Kytkeekö bionexus erilaiset luonnonvarat yhteen?

28 maalis 2018
Marko Keskinen
340

Tänään 28.3.2018 Säätytalolla järjestetty Kansainvälisen luonnonvarapolitiikan yhteistyöverkoston tilaisuus toi yhteen lähes 80 toimijaa pohtimaan metsän, veden, ruoan ja energian välisiä kytköksiä. Seminaarissa näistä kytköksistä keskusteltiin uuden bionexus-käsitteen alla. Tilaisuudessa puhunut Winland-hankkeen johtaja Marko Keskinen muistuttaa blogitekstissään, että nexuksella pyritään saavuttamaan useita, osin ristiriitaisiakin tavoitteita. Sen vuoksi nexus-keskustelu tarvitsee selkeää jäsentelyä sekä erilaisten tavoitteiden auki sanoittamista: juuri tätä työtä tehdään Winland-hankkeessa.    

Mikä bionexus?

Kansainvälisen luonnonvarapolitiikan yhteistyöverkosto pohtii Maa- ja metsätalousministeriön johdolla luonnonvarojen kestävää käyttöä ja politiikkatoimeenpanoa globaalilla, alueellisella ja EU-tasolla. Verkoston aiemmat tapahtumat ovat keskittyneet yksittäisiin sektoreihin ja luonnonvaroihin kuten veteen ja metsään, mutta tämänpäiväinen tilaisuus toi keskusteluun uuden näkökulman: fokuksena oli luonnonvarojen väliset kytkökset ja niiden merkitys kestävän kehityksen tavoitteiden eli SDG:den toimeenpanossa.

Tilaisuuden kutsussa näitä kytköksiä kuvaavana terminä oli (selvästi vesi-ruoka-energia-nexuksesta vauhtia hakenut) metsä-vesi-ruoka-energia-nexus. Tilaisuuden avannut MMM:n kansliapäällikkö Jaana Husu-Kallio kuitenkin tiivisti tuon sanahirviön paremmin suuhun -ja Twitteriin- sopivaksi “bionexukseksi”. Bionexuksessa on siis kyse biotalouteen kytkeytyvien keskeisten luonnonvarojen eli etenkin metsän, veden, ruoan ja energian välisistä (sektoraalisisista) kytköksistä sekä niiden merkityksestä kehitykselle – sekä myös turvallisuudelle.

Tilaisuudessa bionexusta tarkasteltiin usean eri esityksen voimalla, joista parhaat palat löytyvät Twitterissä #bionexus-hashtagilla.

Nexus on tärkeä – ja poliittinen 

Pidin tilaisuudessa yhdessä professori Olli Variksen ja muiden winlandilaisten kanssa valmistelemani esityksen, joka on ladattavissa Winlandin nettisivuiltaEsityksessäni nostin mm. Winland-hankkeessa tekemämme tutkimuksemme pohjalta esiin seuraavat kolme pääpointtia kytköksiin eli nexuksen liittyen:

  1. Nexus on tärkeä juttu ja sitä kannattaa edistää

→ Korostaa monta tärkeää asiaa: pois siiloista, systeemisyys, riittävän laaja tarkastelutaso. Samalla nexus parhaimmillaan kytkee yhteen kestävyyden ja turvallisuuden.

  1. Suomesta löytyy sisäsyntyistä nexus-ajattelua ja kovatasoista nexus-tutkimusta

→ Kokemuksiamme kannattaa jakaa siis kansainvälisestikin

  1. Mutta nexus on myös voimakkaan poliittinen

→ Nexusta on yritetty saada mukaan mm. SDG:hin, mutta etenkin kehittyvät maat epäileväisiä: tämä on tärkeä muistaa nexus-lähestymistapaa edistettäessä. Nexus ei siis (vielä) ole sopimuksellisesti sitova, toisin kuin esim IWRM: tämä taas rajoittaa nexuksen käyttöä sekä suunnittelussa että päätöksenteossa

Vaikka (bio)nexus on siis tärkeä ja ehdottomasti laajemman keskustelun arvoinen asia, on kriittistä huomioida myös nexuksen poliittisuus sekä siihen liittyvät ristiriitaiset intressit. Vaikka nexusta kuvataan yleisesti tasapainoisilla kolmioilla ja ympyröillä, erilaiset luonnonvarat ja sektorit eivät todellisuudessa ole aina herttaisessa tasapainossa.

Esimerkiksi Aasian suurissa vesistöissä tekemämme nexus-tutkimukset osoittavat, että joissain tapauksissa nexus-sektorit ovat voimakkaan hierarkisia. Käytännön esimerkkinä toimikoon vaikkapa Kambodzhan Tonle Sap -järvi, jossa paikallinen ruokaturva on uhattuna alueellisen vesivoimakehityksen takia: energiantuotanto on siis ajuri, joka veden kautta vaikuttaa ruokaan (kts. täällä).    

Nexuksen kolme tasoa

Säätytalon tilaisuus osoitti, että eri toimijat puhuvat nexuksesta helposti eri tavoilla ja tasoilla. Toimme esityksessämme esiin kolme tällaista tasoa eli analyyttisen tason, hallintotason sekä diskurssitason. Olemme avanneet näitä tasoja enemmän tässä tiedeartikkelissamme.

Valtaosa nexus-kirjallisuudesta keskittyy analyyttiseen tasoon, jossa fokuksena ovat erilaiset menetelmät kytkösten arviointiin. Yhtä tärkeä on kuitenkin huomata, että monet toimijat käyttävät nexusta politiikkakoherenssin edistämiseen: tällöin nexus näyttäytyy siis enemmän hallinnollisena prosessina ja lähestymistapana.

Kolmas ja periaatteellisin taso on sitten diskurssitaso: nexus voidaan nähdä myös eri toimijoita yhteen tuovana ‘rajakohteena’ (boundary object), joka pyrkii muuttamaan vallitsevan tavan ajatella sektoreiden ja yhteiskunnallisten tavoitteiden (kestävyys, turvallisuus, talous) välisiä kytköksiä. Itse arvioin, että tämä taso herättää eniten epäilyksiä ja lienee pääsyy siihen, että kehittyvät maat eivät -EU:n ja etenkin Saksan suostuttelusta huolimatta- suostuneet nexusta sisällyttämään SDG-tavoitteisiin.

Miten siis tästä eteenpäin? Kestävän kehityksen kannalta eri sektoreiden väliset kytkökset ovat aivan keskeisiä – ja tulevat myös konkreettisesti yhteen paikallisella tasolla. Nexus-ajattelua kannattaa siis ehdottomasti edistää, ja nexus tulleekin olemaan yksi Suomen ajamista painopisteistä heinäkuun High-level Political Forumissa YK:ssä. Tämä on erinomainen asia ja ehdottomasti kannatettavaa. Samalla on kuitenkin tärkeä huomioida nexuksen poliittisuus. Nexus ei siis kaikesta hypetyksestä huolimatta automaattisesti ratkaise kehitys- tai turvallisuushaasteita, vaan sen onnistuminen on voimakkaasti kiinni hallinnosta ja eri toimijoiden yhteistyöstä.