti Kummu.

    Puma, Chon, Kakinuma, Kummu, Muttarak, Seager & Wada (2018). A developing food crisis and potential refugee movements, Nature Sustainability. [pdf]

    Aiheesta keskustellaan lisää tapahtumassamme 16.10. Tule mukaan tai seuraa suoraa verkkolähetystä! Globaali ruokakriisi ja Suomi: haasteita ja niiden ratkaisijoita Tiedekulmassa 16.10.2018

    Continue Reading
  • Winlandin työpaja 31.10.2018

    11 syys 2018
    Kirsi-Marja Lonkila
    550

    Winlandin työpaja esittelee kokonaisturvallisuuteen liittyvää tutkimustamme kahdella kärjellä ja kutsuu sidosryhmät mukaan työstämään niiden hyödyntämistä.

    Milloin? Keskiviikkona 31.10.2018 klo 9.00 – 11.30 (kahvi 8.30)
    Missä?
    Arkadia / AaltoBIZ, Lapuankatu 2, Helsinki

    Esittelemme työkalun vesiturvallisuuden sekä sen energia- ja ruokaturvakytkösten kokonaisarviointiin.
    Eri sektoreiden väliset kytkökset ovat merkittävä osa kokonaisturvallisuutta. Winland-hankkeessa on laadittu työkalu, jolla voidaan tehdä kokonaisarvio Suomen vesiturvallisuuden tilasta ja trendeistä sekä sen kytköksistä ruoan ja energian tuotantoon. Työpajassa esitellään arviointiprosessia ja -lähestymistapaa ja pohditaan yhdessä, miten arviointityökalua voitaisiin hyödyntää eri tyyppisissä suunnittelutilanteissa.

    Pureudumme kokonaisturvallisuuden ennakointiin.
    Kokonaisturvallisuuden ennakointityötä tehdään monella taholla. Winland on vuoden 2018 aikana jäsentänyt eri ennakointiprosesseja ja arvioinut niiden toimivuutta. Osaammeko Suomessa ennakoida tarpeeksi laadukkaasti? Millä tavoin kokonaisturvallisuuden keskeiset toimijat ja verkostot ennakoivat ja miten ennakointia voisi kehittää?

    Työpaja on suunnattu sekä kokonaisturvallisuuden että energia-, ruoka- ja vesiturvallisuuden kanssa työskenteleville.

    Työpajaa varten valmistellut työraportit:

    Vesiturvallisuuden kokonaisarviointi – työpaperi 31.10. työpajaan

    Kokonaisturvallisuuden ennakoinnin  kehittäminen Suomessa – alustava raportti 31.10. työpajaan

    Työpajan ohjelma

    8.30 Kahvi
    9.00 Avaus ja tervetuloa, Marko Keskinen, Aalto-yliopisto
    9.10 Johdatus työpajojen teemoihin

    1. Miten arvioimme vesiturvallisuutta? Työkalu vesiturvallisuuden sekä sen energia- ja ruokaturvakytkösten arviointiin (Mika Marttunen, Suomen ympäristökeskus)
    2. Miten ennakoimme tulevaisuutta? Kokonaisturvallisuuden ennakointiprosessien jäsentämistyö (Matti Minkkinen, Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto)
    9.30 Siirtyminen rinnakkaisiin työpajoihin ja kahvitauko
    9.45- 11.15 Työpajatyöskentelyä rinnakkaisissa työpajoissa:

    Sidosryhmien kanssa työstetään Winlandin tutkimuksen hyödyntämistä laajemmin.

    1. Miten arvioimme vesiturvallisuutta? Vesiturvallisuuden arviointi ja kytkökset

    Winland-hankkeessa on laadittu työkalu, jolla voidaan tehdä kokonaisarvio Suomen vesiturvallisuuden tilasta ja trendeistä sekä sen kytköksistä ruoan ja energian tuotantoon. Työpajassa esitellään arviointiprosessia ja -lähestymistapaa ja pohditaan yhdessä, miten arviointityökalua voitaisiin hyödyntää eri tyyppisissä suunnittelutilanteissa.

    2. Miten ennakoimme tulevaisuutta?
    Kansallisten ennakointiprosessien jäsentäminen ja kehittäminen
    Kokonaisturvallisuuden ennakointityötä tehdään monella taholla. Winland on vuoden 2018 aikana jäsentänyt eri ennakointiprosesseja ja arvioinut niiden toimivuutta. Työpajassa ruoditaan ennakoinnin haasteita ja kehitetään yhdessä tutkimukseen perustuvia suosituksia siitä, miten ennakointia voisi kehittää.
    11.15 Yhteenveto ja työpajojen tuotosten lyhyt esittely
    11.30 Lounas, ravintola Proffa, Runeberginkatu 14-16 (kauppakorkeakoulun päärakennus)

     

    LISÄTIETOJA
    Kirsi-Marja Lonkila, Demos Helsinki (kirsi-marja.lonkila@demoshelsinki.fi, 050 571 9055)
    Marko Keskinen, Aalto-yliopisto (marko.keskinen@aalto.fi)

    Continue Reading
  • Voiko satojen tuhansien järvien maa kärsiä kuivuudesta?

    11 syys 2018
    Kirsi-Marja Lonkila
    472

    Vakava kuivuus on vaivannut Suomea tänä kesänä. Sademäärät jäivät pieniksi ja maataloutemme tuotti pienimmän viljasadon 30 vuoteen. Puhutaan jopa katovuodesta. Myös monet vesihuoltolaitoksemme ovat asettaneet rajoituksia vedenkäytölle. Pohjavesien ja järvien pinnat ovat erittäin alhaalla. Kuivuuteen varautumisen tarpeesta kirjoittaa Winlandin tutkija Lauri Ahopelto Suomen Ympäristökeskuksesta.

    Kuivuus on koetellut koko Eurooppaa ja monet maat ovat hakeneet kriisiapua EU:lta, joka aikaisti tukien maksua. Suomen hallitus päätti 86,5 miljoonan kriisipaketista maataloudellemme. Monet karjatilat joutuvat teurastamaan eläimiä ennenaikaisesti, koska rehua ei ole tarpeeksi ja sen ostaminen on liian kallista. Toisin kuin monina vuosina, viljaa ei riitä vientiin, ja joudumme ostamaan lisäviljaa ulkomailta.

    Kuivuus kuormittaa viljelijöitä, mutta pienemmät sadot nostavat myyntihintaa, joka hieman kompensoi. MTK kuitenkin arvioi maatalouden menetyksiksi jopa noin 400 miljoonaa euroa. Myös kuluttaja maksaa kuivuudesta korkeampien hintojen muodossa ja kasvaneina verotukina. Pienet sadot nostavat hintaa kaupassa sekä heikentävät kansallista ruokaturvaamme. Energiasektorilla rahallisia menetyksiä aiheuttaa se, että vesivoimaa on Suomessa vähemmän tarjolla. Norjan ja Ruotsin kuiva kesä voi nostaa sähkön hintaa myös Suomessa. Tällä on kytkös energiaturvallisuuteemme.

    Kuivuus tulee siis hyvin kalliiksi. Vuosien 2002-2003 kuivuuden suoriksi vaikutuksiksi arvioitiin 100 miljoonaa euroa, josta puolet oli ”menetettyä” vesivoimaa. Tuolloin kuivuus alkoi 2002 syksyllä ja loppui juuri parahiksi ennen kesää, joten vaikutukset maataloudelle olivat pieniä. Tänä vuonna hallituksen 86,5 miljoonan euron tukipaketin päälle tulevat vielä ”menetetyt” vientituotot ja vesivoimatuotot, kasvaneet vedenhankintakulut sekä metsätalouden tappiot jne. Vuoden 2018 kuivuus on taloudellisilta menetyksiltään mahdollisesti pahin viimeiseen 70 vuoteen.

    Mennyt kesä saattoi olla vasta alkusoitto

    Helteet loppuivat ja sadettakin on nyt jonkin verran ropsahdellut. Voidaanko nyt todeta kuivuus päättyneeksi?  –Ehkä, ehkä ei.  Kuivuus on siitä hankala luonnonilmiö, että sen loppumisen ja alkamisen voi määrittää vasta jälkikäteen. Usein puhutaan ”hiipivästä katastrofista” ja ongelmaan herätään liian myöhään. Tämä tekee varautumisesta hankalaa. Kuivuus voi pahimmillaan olla monivuotista, kuten 1940-1942. Toistaiseksi tämän vuoden kuivuus ei ole ollut hydrologisesti vielä erityisen poikkeuksellinen, mutta se voi sellaiseksi vielä muuttua. Nyt olisi hyvä ruveta varautumaan, jos kuivuus jatkuukin.

    Tänä kesänä olimme onnekkaita, koska talvella ja syksyllä oli hyvin märkää ja pinta- ja pohjavedet korkealla. Jos nyt syksyn sateet jäävät vähäisiksi ja saamme kuivan talven ja kevään, olemme aivan eri tilanteessa ensi kesän alussa. Jos ensi kesästä tulisi samanlainen kuin menneestä, olisivat vahingot huomattavasti merkittävämpiä kuin menneenä kesänä. Etenkin pienet vesistömme Etelä- ja Varsinais-Suomessa olisivat hädässä. On todennäköistä, ettei kuivuus jatku, mutta paljon harvinaisempiinkin tapahtumiin on Suomessa varauduttu. Ilmastonmuutoksen tulee lisäämään sään ääri-ilmiöitä, joten tämän kesän kaltaiset kuivuudet siis lisääntyvät.

    Kuivuuteen tulisi varautua Suomessakin

    Kuivuuteen on toistaiseksi varauduttu meillä melko vähän, johtuen varmaankin mielikuvasta Suomesta satojen tuhansien järvien maana. Ja toki meillä vettä riittääkin, mutta emme silti ole kuivuudelta suojassa, kuten mennyt kesä osoitti. Kuivuuteen tulisi varautua paremmin myös Suomessa. Winland-hankkeen tutkimustulosten perusteella vakava kuivuus aiheuttaa monille alueille ongelmia vedensaannin kanssa, erityisesti Uudellamaalla ja Varsinais-Suomessa.

    Kuivuuden tuloa ei voi estää, mutta varautumiskeinoja vahinkojen pienentämiseksi on monia. Useat keinot ovat paikka- ja tilakohtaisia, kuten kastelualtaat, väliaikaiset pohjapadot ja säätösalaojat. Hyväkuntoinen pelto sietää kuivuutta paremmin, joten viljelykierto, biohiili ym. pellon kuntoa parantavat toimet auttavat myös kuivuutta vastaan. Kuivuutta vastaan voi ottaa myös vakuutuksen, mutta vain n. 1% pelloistamme on vakuutettu. Insentiivi vakuuttamiselle on vaillinainen, koska monet varmasti olettavat valtion auttavan kriisissä (kuten auttoi).

    Tilakohtaisten keinojen ohella on tärkeää tarkastella ja koordinoida keinoja myös valuma-alueen tasolla. Esimerkiksi vesistöjen järkevällä säännöstelyllä voidaan pienentää kuivuuden vaikutuksia. Looginen paikka varautumiskeinojen laaja-alaiseen suunnitteluun ja koordinointiin olisi vesienhoitosuunnitelmamme.  Mielestäni tulisi myös vakavasti pohtia kansallisen kuivuusstrategian tarvetta.

    Winland-hanke on mukana suunniittelemassa kuivuuteen liittyvää valmiusharjoitusta ensi kevääksi Varsinais-Suomessa. Viimeistelemme myös kahta kuivuuteen liittyvää tieteellistä artikkelia.

    Continue Reading
  • Globaali ruokakriisi ja Suomi: haasteita ja niiden ratkaisijoita Tiedekulmassa 16.10.2018

    6 syys 2018
    Kati Systä
    1493

    Maailman ruokapäivän aamiaistilaisuus Tiedekulmassa tarjoaa viimeisintä tutkimustietoa ja piirtää kokonaiskuvaa maailman kohtaamista ruokahaasteista sekä siitä, mitä globaali ruokaturvan kriisi voi merkitä Suomelle. Tilaisuudessa kuullaan rohkaisevia esimerkkejä ja tunnistetaan tapoja, joilla Suomessa voidaan olla mukana ratkaisemassa tulevaisuuden ruokahaasteita. Tilaisuuden järjestävät strategisen tutkimuksen Winland-hanke, Aalto-yliopisto ja Ympäristötiedon foorumi.

    Tulevaisuudessa maailman kohtaamat ruokahaasteet lisääntyvät kasvavan ja vaurastuvan väestön, ilmastonmuutoksen, ekosysteemien heikkenemisen ja vesipulan sekä vesien pilaantumisen vuoksi. Globaali ruokakriisi heiluttaa ruokapöytiä myös Suomessa, sillä olemme merkittävällä tavalla riippuvaisia muista maista: lähes puolet kuluttamastamme ruoasta tuodaan muualta ja kotimainen ruoantuotanto pyörii pitkälti muualla tuotetulla energialla, lannoitteilla, koneilla sekä eläinten rehuna käytettävällä soijalla.

    Tilaisuudessa kuullaan puheenvuoroja aiheeseen perehtyneiltä tutkijoilta, mutta myös ruokakriisiin ratkaisuja etsiviltä ja löytäneiltä tahoilta. Mukana on mm. älyteknologiaa ja kerrosviljelyä hyödyntävä Robbes Lilla Trädgårdin Robert Jordas ja Satu Vainio From Waste to Taste ry:stä sekä hävikkiravintola Loopista.

    – Suomen tulisi edistää tasapuolista resurssien käyttöä ja ruoansaantia meitä huonommassa asemassa olevilla alueilla. Samalla meidän tulisi vähentää radikaalisti ruoantuotannon aiheuttamaa ympäristökuormitusta, toteavat järjestäjät: tämä on osa globaalia vastuutamme, mutta se on myös tapa turvata globaalia turvallisuutta sekä hillitä kuivuuden ja ruokapulan liikkeelle panevia valtavia muuttoliikkeitä. Suomessa on hyvät edellytykset tuottaa uusia ruokaratkaisuja: meillä on runsaat vesivarat ja pohjaa uusille innovaatioille.

    Tilaisuus piirtää tutkimukseen perustuvaa kokonaiskuvaa tulevaisuuden ruokahaasteista, mutta esittelee samalla niihin innostavia ratkaisuja sekä jokaisen lautaselle sopivia tekoja. Tilaisuus järjestetään Helsingin yliopiston Tiedekulmassa ja alkaa aamiaisella kello 8.30. Ohjelmaosuus kestää 9.00-11.00.

    Ilmoittautuminen tilaisuuteen tapahtuu täällä 9.10. mennessä tai tapahtuman tulessa täyteen.

    Globaali ruokakriisi ja Suomi: haasteita ja niiden ratkaisuja

    Aika: Tiistai 16.10.2018 klo 9.00-11.00 (aamiainen 8.30)
    Paikka: Tiedekulman Stage, Helsinki

    OHJELMA
    08:30-9:00 Aamiainen
    9:00-9:20 Tervetuloa; Globaalit kriisit ruokapöydässämme, Matti Kummu, Aalto-yliopisto
    9:20-10:00 Ruokahaasteiden ratkaisijat ja tarinoita ratkaisuista
    Lyhyitä puheenvuoroja ravintolan, uusien proteiinien, tulevaisuuden ruoan sekä ruoantuotannon, yhteiskunnallisen vaikuttamisen, big datan ja tutkimuksen näkökulmista.

    Lauri Reuter, VTT:  Muna, ei kanaa
    Annukka Valkeapää
    , WWF Suomi: Ruuan ympäristövaikutukset –  Suuri tuntematon?
    Joseph Guillaume, Aalto-yliopisto: Globaalien tietokantojen taikaa
    Robert Jordas, Robbes Lilla Trädgård: Vertikaaliviljelyllä tehoa resurssien käyttöön
    Vilma Sandström, Helsingin yliopisto: Hyvä-paha ruoan tuonti
    Satu VainioFrom Waste To Taste ry & Ravintola Loop: Rumat tofu ja sinkkubanaanit käyttöön: Case Ravintola Loop

    10.00-10:35 Q & A: Ruokahaasteista ratkaisuihin
    10:35- Vapaata keskustelua puhujien kanssa, tutustumista Water Scarcity Atlakseen
    11.00 Tilaisuus päättyy

    Tilaisuuden juontaa tietokirjailija ja kuluttajaekonomisti Mari Koistinen

    Facebook-tapahtuman löydät täältä.

    TILAISUUS ON TÄYNNÄ. Voit seurata tapahtumaa suorana verkkolähetyksenä osoitteessa https://www.helsinki.fi/en/unitube/video/20980

    Esteettömyys: Tiedekulman kaikkiin tiloihin on esteetön pääsy. Esteetön sisäänkäynti on Yliopistonkadun ja Fabianinkadun kulmassa sijaitsevassa hissiaulassa. Kerrosten välillä voi kulkea hissillä. Kerroksissa K1 ja 2 on liikuntaesteetön wc-tila.

    Lisätietoja:
    Kirsi-Marja Lonkila, Demos Helsinki (kirsi-marja.lonkila@demoshelsinki.fi, 050 571 9055)
    Matti Kummu (matti.kummu@aalto.fi, +358 50 4075171)

    Continue Reading
  • Miltä näyttää globaali vesiturvallisuus, entä Suomen rooli sen saavuttamisessa? Terveiset YK:n kestävän kehityksen foorumilta

    19 heinä 2018
    Suvi Sojamo
    548

    Vaikka veden korvaamaton merkitys hyvinvoinnille ja yhteiskuntien kehitykselle tiedostetaan yhä paremmin, maailmalla on edessään kivikkoinen tie vesiturvallisuuden takaamiseksi ja YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseksi. Winlandin koordinaattori ja tutkijatohtori Suvi Sojamo Aalto-yliopistosta summaa New Yorkissa pidetyn YK:n kestävän kehityksen korkean tason poliittisen foorumin viestejä sekä antia Suomelle.

    Kestävän kehityksen merkittävin kansainvälinen vuosittainen tapaaminen, YK:n korkean tason poliittinen foorumi, on koonnut viimeisen puolentoista viikon ajan YK:n jäsenvaltiot ja laajan joukon sidosryhmiä Agenda 2030:n kestävän kehityksen tavoitteiden seurantakokoukseen New Yorkiin. Tämän vuoden foorumin “Transformation towards sustainable and resilient societies” yhtenä tarkastelukohteena oli kestävän kehityksen tavoite 6, joka pyrkii takaamaan veden saannin ja puhtaan juomaveden ja sanitaation kaikille. Osallistuin foorumille Suomen delegaation jäsenenä akatemian ja vesivastuusitoumuksen edustajana, mikä tarjosi hyvän mahdollisuuden luoda tilannekatsaus niin globaalin vesiturvallisuuteen yhteisenä tavoitetilana kuin Suomen asemaan sen saavuttamisessa.

    Haasteet ja niiden ratkaisut tiedostetaan, mutta toimeenpano laahaa perässä

    YK-organisaatioiden veteen liittyvää työtä koordinoivan UN Waterin seurantaraportin mukaan viime vuosien hyvästä kehityksestä huolimatta jopa 2,1 miljardilta ihmiseltä puuttuu edelleen turvallinen ja helposti saatavilla oleva talousvesi ja 4,5 miljardilta pääsy turvalliseen sanitaatioon, jossa myös jätteenkäsittelystä on huolehdittu. Yli 2 miljardia ihmistä elää jo nyt alueilla, joilla veden käyttö ylittää vesivarojen saatavuuden ja luonnollisen uusiutumiskyvyn, ja tilanteen odotetaan pahenevan väestönkasvun ja ilmastonmuutoksen myötä. Veden on osoitettu olevan taustatekijänä niin kärjistyneiden konfliktien kuin muuttoliikkeidenkin taustalla. Maailmalla on parannettavaa niin vedenkäytön tehokkuudessa, veden puhdistamisessa, vesiekosysteemien tilassa kuin kestävässä ja oikeudenmukaisessa vesivarojen hallinnassa. Naiset ja haavoittuvimmat ihmisryhmät jäävät edelleen kaikkein eniten tavoitteista jälkeen.

    Mitkään näistä haasteista eivät ole uusia. Tänäkin vuonna toitotettu hyvän hallinnan merkitys muiden haasteiden ratkaisulle on ollut YK-järjestöjen mantra yli kymmenen vuotta. Niin tekniset, sosiaaliset kuin poliittiset ratkaisut useimpiin ongelmiin ovat jo tiedossa. Suurimpana pullonkaulana näyttääkin olevan tiedon muuttaminen poliittiseksi tahdoksi, resursoinniksi ja toiminnaksi.

    Raha voi ratkaista, mutta ensin tulisi ymmärtää veden todellinen arvo

    OECD on arvioinut vesi-infrastruktuuriin olevan miljardien lisäinvestointitarve vuoteen 2030 mennessä, johon julkisen sektorin rahojen ei uskota yksin riittävän. Erilaiset tavat ja mallit kasvattaa erityisesti yksityistä rahoitusta nousivatkin esiin niin foorumia taustoittavissa raporteissa (ks. täällä ja täällä) kuin puheenvuoroissakin.

    Veden ja rahan niputtaminen johtaa kuitenkin toistuvasti vastakkainasetteluihin, jossa toisena ääripäänä veden korostetaan olevan ihmisoikeus ja sillä nähdään olevan itseisarvo ja toisena veden ja vesi-infrastruktuurin olevan tuottoisa yksityistettävä ja kaupattava hyödyke. Investointihuumassakin olisi tärkeä muistaa, että veden luonne YK:n yleiskokouksenkin tunnustamana ihmisoikeutena ja julkisena resurssina on kiistämätön. Se ei kuitenkaan tarkoita, että veden käytön tulisi olla vailla korvausta ja sääntelemätöntä tai ettei veden ympärille voisi rakentaa kaupallista toimintaa – veden riittävyys ja oikeudenmukainen jako tulee jotenkin varmistaa, niin Suomessa kuin kansainvälisesti. Ennen kuin puhutaan hinnasta, investoinneista ja niiden reunaehdoista, veden kustannukset ja todellinen arvo tulee ymmärtää ja konkretisoida entistä paremmin – niin luonnolle, paikallisyhteisöille, valtioille kuin yksityisellekin sektorille.

    Vesi ei ole vain valtioiden tai vesisektorin asia

    Veden poikkileikkaava merkitys kehitykselle korostui ilahduttavasti foorumin muiden tavoitteiden energian (tavoite 7), kestävien kaupunkien (tavoite 11), kestävän kulutuksen ja tuotannon (12) kuin maaekosysteemien suojelun (tavoite 15) tarkasteluissa. Foorumin jokavuotisena tarkastelun kohteena on lisäksi yhteistyötä ja kumppanuuksia korostava tavoite 17. Veden tapauksessa valtioiden välinen yhteistyö, poikkisektoraalisuus ja monitoimijayhteistyö nousivat kiitettävästi eri yhteyksissä esiin, mutta sidosryhmien ja erityisesti kansalaisyhteiskunnan edustajat esittivät syystä myös erittäin kriittisiä äänenpainoja edustavuuden ja osallistumisen toteutumisesta niin kansallisessa toimeenpanossa, veteen kytkeytyvissä kehityshankkeissa kuin foorumin valmisteluprosesseissa ja keskusteluissa.

    Suomella voi olla kokoaan merkittävämpi rooli globaalisti

    Suomen arvioitiin tänä vuonna yltävän kolmannelle sijalle kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa ja Suomi nousi useissa puheenvuoroissa esiin malliesimerkkinä yhteiskunnan eri toimijoita osallistavasta toimeenpanosta mm. Kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumuksen kautta. Suomen sidosryhmiä laajasti yhteen tuoneen delegaation puheenvuorot ja sivutapahtumat korostivat niin kansainvälisen veden hallinnan arkkitehtuurin kehittämisen, veden, energian ja ruoan kytkösten, rajavesiyhteistyön, vesiriskien arvioinnin, yritysten vesivastuullisuuden ja kestävien tuotantoketjujen, kulutuksemme globaalista jalanjäljestä seuraavan vastuun, resurssiviisaiden ja kiertotalouden ratkaisujen, ihmisoikeusperustaisuuden ja naisten ja tyttöjen aseman merkitystä – kaikki raikkaita tuulahduksia foorumilla, jossa erityisesti monet valtioiden ulostulot ja lopullinen ministerijulkilausuma jättivät konkretiassaan ja kunnianhimon tasossaan vielä reippaasti parantamisen varaa.

    Suomen edelläkävijyyden ja tuloksellisuuden takaamiseksi niin veteen liittyvään koulutukseen, tutkimukseen, monitoimijayhteistyöhön kuin kehityspolitiikkaankin olisikin tärkeä panostaa jatkossa nykyistä enemmän – kestävän veden käytön ja hallinnan sekä vesiturvallisuuden edistäminen on meille sekä kansallinen etu että hyvä kansainvälisen profiloitumisen paikka.

    Muita foorumin havaintojani luettavissa Twitterissä https://twitter.com/SuviSojamo.

    Continue Reading
  • Yritysten arvoketjut ovat energia-, ruoka- ja vesiturvallisuuden ytimessä

    14 kesä 2018
    Kirsi-Marja Lonkila
    802

    Mitä globaalit energiaan, ruokaan ja veteen liittyvät kriisit tarkoittavat suomalaisyrityksille? Miksi yritysten riskienhallinta, kestävyys ja vastuullisuus tulisi nähdä erottamattomina osina toisiaan ja jatkuvuudenhallintaa? Winland-hanke julkaisi  14.6.2018 yrityksille suunnatun policy briefin, jossa on koottu tutkimukseen perustuvia vastauksia kysymyksiin. Koosteemme toimi keskustelunavauksena, ja julkaisutilaisuudessa käytiin läpi  yritysten ja sidosryhmien kokemuksia ja parhaita käytäntöjä.

    Lataa policy briefimme Riskienhallinta, kestävyys ja vastuullisuus –  Yritysten arvoketjut energia-, ruoka- ja vesiturvallisuuden ytimessä

    Yritysten arvoketjut ovat merkittävimpiä energian, ruoan ja veden tuotannon ja kulutuksen rakenteita. Arvoketjujen riskienhallinta, kestävyys ja vastuullisuus tulisi nähdä erottamattomina osina toisiaan ja edellytyksenä jatkuvuudenhallinnalle.

    Suomalaisyritykset ovat monella kestävyyden ja vastuullisuuden osa-alueella maailman kärkeä. Sen vuoksi erityisesti energian, ruoan ja veden arvoketjujen kansainväliset ja sektorirajat ylittävät kytkökset tulisi huomioida entistä paremmin niin yritysten kuin yhteiskuntien pidemmän aikavälin kestävyyden takaamiseksi.

    Hankkeen koordinaattori Suvi Sojamo esittelee Winlandin tuoretta tutkimuskoostetta.

    Koosteessamme nostetaan esille askelia kestävämpään yritystoimintaan, energia- ja ruokajärjestelmään sekä vedenkäyttöön:

    Suomen energian hankinnan ja kulutuksen riskit sekä tuotannon vaikutukset yhteiskuntiin ja ympäristöön tulee huomioida kokonaisvaltaisemmin myös rajojemme ulkopuolella.

    Kestävämpi suomalainen ruokaketju edellyttää kasvisperäisen ruokavalion suosimista ja tuonnin korvaamista kotimaisella tuotannolla.

    Suomalaisyrityksillä on toimipaikkoja ja alihankkijoita myös vesipulasta kärsivillä alueilla. Riskienhallinta edellyttää kestävää veden käyttöä ja hallintaa.

     

    Continue Reading
  • Kaikkien turvallisuus – alue unohtaen?

    7 kesä 2018
    Arttu Kantola
    464

     

    Kokonaisturvallisuuden konsepti, eli varautumisen yhteistoimintamalli, muistuttaa avoimeen lähdekoodiin perustuvaa järjestelmää ja siinä on paljon potentiaalia. Paikallistasolla konseptia ei kuitenkaan tunneta vielä kovin hyvin, kirjoittavat Johanna Anttonen ja Arttu Kantola Maanpuolustuskorkeakoulusta.

    Kokonaisturvallisuuden konsepti huomioi kaikki toimijat ja on joustava

    Kokonaisturvallisuusajattelu pyrkii huomioimaan ja osallistamaan koko yhteiskunnan eri tasot ja tahot aina yksittäiseen kansalaiseen asti. Tässä kaikkiin eri tahoihin ulottuvassa varautumisen yhteistoimintamallissa turvallisuustoiminnan kohteena ovat yhteiskunnan seitsemän elintärkeää toimintoa, joista huolehtiminen on meidän kaikkien turvallisuustoimijoiden yhteinen yhteistyön asia. Hagelstamin ja Koskenniemen (2016) mukaan kokonaisturvallisuuden malli muistuttaa avoimeen lähdekoodiin perustuvaa käyttöjärjestelmää. Analogisesti ajateltuna molempien käyttö on helppo oppia, sillä molempia voidaan mukauttaa olosuhteiden mukaisesti ja tarvittaessa ”niihin voidaan kytkeä uusia toimintoja ilman omistajan hyväksyntää”. Keskeisiä periaatteita ovat kaikkien toimijoiden huomioiminen, joustavuus, yhdisteltävyys ja itseorganisoituminen.

    Halusimme raaputtaa strategisen tason pintaa ja tarkastella kokonaisturvallisuusajattelun periaatteiden vaikuttavuutta, eli tunnettuutta (Yrityskysely 2017), läpäisevyyttä ja omaksumista (esim. KUJA jatkuvuudenhallintaprojektit) yhteiskunnassa aina valtiontasolta alue- ja kuntatasolle.

    Strategisen tason turvallisuustyö ja käytännön varautuminen ovat kaukana toisistaan

    Loppuvuonna 2017 toteutimme kokonaisturvallisuuden toimijakenttä -kyselyn, ja lähdimme kyselyaineiston analysointiin suurin ennakko-odotuksin. Yhteiskunnan turvallisuusstrategia (2017) oli juuri julkaistu ja mediassakin aihe vilahti. Odotuksiin nähden kokonaisaineisto jäi niukaksi ja vastaajakunta muodostui lähes kokonaan paikallistason edustajista kuten kuntien ja kuntayhtymien varautumisen parissa työskentelevistä henkilöistä. Vieläkin yllättävämpää oli, että näinkin keskeisesti yhteiskunnallista turvallisuustyötä ja varautumistoimintaa periaatteellisella tasolla ohjaavan dokumentin tunnettuus oli paikoin hyvin ohutta. Mikä edes on kokonaisturvallisuuden konsepti?”  ”Ensimmäistä kertaa kuulen koko sanan.” ”Mielestäni konseptia ei ole tuotu tarpeeksi tietoon suurelle yleisölle jolloin siinä olisi vielä enemmän vaikutusta ja mahdollisesti lisäisi turvallisuuden tunnettakin”, kommentoivat vastaajat.

    Kyselyn tuloksiin tutustuessamme saatoimme todeta oman strategisen tason kokonaisturvallisuuskuplamme puhjenneen.Yhteiskunnallisen yhteisen varautumisen ja turvallisuustyön teoreettisstrateginen taso ja käytännön toimijoiden taso eivät näyttäneet keskustelevan keskenään, sillä Täällä varautumisen ruohonjuuritasolla ei tiedetä mitä siellä valtakunnan tasolla puuhataan eikä mitä meiltä halutaan”.

    Suomi on pieni maa, mutta se on rakentunut vajaasta 20 maakunnasta ja reilusta 300 kunnasta. Kokonaisturvallisuuden hallinnan ja kehittämisen kannalta tämä muodostaa omat haasteensa, sillä kokonaisturvallisuus edellyttää toimijoiden jatkuvaa vastavuoroista oppimista. Kokonaisturvallisuustoiminnan tulisi olla tasavertaista ilman suurempia reviirikamppailuja. Siinä korostuvat oman toiminnan ja toimijuuden kehittämisen lisäksi vuorovaikutukselliset yhteiskehittelyn taidot.

    Maakuntauudistus voi aiheuttaa jännitteitä myös varautumisen ja turvallisuuden alueella

    Taustalla vaikuttaa sangen perusinhimillinen ilmiö: meillä näyttäisi olevan voimakas taipumus ajatella, että monimutkaistuvassa maailmassa vahva ylhäältä johdettu ja suunniteltu keskitetty toiminta olisi ainoa ratkaisu monimutkaisiin ongelmiin, myös asioiden jalkauttamisessa. Tätä keskittämistä kunnilta alueelle, myös kokonaisturvallisuuden hengessä, yritetään nyt tehdä maakuntauudistuksessa.

    Varautumisen yhteistoimintamallia markkinoidaan yhden luukun periaatteena, mutta samalla se voi aiheuttaa muutoksia ja jännitteitä varautumisen organisoimiseen ja jalkauttamiseen käytännön tasolle. Kyselyn perusteella näyttää siltä, että alue- ja kuntataso unohtuu laajan toimijakentän kustannuksella.

    Keskitetyn ohjaamisen ja suunnittelun ohella myös paikallinen, itseorganisoitu vuorovaikutus voi vastata monimutkaisiin ilmiöihin. Kokonaisturvallisuuden elinvoimaisuuden ja kehittymisen kannalta tärkeää on se, kuinka kokonaisturvallisuusajattelun periaatteet saatetaan rakentavaan dialogiin alueelliset ja paikalliset erityispiirteet sekä käytänteet huomioiden. Muutoin voi käydä juuri päinvastoin, kuin mihin kokonaisturvallisuuden käsitteellä pyrittiin – kokonainen turvallisuus jääkin osittaiseksi turvallisuudeksi, jossa vain osa alueista sekä niiden toimijoista saa ja kykenee olemaan mukana uuden mallin luomisessa.

    Emme halua osoittaa ketään sormella vaan kannustaa avoimen kriittiseen ja laajenevan oppimisen prosessiin. Dialogiset yhteiskehittelyn taidot edellyttävät sekä hyvien käytänteiden ja ongelmien tunnistamista ja tunnustamista mutta myös avoimuutta sille, että toimivien toimintamallien pariin voidaan myös opastaa. Se vaatii siirtymistä pois omalta mukavuusalueelta, myöntämään keskeneräisyytemme inhimillisinä toimijoina, pyytämään apua, neuvomaan ja toimimaan yhdessä.

     

    Continue Reading
  • Maamme energia -ooppera

    14 touko 2018
    Kirsi-Marja Lonkila
    280

    Winland on mukana Suomen energiapolitiikkaa ja sen tulevaisuutta luotaavassa oopperassa, jossa energiamurrosta käsitellään huumorin ja taiteen keinoin.

    Maamme energia -oopperan näytökset Savoy-teatterissa torstaina 17.5.2018 klo 18.30-20:30 ja perjantaina 18.5.2018 klo 18.30-20:30

    Maamme energia on uusi suomalainen oopperateos, joka käsittelee Suomen energiapolitiikkaa 1970-luvulta tähän päivään ja edelleen 2050-luvulle. Teos esittelee energiapolitiikan keskeiset hahmot, niiden väliset suhteet ja vaikuttimet asiapohjalta taiteen keinoin. Oopperassa seikkailevat niin Suomi-neito ja poliitikot kuin voimalaitoksetkin laulaviksi ihmishahmoiksi lihallistettuina. Esitys tekee näkyväksi merkittäviä, pitkäaikaisia yhteiskunnallisia linjauksia ja niiden taustoja, jotka ovat viime vuosiin asti pysyneet pienen asiaan vihkiytyneen joukon sisäpiiritietona. Oopperan kantaesitys on 17.5.2018.

    Energiaoopperan libretto perustuu kymmenen professorin työryhmän 2015 julkaisemaan kirjaan Maamme energia. Libretoksi sen on muokannut kirjailija ja performanssi Rosa Meriläinen. Teoksen on säveltänyt musiikin kentällä arvostettu, monipuolinen Mikko Helenius ja sen ohjaa kokenut oopperaohjaaja Ville Saukkonen. Lavastus- ja pukusuunnittelu Taina Relander. Rooleissa Petri Bäckström (tenori), Ann-Marie Heino (mezzosopraano), Reetta Ristimäki (sopraano) ja Oskari Nokso-Koivisto (baritoni). Tarkemmin pääset tutustumaan tekijöihin tämän artikkelin avulla.
    Tapahtuman sivu Facebookissa

    Osta liput Lippu.fistä

    Continue Reading