kuva: Legosz / Flickr
Luonnon ja yhteiskunnan kestävyyttä koettelevia kiperiä ongelmia ei voida ratkaista pelkän tutkimustiedon perusteella. Mukaan tarvitaan käytännön näkökulma yhteiskunnasta. Tutkijoiden ja yhteiskunnan toimijoiden vuoropuhelu rikastuttaa sekä tutkimusta että yhteiskuntaa, kirjoittaa vuorovaikutusasiantuntija Iina Koskinen Demos Helsingistä.
Tiedevalistuksen aika on ohi
Rajat yliopiston ja tutkimuslaitosten sekä muun yhteiskunnan välillä liudentuvat. Tieteelliseltä tiedolta vaaditaan paitsi luotettavuutta, myös yhteiskunnallisesta merkittävyyttä. Tiedevalistuksen aika on ohi. Yhteiskunta ei ota passiivisesti vastaan tietoa tiedeyhteisöltä. Kansalaiset, päätöksentekijät ja muut toimijat haluavat muodostaa mielipiteen tieteen tuloksista. Jotta tieteen ja yhteiskunnan käsitykset merkittävistä kestävyysongelmista eivät erkaannu toisistaan, tutkijoiden on keskusteltava yhteiskunnan toimijoiden kanssa.
Strategisen tutkimuksen rahoitusmalli kannustaa tutkijoiden ja yhteiskunnan vuoropuheluun. Sen tarkoituksena on ratkoa suomalaisen yhteiskunnan kestävyyttä uhkaavia ongelmia tiiviissä yhteistyössä yhteiskunnan kanssa. Yhteiskunta on mukana rahoitusmuodossa kahdella tavalla. Strategisen tutkimuksen neuvosto ehdottaa teemoja valtioneuvostolle, joka määrittää tutkimuksen tarpeen. Tutkimustietoa tuotetaan yhteistyössä tutkijoiden ja tiedon hyödyntäjien kuten virkakunnan, päätöksentekijöiden tai järjestöjen kesken.
Tieteellinen tutkimus ei ole vapaata intresseistä
Strategista rahoitusta on arvosteltu siitä, että se rajoittaa tutkimuksen teon vapautta. Tutkimuksen aihealueiden määrittely ennalta rajaa sitä, millaisia tutkimuskysymyksiä voidaan esittää. Tutkimustiedon hyödyntäjien intressien huomiointi on lyhytjänteistä, eikä se palvele yhteiskuntaa pitkällä tähtäimellä.
Tieteellinen tutkimus ei ole vapaata intresseistä. Kuten filosofi Jürgen Habermas osoitti, tieteellistä tutkimusta itseään ohjaavat intressit, jotka vaikuttavat siihen, millaista tietoa tuotetaan. Luonnontieteellisen tutkimustiedon avulla muokataan luontoa, humanististen tieteiden avulla lisätään ymmärrystä ihmisten tai yhteisöjen välillä, ja yhteiskuntatieteiden avulla ymmärretään yhteiskunnan valtasuhteita.
Strategisessa tutkimuksessa tuotetaan tietoa monimutkaisista kestävyysongelmista ja toimintasuosituksia niiden ratkaisemiseksi. Winlandin tapauksessa strateginen tutkimus tuottaa tietoa ruoan, veden ja energian kytköksistä kokonaisturvallisuuteen. Tällaista tietoa tai niihin pohjautuvia toimintasuosituksia ei voida muodostaa puhtaasti tiedeyhteisön keskuudessa. Tiedon muodostukseen tarvitaan mukaan yhteiskunnan toimijat, jotka tarjoavat tutkimusprosessiin täydentävää tietoa. Lisäksi he auttavat ymmärtämään tosielämän käytäntöjä, rajoitteita sekä päätöksentekoa ohjaavia arvoja ja normeja.
Tutkijat tarjoavat vaihtoehtoisia näkökulmia ja pitkän aikavälin ymmärrystä
Strategisessa tutkimuksessa ei ole kyse yksinomaan tutkimuksen hyödyntäjien tarpeisiin vastaamisesta. Tutkijat tarjoavat vaihtoehtoisia näkökulmia, lisäävät ymmärrystä ilmiöiden taustoista, kytköksistä ja pidemmistä ajanjaksoista ja varmistavat, että yhteiskunnan merkittäviksi haasteiksi mieltävät ongelmat ovat myös tieteen näkökulmasta relevantteja. Hyvä esimerkki tutkijoiden pitkäjänteisestä näkökulmasta on Ilmastopaneelin selvitys metsien hyödyntämisen ilmastovaikutuksista. Selvitys ottaa kantaa hallituksen suunnitelmiin lisätä puun käyttöä ja esittää, että keskipitkällä aikavälillä (50–100 vuotta) saavutetaan suurempia ilmastohyötyjä, jos puun käyttö pidetään nykyisellään.
Strategisen tutkimuksen rahoitusmuoto antaa hyvät puitteet tutkijoiden ja yhteiskunnan väliseen dialogiin. Jos tutkijat eivät käytä mahdollisuutta vuoropuheluun yhteiskunnan kanssa, vaarana ei ole ainoastaan rajattujen kysymysten esittäminen vaan myös se, että merkittävät kysymykset jäävät kysymättä. Samalla nämä kysymykset jäävät myös tutkimuksen ja yhteiskunnallisten toimenpiteiden ulkopuolelle.
