Yleinen

  • Kytkeekö bionexus erilaiset luonnonvarat yhteen?

    28 maalis 2018
    Marko Keskinen
    657

    Tänään 28.3.2018 Säätytalolla järjestetty Kansainvälisen luonnonvarapolitiikan yhteistyöverkoston tilaisuus toi yhteen lähes 80 toimijaa pohtimaan metsän, veden, ruoan ja energian välisiä kytköksiä. Seminaarissa näistä kytköksistä keskusteltiin uuden bionexus-käsitteen alla. Tilaisuudessa puhunut Winland-hankkeen johtaja Marko Keskinen muistuttaa blogitekstissään, että nexuksella pyritään saavuttamaan useita, osin ristiriitaisiakin tavoitteita. Sen vuoksi nexus-keskustelu tarvitsee selkeää jäsentelyä sekä erilaisten tavoitteiden auki sanoittamista: juuri tätä työtä tehdään Winland-hankkeessa.    

    Mikä bionexus?

    Kansainvälisen luonnonvarapolitiikan yhteistyöverkosto pohtii Maa- ja metsätalousministeriön johdolla luonnonvarojen kestävää käyttöä ja politiikkatoimeenpanoa globaalilla, alueellisella ja EU-tasolla. Verkoston aiemmat tapahtumat ovat keskittyneet yksittäisiin sektoreihin ja luonnonvaroihin kuten veteen ja metsään, mutta tämänpäiväinen tilaisuus toi keskusteluun uuden näkökulman: fokuksena oli luonnonvarojen väliset kytkökset ja niiden merkitys kestävän kehityksen tavoitteiden eli SDG:den toimeenpanossa.

    Tilaisuuden kutsussa näitä kytköksiä kuvaavana terminä oli (selvästi vesi-ruoka-energia-nexuksesta vauhtia hakenut) metsä-vesi-ruoka-energia-nexus. Tilaisuuden avannut MMM:n kansliapäällikkö Jaana Husu-Kallio kuitenkin tiivisti tuon sanahirviön paremmin suuhun -ja Twitteriin- sopivaksi “bionexukseksi”. Bionexuksessa on siis kyse biotalouteen kytkeytyvien keskeisten luonnonvarojen eli etenkin metsän, veden, ruoan ja energian välisistä (sektoraalisisista) kytköksistä sekä niiden merkityksestä kehitykselle – sekä myös turvallisuudelle.

    Tilaisuudessa bionexusta tarkasteltiin usean eri esityksen voimalla, joista parhaat palat löytyvät Twitterissä #bionexus-hashtagilla.

    Nexus on tärkeä – ja poliittinen 

    Pidin tilaisuudessa yhdessä professori Olli Variksen ja muiden winlandilaisten kanssa valmistelemani esityksen, joka on ladattavissa Winlandin nettisivuiltaEsityksessäni nostin mm. Winland-hankkeessa tekemämme tutkimuksemme pohjalta esiin seuraavat kolme pääpointtia kytköksiin eli nexuksen liittyen:

    1. Nexus on tärkeä juttu ja sitä kannattaa edistää

    → Korostaa monta tärkeää asiaa: pois siiloista, systeemisyys, riittävän laaja tarkastelutaso. Samalla nexus parhaimmillaan kytkee yhteen kestävyyden ja turvallisuuden.

    1. Suomesta löytyy sisäsyntyistä nexus-ajattelua ja kovatasoista nexus-tutkimusta

    → Kokemuksiamme kannattaa jakaa siis kansainvälisestikin

    1. Mutta nexus on myös voimakkaan poliittinen

    → Nexusta on yritetty saada mukaan mm. SDG:hin, mutta etenkin kehittyvät maat epäileväisiä: tämä on tärkeä muistaa nexus-lähestymistapaa edistettäessä. Nexus ei siis (vielä) ole sopimuksellisesti sitova, toisin kuin esim IWRM: tämä taas rajoittaa nexuksen käyttöä sekä suunnittelussa että päätöksenteossa

    Vaikka (bio)nexus on siis tärkeä ja ehdottomasti laajemman keskustelun arvoinen asia, on kriittistä huomioida myös nexuksen poliittisuus sekä siihen liittyvät ristiriitaiset intressit. Vaikka nexusta kuvataan yleisesti tasapainoisilla kolmioilla ja ympyröillä, erilaiset luonnonvarat ja sektorit eivät todellisuudessa ole aina herttaisessa tasapainossa.

    Esimerkiksi Aasian suurissa vesistöissä tekemämme nexus-tutkimukset osoittavat, että joissain tapauksissa nexus-sektorit ovat voimakkaan hierarkisia. Käytännön esimerkkinä toimikoon vaikkapa Kambodzhan Tonle Sap -järvi, jossa paikallinen ruokaturva on uhattuna alueellisen vesivoimakehityksen takia: energiantuotanto on siis ajuri, joka veden kautta vaikuttaa ruokaan (kts. täällä).    

    Nexuksen kolme tasoa

    Säätytalon tilaisuus osoitti, että eri toimijat puhuvat nexuksesta helposti eri tavoilla ja tasoilla. Toimme esityksessämme esiin kolme tällaista tasoa eli analyyttisen tason, hallintotason sekä diskurssitason. Olemme avanneet näitä tasoja enemmän tässä tiedeartikkelissamme.

    Valtaosa nexus-kirjallisuudesta keskittyy analyyttiseen tasoon, jossa fokuksena ovat erilaiset menetelmät kytkösten arviointiin. Yhtä tärkeä on kuitenkin huomata, että monet toimijat käyttävät nexusta politiikkakoherenssin edistämiseen: tällöin nexus näyttäytyy siis enemmän hallinnollisena prosessina ja lähestymistapana.

    Kolmas ja periaatteellisin taso on sitten diskurssitaso: nexus voidaan nähdä myös eri toimijoita yhteen tuovana ‘rajakohteena’ (boundary object), joka pyrkii muuttamaan vallitsevan tavan ajatella sektoreiden ja yhteiskunnallisten tavoitteiden (kestävyys, turvallisuus, talous) välisiä kytköksiä. Itse arvioin, että tämä taso herättää eniten epäilyksiä ja lienee pääsyy siihen, että kehittyvät maat eivät -EU:n ja etenkin Saksan suostuttelusta huolimatta- suostuneet nexusta sisällyttämään SDG-tavoitteisiin.

    Miten siis tästä eteenpäin? Kestävän kehityksen kannalta eri sektoreiden väliset kytkökset ovat aivan keskeisiä – ja tulevat myös konkreettisesti yhteen paikallisella tasolla. Nexus-ajattelua kannattaa siis ehdottomasti edistää, ja nexus tulleekin olemaan yksi Suomen ajamista painopisteistä heinäkuun High-level Political Forumissa YK:ssä. Tämä on erinomainen asia ja ehdottomasti kannatettavaa. Samalla on kuitenkin tärkeä huomioida nexuksen poliittisuus. Nexus ei siis kaikesta hypetyksestä huolimatta automaattisesti ratkaise kehitys- tai turvallisuushaasteita, vaan sen onnistuminen on voimakkaasti kiinni hallinnosta ja eri toimijoiden yhteistyöstä.

     

    Continue Reading
  • Perhosista ja elefanteista: kolme huomiota Rakkaudesta tieteeseen -tapahtumasta

    15 helmi 2018
    Marko Keskinen
    722

    Strategisen tutkimuksen hankkeita esittelevä Rakkaudesta tieteeseen -tapahtuma järjestettiin eilen 14.2.2018 Finlandia-talossa (kts. täällä sekä Twitterissä). Tilaisuuden päätöspaneelissa käytiin erinomaista keskustelua tutkijoiden ja sidosryhmien välisestä suhteesta sekä tieteen roolista päätöksenteossa. Winland-hankkeen johtaja Marko Keskinen Aalto-yliopistosta tiivistää paneelikeskustelun annin kolmeen huomioon.

    Rakkaudesta tieteeseen -päätöspaneeli pohti oivalla tavalla tutkimuksen ja päätöksenteon välistä suhdetta. Erityisen ilahtunut olin entisen kansanedustaja ja Sydänliiton pääsihteerin Tuija Braxin terävistä huomioista: Tuija muun muassa kehotti tutkijoita laittamaan tunnetta peliin ja olemaan myös vihaisia jos sille aihetta on. Panoksensa toivat myös muut panelistit eli Kelan Olli Kangas, VTV:n Marko Männikkö, THL:n Tuire Santamäki-Vuori sekä paneelia napakasti johtanut STN:n puheenjohtaja Per Mickwitz. Keskustelusta jäi mieleen useampikin huomio: alla näistä kolme mielestäni tärkeintä.

    Ensinnäkin on kriittistä todeta, että päätöksentekijöitä on erilaisia. Erityisesti kaksi tärkeintä päätöksentekijöiden ryhmää menivät keskustelussa herttaisesti sekaisin: poliitikot ja virkamiehet. Oma kokemukseni yliopistosta ja ministeriöistä antaa olettaa, että näihin kahteen ryhmään vaikutetaan hyvin eri tavoin. Myös vaikuttamisen aikajänteet ovat erilaisia: virkamiehet tuovat pitkäjänteisyyttä poliittiseen valmisteluun ja näkevät usein paremmin vaalikausien yli. Toisaalta tämä kääntyy väliin hitaudeksi, josta taas poliitikoita voi harvemmin syyttää. Poliitikot ja virkamiehet tarjoavat kaksi erilaista kanavaa poliittiseen vaikuttamiseen: tämä tulisi olla lähtökohta tutkimuksen roolia päätöksenteossa pohdittaessa.

    Toisekseen kaikki sidosryhmät eivät ole samanarvoisia mietittäessä tieteen ja päätöksenteon vuorovaikutusta. Sen vuoksi on tärkeä keskittyä määrän sijaan laatuun ja miettiä kenelle viestinsä suuntaa. Jokaisesta suunnittelu- ja päätösprosessista löytyy omat portinvartijansa, joiden kautta ohjautuu merkittävä osa keskustelusta ja päätöksistä. Näiden portinvartijoiden tunnistaminen on tärkeää kun pyritään tietoisesti tuomaan tutkittua tietoa jonkin päätösprosessin tueksi. Samalla tällainen prosessi (jollaisen olemme tehneet Winland-hankeessakin) auttaa ymmärtämään eri toimijoiden intressejä ja valtasuhteita. Portinvartijoiden ohella kannattaa toki tunnistaa myös ns. sisäpiiriläiset. Sekä poliitikoista että virkamiehistä kun löytyy runsaasti tiedemyönteisiä ja tutkimusta aktiivisesti seuraavia henkilöitä: vuoropuhelu tällaisten avainhenkilöiden kanssa on tärkeä osa tiedevaikuttamisesta.

    Kolmas ja ehkä tärkein huomio on päätöksentekoon nousevien teemojen mittakaavat, joka puhututti myös paneelia. Itse käyttäisin vertauskuvaa perhosista ja elefanteista: osa päätöksenteon teemoista ovat päiväperhosia, jotka pyrkivät viemään eteenpäin jotain hyvinkin rajattua asiaa. Toiset teemat ovat kuitenkin elefantteja (sukua tulevaisuudentutkimuksen harmaille sarvikuonoille), joiden vaikutus koko yhteiskuntaan ja jopa maapallon tulevaisuuteen on merkittävä. Vaikka kaiken päätöksenteon on hyvä olla tietoon perustuvaa, on tutkimuksen ja tiedevaikuttamisen rajallisten resurssien kannalta järkevä pysähtyä miettimään jahtaammeko perhosia vai elefantteja. Itse laittaisin ison osan panoksista (ja tarpeen tullen siitä Tuija Braxin peräänkuuluttamasta vihaisuudesta) elefantteihin, joihin liittyvän päätöksenteon tulee ylettyä yli vaalikausien ja hallitusohjelmien. Esimerkkeinä tällaisista elefenteista mainittakoon maakuntauudistus, kokonaisturvallisuus sekä ilmastonmuutos.

    Viimeiseen kohtaan liittyy myös panelistien esiin nostama tieteen institutionalisointi osaksi itse päätösprosesseja. Esimerkkejä tästä annettiin paneelissa kaksi: talouspolitiikan arviointineuvosto sekä ilmastopaneeli, joiden molempien on tarkoitus tukea tutkimusperustaista päätöksentekoa sekä arvioida päätösten mielekkyyttä tieteen kannalta. Itselleni esiin nousi kuitenkin kysymys siitä, onko päätöksiä järkevä arvioida tällä tavalla tieteenaloittain ja sektoreittain. Vai olisiko toimivampaa perustaa valtioneuvoston kanslian alle päätöksiä arvioiva ja niitä tutkimusperustaisesti tukeva monitieteinen tiedeneuvosto, Ison-Britannian CST:n malliin? Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamista hankkeista saadut kokemukset voivat osaltaan antaa osviittaa siitä, miten tuollainen tiedeneuvosto voisi toimia.

     

    Continue Reading
  • Oikaise ajatuksesi ja paranna päätöksentekoasi

    15 elo 2017
    Iina Koskinen
    891

    Törmäämme päivittäin huonoihin päätöksiin, joiden taustalla voi olla erilaisia ajattelun vinoumia. Vinoumat ovat usein seurausta automatisoituneista ajatuskuluista, jotka mahdollistavat nopean päätöksenteon haastavissakin tilanteissa. Ajatusvinoumien olemassaolon tiedostaminen helpottaa automaattisten ja usein virheellisten ajatusprosessien havaitsemista ja karsimista. Aiheeseen liittyvää tutkimusta kannattaa siksi hyödyntää myös ympäristöasioissa ja muussa päätöksenteoissa.

    Tutustu tyypillisiin ajattelun vinoumiin Winland-hankkeen tutkija TkT Mika Marttusen blogissa SYKEn sivuilla.
    Lisätietoa myös Vesitalous-lehdessä julkaistusta artikkelista.

     

    Continue Reading
  • Miten poikkeuksellinen kuivuus vaikuttaisi Suomeen?

    4 elo 2017
    winlandadmin
    1156

    Suomen kesässä vettä on ropissut riittämiin, mutta Etelä-Euroopassa kärsitään helteistä ja kuivuudesta. Vettä joudutaan paikoin säännöstelemään, esimerkiksi Rooman kuuluisia suihkulähteitä on suljettu. Etelä-Euroopassa kuivuuksien riskin ennakoidaan kasvavan ilmastonmuutoksen myötä lähivuosikymmeninä. Suomea sen sijaan on totuttu pitämään maana, jossa veden niukkuus ei ole merkittävä ongelma. Suomessakin on kuitenkin kärsitty kuivuudesta. Viimeinen merkittävä kuivuus Suomessa koettiin vuosina 2002–2003, ja se aiheutti noin 100 miljoonan euron vahingot. Entä jos tulevaisuudessa Suomessa koetaan tätäkin pahempi kuivuus, mitä siitä seuraisi, kysyy Winland-hankkeen tutkija Noora Veijalainen.

    Lähihistorian vakavin kuivuus koettiin vuosina 1940–1942. Se oli 2000-luvun kuivuutta huomattavasti pidempi ja monin paikoin vakavampi. Kuivinta oli vuonna 1941, jolloin vuosisadanta oli 35–45 prosenttia keskimääräistä pienempi. Pahimman kuivuuden aikana järvien vedenkorkeudet ja jokien virtaamat laskivat ennätyksellisen alas. Kuivuus koetteli erityisesti maataloutta ja vesivoimantuotantoa. Sadot olivat huonoja, mihin vaikutti kuivuuden lisäksi myös jatkosodan aiheuttama pula lannoitteista ja työvoimasta. Myös vesivoimantuotanto oli poikkeuksellisen vähäistä, tosin tuolloin oli rakennettu vain osa nykyisistä vesivoimalaitoksista.

    Vuosista 1940–42 on kuitenkin pitkä aika ja tuolloin sota pahensi merkittävästi kuivuuden vaikutuksia ja vaikeutti vaikutuksiin sopeutumista. Mitä vastaava kuivuus voisi tarkoittaa nykyaikana?

    Mahdollisuudet tuoda ruokaa ja energiaa ovat mullistuneet, joten vaikutukset olisivat huomattavasti pienempiä kuin 1940-luvulla. Kuivuudesta syntyisi kuitenkin mittavia vahinkoja. Suurimmat vahingot muodostuisivat todennäköisesti maataloudelle, vesivoimantuotannolle, vesihuollolle ja rakennuksille. Rakennusten vahingot aiheutuvat pääsoin savikkomaiden painumisen aiheuttamista vaurioista..

    Winland-hankkeessa on tehty mallilaskelmia vuosien 1940–1942 sääoloja vastaavasta vesitilanteesta nykyajan Suomessa. Laskelmien perusteella vedenkorkeudet laskisivat eniten suurissa luonnontilaisissa tai lähellä luonnontilaa olevissa järvissä. Esimerkiksi Saimaan vedenkorkeus voisi laskea jopa vuoden ajaksi 1-1,5 metriä keskimääräistä alemmaksi aiheuttaen mittavia haittoja vesiliikenteelle ja virkistyskäytölle kesämökkilaiturien jäädessä kuivalle maalle. Myös veden laatu huononisi etenkin pienemmissä vesistöissä ja happikato voisi aiheuttaa paikallisia kalakuolemia. Osa vesilaitoksista olisi vaikeuksissa pohjavesikaivojen kuivumisen myötä.

    Vaikutukset energiantuotantoon riippuisivat paljolti siitä, kuinka laaja-alainen kuivuus olisi. Jos kuivuus koskisi vain Suomea, jäisivät vaikutukset rajallisiksi Pohjoismaisen sähköpörssin ja Venäjän tuontimahdollisuuksien vuoksi, vaikka Suomen vesivoimantuotanto kuivimpana vuonna putoaisikin noin 40 % keskimääräistä tasoa pienemmäksi. Todennäköistä kuitenkin olisi, että samaan aikaan kuivuudesta kärsittäisiin myös Norjassa, Ruotsissa, ja Länsi-Venäjällä, jolloin energian hinta voisi nousta huomattavasti. Pitkäkestoinen kuivuus aiheuttaisi vesivoimantuotannon niukkuutta jo suurten varastoaltaiden Norjassakin.

    Maataloudessa maanviljelijöiden satovahingot olisivat huomattavia. Ruuan tuotannon omavaraisuusaste laskisi tilapäisesti ja tuontia pitäisi lisätä. Ruuan hintakehitys riippuisi pitkälti muiden alueiden sadoista eli siitä, olisiko samaan aikaan huonoja satoja merkittävillä ruuantuotantoalueilla. Puukuolemat, hyönteistuhot sekä metsäpalot aiheuttaisivat metsätaloudelle merkittäviä tuhoja.
    Miten ilmastonmuutos sitten vaikuttaa kuivuuden riskiin? Ilmastonmuutos lisää Suomessa keskimääräistä sadantaa, mutta aikaisemman kevään ja kasvavan haihdunnan myötä loppukesän kuivuuden riski kasvaa etenkin maan etelä- ja keskiosissa useimmilla ilmastoskenaarioilla. Entistä korkeampi lämpötila voi pahentaa kuivuudesta aiheutuvia vaikutuksia. Vakavan kuivuuden syntymekanismit ovat hyvin monimutkaisia ja ilmastonmuutoksen vaikutuksia niihin onkin vaikea ennustaa.

    Vakava kuivuus on Suomessa onneksi harvinainen ilmiö, mutta sellaisen mahdollisuus on olemassa. Sademääriin emme voi vaikuttaa, mutta paremmalla varautumisella voimme pienentää mahdollisen kuivuuden aiheuttamia vahinkoja ja toimintahäiriöitä. Esimerkiksi kuivuusriskien hallintasuunnitelmat, kuivuuden vaikutusten arviointi, maatalouden kastelu- ja vesienhallintajärjestelmien kehittäminen ja kuivuuden ottaminen mukaan valmiush rjoituksiin voisivat olla keinoja varautumisen parantamiseen.

    Lue lisää:
    Esko Kuusisto. 2008. ”Kuivuuskin on kiusannut Suomea” Teoksessa: Veden kierto. Hydrologinen palvelu Suomessa 1908–2008. Suomen ympäristökeskus.
    Hydrologinen yleiskatsaus 1941–45.
    Winland tutkimuskatsaus 2017

     

    – Noora Veijalainen

    Continue Reading
  • Vesipäivä on myös ruokapäivä ja energiapäivä

    22 maalis 2017
    Marko Keskinen
    705

    Tänään on mailman vesipäivä. Sen kunniaksi Winland-konsortion tutkijat Marko Keskinen ja Suvi Sojamo pohtivat veden kytköksiä ruokaan ja veteen. Kirjoitus perustuu Vesitalous-lehden artikkeliimme ”Riskit hallintaan vesi-ruoka-energia -nexuksen avulla?”, joka on luettavissa Julkaisut-sivultamme.

    Vedestä on moneksi. Usein vedestä keskustellessa ajatukset keskittyvät hanaveteen, sateeseen tai vaikkapa omaan lähivesistöön. Vedellä on kuitenkin keskeinen merkitys sekä ruokaturvan että energiaturvallisuuden kannalta. Laskutavasta riippuen 70-90% prosenttia planeettamme kaikesta vedenkulutuksesta käytetään ruoantuotantoon. Uusiutuvan energian tuotannosta huomattava osa eli etenkin vesivoima ja bioenergian tuotanto ovat suoraan riippuvaisia vedestä (Varis 2007). Sekä ruoan- että energiantuotanto aiheuttaakin suuria, pääosin negatiivisia vaikutuksia veteen. Vettä ei yhä useammilla alueilla enää riitä kaikkiin käyttötarpeisiin ja veden niukkuus lisääntyy (Kummu & co 2016).

    Vesi siis paitsi mahdollistaa niin myös yhä useammin rajoittaa sekä ruoan- että energiantuotantoa. Samaan aikaan ruoan- ja energiantuotanto ovat yhä enemmän sidoksissa toisiinsa ja riippuvaisia samoista, rajallisista resursseista. Ei siis ihme, että veden, energian ja ruoan välisiä kytköksiä tarkasteleva ns. nexus- eli kytkös-lähestymistapa on noussut vesialan kuumimmaksi uudeksi käsitteeksi. Nexus-lähestymistapaa nousi globaaliin keskusteluun Maailman talousfoorumi WEF:n vuonna 2011 julkaiseman Globaalit riskit –raportin myötä. Raportti arvioi veteen, ruokaan ja energiaan liittyvät kytkökset yhdeksi merkittävimmistä globaaleista riskeistä sekä talouskasvulle että yhteiskunnalliselle vakaudelle.

    Mitä nexus-käsite ja sen ympärillä käyty keskustelu voi tarjota Suomen vesialalle sekä laajemmin kokonaisturvallisuuden kentälle? Ainakin seuraavat kolme asiaa.

    Ensinnäkin nexus-käsite korostaa eri alojen välisiä kytköksiä. Veden ja luonnonvarojen hallinnassa sekä niihin liittyvien riskien hallinnassa painopisteen tulisi siis olla myös eri sektoreiden välisten vaikutussuhteiden ja takaisinkytkentöjen tarkastelussa. Tämä pätee myös laajemmin esimerkiksi kokonaisturvallisuuden kenttään: siinäkin toiminta laajenee lähes poikkeuksetta usean eri teeman ja sektorin yhteisvaikutusten pohtimiseksi.

    Toiseksi tärkeää on laaja paikka- ja aikaperspektiivi. Suomi on osa globaalia verkostoa, jossa esimerkiksi ilmastoon, ruokaan ja energiaan liittyvät muutokset säteilevät yhä voimakkaammin ja nopeammin paikasta toiseen. Täten niin vesi-, ruoka- ja energiaturvallisuutta sekä koko kokonaisturvallisuuden kenttää täytyy tarkastella sekä paikallisesta, alueellisesta että globaalista näkökulmasta. Tärkeää on myös erilaiset aikaperspektiivit: mitä pidemmälle tulevaisuuteen katsomme, sitä keskeisimmiksi nousevat ympäristöön ja luonnonvaroihin liittyvät riskit ja niiden kerrannaisvaikutukset.

    Kolmanneksi nexus painottaa laaja-alaista ymmärrystä riskeistä ja niiden vaikutuksista. Esimerkiksi Maailman talousfoorumi muutti vuonna 2015 vesiriskien luokittelua: kun vesikriisejä oli siihen saakka pidetty ympäristöriskeinä, päätyi talousfoorumi määrittelemään vesikriisit ensisijaisesti yhteiskunnalliseksi riskiksi. Perusteluna tähän oli se, että veteen liittyvillä muutoksilla on erittäin merkittäviä taloudellisia ja yhteiskunnallisia vaikutuksia. Vesi on siis paljon muutakin kuin fyysinen luonnonvara: se on kehityksen mahdollistaja.

    Näitä teemoja pohdimme myös Winland-hankkeessamme, sekä vesiturvallisuuden, ruokaturvan ja energiaturvallisuuden näkökulmasta. Lisätietoa niistä kaikista löydät täältä.

    Continue Reading