Blogit

  • Mitä tarkoitamme kun puhumme turvallisuudesta ja riskeistä?

    2 marras 2017
    Marko Keskinen
    539

    Turvallisuus on “tila, jossa uhkat ja riskit ovat hallittavissa”. Englanniksi turvallisuus hahmotetaan yleisesti kahden rinnakkaisen muodon kautta (safety, security). Nämä muodot sekä riskinarvioinnin rooli niiden ymmärtämisessä ovat keskiössä parhaillaan Aalto-yliopistossa käynnissä olevassa Risk & Security -konferenssissa. Turvallisuus ja riskiarvio ovat keskiössä myös tänään julkaistussa päivitetyssä Yhteiskunnan turvallisuusstrategiassa. Winland-hankkeen johtaja Marko Keskinen pohtii miten eri tavalla nämä turvallisuuden muodot hahmotetaan luonnonvaroihin liittyen ja mitä se tarkoittaa kokonaisturvallisuuden kannalta.

    Terveisiä Risk and Security -konffasta Aalto-yliopistosta! Paikalla on yli sata riski- ja turvallisuusalan toimijaa, mukana tutkijoita sekä viranomaisia ja yrityksiä. Konferenssin järjestäjänä toimii Society of Risk Analysis -järjestön pohjoismaiden osasto, joten turvallisuudesta keskustellaan erityisesti riskianalyysin ja riskinarvioinnin näkökulmasta. Samalla tärkeäksi muodostuu se, mitä turvallisuudella ymmärretään. Konferenssin esityksissä safety nähdään yleensä turvallisuutena, joka syntyy kun varaudutaan luonnollisiin riskeihin, kun taas security on turvallisuutta, joka syntyy varauduttaessa tietoisesti luotuihin (intentional) ja vahingoittamiseen pyrkiviin (malicious) tekijöihin.

    Tämä erottelu on tuttu SPEK:n ja kumppaneiden oivasta Kokonaisturvallisuuden sanastosta. Siinä turvallisuus on “tila, jossa uhkat ja riskit ovat hallittavissa”. Sanasto selittää myös eron kahden yllä kuvatun turvallisuuden muodon välillä. Safety on “turvallisuutta, joka ei vaarannu tarkoituksellisen toiminnan vuoksi vaan esimerkiksi tapaturmien, onnettomuuksien tai virheiden vuoksi” ja security taas “viittaa erityisesti ‘kovaan’ turvallisuuteen eli tarkoitukselliselta vahingoittavalta toiminnalta (kuten aseellisen voiman käyttö, väkivalta, rikollinen toiminta) suojassa olemiseen”. Täten safety ja security ovat kaksi rinnakkaista käsitettä, eikä toinen sisälly toiseen.

    Nämä perinteiset määritelmät ovat kuitenkin erilaisia kuin mitä Winland-hankkeemme painopisteenä olevissa energia-, ruoka- tai vesiturvallisuudessa ymmärretään. Näillä aloilla safety on simppelisti ajatellen yksittäisen ihmisen turvaa rajatusta riskistä kuten sähköiskusta tai saastuneesta vedestä, kun taas security on sitä mitä kyseinen luonnonvara mahdollistaa laajasti ajatellen koko yhteiskunnalle (saatavuus ja pääsy riittävään määrään hyvälaatuista ruokaa/vettä/energiaa). Täten safety onkin security:n alainen määre eli ne eivät ole rinnakkaisia vaan sisäkkäisiä. Samalla security ymmärretään huomattavasti perinteistä turvallisuusmäärittelyä laajempana käsitteenä.

    Erilaiset määrittelyt todennäköisesti selittävät osaltaan myös riskinarvioinnin erilaista roolia turvallisuuden hallinnassa. Perinteisen turvallisuuskäsitteen kautta sekä safety:ä että security:a voidaan hahmottaa ja mitata riski-käsitteen avulla. Siispä ei olekaan yllätys, että tänään hyväksytty päivitetty Yhteiskunnan turvallisuusstrategia YTS2017 nostaa varautumisen perustaksi kansallisen riskiarvion. Sen sijaan energia-, ruoka tai vesiturvallisuutta ei yllä kuvatun valossa voida ajatella vain riskien kautta, sillä turvallisuus kytkeytyy ennen kaikkea näiden luonnonvarojen hallintaan sekä siihen miten ja kenen toimesta niitä hyödynnetään. Tähän vaikuttaa osaltaan näiden luonnonvarojen niukkuus: kaikille ei välttämättä aina riitä tarpeeksi energiaa/ruokaa/vettä, mikä tekee niiden hallinnasta poliittista ja voi johtaa sekä kestävyyden että tasa-arvon kannalta ongelmallisiin ratkaisuihin (kts. esim. Goldthau & Sovacool 2012).

    Tämän vuoksi energia-, ruoka- ja vesiturvallisuuden eri ulottuvuudet kuvataan riskiarvioissa helposti vain osittain. Energian tai veden saanti typistyy esimerkiksi jakeluhäiriöksi (kts. Kansallinen riskiarvio 2015), eivätkä arviot huomioi laajempia kysymyksiä niiden hallintaan ja pitkän aikavälin kestävyyteen liittyen. Tätä teemaa on pohdittu myös Mark Zeitounin, Winlandin Olli Variksen ja kumppanien artikkelissa, joka tunnistaa kaksi vesiturvallisuuden lähestymistapaa: riskinarvioinnille rakentuvan yksinkertaistavan lähestymistavan (reductionist approach) sekä hallinnon ja poliittisuuden huomioivan integroivan lähestymistavan. Winland-hankkeen kollegani Suvi Sojamo, Mika Marttunen ja Lauri Ahopelto ovat tiivistäneet näihin liittyvän haasteen osuvasti: riskiarvioinnit soveltuvat hyvin teknisiin tarkasteluihin, uhkien vertailuun ja päätöksenteon vaihtoehtojen arviointiin, mutta ne voivat toisaalta typistää epävarmuudet numeerisiksi arvoiksi ja jättää sosiaaliset ja poliittiset tekijät huomiotta – siksi niiden rinnalla tarvitaan myös kokonaisvaltaisempia arvioita (kts. myös Hall & Borgomeo 2013; Weaver et al. 2017).

    Itse väitän, että erilaisten turvallisuuskäsitteiden sekä riskinarvioinnin fokuksen ymmärtäminen on tärkeää etenkin kokonaisturvallisuuden kannalta (jolloin turvallisuus nähdään ennen kaikkea security:na; kts. Kokonaisturvallisuuden sanasto). Kokonaisturvallisuus tuo yhteen useita eri sektoreita ja sisältää siten laajan joukon erilaisia etuliite-turvallisuuden muotoja (Virta 2011). Kokonaisturvallisuuteen liittyy läheisesti myös kriittisen infrastruktuurin käsite, joka on yksi esimerkki siitä miten eri etuliiteturvallisuudet yhdistyvät: esimerkiksi vesi- tai ruokahuoltomme on riippuvainen energiasta ja kaikki kolme taas alttiita kyberturvallisuuden puutteille. Jos ja kun nämä eri turvallisuuden muodot kuitenkin ymmärretään eri tavoin, vaarana on, että eri toimijat puhuvat osin toistensa ohi eikä yhteistä ymmärrystä yhteistyön tavoista löydy (lisää tästä aiheesta löytyy parin viikon päästä julkaistavasta Tiede ja ase -artikkelistamme).  

    Eri turvallisuuskäsitteitä ja niiden kytköstä riskinarviointiin olisi siis hyvä pohtia enemmän! Käynnissä oleva Risk & security -konferenssi on tähän yksi erinomainen tilaisuus. Toinen mahdollisuus avautuu helmikuussa, kun Sustainability-tiedelehdessä avautuu Winland-hankkeen toimittama erikoisnumero teemalla “Enhancing security, sustainability and resilience in energy, food and water”: pysy siis kuulolla!

     

    Continue Reading
  • Kuinka taata vettä ja ruokaa kestävästi kaikille?

    24 loka 2017
    Suvi Sojamo
    518

    YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden mukaan vettä ja ruokaa tulisi olla kestävästi saatavilla kaikille vuoteen 2030 mennessä. Mitä tavoitteiden saavuttaminen edellyttää suomalaisilta? Mitä voimme tehdä kotimaassa, entä globaalisti? Winlandin Suvi Sojamo, Marko Keskinen ja Matti Kummu avaavat kestävän veden käytön ja ruoantuotannon haasteita ja mahdollisuuksia tänään YK:n päivänä ilmestyneessä Kirjavassa käsikirjassa kestävään kehitykseen (linkki kirjaan tässä ja kirjankappaleeseen tässä). 

    .
    Veden ja ruoan takaaminen kaikille on yksi suurimmista kestävyyshaasteistamme. Sillä on myös suorat kytkökset turvallisuuteen niin henkilökohtaisella kuin yhteiskuntien tasolla.

    Makeaa vettä riittäisi maailmassa kaikkien perustarpeiden tyydyttämiseen, elleivät vesivarat olisi jakautuneet epätasaisesti niin maantieteellisesti kuin taloudellisesti, poliittisesti ja sosiaalisesti. Vaikka Suomessa nautimme vesivarojen yltäkylläisyydestä, vesipula vaikuttaa tällä hetkellä jo 40-60 prosenttiin maailman väestöstä. Maailmassa on siis vesikriisi – tai paremminkin useita kriisejä. Ongelmana kun ei ole vain veden vähyys, vaan myös sen kestämätön käyttö, epäoikeudenmukainen hallinta, veden heikko laatu ja huono vesihuolto.

    Ruokaakin tuotetaan globaalisti tällä hetkellä riittävästi kaikkien tarpeisiin, mutta haasteena on niin maiden välisen kuin maiden sisäisen ostovoiman ja taloudellisen hyvinvoinnin epätasainen jakautuminen. Nykymuodossaan järjestelmä ei takaa ruokaturvaa kaikille. YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO on määritellyt ruokaturvan toteutuvan, kun kaikilla ihmisillä on jatkuvasti fyysiset, sosiaaliset ja taloudelliset mahdollisuudet saada riittävästi turvallista ja ravitsevaa ruokaa, joka vastaa heidän tarpeitaan ja mieltymyksiään ja mahdollistaa aktiivisen ja terveen elämän. Vaikka Suomessa ruokaturva toteutuu tällä hetkellä hyvin, tiedämme, että mekään emme ole immuuneja globaaleille haasteille: 40% kuluttamastamme ruoasta on tuontiruokaa ja kotimainen maatalous on hyvin riippuvainen ulkomaisista tuontipanoksista, joiden saatavuus voi olla tulevaisuudessa entistä rajatumpaa.

    Mitä me voimme sitten tehdä? Sekä syyt että ratkaisut globaaleihin vesikriiseihin ja ruokaturvaan kytkeytyvät läheisesti toisiinsa. Ratkaisujen osalta avainasemassa on kolme tekijää: toimivat hallinnan ja järjestelmien mallit, kestävät ratkaisut luonnonvarojen käyttöön sekä ymmärrys siitä, että vesi ja ruoka -samoin kuin kaikki muutkin kestävän kehityksen tavoitteet- kytkeytyvät toisiinsa.

    Yksi käytännöllinen esimerkki ruoan ja veden välisistä kytköksistä tiivistyy seuraavaan kahteen kuvaan.

    Kummu_ruokapotentiaali

    Lähde: Kummu et al 2017. Bringing it all together: ways to secure nations’ food supply. Current Opinion in Environmental Sustainability.

    Yllä oleva kuva osoittaa tutkimukseemme perustuvan globaalin ruoansaatavuuden lisäämisen potentiaalin, joita erilaiset ruokaan liittyvät toimenpiteet ruokahävikin vähentämisestä ruokavalion muutokseen saa aikaan. Nämä neljä muutosta lisäävät parhaimmillaan ruoansaatavuutta huimasti ja samalla säästävät vesivaroja.

    WonderWaterLähde: http://www.janewithers.com/wonderwater-cafes/ 

    Syömämme ruoka vaikuttaa suoraan vedenkulutukseen. Yllä oleva kuva osoittaa, miten päivittäisillä valinnoillamme on suuret vaikutukset ruokamme vesijalanjälkeen – siis syömämme ruoan tuotannon elinkaaren eri vaiheissa kulutettuun vesimäärään.

    Ratkaisuja veden ja ruoan takaamiseksi kaikille siis on! Niiden toteuttaminen vaatii kuitenkin tahtotilaa, yhteistyötä ja panostuksia kaikilta yhteiskunnan toimijoilta hallinnosta yrityksiin, kansalaisiin ja kuluttajiin. Lisätietoa näistä ajatuksista löytyy Kirjava käsikirja kestävään kehitykseen -kirjan kappaleestamme ’Kestävästi vettä ja ruokaa kaikille’. Kirja julkaistiin 24.10.2017 YK-päivän seminaarissa, josta löytyy lisätietoja täällä sekä Twitterissä hashtagilla #UNdayHelsinki.

     

    Continue Reading
  • Kolme oivallusta Riittääkö ruoka energiakriisissä? -harjoituksesta

    12 loka 2017
    Marko Keskinen
    813

    Huoltovarmuusorganisaation viisi poolia järjestivät yhdessä Winland-tutkimushankkeen kanssa ’Riittääkö ruoka energiakriisissä?’ –harjoituksen 10.-11.10.2017 Tuusulan Gustavelundissa (kts. tiedote). Lähes 70 asiantuntijaa keskusteli energiakriisin vaikutuksista ruoantuotannon eri osiin (alkutuotanto, elintarviketeollisuus, kauppa ja jakelu) sekä neljään keskeiseen elintarvikeketjuun. Winland-hankkeen johtaja ja harjoituksen ohjausryhmän jäsen Marko Keskinen nostaa harjoituksesta esiin kolme isoa oivallusta.

    Mitä saadaan kun tuodaan kahdeksi päiväksi yhteen viisi eri huoltovarmuuden poolia, neljä eri elintarvikeketjua sekä iso joukko virkamiehiä ja tutkijoita? Innokkaita keskusteluja, satoja post it -lappuja sekä uusia oivalluksia! Mutta myös kysymyksiä siitä miten monilla tavoin ruoantuotanto on riippuvainen energiasta. Harjoitus keskittyi öljyn ja kaasun rooliin ruoantuotannossa, sillä sähkön merkitystä oli mietitty aiemmin järjestetyssä Ruokahuolto sähkökatkossa -harjoituksessa sekä siihen kytkeytyvässä Jatkosähkö-hankkeessa.

    Harjoituksen toteuttivat Huoltovarmuusorganisaation viisi poolia sekä STN-rahoitteinen Winland-tutkimushanke. Itse harjoituksessa keskeinen rooli oli Demos Helsingillä, joka yhdessä muiden winlandilaisten kanssa fasilitoi koko harjoituksen. Harjoituksen jujuna oli pohtia ruoantuotannon ja energian riippuvuuksia kahdella tapaa: ruoantuotannon eri osissa alkutuotannosta jalostukseen, kauppaan ja jakeluun sekä neljässä keskeisessä elintarvikeketjussa (vilja, maito, kala, liha). Tällä tavalla osallistujia kannustettiin pohtimaan omaa varautumistaan ja toisaalta rooliaan koko ruoantuotantoketjussa.

    Jaan seuraavaksi kolme keskeistä oivallustani harjoituksesta:  

    1. Suomen huoltovarmuus on hyvällä tolalla. Harjoituksesta sekä sen ennakkotehtävästä kävi selväksi, että eri toimijat maatilalta meijeriin ja energiayhtiöstä ruokakauppaan ovat hyvin perillä roolistaan elintarvikehuoltoketjussa sekä keskeisistä haavoittuvuuksista omalle toiminnalleen. Pääosa toimijoista on myös varautunut energiahaavoittuvuuksiin kuten sähkökatkoihin tai polttoöljyn puutteeseen. Ihailtavaa oli myös se innostus ja avoimuus, jolla osallistujat -kilpailevistakin yrityksistä- pohtivat yhdessä virkamiesten ja tutkijoiden kanssa huoltovarmuuden toimivuutta. Tämän kaiken mahdollistaa Huoltovarmuusorganisaatio, joka tuo verkostomaisesti yhteen yksityisen ja julkisen sektorin toimijat maailmankin mittakaavassa ainutlaatuisella tavalla.
    2. Moni- ja poikkisektoraalinen yhteistyö on välttämätöntä, mutta vaikeaa. Usean eri sektorin ja poolin yhdessä tekemät ryhmätyöt osoittivat selvästi, miten monella tavoin eri toimijat ovat kytköksissä toisiinsa. Harjoitus myös osoitti, että energia on kriittinen tekijä ruoantuotannolle ja että sinänsä pieni haaste vaikkapa öljyn saannissa (sekä polttoaineena että öljytuotteina) kertautuu ketjussa helposti suureksi ongelmaksi. Sähkön elintärkeä rooli ruokaturvalle ja koko yhteiskunnan toimivuudelle tuli samalla hyvin selväksi: jatkuvat sähkökatkot rapauttaisivat ruoantuotantoketjun nopeasti. Vaikka monet toimijoista ovat varautuneet oman toimintansa energia- ja sähkökatkojen kannalta, ovat he samaan aikaan riippuvaisia ketjun muista toimijoista. Näiden riippuvuussuhteiden tarkastelu nostaa systeemin kompleksisuuden sellaiselle tasolle, että kukaan yksittäinen toimija ei sitä enää hanskaa. Tarvitaan siis yhteiskehittämistä eli eri toimijoiden välistä vaiheittain etenevää yhteistyötä, joka pyrkii tavoitteelliseen oppimiseen ja kehittymiseen.
    3. Tulevaisuuden huoltovarmuus rakentuu joustaville toimintatavoille ja systeemiselle ymmärrykselle – sekä joskus myös pienelle pakolle. Harjoituksen päätöspuheenvuoron pitänyt Jyrki Hakola Huoltovarmuuskeskuksesta korosti, että paluuta vanhaan, viranomaisten tekemään sääntelyyn ongelmatilanteissa ei ole. Sen sijaan huoltovarmuustoiminta rakentuu yritysten ja viranomaisten joustavalle yhteistyölle. Samaan aikaan yritykset kuitenkin toimivat markkinaehtoisesti: euro ohjaa yrityksen toimintaa myös energiakriisissä. Tässä onkin itselleni suurin harjoituksen johtopäätös: systeemin tasolla toimivin ratkaisu energiansäästöön (esim. kylmäketjun minimointi) voi yksittäisen toimijan näkökulmasta olla resurssi- ja/tai kustannussyistä mahdotonta. Harjoituksessa keskusteltiinkin useasti siitä, että valtiovallalla tulisi olla valmiuslakia kevyemmät keinot ohjata yritysten toimintaa poikkeavissa, huoltovarmuutta uhkaavissa tilanteissa. Tällainen pieni pakko selkeyttäisi julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyötä ja takaisi samanlaisen kohtelun kaikille yrityksille.

    Lopuksi vielä vastaus harjoituksen nimeen: kyllä, ruoka riittää myös energiakriisissä. Harjoitus osoitti, että ruoantuotannon toimijat ovat varautuneet hyvin energiakriisin tuomiin haasteisiin. Toisaalta selväksi kävi, että pitkittynyt energiakriisi vaikuttaisi merkittävästi Suomen ruokaturvaa ja siihen mitä lautasellemme päätyisi: valikoima suppenisi ja ruoan hinta nousisi. Sen vuoksi on ensiarvoisen tärkeä miettiä yhdessä tapoja vähentää ruoantuotannon energiariippuvuutta, oli kyse sitten sähköstä, lämmöstä tai öljystä. Harjoitus tarjosi arvokkaita ajatuksia sekä Huoltovarmuusorganisaation toimintaan että Winlandin tekemään tutkimukseen – pysy siis kuulolla!

     

    Continue Reading
  • Winland-lausunto: Kokonaisturvallisuuden kytkökset otettava huomioon yhteiskunnan turvallisuustrategiassa

    17 elo 2017
    Iina Koskinen
    459

    Yhteiskunnan turvallisuusstrategiassa esitetään suomalaisen yhteiskunnan varautumisen yleiset periaatteet. Hallitus antoi istunnossaan keväällä 2016 Turvallisuuskomitealle tehtäväksi Yhteiskunnan turvallisuusstrategian päivittämisen ja strategia avattiin lausuntokierrokselle kesällä 2017. Luonnoksessa keskeisiä muutoksia ovat kokonaisturvallisuuden yhteistoimintamalli, ohjaus koko yhteiskunnan varautumiseen sekä YTS-prosessin jatkuvuus. Alla Winland-hankkeen keskeiset ehdotukset luonnokseen.

    1) Suomi on osa verkottunutta maailmaa: globaalit vaikutussuhteet paremmin huomioon

    Suomi on osa verkottunutta maailmaa, jossa turvallisuuteen liittyvät vaikutussuhteet ja virrat ylittävät valtioiden rajat. Esimerkiksi usein “kotimaisiksi” mielletyt ruokaturva ja energiaturvallisuus ovat voimakkaasti riippuvaisia alueellisista ja kansainvälisistä resurssivirroista. Strategialuonnos tarkastelee kokonaisturvallisuutta pääosin kansallisesti eikä riittävästi huomioi nykyisten muutosten monitasoista luonnetta. Ehdotamme, että strategian tulisi huomioida paremmin globaalit vaikutussuhteet kokonaisturvallisuuden edistämisessä.

    2)  Intressierot näkyviin ja toimijoiden itsearviointi mukaan

    Kokonaisturvallisuuden kehittyminen entistä selkeämmin monen eri toimijan yhteistoimintamalliksi on hyvä kehityssuunta. Luonnos ei kuitenkaan ota selväsanaisesti huomioon eri turvallisuustoimijoiden välisiä kytköksiä ja heidän mahdollisia intressierojaan. Tällaisia ristiriitoja ei kuitenkaan voi välttää ja sen vuoksi niiden olemassaolo olisi hyvä avata sekä miettiä tapoja ristiriitatilanteiden ratkaisemiseen. Näiden intressierojen huomioon ottaminen strategiassa sekä kokonaisturvallisuuden toimijakentän itsearviointi ovat ensiarvoisen tärkeitä YTS:n toimeenpanolle.

    3)  Haavoittuvuudet löytyvät rajapinnoilta: sektoreiden välisten kytkösten merkitys

    Winland-hankkeessa olemme havainneet, että turvallisuustoiminta siiloutuu helposti ja läheisetkään sektorit eivät välttämättä tee yhteistyötä. Kokemuksemme perusteella merkittävät riskit turvallisuudelle löytyvät usein sektoreiden rajapinnoilta.  Strategiassa tulisi korostaa voimakkaammin sektoreiden ja niiden eri toimijoiden välisten kytkösten merkitystä. Lainsäädännöllä voidaan tukea eri sektoreiden välistä yhteistyötä sekä kannustaa eri toimijoita huomioimaan turvallisuuskysymykset omassa toiminnassaan.

    4)  Kohti resilienttiä Suomea yhteiskehittämisen ja uhkakudelmien avulla

    Ennakoinnin sisällyttäminen osaksi varautumista tuo tärkeän mutta myös uudenlaisen ulottuvuuden YTS:n toiminnallistamiselle. Ennakointiprosesissa ehdotamme hyödynnettäväksi eri turvallisuustoimijoiden välistä yhteiskehittämistä (co-creation) sekä sen pohjalta luotuja, eri toimijoiden näkemyksiä yhdisteleviä “uhkakudelmia”. Uhkakudelmien ajatuksena on tarkastella useiden eri uhkien yhteisvaikutuksia eri aikajänteillä, ja niihin voidaan ottaa mukaan myös yllättäviä, nykytrendeistä poikkeavia skenaarioita.


    Lue koko lausunto.


    Lisätietoja antaa hankkeen johtaja Marko Keskinen.
    marko.keskinen (at) aalto.fi
    050 563 8030

     

    Continue Reading
  • Oikaise ajatuksesi ja paranna päätöksentekoasi

    15 elo 2017
    Iina Koskinen
    489

    Törmäämme päivittäin huonoihin päätöksiin, joiden taustalla voi olla erilaisia ajattelun vinoumia. Vinoumat ovat usein seurausta automatisoituneista ajatuskuluista, jotka mahdollistavat nopean päätöksenteon haastavissakin tilanteissa. Ajatusvinoumien olemassaolon tiedostaminen helpottaa automaattisten ja usein virheellisten ajatusprosessien havaitsemista ja karsimista. Aiheeseen liittyvää tutkimusta kannattaa siksi hyödyntää myös ympäristöasioissa ja muussa päätöksenteoissa.

    Tutustu tyypillisiin ajattelun vinoumiin Winland-hankkeen tutkija TkT Mika Marttusen blogissa SYKEn sivuilla.
    Lisätietoa myös Vesitalous-lehdessä julkaistusta artikkelista.

     

    Continue Reading
  • Miten poikkeuksellinen kuivuus vaikuttaisi Suomeen?

    4 elo 2017
    winlandadmin
    613

    Suomen kesässä vettä on ropissut riittämiin, mutta Etelä-Euroopassa kärsitään helteistä ja kuivuudesta. Vettä joudutaan paikoin säännöstelemään, esimerkiksi Rooman kuuluisia suihkulähteitä on suljettu. Etelä-Euroopassa kuivuuksien riskin ennakoidaan kasvavan ilmastonmuutoksen myötä lähivuosikymmeninä. Suomea sen sijaan on totuttu pitämään maana, jossa veden niukkuus ei ole merkittävä ongelma. Suomessakin on kuitenkin kärsitty kuivuudesta. Viimeinen merkittävä kuivuus Suomessa koettiin vuosina 2002–2003, ja se aiheutti noin 100 miljoonan euron vahingot. Entä jos tulevaisuudessa Suomessa koetaan tätäkin pahempi kuivuus, mitä siitä seuraisi, kysyy Winland-hankkeen tutkija Noora Veijalainen.

    Lähihistorian vakavin kuivuus koettiin vuosina 1940–1942. Se oli 2000-luvun kuivuutta huomattavasti pidempi ja monin paikoin vakavampi. Kuivinta oli vuonna 1941, jolloin vuosisadanta oli 35–45 prosenttia keskimääräistä pienempi. Pahimman kuivuuden aikana järvien vedenkorkeudet ja jokien virtaamat laskivat ennätyksellisen alas. Kuivuus koetteli erityisesti maataloutta ja vesivoimantuotantoa. Sadot olivat huonoja, mihin vaikutti kuivuuden lisäksi myös jatkosodan aiheuttama pula lannoitteista ja työvoimasta. Myös vesivoimantuotanto oli poikkeuksellisen vähäistä, tosin tuolloin oli rakennettu vain osa nykyisistä vesivoimalaitoksista.

    Vuosista 1940–42 on kuitenkin pitkä aika ja tuolloin sota pahensi merkittävästi kuivuuden vaikutuksia ja vaikeutti vaikutuksiin sopeutumista. Mitä vastaava kuivuus voisi tarkoittaa nykyaikana?

    Mahdollisuudet tuoda ruokaa ja energiaa ovat mullistuneet, joten vaikutukset olisivat huomattavasti pienempiä kuin 1940-luvulla. Kuivuudesta syntyisi kuitenkin mittavia vahinkoja. Suurimmat vahingot muodostuisivat todennäköisesti maataloudelle, vesivoimantuotannolle, vesihuollolle ja rakennuksille. Rakennusten vahingot aiheutuvat pääsoin savikkomaiden painumisen aiheuttamista vaurioista..

    Winland-hankkeessa on tehty mallilaskelmia vuosien 1940–1942 sääoloja vastaavasta vesitilanteesta nykyajan Suomessa. Laskelmien perusteella vedenkorkeudet laskisivat eniten suurissa luonnontilaisissa tai lähellä luonnontilaa olevissa järvissä. Esimerkiksi Saimaan vedenkorkeus voisi laskea jopa vuoden ajaksi 1-1,5 metriä keskimääräistä alemmaksi aiheuttaen mittavia haittoja vesiliikenteelle ja virkistyskäytölle kesämökkilaiturien jäädessä kuivalle maalle. Myös veden laatu huononisi etenkin pienemmissä vesistöissä ja happikato voisi aiheuttaa paikallisia kalakuolemia. Osa vesilaitoksista olisi vaikeuksissa pohjavesikaivojen kuivumisen myötä.

    Vaikutukset energiantuotantoon riippuisivat paljolti siitä, kuinka laaja-alainen kuivuus olisi. Jos kuivuus koskisi vain Suomea, jäisivät vaikutukset rajallisiksi Pohjoismaisen sähköpörssin ja Venäjän tuontimahdollisuuksien vuoksi, vaikka Suomen vesivoimantuotanto kuivimpana vuonna putoaisikin noin 40 % keskimääräistä tasoa pienemmäksi. Todennäköistä kuitenkin olisi, että samaan aikaan kuivuudesta kärsittäisiin myös Norjassa, Ruotsissa, ja Länsi-Venäjällä, jolloin energian hinta voisi nousta huomattavasti. Pitkäkestoinen kuivuus aiheuttaisi vesivoimantuotannon niukkuutta jo suurten varastoaltaiden Norjassakin.

    Maataloudessa maanviljelijöiden satovahingot olisivat huomattavia. Ruuan tuotannon omavaraisuusaste laskisi tilapäisesti ja tuontia pitäisi lisätä. Ruuan hintakehitys riippuisi pitkälti muiden alueiden sadoista eli siitä, olisiko samaan aikaan huonoja satoja merkittävillä ruuantuotantoalueilla. Puukuolemat, hyönteistuhot sekä metsäpalot aiheuttaisivat metsätaloudelle merkittäviä tuhoja.
    Miten ilmastonmuutos sitten vaikuttaa kuivuuden riskiin? Ilmastonmuutos lisää Suomessa keskimääräistä sadantaa, mutta aikaisemman kevään ja kasvavan haihdunnan myötä loppukesän kuivuuden riski kasvaa etenkin maan etelä- ja keskiosissa useimmilla ilmastoskenaarioilla. Entistä korkeampi lämpötila voi pahentaa kuivuudesta aiheutuvia vaikutuksia. Vakavan kuivuuden syntymekanismit ovat hyvin monimutkaisia ja ilmastonmuutoksen vaikutuksia niihin onkin vaikea ennustaa.

    Vakava kuivuus on Suomessa onneksi harvinainen ilmiö, mutta sellaisen mahdollisuus on olemassa. Sademääriin emme voi vaikuttaa, mutta paremmalla varautumisella voimme pienentää mahdollisen kuivuuden aiheuttamia vahinkoja ja toimintahäiriöitä. Esimerkiksi kuivuusriskien hallintasuunnitelmat, kuivuuden vaikutusten arviointi, maatalouden kastelu- ja vesienhallintajärjestelmien kehittäminen ja kuivuuden ottaminen mukaan valmiush rjoituksiin voisivat olla keinoja varautumisen parantamiseen.

    Lue lisää:
    Esko Kuusisto. 2008. ”Kuivuuskin on kiusannut Suomea” Teoksessa: Veden kierto. Hydrologinen palvelu Suomessa 1908–2008. Suomen ympäristökeskus.
    Hydrologinen yleiskatsaus 1941–45.
    Winland tutkimuskatsaus 2017

     

    – Noora Veijalainen

    Continue Reading
  • Tulevaisuus yllättää, joten on viisasta varautua myös pahimpaan

    3 heinä 2017
    winlandadmin
    707

    Tutkija Matti Minkkinen nojaa eteenpäin ja peräänkuuluttaa monien vaihtoehtoisten tulevaisuuspolkujen kartoittamista.

    Negatiivinen ajattelu ei kannata. Ongelmien vatvominen lamauttaa ja vie huomion pois siitä, mitä voisimme tehdä juuri nyt paremman tulevaisuuden puolesta. Pelon lietsominen on vallankäyttöä, ja pahimmillaan ennusteet toteuttavat itsensä. Winland-hankkeessa pahimman ajattelu on kuitenkin osa matkaa toivottavaan tulevaisuuteen. Olemme yhteiskehittämisen kautta rakentaneet tulevaisuuskuvia, joissa Suomen kokonaisturvallisuus romahtaa. Miksi ihmeessä? Eikö olisi parempi keskittyä tämän päivän ongelmien ratkaisemiseen?

    Suomen kokonaisturvallisuutta uhkaavia tekijöitä pitää tarkastella pitkällä aikavälillä kolmesta syystä: hiipivien uhkien ennakointi, toimintaympäristön laaja tarkkailu sekä kytkösten havaitseminen. Ensimmäinen syy on ihmisten taipumus diskontata tulevaisuus eli käsitellä vakaviakin ongelmia vähäarvoisina, jos ne tapahtuvat tulevaisuudessa. Tämä taipumus on ongelmallinen, koska se vaikeuttaa hiipivien uhkien havaitsemista. Jos emme ennakoi ruoan ja veden niukkuudesta johtuvaa pakolaisuutta, reagointi pakolaiskriisien puhjettua on vaikeampaa sekä eettisesti että taloudellisesti.

    Suomessa on hyvistä syistä totuttu siihen, että energiaturvallisuus, ruokaturva ja vesiturvallisuus ovat vakaalla pohjalla. Maailmalta löytyy kuitenkin varoittavia esimerkkejä yllättävistä kriiseistä. Esimerkiksi Brasilian São Paulossa vuonna 2015 miljoonat asukkaat saivat vettä vain pari tuntia päivässä, kun veden niukkuus yllätti alueen. Näin kävi siitä huolimatta, että Brasiliassa ei ole puutetta vedestä: maassa on 12–16 % maailman makean veden varannoista. Infrastruktuurin puutteet sekä maanviljelyn ja teollisuuden aiheuttama paine vesivarojen käytölle olivat kuitenkin ennalta tiedossa. Monet tulevaisuuden haasteet ovatkin jo olemassa megatrendeinä: ilmastonmuutos, väestönkasvu, kaupungistuminen ja niin edelleen. Aikaperspektiivin pidentäminen tuo nämä kehityskulut tietoisuuteemme, kun kuvittelemme niiden seurauksia Suomelle.

    Toinen syy negatiivisten tulevaisuuskuvien rakentamiselle on ajattelun avaaminen ja toimintaympäristön tarkkailu totuttua laajemmin. Peter Schwartz kirjoittaa ennakointiklassikossa Art of the Long View, että maailmaa pitää katsoa hevosen tavoin. Hevosen silmät ovat pään molemmin puolin, joten hevonen pystyy havaitsemaan ympärillään tapahtuvia asioita laajemmin kuin ihminen, joka katsoo suoraan eteensä. Turvallisuusajattelussa katsomme usein suoraan eteemme. Olemme tunnistaneet, että vaikkapa Venäjän poliittinen kehitys vaikuttaa turvallisuuteen ja siksi keskitymme siihen. Tällöin vaarana on, että meidät yllättää esimerkiksi antibioottiresistentti bakteeri, jota emme nähneet turvallisuuskysymyksenä. Eteenpäin katsominen voi toimia lyhyellä aikavälillä mutta pitkä aikaväli pakottaa näkemään maailman enemmän hevosen tavoin.

    Kolmas syy romahdusskenaarioiden tarkastelulle ovat kokonaisturvallisuuden tekijöiden väliset kytkökset. Niin sanottu nexus-ajattelu on tärkeässä roolissa Winland-hankkeessa. Tämä tarkoittaa sitä, että tarkastelemme energiaturvallisuuden, ruokaturvan ja vesiturvallisuuden yhteyttä toisiinsa sekä näiden roolia kokonaisturvallisuudessa. Laaja kokonaisturvallisuuden käsite ja pitkä aikaperspektiivi auttavat välttämään osaoptimoinnin. Winland-hankkeessa emme halua ratkaista vain vaikkapa vesiturvallisuuden ongelmia, vaan olla mukana luomassa turvallista Suomea, jossa energian, ruoan ja veden kytköksistä johtuvat uhat ovat hallinnassa.

    Negatiivisuus ei yleensä kannata, mutta varautuminen on viisasta. Winland-hankkeen ensimmäisessä vaiheessa olemme kuvitelleet ikään kuin täydellisen myrskyn, jossa yhdistyvät tärkeimmät Suomen kokonaisturvallisuutta heikentävät trendit. Kun katsomme kauas tulevaisuuteen ja laajasti ympärillemme sekä tunnistamme energian, ruoan ja veden kytkökset, voimme varautua mahdollisiin Suomea uhkaaviin tapahtumakulkuihin. Suomen kokonaisturvallisuuden romahtaminen on onneksi epätodennäköistä, ja meillä on hyvät eväät kehittää varautumistamme ja rakentaa toivottavaa tulevaisuutta. Seuraava askel hankkeessamme onkin visioida yhdessä toivottavaa Winland-Suomea.

    Continue Reading
  • Startup-laakso Onagawan sumuvuorilla

    5 kesä 2017
    Iina Koskinen
    737

    Onagawa tuhoutui pahoin Japanin maanjäristyksessä. Nopean jälleenrakentamisen tuloksena paikalle syntyi elinvoimainen yrityskylä. Siinä missä muualla Japanissa keskitytään korjaamaan tuhoja, Onagawassa uudistetaan myös elinkeinorakennetta. Uudet yritykset houkuttelevat alueelle asukkaita, turisteja ja lisää yrittäjiä. Winlandin vuorovaikutuskoordinaattori Iina Koskinen vieraili Onagawassa kesäkuussa 2017.

    Onagawa kiinnostaa paluumuuttajia

    Maaliskuussa kuussa 2011 Tōhokun maanjäristys nostatti tuhoisimman tsunami-aallon tuhanteen vuoteen. Yli 15 metriin kohonnut jättiaalto pyyhki alleen kilometrin verran Onagawan kaupunkia, joka sijaitsee Japanin länsirannikolla. 20 minuutin aikana yli puolet alueen rakennuksista tuhoutui ja 800 ihmistä sai surmansa.

    Ennen tsunamia Onagawa oli tyypillinen japanilainen maaseutukylä meren rannalla. Kalastukseen ja ydinvoimaan nojanneen alueen asukkaat olivat vanhoja ja nuorisosta valtaosa oli lähtenyt työn ja koulutuksen perässä isompiin kaupunkeihin. Nyt tilanne on päinvastainen. Alueelle muuttaa nuoria ihmisiä. Turistit sekä lähialueiden asukkaat tulevat viettämään kaupunkiin aikaansa. Tuhosta ja tragediasta nousi uusi elinvoimainen kylä, joka kiinnostaa nyt Japanissa ja kansainvälisesti esimerkkinä resilientistä aluesuunnittelusta.

    Jälleenrakentaminen on uudistamista

    Japanin valtio sijoittaa suuria summia maanjäristysalueiden jälleenrakennukseen. Rahoitusta suunnataan kaupunki-infrastruktuurin uudelleenrakentamiseen. Tuhoutuneet koulut, sairaalat ja kodit korvataan uusilla.

    – Maanjäristyksen jälkeiset rakennustoimet ovat lähinnä korjausrakentamista, sanoo Oganawan jälleenrakentamiseen keskittyvän yhdistyksen puheenjohtaja Yosuke Komatsu. Jälleenrakentaminen ei ole onnistunut ratkaisemaan maaltamuuttoa ja kutistuvan kaupungin taloudellisia ja väestöllisiä ongelmia. Tsunamin jälkeen valtaosa kylistä on antanut periksi ja valtion apu on kanavoitunut pääasiassa vanhuksille. Onagawassa tarina on toinen. Täällä paikalliset asukkaat ovat aktiivisia ja haluavat ajatella uudella tavalla.

    Komatsu kertoo, että Onagawan jälleenrakentaminen perustuu kahdelle periaatteelle. Henkilökohtaisen hyödyn sijaan tavoitteena on yhteinen hyvä, jonka edistämisessä erityisesti yritykset ovat keskeisessä asemassa.  Jo yhdeksän päivää tsunamin jälkeen paikalliset yritykset yhdistivät voimansa ja päättivät osallistua alueen uudelleenrakentamiseen. Rakentamisen ohella ohjaavaksi periaatteeksi tuli elinkeinorakenteen uudistaminen.

    Toisen periaatteen mukaan alueen tulevaisuudesta päättävät ne, joita tulevaisuus koskettaa. Ennen tsunamia taloudellinen ja poliittinen valta oli vanhempien ihmisten käsissä. Nyt kyläläiset sopivat yhteisesti, että jälleenrakentamiseen liittyvistä asioista eivät saa päättää yli 60-vuotiaat, sillä he eivät välttämättä ole valvomassa tai näkemässä jälleenrakennuksen tuloksia. Valta annettiin 30–40-vuotiaille asukkaille ja kaupunkiin valittiin uusi vuonna 1972 syntynyt pormestari Yoshiaki Suda.

    – Työ on lähtenyt hyvin käyntiin valtion ja erityisesti yritysten toimien vuoksi, Komatsu kertoo. Myös kansalaiset ovat osallistuneet alueen suunnitteluun. Ennen tsunamia kansalaisia ei kuunneltu yhtä paljon.

    Pienpanimo-oluita ja parakkikyliä

    Nyt Onagawa on viehättävä kaupunki sumuvuorten keskellä, jonka rannasta löytyy tyylikäs puusta rakennettu yrityskylä. Ravintoloissa voi syödä tuoretta kalaa ja siemailla pienpanimo-oluita trendikkään musiikin tahtiin. Paikallisten yritysten kaupoista voi ostaa erikoissaippuaa, kierrätetystä pahvista ja kimonoista tehtyjä esineitä ja kitaroita. Turisti voi osallistua paikallisten oppaiden järjestämille sukellus- tai vuoriretkille.

    Onagawa ei ole vielä valmis. Suuri osa alueen asukkaista asuu pienissä autotallin kokoisissa väliaikaisasunnoissa ja isoja alueita on vielä rakentamatta. Kaupunki katsoo ja varautuu tulevaan silti positiivisiin mielin. Alueen on määrä olla valmis vuoteen 2030 mennessä.

    Uudet rakennusmääräykset edellyttävät, että vain kalastukseen liittyvät rakennukset saa sijoittaa merenrannan tuntumaan. Kauppojen on sijaittava neljän metrin ja asuintalojen seitsemän metrin korkeudessa meren pinnasta. Alue kiinnostaa yrityksiä ja sijoittajia. Erityisesti naiset, jotka perinteisesti maaseutualueilla jäävät kotiäideiksi, ovat laittaneet pystyyn yrityksiä Onagawaan.

    Image uploaded from iOS (6)

    Alueelle ei kuitenkaan odoteta yleisöryntäystä. Japanin väestö kutistuu kovaa vauhtia ja vuonna 2100 japanilaisia on arvioitu olevan saman verran kuin 1900-luvun alussa. Tavoitteena on pitää alueen asukasmäärä sillä tasolla, joka se oli ennen tsunamia.

    Onagawassa resilienssin resepti on syntynyt ideasta ja kyvystä uudistaa sekä elämiseen että elinkeinoihin liittyvä infrastruktuuri samalla kertaa. Kaupungissa vannotaan pienyrittäjyyden ja start-up -hengen nimeen. Tässä laaksossa ei ehkä suunnitella uusimpia innovaatioita, mutta asukkaille on luotu uusia mahdollisuuksia, joita ei ennen tsunamia välttämättä olisi edes osattu kuvitella.

    Continue Reading
  • Väistetään Failand, suuntana Winland

    25 touko 2017
    Christopher Rowley
    891

    Winland-hankkeen ensimmäinen tutkimuskatsaus ja sen pohjalta luonnostellut alustavat toimenpide-ehdotukset on julkaistu. Keskustelimme niistä yhdessä keskeisten sidosryhmiemme kanssa hankkeen DEEPEN-työpajassa 22.5.2017 Musiikkitalolla.

    Winland-hankkeen ensimmäinen tutkimuskatsaus korostaa systeemisen lähestymistavan sekä kytkösten huomioimisen olevan yhteiskunnan kokonaisturvallisuuden ja resilienssin perusta. Hankkeessa tarkastelemme kytköksiä neljällä tavalla: eri teemojen ja prosessien välillä, eri toimijoiden välillä sekä eri aika- ja paikkaskaalojen välillä.

    Keskustelimme näistä kytköksistä sekä tutkimuksemme ensimmäisistä tuloksista yhdessä sidosryhmien kanssa DEEPEN-työpajassamme 22.5.2017 Musiikkitalolla. Pohdimme myös, kuinka energiaan, ruokaan ja veteen liittyvät, yhdessä sidosryhmiemme kanssa kehitetyt ei-toivottavat Failand-tulevaisuuskuvat voidaan välttää ja suomalaisen yhteiskunnan resilienssia vahvistaa.

    Professori Matti Kummu Aalto-yliopistosta korosti puheenvuorossaan kytkösten olevan sektoraalisten ja toimijoiden välisten riippuvuussuhteiden lisäksi myös maantieteellisten tasojen välisiä. 30-40% Suomessa kulutetusta ruoasta on peräisin ulkomailta. Lisäksi olemme energian, lannoitteiden ja erityisesti rehun valkuaisaineiden suhteen riippuvaisia tuontipanoksista. Suomen ruokaturvaan vaikuttaa niin globaali resurssiniukkuus kuin ruoan maailmanmarkkinahintojen heilahtelu.

    Noora Veijalainen SYKE:stä ja Jaakko Jääskeläinen Aalto-yliopistosta nostivat esiin ilmastonmuutoksen pahentamat kuivuusjaksot tulevaisuuden haasteena Suomen vesivoimatuotannolle. Jatkossa on oleellista selvittää, miten kuivuus Suomen lähialueilla vaikuttaisi energian saantiin sekä pohtia kuivuuden vaikutuksia myös esimerkiksi veden ottoon ja maatalouteen.

    Antti Belinskij Itä-Suomen yliopistosta toi esiin tarpeen kehittää oikeudellista sääntelyä lähestymään turvallisuutta jatkumona häiriötilanteista varautumiseen ja aina luonnonvarojen kestävään käyttöön ja kriittisen infrastruktuurin ylläpitoon. Yhteiskunnan resilienssin takaamiseksi sääntelyn pitäisi olla nykyistä sopeutuvampaa muuttuviin olosuhteisiin.

    Ryhmätöissä syvennyimme kehittämään toimenpide-ehdotuksia, joilla sidosryhmät pystyisivät osaltaan ehkäisemään tai sopeutumaan tulevaisuuskuvissa tunnistettuihin Suomen kokonaisturvallisuuden haasteisiin. Samalla otimme ensimmäiset askeleet kohti skenaarioprosessimme Winland-vaihetta.

    Tutkimuskatsauksen ja työpajan toimenpide-ehdotuksista työstetään kohdennettuja politiikkasuosituksia, jotka julkaistaan vielä kesän 2017 aikana.

    WhatsApp Image 2017-05-25 at 11.14.40

    Continue Reading
  • Kytköksistä muodostuvat kudelmat rikastavat elämän

    8 touko 2017
    Christopher Rowley
    2213

    Helsingin yliopiston dosentti  Arto O. Salonen kirjoittaa Winlandin blogissa kokonaisvaltaisen systeemiymmärryksen, kytkösten ja monitieteisten lähestymistapojen tärkeydestä. Ajallemme on tyypillistä yksinkertaistaminen. Pelkistämme tulkintaamme ympäröivästä todellisuudesta, jotta se hahmottuisi meille selkeämmin ja saisimme siitä paremmin otteen. Värikkään maailman pelkistäminen mustaan ja valkoiseen saattaa myös lisätä turvallisuuden tunnetta.

    Lineaarinen, pelkistävä ajattelu vääristää kuitenkin käsityksiämme maailmasta. Luulemme, että elämä on jotain sellaista, mitä se ei ole. Oman elämän arkiset kytkökset meitä ympäröivään todellisuuteen himmentyvät. Juuri ne merkitysnäköalat, jotka voisivat antaa tarkoituksia omalle olemassaololle, saattavat kadota hahmottamattomiin.

    Winland-hankkeen orientaatiolle on tyypillistä järjestelmäajattelu. Järjestelmäajattelu perustuu systeemiseen ymmärrykseen. Maailma hahmotetaan moninäkökulmaisesti erilaisista kytköksistä muodostuvana kudelmana.

    Mahdollisimman todenmukainen maailmanhahmottaminen edellyttää tieteidenvälistä lähestymistä. Arkisessa elämässä tähän on helppoa havahtua kysymällä muutamalta ihmiseltä, mitä tarkoittaa puhdas vesi. Tulkintoja on monenlaisia. Sameasta vedestä ei välttämättä sairastu, eikä merivesi toimi janojuomana vaikka puhdasta olisikin.

    Järjestelmäajattelun ja systeemisen ymmärryksen merkitys korostuu nykyajassa. Arkinen elämämme kytkeytyy osaksi moninaisia kokonaisuuksia esimerkiksi globaalin talouden seurauksena. Keskivertosuomalaisen ihmisen vesijalanjäljestäkin muodostuu nykyään puolet maamme rajojen ulkopuolella. Eikä suklaansyöjän naapurit taida asua Suomessa?

    Tosiasiassa mitään olemassa olevaa kokonaisuutta eivät luonnehdi ainoastaan osat, vaan myös osien väliset vuorovaikutukset. Osista ja osien välisistä vuorovaikutuksista muodostuu järjestelmä. Järjestelmä on itsenäisesti toimiva kokonaisuus. Järjestelmä ylläpitää olemassaoloaan osiensa vuorovaikutuksen avulla. Järjestelmiä ovat esimerkiksi kieli, kaupunki ja kännykkä.

    Merkitys tälle hetkelle syntyy suhteessa erilaisiin sosiomateriaalisiin järjestelmiin. Oman elämän tietoinen liittäminen erilaisiin merkityshorisontteihin auttaa tunnistamaan arvokkaampia tarkoituksia olemassaololle. Tulkinta ympäröivästä todellisuudesta rikastuu ja monipuolistuu. Elämän on mahdollista avautua eteemme rikkaana ja täyteläisenä. Näen sinussa minua.

    Ajattelun avartaminen on avain entistä todempiin todellisuuden tulkintoihin. Tulkintamme ovat jatkuvasti alttiita muutoksille, sillä ne ovat sosiaalisen konstruktion tulosta. Ihmiset vaikuttavat toisiinsa ja vaikuttuvat toisistaan joka ikisessä vuorovaikutustilanteessa. Rikastavan vuorovaikutuksen avulla on mahdollista rakentaa hyvän elämän tavoittelu sellaisten oletusten varaan, jotka ovat mahdollisimman hyvin kriittistä tarkastelua kestäviä.

    Systeemiymmärryksen lisääminen voi lisätä kokemusta siitä, että saamme sen tulevaisuuden, jonka rakennamme. Ratkaisijan rooliin asettuminen omassa elämässä on helppoa, kun tunnistaa arkeen liittyviä kytköksiä. Jotkut kytkennät ovat etäisiä ja heikkoja – toiset välittömiä ja vahvoja. Molemmat kytkökset ovat kuitenkin väistämättömästi tosia. Suurta jokea ei voi olla olemassa ilman yksittäisiä metsään satavia pisaroita.

    Dosentti Arto O. Salonen toimii tutkijana Winland-hankkeessa. Hänen oma bloginsa on osoitteessa artosalonen.com

    
    
    Continue Reading