Olisiko aika päivittää yhteiskunnan varautumisen lainsäädäntö?

5 maalis 2018
Kirsi-Marja Lonkila
1114

Yhteiskunnan turvallisuusstrategia (linkki) päivitettiin viime vuonna. Sen mukaan yhteiskunnan elintärkeisiin toimintoihin kuuluvat muun muassa energian saatavuus, elintarvikehuolto ja vesihuolto. Seuraavaksi on syytä pohtia varautumisen lainsäädäntöä energia-, ruoka- ja vesiturvallisuuden näkökulmasta, kirjoittavat Winland-hankkeen tutkijat Antti Belinskij, Niko Soininen ja Kaisa Huhta. Kirjoitus pohjautuu heidän Ympäristöpolitiikan ja -oikeuden vuosikirjassa 2017 julkaistuun artikkeliinsa Vesi-, ruoka- ja energiaturvallisuuden oikeudellinen resilienssi (saatavilla täällä).

Kainuun vuodenvaihteen sähkökatkot nostivat esille kysymykset varautumisen riittävyydestä. Katkojen syynä oli paitsi raskas lumikuorma myös se, että alueen sähköverkko on suurelta osin elinkaarensa päässä. Huolta herättivät sähkökatkojen vaikutukset vedenjakeluun ja maatilojen toimintaan. Näillä kysymyksillä on suora yhteys energia-, ruoka- ja vesialan varautumisen lainsäädäntöön. Sen päivittämisen tarpeita on syytä arvioida nyt.

Toimintaympäristö muuttuu ja sääntelyä on kehitettävä

Winland-hankkeessa olemme tunnistaneet seuraavat suuntaviivat energia-, ruoka- ja vesialan häiriötilanteisiin varautumisen lainsäädännön kehittämiseen:

  • turvallisuusajattelun arkipäiväistäminen,
  • sektorirajat ylittävän yhteistyön edistäminen, ja
  • turvallisuuden hahmottaminen ajallisena jatkumona.

Kehitystarpeiden taustalla on toimintaympäristön muutos. Yhtäältä ilmastonmuutos lisää sään ja vesiolojen ääri-ilmiöitä Suomessa. Niistä aiheutuu muun muassa sähkön- ja vedenjakelun katkoja sekä tulvariskejä. Toisaalta yksityisen sektorin rooli on kasvanut energia-, ruoka- ja vesisektorilla esimerkiksi eurooppalaisten energiamarkkinoiden vapauttamisen myötä.

Turvallisuusajattelu osaksi energia-, ruoka- ja vesialan rutiineja

Turvallisuusajattelun arkipäiväisyydellä tarkoitamme, että turvallisuuden varmistaminen on osa energia-, ruoka- ja vesialan toimijoiden rutiineja. Toimijoita ovat sekä viranomaiset että yksityinen sektori.

Sektorirajat ylittävä viranomaisten varautuminen häiriötilanteisiin perustuu suurelta osin valmiuslakiin (1552/2011). Lain sanamuodon mukaan sitä sovelletaan viranomaisten varautumiseen poikkeusoloihin, kuten aseelliseen hyökkäykseen tai erityisen vakavaan suuronnettomuuteen, ei Kainuun sähkökatkon kaltaisiin normaaliolojen häiriötilanteisiin. Käytännössä viranomaiset varautuvat valmiuslain mukaisen valmiussuunnittelun avulla myös normaaliolojen häiriötilanteisiin. Tämän soisi näkyvän selvemmin lainsäädännössä.

Yksityisen sektorin varautumisvelvoitteista säädetään energia-, ruoka- ja vesisektorin erityislaeissa. Esimerkiksi sähkömarkkinalain (588/2013) nojalla verkonhaltija, kuten Kainuun tapauksessa sähköyhtiö Loiste, on velvollinen varautumaan häiriötilanteisiin ja varmistamaan sähköverkon mahdollisimman luotettavan toiminnan niiden aikana. Elintarvike- ja vesihuollon lainsäädännössä on asetettu samankaltaisia varautumisen vaatimuksia toimijoille. Tällaiset suoraan toimijoita velvoittavat varautumisvelvoitteet ovat kannatettavia. Samalla on kuitenkin varottava sellaista sääntelyn liiallista hajautumista, joka voi kyseenalaistaa sektorirajat ylittävän yhteistyön.